Ristiriitoja

Abstract

Kirjallisessa opinnäytteessäni käsittelen näyttelemiseen liittyviä ristiriitoja ja kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet minua Ykspihlajan Työväen Näyttämön teatterikerhosta aina Teatterikorkeakoulun loppumetreille saakka. Puran näitä ristiriitoja valitsemieni vastakohtien avulla, joita ovat esimerkiksi kontrolli – vapaus, neljäs seinä – yleisökontakti ja oma keho – roolikeho. Avaan paradoksaalista suhdettani näyttelemiseen sekä pulmiani itseeni uskomisen kanssa. Luvussa Älä katso – Katso käsittelen omaa suhdettani katsottavana olemiseen. Pohdin aihetta sekä siviilipersoonasta että näyttelijäminästä käsin. Kirjoitan katseiden jännittämisestä siviilissä ja vastavuoroisesti vapauden kokemuksista teatterissa. Lisäksi avaan temperamentin osuutta näyttelemiseen sekä rohkeuden etsimiseen lainaamalla Psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen teosta Temperamentti: ihmisen yksilöllisyys. Osiossa Kontrolli – Vapaus tarkastelen kokemuksiani kontrolloidusta näyttelemisestä sekä flow-tilassa saavuttamastani nautinnosta. Kirjoitan kontrollin ja häpeän suhteesta toisiinsa ja tutkin sitä, tuoko haavoittuvuus aina mukanaan häpeää. Kerron näyttämöllä rauhoittumisen ja tilan ottamisen merkityksestä sekä tärkeästä oppimiskokemuksestani fyysisen teatterin kurssilla. Mietin, millaisista asioista vapautuminen näytellessä koostuu ja miten kontrollista voisi irtaantua. Luvussa Neljäs seinä – Yleisösuhde siirryn pohtimaan kokemuksiani kahdesta erilaisesta yleisösuhteesta. Mietin näiden erilaisten yleisösuhteiden vaikutuksia näyttelemiseeni. Seuraavaksi avaan ajatuksiani jännitteen käsitteestä sekä näyttämöllä että katsomossa. Kirjoitan siitä, miltä jännite tuntuu lavalla ja millaisista asioista se koostuu. Tämän vastaparina asetan itseni katsomoon ja pohdin, mitä kokemus jännitteestä merkitsee minulle katsojana. Kappaleessa Oma keho – Roolikeho tarkastelen suhdettani kehooni ja sen mahdollisuuksiin. Pohdin epävarmuuksiani suhteessa siviilikehooni sekä taas toisaalta roolin tuomaa turvan, varmuuden ja mielikuvituksen voimaa suhteessa kehooni, joka on näyttämöllä. Lopuksi punon yhteen ajatuksiani ja pohdin, millaisia oivalluksia olen saanut valmistumisen kynnyksellä. Kirjoitan itsevarmuuden löytymisestä, yhteistyön merkityksestä, tämän opinnäytetyön avulla itselleni kirkastuneesta teatterin voimasta sekä siitä, millainen taiteilija haluan olla.