Minä ja Jari : tarina juuri valmistuneesta näyttelijästä

Abstract

Tämä opinnäytetyö on fiktiivinen kertomus näyttelijästä nimeltä Antti Heikkinen. Se kertoo tarinan minusta ja niistä hetkistä, kun olen kuvitellusti saanut ensimmäisen työni valmistumisen jälkeen. Vaikka tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiota, sisältävät ne vahvan faktapohjan. Kirjoitin tarinan kertojan mahdollisimman lähelle itseäni ja näin pystyin vapautuneesti purkamaan niitä aiheita ja tunteita, jotka tällä hetkellä ovat ajankohtaisia. Tarinan toinen päähenkilö on Jari, fiktiivinen näyttelijä Joensuusta. Hänen kanssaan käymäni dialogit ovat tämän työn ydin. Päädyin fiktiiviseen muotoon erehdyksen kautta. Yritin aluksi kirjoittaa analyyttistä ja tiedepohjaista tekstiä ja huomasin, että tekstiini muodostui vahva kirjoitustyyli, jota en tunnistanut omakseni. Kirjoitin sellaisen roolin takaa, joka ei tuntunut mielekkäältä ja se heijastui tekstiini niin, etten pystynyt olemaan rehellinen. Päätin kokeilla miltä tuntuisi sijoittaa teksti aivan muuhun ympäristöön ja tilanteeseen, kirjoittaa fiktiivistä tarinaa itsestäni. Se toimi. Muoto vapautti minut. Saatoin kirjoittaa tekstiin draamallisia tilanteita, joissa henkilöt toimivat draaman ehdoilla. Näin löytyi myös kaksi minää. Minä ja Jari. Tunne –ja järkiminä. Vaikka dialogeissa keskustelee kaksi eri henkilöä, ovat ne loppujen lopuksi minun kaksi eri puolta. Tämän opinnäytetyön ydinteemat ovat motivaatio ja tavoitteet suhteessa näyttelijäntyöhön ja taiteilijuuteen. Miksi näyttelen ja missä haluan näytellä? Mistä haluan taitelijana kertoa? Olen tehnyt pitkän matkan teatteriharrastajasta ammattinäyttelijäksi ja nyt huomaan olevani tilanteessa, jossa joudun pohtimaan näitä kysymyksiä. Minä ja Jari – Tarina juuri valmistuneesta näyttelijästä on eräänlainen välitilinpäätös. Se ei ole lopputulema, sillä sitä en voi tietää vielä. Aikaani Teatterikorkeakoulussa pystyn tarkastelemaan toden teolla vasta vuosien päästä, kun olen saanut etäisyyttä. Myös ydinkysymykset tulevat kulkemaan mukanani niin kauan kuin näyttelen. Tämän työn ansiosta pysähdyin noiden kysymysten äärelle ja kirjoittamisen myötä saatoin löytää itsestäni myös vastauksia. Haluan todellakin edelleen näytellä ja kokea paljon erilaisia töitä. En voi arvottaa mitään työtä ennen kuin olen sen itse kokenut. Annan itselleni armoa ja aikaa löytää uusia motivaatioita ja tavoitteita. Minun ei tarvitse tietää niitä tässä ja nyt. Se on tämän työn suurin anti minulle. Jarin henkilöstä haluan kiittää niitä kollegoja ja ystäviä, jotka itsensä siitä tunnistavat. Olette arvokkaita.