Mitä Vimma on tehnyt näkyväksi taideopettajuudestani?

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee itselleni keskeisimpiä taidepedagogisia teemoja, jotka tulivat näkyväksi tarkastellessani Trilogia koiralle – esityssarjan tilanteita. Mitä Vimma on tehnyt näkyväksi taideopettajuudestani? Vastuun Toisesta, jatkuvan uudelleen neuvottelun sekä tuen teemat. Trilogia koiralle –esityssarja oli osa Teatterikorkeakoulun teatteriopettajan maisteriohjelman Taiteellis-pedagoginen tapahtuma -kurssia syksyllä 2019. Se koostui kolmesta esityksestä, joiden katsoja–kokijana oli koira, Vimma. Puhuessani Vimmasta tarkoitan elollista olentoa, perheenjäsentä, aprikoosia kääpiövillakoiraa. Työn alussa käyn läpi taustalla vaikuttavia teoreettisia lähtöjä: fenomenologista tulokulmaa, holistista ihmiskäsitystä, tulkintaani ihmisen kehollisuudesta, situationaalisuudesta sekä relationaalisuudesta. Työssä keskeistä on näkökulma, jonka mukaan olemme aina suhteessa ympäristöömme, suhteessa Toisiin. Lähtöihin kuuluu myös taideopettajuuteni kokemuksellinen perusta. Työn tarkoituksena on omien merkityssuhteideni sekä opettajuuteeni liittyvien uskomusten päivittäminen. Pyrin kirjoittamalla vahvistamaan itselleni sitä, mihin taidepedagogina haluan kiinnittyä. Haluan vahvistaa sitä suhteessa Toiseen –Vimmaan. Sen tarkastelu, mitä meidän välillämme tapahtui Vimman kanssa Trilogia koiralle –esityksissä, teki näkyväksi vastuun Toisesta, jatkuvan uudelleen neuvottelun sekä tuen teemat. Liitän ne vahvasti filosofi Martin Buberin dialogisuuden -teoriaan, joka on työni keskeisin teoria. Tunnistan taidepedagogina toimimisen merkitsevän itselleni heiluriliikettä Buberin kuvaamien Minä–Sinä sekä Minä–Se -suhteiden välillä. Kyse ei ole pyrkimisestä johonkin tiettyyn tapaan olla suhteessa Toiseen, vaan sen hyväksymisestä, että taideopettajuus tulee tarkoittamaan heiluriliikettä kaikkiin suuntiin. Heiluriliike kuvastaa itselleni armollisuutta. Se auttaa oman keskeneräisyyteni sekä inhimillisyyteni hyväksymisessä.