Gabriel Fauré, Pelléas et Mélisande : symbolistisen draaman musiikillinen tulkinta

Abstract

This research deals with Gabriel Fauré's Pelléas et Mélisande Suite for Orchestra op. 80 and Chanson de Mélisande op. posth., which the composer based on his original incidental music for Maurice Maeterlinck's drama Pelléas et Mélisande. The aim of this music analysis is to investigate the connections between Maeterlinck's drama and Fauré's compositions, and to determine in which ways the structural aspects of the music may be interpreted as reflections of the drama.

Maeterlinck's drama and Chanson de Mélisande were initially analyzed using the common principals of text analysis. After that, Fauré's music was examined using methods of Schenkerian analysis, traditional harmonic analysis and motif analysis. Finally, the text analysis and music analysis were compared and a synthesis was made.

The results of this research show that the characteristic features of Gabriel Fauré's compositional style reflect the emotional, atmospheric and symbolist approach of the drama: not only the foreground motifs, themes and aspects of harmony in the music, but also the deep structural level of harmony reflect both concrete and symbolic content of the drama. Furthermore it was noticed that the form of the composition is connected with the programmatic content. The cyclic form of the orchestral suite reflects the Aristotelian concept of drama, and the forms of individual sections of the music are linked to the content of the drama.

In Fauré's music, the symbolist approach to drama may be detected in such devices as the blurring of structural outlines, the undermining of the pulse with frequent syncopations, references to modality, symbolic significance placed upon specific musical elements, and especially in the ambiguity of the harmony. Such features, however, are not to be found in these compositions alone. They are characteristics of Fauré's compositional style as a whole. We might thus call Gabriel Fauré a symbolist composer.

Tämän musiikkianalyyttisen tutkimuksen kohteena oli Gabriel Faurén Pelléas et Mélisande -näyttämömusiikista muotoilema orkesterisarja op.80, sekä alkuperäiseen näyttämömusiikkiin kuulunut yksinlaulu Chanson de Mélisande op. posth. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Gabriel Faurén näyttämömusiikki ilmentää Maurice Maeterlinckin symbolistista draamaa Pelléas et Mélisande.

Tutkimuksessa yhdistettiin kirjallisuustutkimuksen ja musiikkianalyysin menetelmiä siten, että Maeterlinckin draamasta ja Chanson de Mélisanden runotekstistä tehtiin tekstianalyysit, ja Faurén sävellyksestä musiikkianalyysi käyttäen sovellettua Schenker-analyysiä, perinteistä sointuanalyysiä sekä motiivianalyysiä. Lopuksi teksti- ja musiikkianalyysejä vertailtiin ja yhdistettiin tulokset synteesiksi.

Hypoteesien mukaisesti tutkimuksessa selvisi, että Faurén musiikin luonteenomaiset tyylipiirteet ilmentävät draaman emootioita, tunnelmia ja symbolistista asennetta, ja musiikin pintatason motiivit, teemat sekä tonaalinen syvärakenne heijastavat sekä draaman konkreettisia tapahtumia että symbolistista sisältöä. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että ohjelmallisuus heijastuu Pelléas et Mélisande -musiikin muodon rakentumiseen. Orkesterisarjan syklinen kokonaismuoto ilmentää draaman sulkeutuvaa rakennetta, ja yksittäisten sävellyksen osien muodon jäsentyminen on yhteydessä draamasisältöön.

Draaman symbolistista rinnakkaistulkintaa ilmentävät Faurén näyttämömusiikissa rakenteen hämärtyminen, modaaliset viittaukset, yksittäisten musiikillisten ilmiöiden symboliluonne sekä ennen kaikkea harmonian monimerkityksisyys. Nämä piirteet eivät liity ainoastaan tutkimuskohteena olevaan teokseen, vaan ovat osa tunnistettavaa, persoonallista tyyliä myös säveltäjän muussa tuotannossa. Tällä perusteella Gabriel Fauréta voidaan luonnehtia symbolistiseksi säveltäjäksi.