Lavastus topobiografisena karttana

Abstract

Lavastus topobiografisena karttana lähestyy lavastuksen materiaalisuutta elämäkerrallisesti merkityksellisten paikkojen lävitse. Opinnäytteen tärkeimmät käsitteet ovat topobiografia ja topofilia. Ensimmäinen kuvaa paikkojen elämäkerrallisia merkityksiä ja jälkimmäinen puolestaan yksilön ja paikan välistä tunnepitoista sidettä sekä paikkaan kiinnittymistä. Materiaalisuus määritellään verkostolliseksi ilmiöksi, joka luo merkityssuhteita näyttämön ulkopuoliseen todellisuuteen. Topobiografian ja topofilian näkökulmasta tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että suunnittelijalle elämäkerrallisesti ja tunnetasolla merkittävän paikat välittyvät kaikuina ja tuntumina osaksi tilasuunnittelua. Aihetta lähestytään suunnittelutyöstä nousevista havainnoista käsin ja tarkastelu rajataan koskemaan lavastamisen aineellista materiaalisuutta. Rajauksen taustalla on kirjoittajan tarve pohtia suhdettaan lavastamisen aineellisuuteen ja siitä nouseviin tunteisiin. Opinnäyte käsittelee kevyesti materiaaleihin kohdistuvaa empatiaa ja kysyy, voisiko materiaalien rinnastuminen elettyihin maisemiin rakentaa siltaa syvemmälle empatiankokemukselle näitä kohtaan. Aihetta tuodaan lähemmäs lavastuksen käytäntöä materiaaliin kohdistuvan huolellisuuden ja huolenpidon teemojen kautta.

Opinnäyte koostuu kolmesta pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa avataan tärkeimmät käsitteet topobiografia ja topofilia. Teksti hahmottelee yksilön ja paikan välisen suhteen vuorovaikutuksellisuutta ja pohtii, miten tämä kytkeytyy tilalliseen ajatteluun.

Toisessa luvussa punotaan yhteyksiä esiteltyjen käsitteiden ja lavastamisen materiaalisuuden välille. Kirjoittaja purkaa materiaalisuuden ympärille keriytyvää tunteiden vyyhtiä. Tämän jälkeen näyttämö määritellään suhteiden verkoksi ja pohditaan, mitä merkityksiä materiaaleihin kiinnittyy, kun niitä tarkastellaan elämäkerrallisesti merkittäviä paikkoja vasten. Lopuksi käsitellään materiaaliin kohdistuvaa empatiaa.

Kolmas luku esittelee opinnäytteen taiteellisen osuuden työprosessia ja tarkastelee kirjallisen osion teemoja suhteessa taiteellisen osuuden prosessissa nousseisiin havaintoihin. Lavastusta lähestytään elämäkerrallisesti merkittävien paikkojen kautta ja tarkastellaan, miten eletyt maisemat tihkuvat osaksi teosta. Kirjoittaja havainnoi lavastuksessa käyttämäänsä puumateriaalia hänelle merkityksellistä metsää vasten ja tunnustelee, mitä ajatuksia ja tunteita tästä rinnastuksesta kumpuaa. Lopuksi käsitellään prosessista nousseita havaintoja huolellisuudesta ja huolenpidosta suhteessa lavastuksen materiaaleihin.

Tärkeimmät käyttämäni lähteet löytyvät humanistisen maantieteen viitekehyksestä. Pohdin aihetta muun muassa maantieteilijöiden Pauli Tapani Karjalaisen ja Yi-Fu Tuanin ajatuksia vasten.