Virsien yhteislaulusäestys klassisella kitaralla

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkin virsien yhteislaulusäestystä klassisella kitaralla. Työssä esittelemäni säestysmenetelmä perustuu klassisen kitaransoiton mahdollisuuksiin soittaa virren melodiaa ja harmoniaa yhtäaikaisesti. Menetelmän juuret ovat kitarasävellyksissä, joiden esimerkkien mukaisesti olen muodostanut säestystapoja virsisäestäjän käyttöön. Säestystavat ovat koraalisäestys, erilaiset murtosointusäestykset ja pariääniasteikkoihin sekä yksiääniseen säestykseen perustuvat säestystavat.

Virsimelodian soittaminen ja samanaikainen säestys onnistuu parhaiten sävellajeissa, jotka käyttävät kitaran vapaina soivia kieliä. Soitan tutkimuksen virsiesimerkit vain muutamaa kitaran sävellajia käyttäen ja transponoin nämä sävellajit capon avulla yhteislaulukorkeuteen. Säestysmenetelmä antaa mahdollisuuden käyttää koko virren ajan samaa säestystapaa, tai säestystapoja voi vaihtaa säkeistöjen tai yksittäisten säkeiden kohdalla. Säestyksen muutokset ohjaavat yhteislaulua säestäjän tulkitsemaan suuntaan ja näin säestys tukee virsilaulua monipuolisesti ja elävästi.

Esitän tutkimuksen tulokset kahdentoista nuoteille kirjoitetun ja videoille tallennetun virsiesimerkin muodossa. Säestystapojen esittelyluvussa johdatan kitaransoittajia menetelmäni pariin. Tutkimuksen taustoina kerron säestystapojen esikuvina olevista kitarasävellyksistä, capon käytöstä ja sähköisestä äänentoistosta, joka mahdollistaa klassisen kitaran soinnin hyvän kuulumisen kirkkotiloissa yhteislaulun aikana. Tutkimus kehittää klassisen kitaran käyttöä kirkkomusiikissa, esittelee uuden säestysmenetelmän ja antaa monia jatkotutkimuksen aiheita.