Pohdintoja soivilta kehiltä : soittajan emansipaatio
Karakorpi, Tiina (2016)
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2016
978-952-329-042-6
Tohtoritutkinto. Taiteilijakoulutus
DocMus
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-042-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-042-6
Kuvaus
Taiteilijakoulutuksen tohtorintutkintoon liittyvä kirjallinen työ.
Tiivistelmä
Karakorpi, Tiina 2015. Pohdintoja soivilta kehiltä. Soittajan emansipaatio.
Kirjallisessa työssäni tarkastelen omaa soittamisen prosessiani. Olen nostanut keskiöön taiteellisen tohtorintutkintoni neljännen konsertin. Valotan sitä ja siihen läheisesti liittyvää kahta pienempää konserttia. Tuon myös mukaan harjoitusperiodin, jossa työstän tohtorintutkintoni viimeisen konsertin keskeistä sävellystä. Pohdin harjoittelun, esiintymisten sekä konserttien tallenteiden katselun ja kuuntelun esiin nostamia tuntemuksia ja niiden synnyttämiä mieli- kuvia, sellaisina kuin ne nousivat esiin elämyshaastattelutilanteissa ohjaajani Katarina Nummi-Kuisman kanssa. Soittamisen prosessi näyttäytyy minulle emansipatorisena, siten kuin filosofi Jürgen Habermas määrittelee.
Avaan soittamisessa keskeistä luovaa ulottuvuutta filosofi Julia Kristevan käsitteiden semioottinen ja symbolinen avulla. Semioottinen – ei-kielellinen, ei-tietoinen – mielen modaliteetti tuottaa jatkuvaa, haastavaa liikehdintää taiteilijan mielessä ja kehossa. Käytän Kristevan käsitteiden ymmärtämisessä apunani psykoanalyytikko Pirkko Siltalan esseitä.
Soittamisen keskeisiä osa-alueita tarkastelussani ovat soolo- ja duo- soittaminen, harjoitteleminen, soittaminen oppilaan asemassa mestarikurssitilanteessa, konserttiin valmistautuminen ja esiintyminen sekä äitiyden vaikutus soittooni. Valotan myös, miten soitta- misen kokemus on erilainen riippuen siitä, kuinka olen valmistautu- nut ja soitanko nuotista vai ilman. Fanny Mendelssohnin musiikin avulla tuon historiallisen näkökulman emansipaatioon.
Avainsanat: pianisti, äiti, soittaminen, prosessi, emansipaatio
Kirjallisessa työssäni tarkastelen omaa soittamisen prosessiani. Olen nostanut keskiöön taiteellisen tohtorintutkintoni neljännen konsertin. Valotan sitä ja siihen läheisesti liittyvää kahta pienempää konserttia. Tuon myös mukaan harjoitusperiodin, jossa työstän tohtorintutkintoni viimeisen konsertin keskeistä sävellystä. Pohdin harjoittelun, esiintymisten sekä konserttien tallenteiden katselun ja kuuntelun esiin nostamia tuntemuksia ja niiden synnyttämiä mieli- kuvia, sellaisina kuin ne nousivat esiin elämyshaastattelutilanteissa ohjaajani Katarina Nummi-Kuisman kanssa. Soittamisen prosessi näyttäytyy minulle emansipatorisena, siten kuin filosofi Jürgen Habermas määrittelee.
Avaan soittamisessa keskeistä luovaa ulottuvuutta filosofi Julia Kristevan käsitteiden semioottinen ja symbolinen avulla. Semioottinen – ei-kielellinen, ei-tietoinen – mielen modaliteetti tuottaa jatkuvaa, haastavaa liikehdintää taiteilijan mielessä ja kehossa. Käytän Kristevan käsitteiden ymmärtämisessä apunani psykoanalyytikko Pirkko Siltalan esseitä.
Soittamisen keskeisiä osa-alueita tarkastelussani ovat soolo- ja duo- soittaminen, harjoitteleminen, soittaminen oppilaan asemassa mestarikurssitilanteessa, konserttiin valmistautuminen ja esiintyminen sekä äitiyden vaikutus soittooni. Valotan myös, miten soitta- misen kokemus on erilainen riippuen siitä, kuinka olen valmistautu- nut ja soitanko nuotista vai ilman. Fanny Mendelssohnin musiikin avulla tuon historiallisen näkökulman emansipaatioon.
Avainsanat: pianisti, äiti, soittaminen, prosessi, emansipaatio
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1549]