Kohti näkymätöntä praktiikkaa

Abstract

Kohti näkymätöntä praktiikkaa on opinnäytetyöni Taideyliopiston teatterikorkeakoulun tanssinopettajan maisterin tutkinnosta. Sen keskiössä on sisäinen, näkymätön harjoittelu, jota tein Helsingin julkisessa liikenteessä keväällä 2024. Opinnäytetyön aiheen taustalla on huomio, jossa olen tunnistanut opettajana itsessäni kaipuun olla lämpimämpi ja helposti lähestyttävämpi suhteessa oppilaihin ja olen tunnistanut itsessäni ”seiniä”, jotka ovat estäneet välittömän yhteyden tapahtumisen. Halusin kehotietoisuutta harjoittamalla tutkia, millaisia esteitä yhteyden tiellä mahdollisesti on, sekä miten voisin harjoitella yhteyden rakentamista suhteessa maailmaan ja kasvaa kohti avoimuutta ihmisenä ja opettajana. Toinen taustalla oleva kiinnostus on ollut pohdinta siitä, miten me ihmiset voisimme luoda kaupunkiyhteisöjemme arkeen enemmän kuuluvuuden tunnetta ja millaisten taidepedagogisten menetelmien avulla voisi luoda lisää harjoituksia kuuluvuuden kokemusten lisäämiseksi.

Kyseessä on ”itseopettajuuden” praktiikka, jonka ympäristöksi valitsin julkisen liikenteen. Halusin nimenomaan harjoitella yhteyden rakentamista itseeni ja maailmaan paikassa, jossa oli kanssakulkijoita, jotta voisin tutkia, millaisia asioita tunnistan itsessäni suhteessa toisiin, ei tuttuihin ihmisiin. Näkymätön nimenä viittaa siihen, ettei toiminta ollut ulospäin näkyvää liikettä ja asiat, joita tutkin, olivat sisäisiä ja näkymättömiä. Lähestymistapana opinnäytetyössä on autoetnografia ja toiminta on myös paljolti linjassa myös fenomenologian kanssa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on: Millaisia näkymättömiä ilmiöitä praktiikan harjoittamisen kautta ilmenee? Apukysymyksinä on: Millä tavoin näkymättömän praktiikan harjoittaminen Helsingin julkisessa liikenteessä voi vaikuttaa yhteyden ja kuuluvuuden kokemuksiin? Ja millä tavoin näkymätön praktiikka on suhteessa taideopettajuuteen?

Opinnäytetyössä kuvaan millaisista tarpeista näkymätön praktiikka tulee ja avaan siihen liittyviä käsitteitä. Keskeisinä käsitteinä opinnäytetyössä on kehotietoisuus ja maailmaan kuuluminen, joita avaan eri näkökulmista, kuten T’ai Chi ja ekososiaalinen sivistys. Kerron millaista praktiikka on ollut käytännössä tehdä ja millaisia löydöksiä, vastauksia tutkimuskysymyksiin sitä tekemällä on tullut. Lopuksi kokoan työn antia yhteen ja pohdin, millaisia tulevaisuuden näkymiä näkymättömällä praktiikalla on, sekä millaista potentiaalia siinä mielestäni on havaittavissa suhteessa tulevaisuuteen.