Suomen suosituimpien häämarssien urkusovitukset
Korri, Taija (2015)
Korri, Taija
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2015
Kirjallinen työ
kirkkomusiikki ja urut
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050923771
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050923771
Tiivistelmä
Käsittelen työssäni häämarssien urkusovituksia sekä sitä, mitä uruille sovittamisessa tulee huomioida. Rajasin aiheeni kolmeen suosituimpaan häämarssiin Suomessa. Vertailen kunkin häämarssin kahta eri urkusovitusta toisiinsa ja etsin niistä eroja ja yhtäläisyyksiä. Vertaan myös kahta häämarssia niiden alkuperäissävellykseen sekä yhtä häämarssia siitä tehtyyn tunnettuun pianosovitukseen. Käytän työssäni O. Merikannon kirjoittamaa teoksen osaa, P. C. Buckin lehtiartikkelia ja G. Robinsonin tutkielmaa ja selvitän, miten heidän näkemyksensä toteutuvat urkusovituksissa.
Häämarsseja ja uruille sovittamista on tutkittu vähän. En löytänyt yhtään suomenkielistä tutkimusta, jossa olisi käsitelty häämarssien urkusovituksia. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja hyödyllinen kanttorin työtä ajatellen.
Käytän urkusovituksia kolmesta eri kokoelmasta, jotka ovat Häämarsseja uruille (toim. Heikki Uusitalo), The Organist's Wedding Album Volume One (toim. Matthew Drayton) ja Tahdon - suomalaista häämusiikkia uruille (toim. Jan Lehtola).
Työssäni määrittelen aluksi, mikä häämarssi on. Sitten esittelen Suomessa käytetyt suosituimmat häämarssit ja ne urkusovituskokoelmat, joita käytän. Sen jälkeen tarkastelen sovittamista ja esittelen Merikannon, Buckin ja Robinsonin ohjeita siitä. Lopuksi analysoin ja vertailen häämarssien urkusovituksia.
Uruille sovittamisessa täytyy ottaa huomioon esimerkiksi se, ettei uruissa ole kaikupedaalia. Urkujen asteikko on myös pianon asteikkoa laajempi. Analysoimissani urkusovituksissa oli kauttaaltaan paljon samaa - erot olivat oikeastaan vain pikkuseikkoja. Merkittävää oli, että jotkut sovitukset olivat lähempänä alkuperäissävellystä kuin toiset. Artikulointi- ja dynamiikkamerkinnät olivat myös erilaisia.
Häämarsseja ja uruille sovittamista on tutkittu vähän. En löytänyt yhtään suomenkielistä tutkimusta, jossa olisi käsitelty häämarssien urkusovituksia. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja hyödyllinen kanttorin työtä ajatellen.
Käytän urkusovituksia kolmesta eri kokoelmasta, jotka ovat Häämarsseja uruille (toim. Heikki Uusitalo), The Organist's Wedding Album Volume One (toim. Matthew Drayton) ja Tahdon - suomalaista häämusiikkia uruille (toim. Jan Lehtola).
Työssäni määrittelen aluksi, mikä häämarssi on. Sitten esittelen Suomessa käytetyt suosituimmat häämarssit ja ne urkusovituskokoelmat, joita käytän. Sen jälkeen tarkastelen sovittamista ja esittelen Merikannon, Buckin ja Robinsonin ohjeita siitä. Lopuksi analysoin ja vertailen häämarssien urkusovituksia.
Uruille sovittamisessa täytyy ottaa huomioon esimerkiksi se, ettei uruissa ole kaikupedaalia. Urkujen asteikko on myös pianon asteikkoa laajempi. Analysoimissani urkusovituksissa oli kauttaaltaan paljon samaa - erot olivat oikeastaan vain pikkuseikkoja. Merkittävää oli, että jotkut sovitukset olivat lähempänä alkuperäissävellystä kuin toiset. Artikulointi- ja dynamiikkamerkinnät olivat myös erilaisia.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1557]