Dramaattiset linnut : Hänen olivat linnut -romaanin dramatisointiprosessi näyttämötekstiksi

Abstract

Tämä kirjallinen opinnäytetyö kuvaa taiteellisen opinnäytteeni tekoprosessia. Tein taiteellisena opinnäytteenä dramatisoinnin Marja-Liisa Vartion romaanista Hänen olivat linnut. Kuvaan dramatisoinnin tekemisen prosessia konkreettisesti, mutta avaten sitä suhteessa lähdemateriaaliin.

Ensimmäisessä osassa kuvaan oman uupumiskokemukseni kautta lähtökohtia ja olosuhteita, joissa lähdin alun perin kirjoittamaan Teatterikorkeakoulun dramaturgian opintojen taiteellista opinnäytettäni. Uupumus oli minulle sysäys kohti kevyempää työskentelytapaa, jolloin päädyin kirjoittamaan dramatisoinnin. Toisessa osassa kirjoitan siitä, mitä dramatisointi tarkoittaa, ja miten ymmärrän draaman, ja sen suhteen dramatisoinnin käsitteeseen. Käytän keskeisinä lähteinä Katariina Nummisen, Mari Hyrkkäsen ja Maria Kilven toimittamaa Dramaturgiakirjaa ja Paula Salmisen ja Elina Snickerin toimittamaa Jumalainen näytelmä – dramaturgisia työkaluja -teosta. Esittelen kirjailijan, Marja-Liisa Vartion, ja avaan, miten valitsin juuri tämän romaanin dramatisoitavaksi.

Kolmannessa osassa kuvaan dramatisointiprosessin kulun ensimmäisestä versiosta viimeiseen. Käyn läpi työn eri vaiheita ja niiden herättämiä haasteita ja kysymyksiä. Vertailen myös tarkemmin dramatisointini ensimmäistä kohtausta romaanin ensimmäiseen lukuun, ja avaan näin virketasolla tekemiäni valintoja. Kirjoitan dramatisoijan tekijyydestä, ja pohdin millainen tekijä dramatisoija on. Kirjoitan siitä, millaisia eroavuuksia olen itse kokenut dramatisoinnin tekemisessä verrattuna omaan kirjoittamiseen.

Neljännessä osassa kirjoitan tarkemmin dramatisoinnin tekemisen herättämistä merkityksistä suhteessa teokseen. Ajattelen, että Vartion romaanin lukukokemuksen kautta on mahdollisuus päästä tarkastelemaan kulttuurissamme kiellettyjä tunnekokemuksia, kuten katkeruutta ja passiivisuutta. Avaan romaanissa keskeisten täytettyjen lintujen merkitystä Lea Rojolan romaania käsittelevän artikkelin, Rachel Poliquinin eläinten täyttämistä eli taksidermiaa käsittelevien ajatusten, Julia Kristevan abjekti-käsitteen ja Mark Fisherin outouden lajien kautta. Loppupäätelmissä kirjoitan siitä, miten osaltani dramatisoinnin tekeminen tulisi vielä jatkumaan, sillä toivon saavani dramatisoinnin esitettäväksi valmistumisen jälkeisenä aikana. Viittaan vielä Bojana Kunstin erotteluun projektin ja työn käsitteiden eroista suhteessa aikaan, ja pohdin sitä suhteessa dramatisointiprosessiini.