Näkymättömäksi tuleminen: esiintyjyyden tarkastelua välisyyden, vierauden ja toiseuden näkökulmista

Abstract

Tässä opinnäytteeni kirjallisessa osassa tarkastelen, kuinka voin tulla esiintyjänä näkymättömäksi. Paikannan näkymättömäksi tulemisen kytkeytyvän kahteen esiintyjäntyölliseen eleeseen: tilan antamiseen ja sivuun asettumiseen. Lähestyn aihetta välisyyden, vierauden ja toiseuden käsitteiden kautta, jotka jakavat työni kolmeen osaan. Osat kietoutuvat toisiinsa epälineaarisesti ja toistensa näkökulmia laajentaen. Ajatteluni pohjautuu esiintyjäntyöllisiin kokemuksiini, joille pyrin löytämään sanoja. Toivon, että teksti voi herätellä myös lukijaa aistimaan, kokemaan ja kuvittelemaan – ajattelemaan ruumiillisuuden kautta.

Näkymättömäksi tuleminen: puhelintreffit

soita puhelu itsellesi aloita puhumalla kieltä, jota ei ole (kesto 2 minuuttia) vastaa ja ihastele ensivaikutelmaa

Ensimmäisessä osassa lähestyn esiintyjyyttä välisyyden kautta. Tällä tarkoitan, että avaan kokemuksellisia prosesseja, joissa esiintyvä ruumis tulee olevaksi vastavuoroisissa suhteissa teoksen muiden, myös ei-inhimillisten, materiaalien kanssa. Ehdotan esiintyjän toimivan välittäjänä, joka voi antaa tilaa jollekin toiselle, vieraalle. Tilan antamisen ja sivuun asettumisen eleiden avulla pyrin löytämään ja vahvistamaan itselleni merkityksellisiä tapoja työskennellä esiintyjänä ekokriisin aikakaudella. Minulle tämä tarkoittaa omistavien ja ihmiskeskeisten rakenteiden kyseenalaistamista ja purkamista.

Toisessa osassa etsin esiintyjäntyöllisiä mahdollisuuksia antaa tilaa vieraalle. Minulle vieraus avautuu sisältä päin eli on jo valmiiksi minussa, mutta tulee yhtäkkiä nähdyksi minusta irrallisena. Havainnoin, miten vieraus ei ole koskaan hallittavissa, ja kuinka se muuttaa kokemustani esiintyvästä minästä ja sen rajoista. Vieraan kanssa työskenteleminen on kuluttavaa. Olen havainnut, että kuluttavaksi työskentelyn tekee jatkuva avoimena pysyttely, esiintyvän minän rajojen koettelu ja hallitsemattomuuden sietäminen. Osan lopussa etsin työkaluja kestävämpään esiintyjäntyöhön sulkevien harjoitteiden ja vieraanvaraisuuden ajatuksen avulla.

Kolmas osa on kirjemuotoinen ja kirjoitettu yhdessä tanssitaiteilija Sofia Charifin kanssa. Kutsuin hänet vieraakseni pohtimaan, miten toiseus ja näkymättömäksi tuleminen ovat ristiriidassa keskenään länsimaisen nykytanssin näyttämöllä. Kirjeissä käsittelemme itsellemme olennaisia esiintyjyyteen ja tanssitaiteilijuuteen liittyviä kokemuksia ja kysymyksiä. Keskeisenä asiana kirjoitamme etenkin esiintyvän ruumiin ja katsojan katseen välisistä jännitteistä ja mahdollisuuksista.

Olisin halunnut nimetä Sofia Charifin opinnäytteen vierailevaksi tekijäksi, mutta Taideyliopiston opetusneuvoston tämänhetkiset linjaukset eivät tunnista huokoisen tai jaetun tekijyyden muotoja. Tilan ja tekijyyden jakaminen on kuitenkin lähestymistavalleni keskeistä.

Luulen, että tää jää vähän kesken, vaikka en oo päässyt edes loppuun, vielä. Tulee mieleen Samuli Emeryn ja Jessica Piaseckin teos to be brutally honest, jossa ne puhui just siitä, et teos jäi vähän kesken, koska niitä tarvittiin eläinsuojelukeskus Tuulispäällä, jos mä oikein muistan, ja koska ne pyrki tekemään sitä teosta kestävästi ja omia voimavaroja kunnioittaen. Niin tässä mun ajatukset tällä erää, heippa!