Laitoin kaikki kartat päällekkäin: Harhailu äänisuunnittelijan taiteellisena tutkimusvälineenä
Tikka, Timo (2023-05-08)
Tikka, Timo
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
08.05.2023
Maisterin opinnäytetyö
äänisuunnittelu
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656079
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656079
Tiivistelmä
Opinnäytetutkielmassani tutustun harhailun potentiaaliin taiteellista ajattelua ja luovuutta tuottavana menetelmänä. Työssä kehitän omaa päämäärättömään ja ennalta määrittämättömään avaruudelliseen liikkeeseen perustuvaa taiteellista menetelmää ja tutustun taiteellisen tutkimuksen tekemiseen. Tutkielmassa esittelen kehittämääni menetelmää, sen eri vaiheita, sekä tutkielman myötä syntynyttä aineistoa. Aineisto on tutkielmatekstin lisäksi muistiinpanojen, valokuvien, paikkatiedon sekä äänitteiden muodossa. Harhailut ja aineiston keruu on suoritettu pääkaupunkiseudulla ja Seilin saarella alkuvuodesta 2023. Menetelmä on käynyt läpi pitkän prosessin, jonka aikana sen fokus on siirtynyt paikkojen erityisluonteen hakemisesta liukuvaan tiloissa liikkumiseen. Yksittäisten aistimusten sijaan se keskittyy assosiatiivisiin kokemuksiin, jotka lomittuvat ja ovat vuorovaikutuksessa niin toistensa, kuin kulloinkin kulkemani ympäristön kanssa.
Tutkielmassa esittelen menetelmän tuottamia havaintoja eri näkökulmista ja pohdin niiden merkitystä omassa taiteellisessa työskentelyssäni. Suhde tuttuun ja tuntemattomaan, ei–tietämiseen ja päätöksentekoon ovat läsnä taiteellisessa prosessissa, mutta harhailun eleen kautta ne kehollistuvat ja muuttuvat itselleni uudella tavalla kokemuksellisiksi. Keskittymällä ympäristöön ja siinä kulkemiseen, nämä prosessit muuttuvat myös pelkistä sisäisistä neuvotteluista vuorovaikutteisiksi verkostoiksi muiden toimijoiden kanssa. Menetelmän keskeisinä huomioina ovat myös ajattelun vapaa harhautuminen, innostuminen ja odottamattomat löydökset.
Pohdin tutkielmassani myös kenttä-äänityksen näennäistä dokumentaarisuutta, sekä äänittäjän häivyttämistä Mark Peter Wrightin noisy-nonself (suom. Äänekäs epäminä) teorian kautta. Tuomalla äänittävän itseni kuulluksi ja tunnistetuksi äänitteissä, pyrin tuomaan kuuntelijalle äänellisen informaation ympäristöstä ja siinä tapahtuvasta toiminnasta siloittelemattomana. Samalla haastan käsitystä kenttä-äänittämisen objektiivisesta luonteesta ja sen usein kyseenalaistamattomista valtasuhteista. Oleellisena työvaiheena huomioiden tekemisessä ovat toimineet paitsi harhailujen aikana tehdyt äänitykset, myös niiden kuunteleminen ja uudelleenkuunteleminen. Äänitteet ovat toimineet materiaalina, jota kuuntelemalla olen tehnyt uusia havaintoja kävelyistäni ja itsestäni erilaisissa tiloissa harhailevana olentona. Nämä äänitteet ovat myös lukijan kuunneltavissa ja voivat toimia moniaistisena väylänä aiheen pariin.
Lopuksi pohdin keräämäni aineiston merkitystä ja sen tulevaisuutta: Ovatko äänitteet täyttäneet tehtävänsä, tulisiko ne säilyttää ja mitä niiden jatkokäsitteleminen tarkoittaa. Avaan lisäksi omia kokemuksiani tutkielman ja menetelmän harjoittamisen myötä, sekä ajatuksiani mahdollisesta jatkosta aiheen parissa.
Tutkielmassa esittelen menetelmän tuottamia havaintoja eri näkökulmista ja pohdin niiden merkitystä omassa taiteellisessa työskentelyssäni. Suhde tuttuun ja tuntemattomaan, ei–tietämiseen ja päätöksentekoon ovat läsnä taiteellisessa prosessissa, mutta harhailun eleen kautta ne kehollistuvat ja muuttuvat itselleni uudella tavalla kokemuksellisiksi. Keskittymällä ympäristöön ja siinä kulkemiseen, nämä prosessit muuttuvat myös pelkistä sisäisistä neuvotteluista vuorovaikutteisiksi verkostoiksi muiden toimijoiden kanssa. Menetelmän keskeisinä huomioina ovat myös ajattelun vapaa harhautuminen, innostuminen ja odottamattomat löydökset.
Pohdin tutkielmassani myös kenttä-äänityksen näennäistä dokumentaarisuutta, sekä äänittäjän häivyttämistä Mark Peter Wrightin noisy-nonself (suom. Äänekäs epäminä) teorian kautta. Tuomalla äänittävän itseni kuulluksi ja tunnistetuksi äänitteissä, pyrin tuomaan kuuntelijalle äänellisen informaation ympäristöstä ja siinä tapahtuvasta toiminnasta siloittelemattomana. Samalla haastan käsitystä kenttä-äänittämisen objektiivisesta luonteesta ja sen usein kyseenalaistamattomista valtasuhteista. Oleellisena työvaiheena huomioiden tekemisessä ovat toimineet paitsi harhailujen aikana tehdyt äänitykset, myös niiden kuunteleminen ja uudelleenkuunteleminen. Äänitteet ovat toimineet materiaalina, jota kuuntelemalla olen tehnyt uusia havaintoja kävelyistäni ja itsestäni erilaisissa tiloissa harhailevana olentona. Nämä äänitteet ovat myös lukijan kuunneltavissa ja voivat toimia moniaistisena väylänä aiheen pariin.
Lopuksi pohdin keräämäni aineiston merkitystä ja sen tulevaisuutta: Ovatko äänitteet täyttäneet tehtävänsä, tulisiko ne säilyttää ja mitä niiden jatkokäsitteleminen tarkoittaa. Avaan lisäksi omia kokemuksiani tutkielman ja menetelmän harjoittamisen myötä, sekä ajatuksiani mahdollisesta jatkosta aiheen parissa.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1557]