Elämä minussa : Näyttelijän hermosto
Paju, Tuuli (2023-06-16)
Paju, Tuuli
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
16.06.2023
Maisterin opinnäytetyö
näyttelijäntaide
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656028
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656028
Tiivistelmä
Kirjallisessa opinnäytetyössäni ”Elämä minussa – Näyttelijän hermosto” tutkin ihmisen autonomisen hermoston, erityisesti vagushermon, toimintaa suhteessa näyttelijäntaiteeseen. Autonominen hermosto säätelee kehossa monia elintärkeitä toimintoja ja hermoston toimintahäiriöt, esimerkiksi pitkään jatkuneen stressin vaikutuksesta, johtavat usein myös terveysongelmiin.
Esittelen ensimmäisissä luvuissa ihmisten välisen yhteyden kokemisen ja vuorovaikutuksen edellytyksiä, sekä vagushermon toimintaa laajemmin. Avaan polyvagaalista teoriaa, kehon tiedostamatonta tarkkailujärjestelmää, sekä kehon reaktioita mahdolliseen uhkaan. Pureudun moniulotteisesti vireystilan fysiologiaan; esimerkiksi jännityksen, ahdistuksen ja innostuksen hermostolliseen perustaan. Pohdin turvan merkitystä näyttelijälle ja sitä, miten luova työ pääsee toteutumaan turvallisessa, tai toisaalta turvattomassa, työilmapiirissä. Avaan stressinsietoikkunan käsitettä ja psyykkistä joustavuutta osana hyvää suoritus- ja toimintakykyä.
Teen pienen katsauksen aivojen toimintaan; mantelitumakkeeseen ja tunteiden syntymiseen, sekä pohdin tunteiden kehollisuutta näyttelijäntyön näkökulmasta. Käyn lyhyesti läpi eri välittäjäaineita, erityisesti tarkastellen dopamiinin myönteistä vaikutusta pelkoa käsittelevään mantelitumakkeeseen. Esittelen ’maadoittumisen’ osana vireystilan säätelyä ja läsnäolon kokemusta. Käsittelen läsnäoloa kehotietoisuuden ja itsetuntemuksen kautta, sekä ihmisen selkärankaa asennon, roolihenkilön, sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Autonominen hermosto reagoi muutoksiin elämässä, niinpä syvennyn siihen, kuinka ajattelen jatkuvan muutoksen tilan ja sen sietämisen olevan keskeistä näyttelijäntyössä. Merkittävää tämän opinnäytetyön kannalta on ollut selvittää, minkälaisista asioista koostuu sellainen homeostaasi, joka tukisi näyttelijää.
Lopuksi syvennyn siihen, minkälaiset asiat näyttelijäntyössä saatetaan kokea kuormittavaksi; mitä huolen ja jännityksen aiheita, sekä pelkoja näyttelijäntyöhön voi liittyä.
Kenties tärkeimpänä pohdin kuitenkin, millä tavoin voin oppia rauhoittamaan kehoa – näyttelijän instrumenttia. Jaan läpi opinnäytetyöni keinoja, kuinka tukea omaa hermostollista hyvinvointia ja turvan signaaleja sekä näyttämöllä, että sen ulkopuolella; omana tavoitteenani toteuttaa näyttelijäntaidetta kestävästi ja itseä kuunnellen. Haastattelin tätä kirjallista opinnäytetyötä varten kolmea suomalaista näyttelijää, Ria Katajaa, Niko Saarelaa ja Seela Sellaa, heidän kokemuksistaan suhteessa moniin edellä mainittuihin aiheisiin. Käytän yhtenä aineistona heidän inspiroivia haastattelujaan.
Kutsun lukijan mukaan sukellusmatkalle, tutkimaan elämää ihmiskehon kuoren alla - näyttelijän hermostoon. Ajattelen, että autonomisen hermoston hyvinvointi on portti näyttelijän terveeseen ja tasapainoiseen olemiseen, joka vapauttaa toimimaan ja mielikuvittelemaan, ja tekemään sitä toistuvasti, pitkäjänteisesti ja turvallisesti.
Esittelen ensimmäisissä luvuissa ihmisten välisen yhteyden kokemisen ja vuorovaikutuksen edellytyksiä, sekä vagushermon toimintaa laajemmin. Avaan polyvagaalista teoriaa, kehon tiedostamatonta tarkkailujärjestelmää, sekä kehon reaktioita mahdolliseen uhkaan. Pureudun moniulotteisesti vireystilan fysiologiaan; esimerkiksi jännityksen, ahdistuksen ja innostuksen hermostolliseen perustaan. Pohdin turvan merkitystä näyttelijälle ja sitä, miten luova työ pääsee toteutumaan turvallisessa, tai toisaalta turvattomassa, työilmapiirissä. Avaan stressinsietoikkunan käsitettä ja psyykkistä joustavuutta osana hyvää suoritus- ja toimintakykyä.
Teen pienen katsauksen aivojen toimintaan; mantelitumakkeeseen ja tunteiden syntymiseen, sekä pohdin tunteiden kehollisuutta näyttelijäntyön näkökulmasta. Käyn lyhyesti läpi eri välittäjäaineita, erityisesti tarkastellen dopamiinin myönteistä vaikutusta pelkoa käsittelevään mantelitumakkeeseen. Esittelen ’maadoittumisen’ osana vireystilan säätelyä ja läsnäolon kokemusta. Käsittelen läsnäoloa kehotietoisuuden ja itsetuntemuksen kautta, sekä ihmisen selkärankaa asennon, roolihenkilön, sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Autonominen hermosto reagoi muutoksiin elämässä, niinpä syvennyn siihen, kuinka ajattelen jatkuvan muutoksen tilan ja sen sietämisen olevan keskeistä näyttelijäntyössä. Merkittävää tämän opinnäytetyön kannalta on ollut selvittää, minkälaisista asioista koostuu sellainen homeostaasi, joka tukisi näyttelijää.
Lopuksi syvennyn siihen, minkälaiset asiat näyttelijäntyössä saatetaan kokea kuormittavaksi; mitä huolen ja jännityksen aiheita, sekä pelkoja näyttelijäntyöhön voi liittyä.
Kenties tärkeimpänä pohdin kuitenkin, millä tavoin voin oppia rauhoittamaan kehoa – näyttelijän instrumenttia. Jaan läpi opinnäytetyöni keinoja, kuinka tukea omaa hermostollista hyvinvointia ja turvan signaaleja sekä näyttämöllä, että sen ulkopuolella; omana tavoitteenani toteuttaa näyttelijäntaidetta kestävästi ja itseä kuunnellen. Haastattelin tätä kirjallista opinnäytetyötä varten kolmea suomalaista näyttelijää, Ria Katajaa, Niko Saarelaa ja Seela Sellaa, heidän kokemuksistaan suhteessa moniin edellä mainittuihin aiheisiin. Käytän yhtenä aineistona heidän inspiroivia haastattelujaan.
Kutsun lukijan mukaan sukellusmatkalle, tutkimaan elämää ihmiskehon kuoren alla - näyttelijän hermostoon. Ajattelen, että autonomisen hermoston hyvinvointi on portti näyttelijän terveeseen ja tasapainoiseen olemiseen, joka vapauttaa toimimaan ja mielikuvittelemaan, ja tekemään sitä toistuvasti, pitkäjänteisesti ja turvallisesti.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1482]