Unelmia kohtaamisesta : teatteriopettajan pohdintaa empatian ja kehollisuuden vaikutuksesta taideopetukseen

Abstract

Opinnäytteeni aiheena on kohtaaminen taideopetuksessa kehollisesta näkökulmasta käsin katsellen. Kohtaaminen on minulle taideopettajuuteni ydin. Teatteriopettajan opintojeni aikana olen keskittynyt tutkimaan sitä eri suunnista ja hahmottamaan sen vaikutusta teatterin ja taiteen opettamiseen.

Tutkielmani kiinnostuksen kohteena on, missä määrin kohtaaminen lähtee meistä kehollisina olentoina. Vaikuttaako se meihin taidetta tekeviin ja sitä kokeviin. Tutkimusotteessani tunnistan fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusotteen sekä viitteitä autoetnografiasta. Tämän työn puitteissa tarkastelen meitä ihmisiä kehollisina olentoina tässä maailmassa näiden linssien läpi.

Työni alussa avaan lukijalle syyt siihen, miksi olen kiinnostunut kohtaamisesta. Matkaan hetkeksi menneisyyteeni kohtaajana. Valotan myös omaan taideopettajuuteeni vaikuttavia tekijöitä, holistista ihmiskäsitystä, pedagogi ja kasvatusfilosofi Paulo Freiren ajatuksia ja pedagogi ja kirjailija bell hooksin ajatuksia.

Työni aineiston muodostaa teatteriopettajan opintojeni toinen opetusharjoittelu ja siinä pitämäni työpajat otsikolla Unelmia kohtaamisesta. Sieltä löytyneitä laajempia teemoja, empaattisuutta, kehollisuutta sekä kehon ja tunteiden välistä suhdetta tarkastelen osallistujien tuottaman aineiston ja omien muistiinpanojeni pohjalta. Kuvaan opetusharjoitteluani käytännön tasolla. Tämän jälkeen siirryn tarkemmin tutkimusaineistoni pariin.

Empatiaa käsittelevässä luvussa päädyn pohtimaan empaattisuutta kinesteettisen empatian kautta. Opetusharjoitteluni työpajoissa se nousi selkeästi esiin. Päädyn aineiston, oman kokemukseni ja lähdeaineiston perusteella luvussa lopputulokseen, että kehollisuus ja empatia vaikuttavat toisiinsa. Tässä luvussa pääkeskustelutovereinani toimivat empatiaa tutkinut Elisa Aaltola ja kinesteettistä empatiaa tutkinut filosofian dosentti Jaana Parviainen.

Kehollisuutta käsittelevän luvun alla sukellan työpajoihini ja niistä nousevaan aineistoon kehollisuuden näkökulmasta. Vertaan työpajoihini osallistuneiden oppimispäiväkirjoissaan avaamia huomioita lähdekirjallisuuteen ja yhdistän niitä omiin näkemyksiini kehollisuuden ja kohtaamisen välisestä suhteesta. Aineiston ohella pääkeskustelukumppanini tässä luvussa on tanssitaiteen tohtori Kirsi Törmi.

Työn viimeisessä luvussa pääosassa ovat keho ja tunteet ja niiden välinen suhde kohtaamiseen. Vertaan aineistostani nousseita näkökulmia neurotieteilijä Antonio Damasion näkemyksiin. Päädyn näiden kolmen tutkimuslukuni myötä linkittämään toisiinsa empatian, kehollisuuden sekä kehon ja tunteiden välisen yhteyden kohtaamisen mahdollistaviksi tekijöiksi taideopetuksessa. Näkemykseni mukaan tämä vaikutus taiteen tekemiseen ja taidetunteihin on väistämätön.