Laatukuvia ja kirjallisia kokeiluja / Genre pictures and experiments in writing

Abstract

Laatukuvia ja kirjallisia kokeiluja on artikkelimuotoinen tutkielma kuvan, sanan ja äänen vuorovaikutuksesta. Se koostuu viidestä esseestä, jotka on julkaistu tai julkistettu erilaisilla taiteellisen tutkimuksen foorumeilla, ja yhteensä seitsemästä videoteoksesta. Teoksista viimeinen on sanaton epilogi. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kirjeen muotoon laadittu johdanto. Tutkimukseni aihe juontaa juurensa siitä ihmeen kaltaisesta kokemuksesta, jossa ääni saa kuvan elämään, ja siksi kysymyksenasetteluni ovat varsin käytännöllisiä: ”Mitä tapahtuu, jos laitan tähän lusikan helähdyksen? Entä jos siirrän sitä muutaman sekunnin eteenpäin?” Aiheen käsittely ei rajoitu kuitenkaan pelkkiin teoksiin, sillä työn kuluessa olen ymmärtänyt, että myös kirjoittaminen on kuvan, sanan ja (oman) äänen tutkimista. Tekstien puolesta opinnäytteeni voidaankin liittää kokeilevan tutkimuskirjoittamisen traditioon. Jokaista esseetä tehdessäni olen miettinyt: ”Voiko näin kirjoittaa? Onko tämä hyväksyttävää tutkimusyhteisössä?” Tekstini ovat kokeiluja myös siinä mielessä, että tutkin niissä erilaisia kirjoittamisen lajeja. Ensimmäisessä esseessä ”Tangon oppitunti – tutkielma empiirisen tieteen ja taiteen kohtaamisesta” tutkiminen kohdistuu tieteellisiin teksteihin, vaikka lopputulos onkin lähinnä käsitetaidetta, tieteellä leikittelyä. Toisessa esseessä (”Miltä hiljaisuus kuulostaa?”) kokeilen dialogin kirjoittamista, kolmannessa (”Hienopesu 40 astetta”) pidän päiväkirjaa ja neljännessä (”Videoteos laatukuvana”) tarkastelen kaunokirjallisia keinoja kirjailija Riina Katajavuoren avustuksella. Viides artikkeli ”Lohdutusten arkisto” on kokeiluistani radikaalein, sillä siinä kuvittelen, että essee on talo, jossa on erilaisia huoneita, ja kysyn, voisiko tutkimustekstiä rakentaa samalla tavalla kuin kuvaa. Kysymys liittyy laajempaan pohdintaan siitä, miten kirjoittaa kuvataiteilijana, ja sitä voidaan pitää yhtenä tutkimukseni lopputuloksista. Toinen lopputulos on tanskalaisen Vilhelm Hammershøin (1864–1916) sisäkuvista koostuva videoteos Voices of Consolation (2014). Toki muutkin teokset ovat lopputulemia – eivät siis aineistoa – mutta koen, että ne ovat jonkinlaisia välitilinpäätöksiä, kun taas Voices on koko tutkimukseni summa, laatukuvamaalarin kisällintyö. Opintojeni sivutuotteena olen nimittäin oivaltanut, että vaikka teen videoita, sisimmältäni olen maalari, ja teokseni ovat eräänlaisia nykyajan laatukuvia eli taulumaisia kohtauksia jokapäiväisestä elämästä. Tutkimukseni menetelmät heijastelevat sitä, millä tavalla teen taidetta: pystytän kameran kotilaboratorioni nurkkaan ja katson, mitä tapahtuu. Jos en muuta ehdi, pidän päiväkirjaa tai kirjoitan kirjeitä. Keskeiseksi menetelmäksi on muodostunut myös ”vieraiden kutsuminen” eli avun pyytäminen toisilta taiteilijoilta tai tutkijoilta. Kirjailija Riina Katajavuoren lisäksi tutkielmani vieraisiin kuuluvat mm. äänisuunnittelija Tatu Virtamo ja graafikko Jorma Hinkka sekä Pohjoismaisen kesäyliopiston taiteellisen tutkimuksen opintopiiri. Heidän ansiostaan työskentelyni ei ole ollut yksinäistä puurtamista vaan kollektiivista leikkiä, ”labraamista” siinä mielessä kuin sanaa käytetään esittävien taiteiden piirissä. Opinnäytteeni julkaisualusta on kansainvälinen taiteellisen tutkimuksen tietokanta Research Catalogue, joka mahdollistaa esseiden ja videoteosten julkaisemisen yhdessä.

Genre pictures and experiments in writing is a study in article form of the interaction between image, word and sound. It consists of five essays, which have been published or otherwise made accessible to the public in various forums for artistic research, plus a total of seven video works. The last of these videos is a wordless epilogue. The thesis also includes an introduction in the form of a letter. The subject matter of my research derives from the miraculous experience in which sound brings an image to life, and so the questions I ask are very practical ones: “What would happen if I put the clink of a spoon here? And what if I bring it forwards a few seconds?” But my treatment of the topic is not limited solely to the artworks, since, as the work has progressed, I have realized that writing, too, involves an investigation of image, word and sound or (my own) voice. The text component of my thesis can further be linked to the tradition of experimental research writing. When making each of the essays, I have thought: “Can one write like this? Is this acceptable in the research community?” My texts are also experiments in the sense that in them I explore various genres of writing. In the first essay, “Tango Lesson – Study on the encounter of empirical science and art”, the research focusses on scientific texts, even if the result is actually close to being conceptual art, playing with science. In the second essay (“What does silence sound like?”) I practise drama writing, in the third (“Delicate wash 40degrees”) I keep a diary, and in the fourth (“A videowork as a genre picture”) I review literary means with the help of the writer Riina Katajavuori. The fifth text (“An archive of consolation”) is the most radical of my experiments, since in it I imagine an essay as being a house with different rooms, and ask: Could a research text be constructed in the same way as a picture? This question is linked with a broader consideration of how to write as a visual artist, and can be seen as being one of the results of my research. Another result is the videowork Voices of Consolation (2014), consisting of interiors by the Dane Vilhelm Hammershøi (1864–1916). To be sure, the other works are end results, too – not data or source material – but I see them as kinds of interim statements of account, while Voices of Consolation is the sum total of all my research, a genre painter’s equivalent of the journeyman’s demonstration work. As a by-product of my studies I have, in fact, realized that, even though I make videoworks, at heart I am a painter, and my works are kinds of contemporary genre pictures, i.e. tableau-like scenes from everyday life. The methods used in my research reflect the way I make art: I set up the camera in the corner of my home laboratory and watch what happens. If I don’t have time for anything else, I keep a diary or write letters. Another thing that has become a key method has been ‘inviting guests’, i.e. asking for the help of other artists or researchers. In addition to the writer Riina Katajavuori, the guests in my study include the sound designer Tatu Virtamo and the graphic designer Jorma Hinkka, plus the members of the Nordic Summer University’s artistic-research study circle. Thanksto them my work has not been a lone slog, but a form of collective play; “lab work”, in the sense that the term is used in performing arts circles. The publication platform for my thesis, Research Catalogue, is an international database of artistic research, which makes it possible to publish essays and videoworks together.