UrbanApa : matkalla itsenäiseksi taiteilijaksi
Jääskeläinen, Anniina (2011)
Jääskeläinen, Anniina
2011
Maisterin opinnäytetyö
tanssi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201221101882
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201221101882
Tiivistelmä
Tanssin alalle työllistyminen on haastavaa. Syitä löytyy sekä kulttuurin rahoituksen rakenteista että tanssijoiden
liiketoimintaosaamisesta. Urbaanin tanssin kulttuuri nähdään Suomessa nuorisokulttuurina, eikä urbaani tanssi ole etabloitunut omaksi näyttämötaiteen alakseen. Nuoret taiteentekijät ovat uuden kynnyksellä; uutta tanssikulttuuria tarvitaan, mutta rahoituksen saaminen on haastavaa. Tässä työssäni käsittelen nuorten tanssitaiteilijoiden
työllistymistä, uudenlaisen kaupunkikulttuurin kehitystä sekä verkostomaisten rakenteiden muodostumista.
Esimerkkinä käytän vuonna 2010 perustamaani festivaalia nimeltä UrbanApa. Tuon esille omia kokemuksiani festivaalin järjestämisen prosessista. Pyrin linkittämään työni avulla festivaalin järjestämisen taiteen kentän
rakenteisiin sekä rahoituksen haasteisiin Helsingissä. Uudenlaisen festivaalikulttuurin kehittymisen ehtoina esittelen tässä työssä löytämiäni tekijöitä. Yksi tärkeä tekijä on
uuden yleisön saaminen mukaan tapahtumien kuluttajiksi. Näen myös harrastelijoiden osallistumisen tärkeänä tanssitaiteen tulevaisuudelle. Merkittävimpiin tämä työn havaintoihin kuuluu verkostoitumisen hyödyntäminen tanssitaiteen kehityksessä.
Tämän työn tuloksista esittelen seuraavia asioita: UrbanApa-festivaali rakentui pitkälti sosiaalisten verkostojen kautta. Festivaali haki tekijänsä ja yleisönsä hyödyntämällä sosiaalista mediaa. Samalla luotiin myös uudenlaista toimintakulttuuria; pyramidimaisen organisaatiomallin korvasi verkostomainen. Organisaation rakenne näkyi tapahtumanjärjestämisessä siten, että kokonaisuus rakentui monen pienen ulkoisesti tuotetun osatekijän myötä. Verkkomainen organisaation rakenne vaikutti myös taiteen sisältöihin, kun esimerkiksi tanssin harrastajat saivat osallistua festivaalille esiintyjinä ja tekijöinä katsomisen sijaan.
Tämä työ perustuu kokonaan käytäntöön ja omaan kokemukseen. Tärkeintä tekstissä on kirjoittajan näkemys ja kokemus ensimmäisestä UrbanApa-festivaalista. Henkilökohtaisen näkökulman avulla rakentuu kuva paitsi
tapahtumanjärjestämisestä, myös pyrkimyksestä muokata taiteen kenttää tasa-arvoisemmaksi. Tekstin kritiikki kohdistuu (tanssi)taiteen olemassa olevaan rahoitusjärjestelmään, ja niitä ylläpitävien instituutioiden
läpinäkymättömyyteen. Työ toimii apuna kaikille kulttuurialan toimijoille, jotka pyrkivät omalla työllään muokkaamaan taiteen kenttää avoimemmaksi ja taiteen rahoitusta reilummaksi.
liiketoimintaosaamisesta. Urbaanin tanssin kulttuuri nähdään Suomessa nuorisokulttuurina, eikä urbaani tanssi ole etabloitunut omaksi näyttämötaiteen alakseen. Nuoret taiteentekijät ovat uuden kynnyksellä; uutta tanssikulttuuria tarvitaan, mutta rahoituksen saaminen on haastavaa. Tässä työssäni käsittelen nuorten tanssitaiteilijoiden
työllistymistä, uudenlaisen kaupunkikulttuurin kehitystä sekä verkostomaisten rakenteiden muodostumista.
Esimerkkinä käytän vuonna 2010 perustamaani festivaalia nimeltä UrbanApa. Tuon esille omia kokemuksiani festivaalin järjestämisen prosessista. Pyrin linkittämään työni avulla festivaalin järjestämisen taiteen kentän
rakenteisiin sekä rahoituksen haasteisiin Helsingissä. Uudenlaisen festivaalikulttuurin kehittymisen ehtoina esittelen tässä työssä löytämiäni tekijöitä. Yksi tärkeä tekijä on
uuden yleisön saaminen mukaan tapahtumien kuluttajiksi. Näen myös harrastelijoiden osallistumisen tärkeänä tanssitaiteen tulevaisuudelle. Merkittävimpiin tämä työn havaintoihin kuuluu verkostoitumisen hyödyntäminen tanssitaiteen kehityksessä.
Tämän työn tuloksista esittelen seuraavia asioita: UrbanApa-festivaali rakentui pitkälti sosiaalisten verkostojen kautta. Festivaali haki tekijänsä ja yleisönsä hyödyntämällä sosiaalista mediaa. Samalla luotiin myös uudenlaista toimintakulttuuria; pyramidimaisen organisaatiomallin korvasi verkostomainen. Organisaation rakenne näkyi tapahtumanjärjestämisessä siten, että kokonaisuus rakentui monen pienen ulkoisesti tuotetun osatekijän myötä. Verkkomainen organisaation rakenne vaikutti myös taiteen sisältöihin, kun esimerkiksi tanssin harrastajat saivat osallistua festivaalille esiintyjinä ja tekijöinä katsomisen sijaan.
Tämä työ perustuu kokonaan käytäntöön ja omaan kokemukseen. Tärkeintä tekstissä on kirjoittajan näkemys ja kokemus ensimmäisestä UrbanApa-festivaalista. Henkilökohtaisen näkökulman avulla rakentuu kuva paitsi
tapahtumanjärjestämisestä, myös pyrkimyksestä muokata taiteen kenttää tasa-arvoisemmaksi. Tekstin kritiikki kohdistuu (tanssi)taiteen olemassa olevaan rahoitusjärjestelmään, ja niitä ylläpitävien instituutioiden
läpinäkymättömyyteen. Työ toimii apuna kaikille kulttuurialan toimijoille, jotka pyrkivät omalla työllään muokkaamaan taiteen kenttää avoimemmaksi ja taiteen rahoitusta reilummaksi.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1536]