Rakeisuustilanteista supermelodiaan : katsaus Paavo Heinisen tekstuuriterminologiaan ja tekstuuriajatteluun

Abstract

Tutkimukseni aiheena on, millaisin termein säveltäjä Paavo Heininen kolmessa tarkastelemassani tekstissä puhuu tekstuurin alaan kuuluvista ilmiöistä.

Lähtöajatukseni on, että tekstuuri on laaja-alainen käsite. Musiikin tietyn hetken tekstuuri syntyy mielestäni kaikista kyseisen hetken soinnillisista osatekijöistä.

Tutkimuksen luvussa käyn läpi niitä 1900-luvun musiikin historian kehitysvaiheita, jotka ovat johtaneet tekstuurin merkityksen korostumiseen sekä rakenteellisessa että kuulonvaraisessa hahmotuksessa.

Kolmannessa luvussa tarkastelen Paavo Heinisen tekstejä "Miten sävellykseni ovat syntyneet", "Vapaus ja lainalaisuus musiikissa" sekä "Sarjallisuus". Tarkastelemistani teksteistä löytyi yhteensä 53 tekstuuritermiä, jotka ovat kaikki Heinisen omaa terminologiaa. Monet Heinisen termeistä ovat ilmaisuiltaan poeettisia. Monet Heinisen termeistä ovat synonyymejä keskenään, mutta mikään termeistä ei esiinny yhtä useammassa tekstissä.

Yksi johtopäätökseni onkin, että valtaosa Heinisen terminologiasta ei vastoin yleisiä käsityksiä ole perusteellisen käsitteenmäärityksen tulosta. Heininen on sen sijaan poeettinen kirjoittaja, joka herättää lukijassaan monipuolisia ja rikkaita mielikuvia hyvän sävellysopettajan tavoin.