Topiikan juhla : näkökulmia topoksen ja rakenteen suhteeseen

Abstract

The purpose of this text is to combine the perspectives of the topical research and the Schenkerian analysis. The methodological starting point for the text is Playing with Signs by V. Kofi Agawu, and it deals with the music by Mozart, especially with the concertos K 218 and 466.

The text is a part of an artistic doctoral dissertation of the Sibelius Academy. Its subject is rather remove from the main substance of the doctoral project - the compositions. However, it will become clear, that on deeper level both the technical and philosophical relevance is sufficient enough in this respect. The beginning of the text is a special apology of the relationship between the text and the compositions.

Because the topos, topics, is a rather unusual concept in the Finnish musicology, its meaning and background are explained to a greater extent than Schenkerian concepts. The analytical part of the text deals with fragments from the music by Mozart. The writer tries to show, that it is both possible and rewarding to combine a topos-sensitive perspective with more formal analytical traditions.

In western countries, the main stream of the culture, art and research has for a long time tended towards greater differentiation, specialisation, and fragmentation. What makes Agawu's text so important for a composer, is his ability to think against the current: instead of differentiating the perspectives even further, he tries to fuse them. The conclusion of this text ponders over the ethical and even theological consequences of this attempt.

Key words: topos reserach -- Schenkerian analysis -- Mozart

Tekstin päämääränä on pohtia mahdollisuuksia yhdistää topostutkimuksen näköaloja Schenker-analyysiin. Metodisena lähtökohtana ongelmanasettelulle on V. Kofi Agawun tutkielma Playing with Signs, ja teksti tarkastelee Mozartin musiikkia, erityisesti konserttoja K 218 ja 466.

Teksti on osa Sibelius-Akatemian sävellyksen taiteellista tohtorintutkintoa. Sen aihepiiri on pinnallisesti tarkasteltuna varsin etäällä tutkinnon pääsubstanssista, eli tutkinnon suorittajan sävellyksistä. Tekstin alussa ja lopussa osoitetaan kuitenkin, että syvemmällä tasolla tekstin sekä sävellystekninen että varsinkin taidefilosofinen relevanssi on tässä suhteessa vähintään riittävä. Varsinkin alkusanat toimivat jatkotutkinnon tekstin ja sävellysten keskinäisen suhteen apologiana.

Koska topos on meikäläisessä tutkimusperinteessä vähän esillä ollut käsite, sen sisältöä ja taustaa selitetään Schenker-analyysiä laajemmin. Tekstin analyyttinen konkretia keskittyy keskivaiheeseen, jossa eritellään katkelmia Mozartin musiikista. Näiden kautta pyritään osoittamaan, että on mahdollista ja mielekästä yhdistää topos-sensitiivinen näkökulma sitä formalistisempiin ja "kovempiin" musiikkianalyyttisiin perinteisiin.

Kulttuurin, taiteen ja tutkimuksen yleinen valtavirta on länsimaissa jo pitkään vienyt kohti eriytyneisyyttä, syvempää erikoistumista ja fragmentoitumista. Agawun näkökulma kiinnostaa erityisesti säveltäjää siksi, että se kääntyy tämän yleistendenssin suhteen vastavirtaan ja pyrkii näkökulmien yhä pitemmälle viedyn eriyttämisen asemesta niiden yhdistämiseen. Tämän tutkielman päätösluku pohtiikin näköaloja, joita tästä kysymyksenasettelusta nousee, myös eettiseltä ja teologiselta kannalta (vrt. religio ja religere).