Kuorolaulajien keskinäisen järjestyksen vaikutus soivaan lopputulokseen

Abstract

Kirjallisessa työssäni tutkin kuorolaulajien keskinäisen järjestyksen vaikutusta yhteissointiin. Pyrin selvittämään tekijöitä, mitkä mahdollisesti vaikuttavat kuorolaisten järjestämisperiaatteisiin ja edistävät kuorolaisten vapaata äänenkäyttöä. Laulajien keskinäisen järjestyksen lisäksi tarkastelen kuoromuodostelmaa yleisemmällä tasolla. Vaikka työssäni käsitellään keskeisesti kuorolaisten äänenkäyttötapaa ja äänityyppejä, en syvenny laulamisen fysiologiaan. Toiveeni on, että kuoronjohtajat voisivat käyttää tutkimaani menetelmää yhtenä työkaluna kuorojen kanssa toimiessaan.

Aineistona minulla on laaja taustakirjallisuus, joka koostuu pääasiassa amerikkalaisten kuoronjohdon ammattilaisten ja tutkijoiden kirjoittamista teksteistä. Aineistoni keskittyy pitkälti emeritusprofessori Weston Noblen voice placing -metodiin. Lisäksi tein teemahaastattelun kahdelle suomalaisen kuoronjohtokoulutuksen käyneelle kuoronjohtajalle. Kokeilin Noblen metodiin löyhästi perustuvaa tapaa järjestellä kuorolaiset syksyllä 2019 ja peilaan omia kokemuksiani haastateltavien näkemyksiin.

Oman kokeiluni ja taustakirjallisuuden perusteella olen vakuuttunut siitä, että laulajien keskinäisellä järjestyksellä on merkitystä. Kuoronjohtajien mielestä kyseinen metodi voisi toimia erityisesti amatöörikuoroille, joissa äänten yhteen sulautuminen voi olla haastavaa kuorolaisten erilaisen taitotason vuoksi. Informanttien mukaan metodia voi käyttää mille tahansa kuorolle kuuntelua herkistävänä kokeiluna ja kuoron sointivärin muuttajana. He kuitenkin suhtautuisivat kriittisesti siihen, kuinka paljon ja millä perusteella kuorolaisia järjestellään. Yhtä kaikki metodia voi käyttää myös kuunteluharjoituksena tai leikillisenä kokeiluna, jossa etsitään ja kuunnellaan eri sointivärejä.