Luokkakuva : Opettajan ja osallistujien kokemus teatteriprosessissa

Abstract

Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni käsittelee opettajan ja osallistujien kokemusta teatteriprosessissa. Se lähti liikkeelle kysymyksestä: ”Mitä taiteellinen työskentely voisi antaa peruskoulun opettajan työn arkeen?” Opinnäytteen pohjana toimii peruskoulun luokan- ja aineenopettajille suunnattu teatterikurssi, jota opetin Lasten ja nuorten taidekeskus Annantalolla alkuvuodesta 2024. Kurssilla syntyi esitys ”Luokkakuva”, joka on myös tämän opinnäytteen tarkastettava käytännön osa. Kurssin tärkeinä lähtökohtina olivat prosessikeskeisyys ja kokemuksellisuus. Lähdin liikkeelle siitä, että en opeta teatteria välineenä. Sen sijaan keskityin siihen, että jokainen osallistuja pääsee osallistumaan taiteelliseen toimintaan ja saa kokemuksen teatteriprosessiin osallistumisesta ja esityksen tekemisestä.

Kurssin edetessä katseeni suuntautui myös sisäänpäin, opettajuuden olemuksen pohtimiseen. Mikä on opettajan rooli prosessissa? Millaisia tunteita siihen liittyy? Aloin kirjoittaa omia kokemuksiani ylös ja niistä tuli osa tutkimusta. Tässä lopullisessa opinnäytteessä kulkevat rinnakkain minun ja opettajien teatterikurssin osallistujien kokemukset. Niitä avataan kokemuksellisten kirjoitusten kautta. Nämä kirjoitukset ovat minun ja osallistujien auki kirjoittamia pieniä hetkiä kurssilta ja esityksestä.

Opinnäytteen ensimmäisissä luvuissa kerron taustoistani, kurssin lähtökohdista ja työssä käytettävästä narratiivista tutkimusotteesta. Lisäksi avaan oman opettajuuteni peruspilareita. Nämä pilarit ovat sotku, oma ääni ja tietoisuus vallasta. Ne muodostavat oman opettajuuteni perustan ja samalla myös lähtökohdan, josta käsin lähdin opettajien teatterikurssia suunnittelemaan. Avaan näitä peruspilareita henkilökohtaisten esimerkkien kautta ja peilaan ajatuksiani mm. Paolo Freiren Sorrettujen pedagogiikkaan sekä Gert Biestan näkemyksiin taidekasvatuksesta.

Kurssia ja esitystä käsittelevissä luvuissa kerron, mitä kurssilla käytännössä tehtiin ja millaisia havaintoja matkan varrella syntyi. Kerron myös kurssin teoreettisista lähtökohdista, johon kuuluvat mm. Augusto Boalin Sorrettujen teatterin harjoitteet ja Mihail Tšehoviin näyttelijäntyön harjoitteet. Prosessikuvauksen rinnalla reflektoin omaa toimintaani opettajana ja nostan esiin itseäni pohdituttavia aiheita ja hetkiä. Lukujen aineistona toimivat omat oppimispäiväkirjani, tuntisuunnitelmani sekä minun ja osallistujien kokemukselliset kirjoitukset. Oppimispäiväkirjani merkintöjen avulla pyrin avaamaan opetustilanteissa syntyneitä ajatuksia ja tunteita. Osallistujien kokemukselliset kirjoitukset taas tarkentavat pieniin hetkiin kurssin ja esityksen aikana.

Viimeisessä luvussa käsittelen tutkimukseni tuloksia. Hahmottelen ajatusta teatteriopettajan ”turvapeitosta.” Tämä turvapeitto on koottu asioista, joita minä pidän tämän tutkimusmatkani jälkeen teatteriopettajuudessa tärkeinä. Se ei ole keinolistaus tai opas, vaan enemmänkin lista ajatuksia, joiden pariin voi palata aina uudelleen. Turvapeitto on minun pieni kirjeeni toisille teatteriopettajille.