Toivolla on asiaa: Oleminen ja ruumiillisuus vaikuttamisen taidepedagogiikassa

Abstract

Millaisessa suhteessa pedagogiikka on yhteiskunnalliseen taiteeseen ja taiteen vaikuttavuuteen? Tällaisen kysymyksen esitän opinnäytetyössäni, jonka keskiössä on yhteiskunnallisen taiteen tarkastelu pedagogisista lähtökohdista käsin. Hahmotan pedagogisten elementtien liittyvän esitykselliseen taiteeseen ja tarkastelen pedagogiikan ja esittävän taiteen välistä suhdetta. Opinnäytetyöni lähtökohdat ovat esitystaiteessa. Taiteellisen työni praktisena ja metodisena inspiraationa toimii paikkasidonnainen Site-specific-taidesuuntaus ja sen keholliset ja liikkeelliset työkalut. Paikkasidonnaisen taidesuuntauksen kautta tarkastelen olemisen ja ruumiillisuuden performatiivisuutta. Työssäni kysyn, millaisia olemisen mahdollisuuksia nykyajan maailma meille tarjoaa ja kuinka ennalta määriteltynä ja normatiivisena ruumiillinen oleminen meille näyttäytyy. Lisäksi heijastan työtäni dialogiseen filosofiaan, Paulo Freiren pedagogiseen teoriaan, sekä julkiseen pedagogiikkaan (engl. public pedagogy). Työni taiteellinen tarkastettava osa on ”Toivolla on asiaa” -esitys, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 2024 Vapaan Taiteen Tilassa. Opinnäytetyön nimi viittaa 1980–2000-luvun alussa Suomen televisiossa esitettyyn Karpolla on asiaa -reportaasiohjelmaan, jossa toimittaja Hannu Karpo antoi ohjelmansa kautta äänen valtakunnallisella tasolla tavallisille kansalaisille, tuoden esiin erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja epäkohtia. Työssäni Karpon positiossa kulkee toivo, jonka erilaisia muotoja tarkastelen suhteessa ihmisten asemaan, toimijuuteen ja rooleihin. Suhteutan toivon teeman taiteellispedagogiseen viitekehykseen, sekä taiteen merkitykselliseen ja vaikuttavaan asemaan yhteiskunnassa. Työssäni esiin nousseet teemat valtarakenteista, teknologiasta ja toivosta ovat kytköksessä siihen, kuinka asetamme itsemme osaksi maailmaa ja millaisia suhteisuuksia luomme. Opinnäytetyöprosessissa korostui Karen Baradin käsite intra-action (suom. yhteismuotoutuminen) sekä uusmaterialistisen performatiivisuuden tarkastelu. Työni kautta maailman materialistisuus ja ruumiillinen kinesteettisyys saivat uudenlaisen merkityksen osana suhteisuuksia ja käsittämisen muotoja. Opinnäytetyössä linkitän ruumiillisen performatiivisuuden osaksi yhteismuotoutumisen todentumista ja toisenlaista tapaa hahmottaa maailmaa kielen ja kuvien luomien representaatioiden rinnalla. Työni kirjallinen osio havainnollistaa pedagogista siltaa, joka rakentuu taiteen ja yhteiskunnan välille. Uskon vahvasti, että molempia, niin taidetta kuin pedagogiikkaa, tarvitaan eheämmän ja yhteneväisemmän maailman luomisessa sekä vallankumouksen askelissa.