Monipuolisuuden eetos : musiikin aineenopettajat artikuloimassa työnsä käytäntöjä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä koulun musiikinopetuksen käytännöistä ja musiikin aineenopettajan työstä. Tutkimuksen viitekehys on hermeneuttinen ja musiikinopetusta tarkastellaan sosiokulttuurisena käytäntönä. Tässä näkökulmassa musiikinopetus näyttäytyy yhteisen, kulttuurisen ja yksittäisen, persoonallisen kudelmana. Musiikinopetuksen käytäntöjen tarkastelu keskittyy musiikin aineenopettajien näkökulmaan ja näin ollen perusopetuksen yläluokkien ja lukion musiikinopetukseen. Tutkimuksen pääkysymys on: miten musiikin aineenopettajat artikuloivat opetustyönsä käytäntöjä institutionaalisessa ja historiallis-kulttuurisessa kontekstissaan? Päätutkimusaineisto koostuu kahdeksan kokeneen musiikin aineenopettajan teemahaastattelusta.

Työ muodostuu kolmesta tutkimuskysymystä eri näkökulmista avaavasta pääluvusta. Ensimmäisessä pääluvussa tutkimustehtävänä on jäsentää musiikinopetuksen institutionaalista, historiallis-kulttuurista kontekstia traditiosta ja opetussuunnitelmista käsin kahdesta näkökulmasta: ensin musiikkia oppiaineena koulun kontekstissa, sitten oppiaineen sisäistä kehkeytymistä ja opettajan työn muutosta. Kontekstin hahmottaminen osoitti musiikin opetukselle ajan saatossa annetut monet tehtävät ja tavoitteet. Kronologisessa tarkastelussa tuli esiin, miten oppiaine laajentui laulun ja teorian opetuksesta monipuoliseksi musisoinniksi sekä musiikkikulttuureja ja musiikin lajeja laaja-alaisesti esitteleväksi. Opettajan musiikilliset ammattitaitovaatimukset ovat tämän kehityksen myötä lisääntyneet. Erityisesti 1990-luvulta lähtien opettajan työnkuva on kaiken kaikkiaan laajentunut.

Kaksi jälkimmäistä päälukua rakentuvat aineiston laadulliselle analyysille. Luvussa neljä tutkimustehtävänä on analysoida ja tulkita musiikin aineenopettajien artikuloimia opetuksen käytäntöjä. Narratiivisen analyysin tuloksena ovat neljä kertomusta opettajien työn käytännöistä. Luvun lopussa musiikin aineenopettajan työn eettinen ulottuvuus kiteytetään kolmeen yhteiseen eetokseen: toiminnallisuuden eetos, kasvattajan moraalinen eetos ja musiikillisen maailmankuvan laajentamisen eetos, jotka opettajan oman musiikkisuhteen ohella muodostavat perustan, jolle opetuksen arki rakentuu.

Luvussa viisi aineiston puhuntaa analysoidaan identifioiden siitä puherepertuaareja. Kulttuurisia puhumisen tapoja jäsennetään kahdesta näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa jäsennetään puhuntaa musiikista ja musisoinnista ja nostetaan esiin neljä puherepertuaaria: musiikkianalyyttinen, kokemuksellinen, terapeuttinen ja sosiaalinen. Jälkimmäisessä osassa opetustyön legitimointiin tuodaan näkökulmia kolmen puherepertuaarin: kulttuurisen, opettaja- ja oppilasrepertuaarin avulla.

Tutkimuksen lopussa kiteytetään tulkinta opettajien arjesta ja institutionaalisesta kontekstista monipuolisuuden eetokseksi. Monipuolisuuden eetos tulkitaan sisään kirjoitetuksi ja julki lausutuksi niin koulun opetussuunnitelmateksteissä kuin aineiston musiikin aineenopettajien puhunnoissa. Monipuolisuuden johtoajatuksella on paitsi musiikillisia, myös pedagogis-eettisiä ulottuvuuksia. Opettajien puhunnoissa monipuolisuuden tulkinta rakentuu suhteessa omaan muusikkouteen, kasvatusnäkemyksiin sekä yhteiseen, kulttuuriseen ymmärrykseen. Musiikinopetuskäytäntöjen yhteiset piirteet tuovat opetustyön pääteemoiksi luokkahuonetyöskentelyn ja esiintymiset. Luokkatyöskentelyn yhteisiä toimintamuotoja ovat laulu, yhteismusisointi ja musiikkitieto, johon kuuntelu linkittyy. Aineenopettajien opetuskäytännöt muotoavat koko koulun musiikin toimintakulttuuria.