Epistemessology - how is it possible that we are witnessing TikTok dances from January 2021, a prehistoric stone tool and a sleeping freelancestor at the same time?

Abstract

This written part of my master’s thesis consists of two parts. The first part is a visual catalogue which also includes hyperlinks. The second part discusses contextual, theoretical and methodological frames for my artistic work Performance Proposals on Cultural Heritage. The thesis proposes that a novel concept of epistemessology is needed in order to give a conceptual form to an artistic process that is complex, messy, multilayered and multi-disciplined. In this written part of my thesis I denote that authorships, agencies and concepts unfold as messy materiality. I argue that in the times of solution-oriented rhetorics, based on vast ontological assumptions, performance research is needed to mess things up. Messing things up is an ethical way to open up multiple contact points in research and methodologically messing things up places emphasis on those moments when reductions/choices are made. In this sense, how one comes to know something with mess is only a brief moment or manifestation both in space and time. Therefore, epistemessology could be a meaningful concept for both artistic and performance research allowing them to stay with mess, so that they do not to become mere illustrations of, for example, scholarly or philosophical inquiries.

Tämä kirjallinen osio opinnäytteestäni koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osio on kuvakatalogi, joka sisältää myös hyperlinkkejä. Toisessa osiossa käsittelen taiteellisen työni Esitysehdotuksia kul:uuriperinnöstä viitekehyksiä, sekä sen teoreeesia että metodologisia lähtökohtia. Kirjallinen osio opinnäytteestäni ehdottaa uuden epistemessologian käsitteen tarpeellisuutta, jotta monimutkainen, sotkuinen, kerroksellinen ja monialainen taiteellinen prosessi löytäisi käsitteellisen muodon. Tässä kirjallisessa opinnäytteeni osassa havainnoin, että tekijyys, toimijuus ja käsitteet aukenevat sotkuisena aineellisuutena. Argumentoin, että laajoihin ontologisiin oletuksiin perustuvan ratkaisukeskeisen retoriikan aikakaudella, esitystaiteellista tutkimusta tarvitaan asioiden sotkuistamiseen. Sotkuistaminen on eettinen keino avata monia yhtymäkohtia tutkimuksessa ja metodologisesti se korostaa hetkeä, jolloin yksinkertaistuksia/valintoja tehdään. Siten se, miten sotkun kanssa tullaan tietämään jotain on vain lyhyt hetki tai ilmentymä sekä tilassa, että ajassa. Epistemessologia käsitteenä voisi olla taiteelliseen ja esitystaiteelliseen tutkimukseen merkittävä. Käsitteenä se sallisi sotkun kanssa viipyilemisen, jotta tutkimuksesta ei tulisi pelkästään esimerkiksi akateemisen tai filosofisen tiedon kuvittaja.