Virallisen työajan ulkopuolella - Tunnetyö ja ammatillinen käyttäytyminen esitysprosessissa

Abstract

Kirjallisen opinnäytetyöni aihe on tunnetyö ja ammatillinen käyttäytyminen esitysprosessissa. Tarkastelen aihetta omien kokemusteni, tutkimuskirjallisuuden sekä haastattelujen kautta. Tunnetyön alkuperäinen määritelmä on peräisin sosiologi Arlie Hochschildin teoksesta The Managed Heart (1983).Tunnetyö on pitkäjänteistä, tietoista toimintaa, jonka fokuksessa ovat tunteet ja niiden kanssa operoiminen vuorovaikutustilanteissa. Työntekijän työtehtävissä tunnetyö voi olla yksi osa-alue. Ammatillisessa käyttäytymisessä taas yhdistyy ammatillisuus ja käyttäytyminen. Käyttäytymistä ohjaavat psyykkiset, kognitiiviset ja emotionaaliset prosessit, joita ovat esimerkiksi havaitseminen, ajatteleminen, kuvitteleminen, päätteleminen, muistaminen, tahtominen ja tunteiden kokeminen. Ulkoisesti havaittavaa käyttäytymistämme edeltää nopea tai hidas ajatteluprosessi. Käyttäytymisen ohjaus toimii vaihtelevasti. Työhyvinvointia arvostetaan nykyään esittävän taiteen kentällä aiempaa enemmän. Osa työhyvinvointia on työpaikan tunnekulttuuri ja se, kuinka ihmiset säätelevät omia tunteitaan. Tunteiden käsittely ja hallinta kuuluu normaaliin vuorovaikutukseen, ihmissuhteisiin ja työhönkin. On konflikteja, joita täytyy ratkoa ja muuta elämään kuuluvaa sekaannusta. Joskus kuitenkin kuormittavaksi koettu, tunnekeskeinen vuorovaikutus alkaa tuntumaan työltä. Pohdin sitä, millainen tunteiden käsittely kuuluu työhön ja mikä ei.

Olen haastatellut kolmen eri taiteilijasukupolven dramaturgia, jotka ovat kertoneet omia kokemuksiaan tunnetyön tekijöinä esitysprosesseissa. Pyrkimykseni on lisätä ymmärrystä siitä, millaisena esitysprosessien tunneilmaisu ja tunteiden käsittely näyttäytyy. Kysyn: Millaista ammatillista käyttäytymistä odotamme tai voimme odottaa kollegoiltamme prosesseissa? Millainen on ammatillinen- ja epäammatillinen työyhteisö? Ja miten taiteilijaidentiteetti ja omaksumamme taiteilijakuvat sopivat yhteen modernin keskiluokkaisen, ammatillisuutta korostavan työelämän kanssa? Haastattelujen pohjalta voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: esitysprosesseissa tehdään paljon tunnetyötä, joka sijoittuu usein väleihin ja virallisen työajan ulkopuolelle. Vain harvoissa tapauksissa tunnetyön tekemisestä on erikseen neuvoteltu ja siitä kiittävän palautteen saaminen on poikkeus. Vastaus kysymykseen, kenen tunnetyötä prosesseissa pitäisi tehdä, jää avoimeksi. Kuinka suuri määrä tunnetyötä prosessissa on, riippuu ensisijaisesti ihmisten käytöksestä, tunnesäätelyn valmiuksista ja persoonista. Eräs syy sille, miksi prosessit saattavat edelleen olla taiteen alalla kitkaisia, voi lisäksi löytyä taiteen perinteisten arvojen ja modernin työelämän arvojen välisen dynamiikan ristiriidasta. Tälle ristiriidalle voi rakentua myös moderni taiteilijaidentiteetti.