Monitaiteellinen samanaikaisopetus taideaineenopettajan asiantuntijuuden kehittäjänä

Abstract

Tarkoituksenani on tutkia, miten monitaiteellinen, eli kahden eri taideaineen aineenopettajan yhdessä suunnittelema ja toteuttama, samanaikaisopetus voi tukea taideaineenopettajan asiantuntijuuden kehittymistä. Tavoitteena on lisäksi saada selville, millä eri tavoilla taideaineenopettaja voi monitaiteellisen samanaikaisopetuksen yhteydessä oppia jotakin sellaista, jonka kokee tukevan asiantuntijuutensa kehittymistä.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu samanaikaisopetuksen ja opettajan asiantuntijuuden sekä sen kehittymisen määrittelystä. Keskeisessä roolissa on integratiivisen pedagogiikan mukainen käsitys asiantuntijuuden kehittymisestä.

Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus. Sen aineiston keräsin haastattelemalla Suomen Kansallisoopperan korkeakouluyhteistyöprojektissa mukana olleita Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun kuvataidekasvatuksen ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijoita. Tutkimushaastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joissa haastattelin projektissa työskennellyttä kahta kuvataidekasvatuksen ja musiikkikasvatuksen opiskelijan muodostamaa monitaiteellista opetusparia. Aineiston analyysin toteutin teoriasidonnaisesti.

Monitaiteellinen samanaikaisopetus voi tämän tutkimuksen tulosten perusteella tukea erityisesti taideaineenopettajan pedagogisen sisältötiedon kehittymistä. Lisäksi monitaiteellinen samanaikaisopetus näyttäisi kehittävän opettajien vuorovaikutustaitoja ja jopa muuttavan heidän opetuksensa luonnetta vuorovaikutteisemmaksi. Tutkimuksen tulosten mukaan opetusparin toiminnan havainnoiminen, palautteen saaminen ja antaminen sekä oman toiminnan arvioiminen vuorovaikutuksessa opetusparin kanssa ovat toimintatapoja, jotka voivat tukea taideaineenopettajan asiantuntijuuden kehittymistä monitaiteellisen samanaikaisopetuksen yhteydessä.

Tutkimuksen tuloksissa korostui myös taiteiden välisen vuorovaikutuksen merkitys. Tutkimukseen osallistuvat kokivat monitaiteellisen samanaikaisopetuksen työmuodoksi, jossa kaksi taiteilijaa tekivät yhteistyötä. Tämä mahdollisti erityislaatuisen vuorovaikutteisuuden opetusparien välillä. Toisen taiteenlajin mukanaolo myös lisäsi työskentelyn luovuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä toi uusia ideoita ja näkökulmia oman opetettavan aineen opettamiseen.