Moodien ja modaalisuuden opettamisen haasteita

Abstract

Tutkielman aiheena oli moodien ja modaalisuuden opettaminen. Aihetta lähestyttiin kahdesta suunnasta: musiikinteorian ja säveltapailun oppikirjoja tarkastelemalla sekä vanhan musiikin ammattilaisia haastattelemalla.

Oppikirjojen moodiluvuista tehtiin sisällönanalyysi, joka pääosin pohjautui kirjojen aineistoon, mutta jossa otettiin huomioon myös taustana käytetty historiallinen mooditeoria. Analyysissa sisällöt jäsennettiin kolmen pääotsikon alle: 1) opetustavat, 2) opetettavat asiat ja 3) musiikkiesimerkit. Oppikirjoissa moodit esitettiin usein vertaamalla niitä tonaalisiin asteikkoihin. Tämä perustunee siihen, että kirjantekijät lähtivät oppilaille tutuista asioista esitellessään uusia. Käytetty termistö oli kuitenkin niukkaa ja historiallisen taustan valossa riittämätöntä. Oppikirjoissa ei esitelty moodiasteikkojen lisäksi juurikaan muita välineitä hahmottaa modaalista musiikkia.

Toinen näkökulma modaalisuuden opettamiseen hankittiin haastattelemalla kolmea henkilöä, jotka ovat vanhan musiikin opettajia ja muusikoita. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina. Haastattelut analysoitiin teemoittelemalla haastateltavien puheesta ilmenneet asiat neljään pääluokkaan: 1) mooditeoria, 2) moodien opettaminen, 3) heksakordit ja 4) muut esille nousseet asiat. Haastateltavat painottivat, että historiallisen modaalisuuden opetuksen tulisi perustua aikalaislähteisiin. Heksakordisolmisaation todettiin olevan jopa mooditeoriaa tärkeämpi ja käytännöllisempi työkalu modaalisuutta opiskeltaessa. Tonaalisuuteen perustuvia modaalisia järjestelmiä kritisoitiin.

Oppikirjojen esitystavat ja vanhan musiikin asiantuntijoiden näkemykset erosivat toisistaan oleellisesti. Oppikirjoissa modaalisuus esitettiin lähinnä asteikkoina, kun taas asiantuntijoiden mukaan olisi tärkeää perehtyä erityisesti modaaliseen kuulokuvaan ja keskiaikaiseen ohjelmistoon. Modaalisuutta verrattiin oppikirjoissa usein tonaalisuuteen. Asiantuntijoiden näkemys kuitenkin on, että modaalisuuden omaksumisessa olennaista olisi pystyä unohtamaan tonaalisuus ja lähestyä tyyliä historiallisuudesta käsin.

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta opiskelijan oppimisprosessia vaikeuttaa se, että jo opittua mallia joudutaan muokkaamaan radikaalisti. Jos modaalisuuden opetuksessa tavoitteena on historiallisen modaalisuuden ymmärtäminen, ei ole tarkoituksenmukaista lähestyä aihetta asteikkolähtöisesti tai tonaalisuudesta käsin. Myös modaaliseen ohjelmistoon perehtyminen olisi tärkeää.