Tilan, ruumiin ja runon kohtaamisia tiladramaturgisessa praktiikassani

Abstract

Opinnäytteeni kirjallisessa osassa tarkastelen opinnäytteeni taiteellisen osan Huoneen (2023) rakentumista tiladramaturgiseksi praktiikaksi kutsumani työskentelyn kautta, sekä kartoitan materiaaleja, joiden jäsentelystä praktiikkani rakentuu. Tiladramaturgisella praktiikalla tarkoitan laajennetun skenografian kontekstiin asettuvaa tila-ajatteluani, joka keskittyy esityksen tilallisten ja ruumiillisten materiaalisuuksien dramaturgiaan. Praktiikkani keskiössä on näin ollen ruumiin kokemuksellisuus, jota katson ruumiin ja sitä ympäröivän tilan suhteen kautta. Työskentelyssäni ruumis asettuu siis kokemuksellisena, tilallisena ja materiaalisena elementtinä tiladramaturgisen praktiikkani jäsentelyn kohteeksi ja mittatikuksi.

Opinnäytteeni taiteellinen osa Huone on näyttämörunon ja skenografisen installaation välimuoto, joka syntyi kokeilustani yhdistää tila-ajatteluni taustaani lavarunouden parissa. Huoneen prosessissa tiladramaturginen praktiikkani näyttäytyi runotekstin ja skenografian minimalististen materiaalisuuksien ja tuntuisuuksien tarkasteluna ja järjestelynä. Huoneessa minimalistinen aineellinen materiaalisuus - eli suorakaiteen muotoon asetetut valkeat vanhat katsomotuolit, mikki, mikkistandi ja valkea mikkipiuha ainoina esitystekniikan oheisina objekteina tilassa - korosti sekä esiintyvän ruumiin, että katsoja-kokijoiden ruumiiden suhdetta esitykseen. Näin minimalistinen aineellinen materiaalisuus alkoi limittää yhteen Huoneen äärelle kokoontuneita ruumiita, runoa sekä tilasuunnittelua.

Opinnäytteeni kirjallisessa osassa selvitän, kuinka Huoneen prosessissa runon kirjoittamisesta, esityksen työstämisestä sekä esiintymisestä tuli ruumiin ja runon fragmenttien avaaman maailman dialogista kohtaamista ja näiden kohtaamisten kerrostumista. Peilaan praktiikkaani ja Huoneen prosessia kohtaamisen tapahtumaan ja laajennetun skenografian kontekstiin. Skenografian ja runon hahmottuessa suhteessa katsoja-kokijoiden ruumiisiin ja omaan esiintyvään ruumiiseeni, jäsentelen myös yhteiskunnallisen toiseuden vaikutusta ruumiillis-tilalliseen kokemukseeni. Lopuksi esitän, kuinka esitetty runo ja skenografia antoivat Huoneessa ja Huoneen prosessissa ruumiillis-tilalliselle toiseuden kokemukselleni kohdattavan muodon.