Romanttinen ajatus
Liwata, Liisa-Irmelen (2024-09-26)
Liwata, Liisa-Irmelen
Taideyliopiston Kuvataideakatemia
26.09.2024
Maisterin opinnäytetyö
tila-aikataiteet
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024120499687
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024120499687
Tiivistelmä
Tunnustelen kuvataiteen maisterin opinnäytetyössä suhdettani kansallisidentiteettiin maiseman kautta. Nationalismin kasvaessa olen alkanut pohtimaan, mitä kansallisuusaate merkitsee itselleni ja miltä sen seurassa tuntuu olla.
Opinnäytteen taiteellinen osuus, eri materiaaleista koostuva veistos Oloseutu, oli esillä Kuvan Kevät -maisterinäyttelyssä 4.5.- 2.6.2024. Taiteellinen työskentelyni teoksen parissa oli matka, jonka aikana etsin oman kansallismaisemani palasia Suomesta, Kongosta ja tuntemuksistani. Lähestyin kansallisuuden kokemusta maiseman kautta, sillä olin kiinnostunut, kuinka sitä on historian saatossa hyödynnetty kansallisidentiteetin rakentamisessa. Esimerkiksi 1800-luvun Suomessa, jossa pyrittiin kansalliseen yhtenäisyyteen, maisemat toimivat yhtenä rakennetun identiteetin pohjana.
Maisema myös viehätti minua ajatuksena maata edustavasta kuvitteellisesta ja idealistisesta paikkana. Koetulle kansallisuuden kokemukselleni ei ole olemassa konkreettista kosketuspintaa fyysisessä ympäristössäni. Sille ei ole omaksi osoitettua maa-aluetta, joka tekisi siitä käsinkosketeltavan todellisen. Se on ennemminkin olemassa mielessäni, jossa karttojen pohjalta määritellyt kansalaisuuden rajat sumenevat muodostuen yhdeksi. Mutta jos se olisi käsinkosketeltavissa, miltä tälläisen paikan maisema näyttäisi?
Opinnäytteen kirjallinen osuus koostuu tekstistä “Romanttinen ajatus”, jossa keskustelen männynneulaseksi personoidun kansallisromantiikan kanssa. Se edustaa lähtökohtaisesti suomalaista kansallisuusaatetta, joka on jumissa romanttiseen ajatukseen suomalaisuudesta. Tekstin kansallisuus näkee täten itsensä ajan ihanteiden maisemana, joka on ainoa oikea maisema, joka suomalaisuutta voi edustaa. Pitääksemme suhteemme elossa, ehdotan kansallisuudelle vaihtoehtoista maisemaa, joka saattaisi pitää minut sen luona.
Kun opinnäytteen lähtökohtana oli pohtia suhdettani kansallisuuteen, koin kiinnostavaksi ajatukseksi keskustella kansalaisena itse aatteen kanssa. 1800-luvulta lähtenyttä romantiikan aikaa käsitellessäni en voinut vastustaa kiusausta käsitellä teemoja myös arkikielen romantiikan kautta. Päädyin kirjallisessa osiossa leikkisään, keskustelevaan muotoon, sillä halusin raskaan ja vakavan tuntuisen taiteellisen osuuden jälkeen viettää aikaa kokeilevan keveyden parissa.
Opinnäytteen taiteellinen osuus, eri materiaaleista koostuva veistos Oloseutu, oli esillä Kuvan Kevät -maisterinäyttelyssä 4.5.- 2.6.2024. Taiteellinen työskentelyni teoksen parissa oli matka, jonka aikana etsin oman kansallismaisemani palasia Suomesta, Kongosta ja tuntemuksistani. Lähestyin kansallisuuden kokemusta maiseman kautta, sillä olin kiinnostunut, kuinka sitä on historian saatossa hyödynnetty kansallisidentiteetin rakentamisessa. Esimerkiksi 1800-luvun Suomessa, jossa pyrittiin kansalliseen yhtenäisyyteen, maisemat toimivat yhtenä rakennetun identiteetin pohjana.
Maisema myös viehätti minua ajatuksena maata edustavasta kuvitteellisesta ja idealistisesta paikkana. Koetulle kansallisuuden kokemukselleni ei ole olemassa konkreettista kosketuspintaa fyysisessä ympäristössäni. Sille ei ole omaksi osoitettua maa-aluetta, joka tekisi siitä käsinkosketeltavan todellisen. Se on ennemminkin olemassa mielessäni, jossa karttojen pohjalta määritellyt kansalaisuuden rajat sumenevat muodostuen yhdeksi. Mutta jos se olisi käsinkosketeltavissa, miltä tälläisen paikan maisema näyttäisi?
Opinnäytteen kirjallinen osuus koostuu tekstistä “Romanttinen ajatus”, jossa keskustelen männynneulaseksi personoidun kansallisromantiikan kanssa. Se edustaa lähtökohtaisesti suomalaista kansallisuusaatetta, joka on jumissa romanttiseen ajatukseen suomalaisuudesta. Tekstin kansallisuus näkee täten itsensä ajan ihanteiden maisemana, joka on ainoa oikea maisema, joka suomalaisuutta voi edustaa. Pitääksemme suhteemme elossa, ehdotan kansallisuudelle vaihtoehtoista maisemaa, joka saattaisi pitää minut sen luona.
Kun opinnäytteen lähtökohtana oli pohtia suhdettani kansallisuuteen, koin kiinnostavaksi ajatukseksi keskustella kansalaisena itse aatteen kanssa. 1800-luvulta lähtenyttä romantiikan aikaa käsitellessäni en voinut vastustaa kiusausta käsitellä teemoja myös arkikielen romantiikan kautta. Päädyin kirjallisessa osiossa leikkisään, keskustelevaan muotoon, sillä halusin raskaan ja vakavan tuntuisen taiteellisen osuuden jälkeen viettää aikaa kokeilevan keveyden parissa.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1548]