ilmaksi muuttuminen esityksellisenä tekona – poissaoleva esiintyjä rajaamisen ja kuuntelemisen näkökulmasta

Abstract

Maisterin opinnäytetyössäni tutkin, mikä on esityksen mahdollisuus ja merkitys esiintyjän oman kuoleman kontekstissa. Tutkimuksen taustalla on oma henkilökohtainen ja ruumiillinen suhteeni tiettyyn sisäkkäiseen kuoleman tapahtumaan. Kirjoitus pyrkii lähestymään tämän tapahtuman erityisyyttä, mutta samalla lähestymään kuolemaa yleensä. Kuolema on tutkimuksessa ilmaksi muuttumista, poissaoloa, mutta ei katoamista. Tutkimus pohjaa sekä tyhjillään olevassa Helsingin Kätilöopiston rakennuksessa kesäkuun 2022 alussa toteuttamassani esitykseen ☐☐☐ että itse tutkimuksen kirjoittamisen prosessiin. Esitys sekä kirjoitus jakavat saman kolmeen jakautuvan rakenteen: sisäkkäisyys, erottuminen ja sulautuminen. Rakenne on tutkimuksessa läsnä myös äänen liikkeessä: ääni liikkuu sisäänsä sulkevissa rakenteissa, korvan kuulumattomissa olevan ultraäänen erottuvassa säteessä, ilmassa rajattomasti ympärille levittäytyvänä aaltona. // Tutkimuksessani lähestyn kuolemaa poissaolevan esiintyjän käsitteen kautta. Poissaoleva esiintyjä on ilmaksi muuttumisen esityksellinen teko Luce Irigarayn ilman määritelmän mukaan. Siinä ilma on jotain mikä on unohdettu ja poissaoleva, mutta ei kadonnut. Esiintyjä on etäännytys, ilman kääntyminen poispäin, ulos itsestään. Poissaoleva esiintyjä on kaksoisetäännytys, ilmaksi muuttumisen esityksellinen teko. Lähestyn poissaolevaa esiintyjää rajaamisen ja kuuntelemisen tekojen näkökulmasta. Rajaaminen ja kuunteleminen ovat poissaolevan esiintyjän esityksellisiä strategioita, ilmaksi muuttumisen tapoja. Rajaamisen teon ymmärrän Donna Harawayn kyborgin käsitteen kautta. Kyborgi on hänelle rajojen rakentamisen ja purkamisen kysymys. Poissaoleva esiintyjä rajaa, sulkee sisäänsä, rajaa ruumiinsa sisään rakennuksen, teknologian, kuoleman, syntymän, ilman, äänen. Kuuntelemisen teon ymmärrän Salomé Voegelinin esittämän hiljaisuuden määritelmän kautta. Siinä ulkopuolinen hiljaisuus aloittaa kuuntelemisen, sisäinen ja ulkoinen sulautuvat toisiinsa kuuntelemisen teon kautta. Poissaolevan esiintyjän kohdalla sulautuminen tapahtuu toiseen suuntaan, sisäkkäinen hiljaisuus aloittaa kuuntelemisen. Poissaoleva esiintyjä kulkee kahteen suuntaan: rajaa ruumiinsa uudelleen ja muuttaa itsensä kyborgiksi, kuuntelee sisällään olevaa hiljaisuutta ja unohtaa rajan. Rajaaminen ja kuunteleminen ovat osittain päällekkäisiä prosesseja, kumoavat toisensa osittain. // Lopuksi kirjoitus palaa itseensä, kuolleen esiintyjän kirjoitukseen Hélène Cixousin feminiinisen kirjoittamisen käsitteen kautta. Siinä toisen pitää kirjoittaa itsensä, hänen pitää kirjoittaa oma ruumiinsa. Kirjoittaminen on poissaolevan esiintyjän kolmas strategia, paperiksi muuttumisen teko. Kuollut esiintyjä erottuu ulkopuolisesta esiintyjänä paperina. Kirjoitus on kuollut esiintyjä, kuollut esitys, osittain kuolleen esiintyjän ruumis.