2/2023 86 KATSAUS KATSAUSARTIKKELIT Epämukava, transformatiivinen ja rohkea museo? Mari Viita-aho, Aino-Kaisa Koistinen, Heidi Kosonen, Minni Matikainen, Johanna Turunen & Rita Vargas doi.org/10.23995/tht.137443 Museot ovat historiallisesti toimineet identiteettien, normien ja valta-ase- telmien rakentajina, tulkitsijoina ja muokkaajina. Nykypäivänä museoissa suhtaudutaan kuitenkin usein kriittisesti niiden historialliseen rooliin. Yhä useammin museoissa pyritään toimimaan yhteiskunnallisen muutoksen tuottajina ja hyödynnetään toisinaan jopa aktivistisia toimintatapoja. Vaikea kulttuuriperintö, sen herättämät epämukavat tunteet ja niiden käsittelytavat näyttäytyvät- kin nykyajan museotyön keskeisimpinä kysymyksinä. Niiden käsittelyyn sisältyy kuitenkin ristiriitoja, jotka voivat herättää epämukavuutta sekä museokävijöissä että museoalan toi- mijoissa. Heinäkuussa 2023 käynnistynyt nelivuotinen Epämukava museo – Kohti turvalli- sia, rohkeita tiloja -tutkimushanke syntyi tarpeesta ymmärtää syvemmin museon asemaa vaikeiden aiheiden käsittelijänä analysoimalla erityisesti museovieraiden kokemia epämu- kavuuden tunteita ja tunteiden aiheutumisen syitä. Vaikka kävijöiden museokokemuksia on tutkittu myös aiemmin, ei museoiden mahdollisuuksista vaikuttaa kävijöiden ajatteluun tie- detä vielä paljoa. Hankkeen tavoitteena on pohtia erityisesti epämukavuuden kokemuksen sisältämää transformatiivista sekä korjaavaa potentiaalia ja museoiden mahdollisuuksia hyödyntää näitä kävijäkokemuksia osana muuttuvaa museotyötä. Avainsanat: museot, kävijätutkimus, affektit, transformatiivinen oppiminen, kriittinen perin- nöntutkimus 2/2023 87 Museot ovat historiallisesti toimineet kansal­ lisvaltioiden ja kansallisten identiteettien sekä kulttuuristen normien ja valta­asemien raken­ tajina, tulkitsijoina ja muokkaajina.1 Nykyhet­ kestä käsin tarkasteltuna museoinstituutiot ovat vaikeiden historioiden tuotteita. Viime vuo­ sikymmeninä niiden on kuitenkin nähty yhä aktiivisemmin ottavan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, kehittävän välineitä globaalin epä­ tasa­arvon purkamiseen ja tuovan esiin mennei­ syyden vaikeaa kulttuuriperintöä.2 Näiden mo­ ninaisten yhteiskunnallisten ja historiallisten yhteenkietoutumien ymmärtämiseen ja muut­ tamiseen pyrkivät erityisesti kriittinen museo­ logia ja perinnöntutkimus.3 Nykypäivänä monet museot etsivät myös tapoja toimia yhteiskunnal­ lisen muutoksen tuottajina ja hyödyntävät jopa aktivistisia toimintatapoja.4 Vaikean kulttuuri­ perinnön esittäminen, sen herättämät epämu­ kavat tunteet ja keinot niiden käsittelyyn ovatkin nykyajan museotyön keskeisimpiä kysymyksiä. Globaalia epätasa­arvoa haastamaan pyrkiviä museoita kuitenkin usein kritisoidaan samojen kolonialististen valta­asetelmien toistamisesta, 1 Ks. esim. Tony Bennett, The Birth of the Museum: History, Theory, Politics (London: Routledge, 1995); Marginaaleista museoihin, toim. Anna Rastas & Leila Koivunen (Tampere: Vastapaino, 2021). Katsausartik- kelimme perustuu Epämukava museo: kohti turvallisia, rohkeita tiloja -hankkeen (Koneen säätiö 2023–2027, hankkeen johtaja Johanna Turunen) tutkimussuunni- telmaan, jonka ideoimiseen ja kirjoittamiseen osallis- tuivat kaikki artikkelin kirjoittajat. Tutkimussuunnitel- man muokkaamisesta julkaistavaan muotoon vastasi kuitenkin pääasiallisesti Viita-aho. 2 Vaikean kulttuuriperinnön (difficult heritage) käsit- teestä ks. esim. Sharon Macdonald, Difficult Heritage: Negotiating the Nazi Past in Nuremberg and Beyond (Abingdon: Routledge, 2009). 3 Ks. esim. Anthony Shelton, “Critical museology: A ma- nifesto,” Museum Worlds, nro. 1 (2013): 7–17. 4 Robert Janes & Richard Sandell, Museum Activism (London: Routledge, 2019); Ks. myös Johanna Turunen, “Searching for brave spaces through decolonial heri- tage activism,” in Routledge International Handbook on Heritage and Politics, eds. Laurajane Smith, Gary Campbell, Chris Whitehead & Gönül Bozoğlu (New York: Routledge, 2024). joita ne pyrkivät purkamaan.5 Ongelma koros­ tuu yhteiskunnallisesti vaikeiden aiheiden, ku­ ten ympäristökriisin tai vähemmistöjen oikeuk­ sien, äärellä. Ristiriita museoiden historiasta syntyneen taakan ja niiden toiminnan muutos­ voimaisuuteen nykyhetkessä kohdistuvien odo­ tusten välillä saattaa herättää yleisössä ja museo­ toimijoissa epämukavuutta, joka ei ole helposti tai tyhjentävästi selitettävissä. Museoiden yleisöt joutuvat kosketuksiin tämän epämukavuuden kanssa erityisesti näyttelyissä, jotka pureutuvat kriittisesti vaikeisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Esimerkiksi syksyllä 2021 Seinäjoen Taidehal­ lissa avattiin suomalaisen taiteilijaduo Gustafs­ son&Haapojan eläinteollisuutta kriittisesti tar­ kastellut näyttely Siat – Pigs. Keskellä Suomen toiseksi suurinta sikateollisuuden keskittymää järjestetty näyttely herätti laajasti keskustelua. Arvioissa kiiteltiin taiteilijoiden kykyä haastaa totuttua kertomusta tuotantotalouden välineiksi alistettujen eläinten oikeuksista, kokemuksista ja tunteista – tai tarkemmin sanottuna niiden puutteesta. Samaan aikaan näyttelyä kuitenkin syytettiin hyökkäykseksi lihatuotantoa kohtaan. Kurikan kaupunginjohtaja jopa kielsi kaupun­ kinsa kahdeksasluokkalaisia osallistumasta näyttelyyn, vaikka se kuului valtakunnalliseen Taidetestaajat­hankkeen ohjelmistoon – ja siten viralliseen opetusohjelmaan.6 Siat­näyttelyn esiin nostama kulttuurinen vas­ takkainasettelu kuvastaa hyvin museoiden mo­ nimutkaista yhteiskunnallista roolia luontoka­ don, ilmastokriisin, kolonialismin perinnön ja 5 Johanna Turunen, “Decolonising European Minds through Heritage,” International Journal of Heritage Studies 26, nro. 10 (2020): 1013–1028, https://doi.org /10.1080/13527258.2019.1678051 6 Riitta Koivuranta & Suvi Ahola, “Kurikan kaupunki perui yläkoululaisten vierailut sikoja ja lihateollisuut- ta käsittelevään näyttelyyn, syynä nuorten suojelu: ”Joidenkin kestokyvyt alkavat olla rajoilla,” Helsingin Sanomat 4.11.2021, https://www.hs.fi/kulttuuri/art- 2000008381115.html 2/2023 88 erilaisten arvokeskustelujen risteyskohdassa.7 Yhtäältä museoiden on käsiteltävä edellä mainit­ tuja sekä muita vastaavia hankalia yhteiskunnal­ lisia aiheita, jotka voivat herättää yleisöissä voi­ makasta vastarintaa ja vaikeita tunteita. Toisaalta niiden on myös palveltava yhteisesti sovittuja kansallisia ja kansainvälisiä tavoitteita, todistet­ tava vaikuttavuuttaan, houkuteltava jatkuvasti uusia yleisöjä ja rakennettava kävijäkokemuk­ sesta merkityksellinen monenlaisille ihmis­ ryhmille. Sotien, pandemian ja ilmastokriisin aiheuttaman yhteiskunnallisen epävakauden ja turvattomuuden keskellä museoiden tehtävä ih­ misryhmien välisen ymmärryksen syventäjänä on erityisen suuri. Museoilla onkin mahdolli­ suus luoda turvallista tilaa turvattomien aihei­ den ja epämukavien tunteiden käsittelylle.8 Epämukavat tunteet ja muutoksen mahdollisuus museossa Museot ovat perinteisesti esittäneet lähinnä etu­ oikeutettujen kulttuuriperintöä – myös vähem­ mistöjä ja vieraita kulttuureja on kuvattu ensi­ sijaisesti valtaväestön näkökulmasta.9 Tämän historian takia museot ovat olleet epämukavia tiloja erityisesti rodullistetuille ihmisille – eli ihmisryhmille, joiden kulttuurista omaisuut­ ta länsimaiset museot ovat historian saatossa 7 Vrt. Aino-Kaisa Koistinen, Kaisa Kortekallio, Minna San- taoja & Sanna Karkulehto, “Towards Cultural Trans- formation 2023: Culture as Planetary Well-being,” in Interdisciplinary Perspectives on Planetary Well-being, eds. Merja Elo et al. (New York: Routledge, 2023), 231–245. 8 Ks. Katariina Kyrölä, “Negotiating vulnerability in the trigger warning debates,” in The power of vulnerabi- lity: Mobilising affect in feminist, queer and anti-racist media cultures, eds. Anu Koivunen, Katariina Kyrölä & Ingrid Ryberg (Manchester: Manchester UP, 2018), 29–50; Katariina Kyrölä, “Toward a Contextual Peda- gogy of Pain: Trigger Warnings and the Value of So- metimes Feeling Really, Really Bad,” Lambra Nordica 1 (2015): 131–144. 9 Johanna Turunen, Unlearning narratives of privilege: A Decolonial Reading of the European Heritage Label (Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2021), https://jyx.jyu. fi/handle/123456789/77631 haalineet.10 Heidän historiaansa ja kulttuuri­ perintöänsä on esitetty museoissa erilaisten länsimaisten sivistysnarratiivien, kulttuurihie­ rarkioiden ja stereotypioiden kautta. Vaikka tällaiset esineet täyttävät monet etnografiset ja kulttuurihistorialliset museot, jäävät esineiden tekijät useimmiten nimeämättä, eikä lähdeyhtei­ söjä usein oteta mukaan tutkimaan, esittämään tai luomaan narratiiveja omasta kulttuuristaan.11 Museoissa koetut tunteet ovat riippuvaisia kä­ vijöiden sosiaalisista taustoista,12 kulttuurisesti vallitsevista affektiivisista käytänteistä ja sään­ nöistä13 sekä näyttelyissä kulloinkin käsitel­ tävästä aiheesta. Museoiden näyttelyaiheiden valintaan vaikuttavat esimerkiksi oletukset vas­ taanottajien tunnekokemuksista, sietokyvystä ja motiiveista. Siksi museokävijöiden kokemusten empiirinen ja laadullinen tutkimus on tärkeää museoiden tulevan toiminnan ja näyttelyiden suunnittelun kannalta. Suomessa museoalalla kiinnitetäänkin paljon huomiota kävijöihin kar­ toittamalla heidän sosioekonomisia taustojaan sekä tyytyväisyyttään museokäyntiin.14 Myös laadullista kävijätutkimusta taiteen kokemisesta ja vastaanottamisesta museotilassa on tehty jon­ kin verran. Museoiden mahdollisuuksia vaikut­ 10 Esim. Divya P. Tolia-Kelly, “Race and affect at the mu- seums. The museum as a theatre of pain,” in Heritage, Affect and Emotion: Politics, Practices and Infrastruc- tures, eds. Divya P. Tolia-Kelly, Emma Waterton & Steve Watson (New York: Routledge, 2017), 33–46. 11 “The Museum will not be decolonised,” luettu 24.5.2023, https://mediadiversified.org/2017/11/15/ the-museum-will-not-be-decolonised/; Ks. myös Ras- tas & Koivunen, Marginaaleista museoihin. 12 Martina Angela Caretta & Johanna Carolina Jokinen, “Conflating privilege and vulnerability: A reflexive ana- lysis of emotions and positionality in postgraduate fieldwork,” The Professional Geographer 69, nro. 2 (2017): 275–283. 13 Margaret Wetherell, Affect and emotion: A new social scientific understanding (London: Sage, 2012); Arlie Russell Hochschild, The Managed Heart: Commer- cialization of Human Feeling (Berkeley: University of California Press, 2003 [1983]). 14 ”Suomen museoliitto: Kyselyt ja tutkimukset,” luet- tu 22.6.2023, https://www.museoliitto.fi/index. php?k=13169 2/2023 89 taa kävijöiden ajatteluun on kuitenkin tutkittu vain vähän. Useimmiten kävijätutkimuksen kes­ kiössä on ollut esimerkiksi museokokemukselle annettu henkilökohtainen merkitys.15 Hankalat aiheet ja niitä käsittelevät museonäyt­ telyt voivat aiheuttaa vierailijoissa esimerkiksi vihan, inhon, pelon, häpeän, syyllisyyden tai ahdistuksen tunteita. Lisäksi näyttelyt voivat saada aikaan epämukavia, hankalasti sanal­ listettavia affektiivisia kokemuksia. Laajoihin laadullisiin kävijähaastatteluihin erikoistunut australialainen Laurajane Smith on todennut, että tutkimalla kävijöiden tunnekokemuksia ja erilaisia aktiivisia kulttuuriperinnön käyttötapo­ ja avautuvat myös museokontekstia laajemmat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset eriarvoisuudet sekä rakenteelliset valtahierarkiat.16 Museotoiminnan herättämiä epämukavuuksia ja niihin liittyvää korjaavaa potentiaalia tarkas­ tellessa affektien ja tunteiden tutkimus nousee erityisen tärkeäksi.17 Affektit erotetaan usein tunteista, jolloin tunteella tarkoitetaan tietoista tunnekokemusta ja affektilla kehollista, han­ kalasti nimettävää aistimusta. Sara Ahmedia mukaillen ymmärrämme affektit ja tunteet kui­ tenkin toisiinsa kietoutuneina, kulttuurisesti kierrätettyinä ilmiöinä, jotka ilmenevät ja joita tuotetaan myös museotilassa.18 Näin tarkastel­ tuna hankalien aiheiden ja omien etuoikeuksien 15 Ks. esim. John H. Falk, The Value of Museums: En- hancing Societal Well-Being (Lanham: Rowman & Littlefield, 2022). 16 Laurajane Smith, Emotional Heritage: Visitor Enga- gement at Museums and Heritage Sites (London: Routledge, 2021). 17 Korjaava potentiaali, tai käänne, viittaa pyrkimykseen pysyä avoimena normien, etuoikeuksien ja valta-ase- mien yllättäville murtumille. Ks. Eve Kosofsky Sed- gwick, “Paranoid reading and reparative reading; Or, you’re so paranoid, you probably think this introduction is about you,” in Novel Gazing: Queer Readings in Fic- tion, ed. Eve Kosofsky Sedgwick (Durham: Duke UP, 1997), 1–3. 18 Sara Ahmed, The Cultural Politics of Emotion (Edin- burgh: Edinburgh UP, 2004). käsittelyn aiheuttama affektiivinen ja kognitii­ vinen nyrjähdys mahdollistaa epämukavuuden muuntamisen muutosvoimaiseksi, uutta ym­ märrystä tuottavaksi kokemukseksi, joka sallii tiedon, omien asenteiden ja tunteiden välisen ristiriidan käsittelyn – ja työntää kokijaa kohti uusia oivalluksia. Tällainen ”epämukavuuden pedagogiikka” muistuttaa queerpedagogiikasta juontavaa tuottavan hämmennyksen menetel­ mää, jonka avulla epämukavat kokemukset py­ ritään valjastamaan opetuksessa yhteiskunnalli­ sen muutoksen välineiksi.19 Taiteen ja taiteentutkimuksen näkökulmista kokemus on mielletty tekijän, teoksen ja koki­ jan vuorovaikutteiseksi kohtaamispaikaksi.20 ”Museokokemus” voidaan kuitenkin ymmärtää myös varsinaista käyntiä ajallisesti laajemmaksi tapahtumaksi, joka pitää sisällään tunteiden ko­ kemista ja sisäistä merkityksenantoa.21 Erityisen tärkeää ajattelutapoja korjaavan tai muuttavan potentiaalin kannalta on, mitä kokemuksen jälkeen tapahtuu. Yrityksiin ymmärtää kävi­ jöiden tunnekokemuksia ja niiden vaikutuksia liittyykin ajallinen haaste: tutkimushaastatte­ luja tehdään useimmiten vain museokäynnin aikana tai heti sen jälkeen. Transformatiivisen eli ajattelutapojen muuttamiseen pyrkivän op­ pimisen näkökulmasta museokokemuksen ja sen purkamisen välinen aikaero on kuitenkin liian lyhyt tuodakseen esiin näyttelyn mahdol­ lisesti liikkeelle laittamaa kriittistä itsereflektio­ 19 Ks. esim. Pieta Hyvärinen, Aino-Kaisa Koistinen & Tuija Koivunen, “Tuottavan hämmennyksen äärellä – Näkö- kulmia feministiseen pedagogiikkaan ympäristökriisi- en aikakaudella,” Sukupuolentutkimus 34, no. 1 (2021), 6–18. 20 Soile Yli-Mäyry, Esteettinen kokemus kulttuurisilta- na: Soile Yli-Mäyryn taide kiinalaisen, japanilaisen ja suomalaisen yleisön kokemana (Helsinki: Hel- singin yliopisto 2011), 10, https://helda.helsinki.fi/ items/03a1692e-6174-4bf4-b611-af50c691c03c 21 Vrt. Harri Pälviranta, Toden tuntua galleriassa: Väki- valtaa käsittelevän dokumentaarisen valokuvataiteen merkityksellistäminen näyttelykontekstissa (Helsinki: Aalto ARTS Books, 2012), 140. 2/2023 90 ta.22 Poliittisen taiteentutkimuksen perusteella museokokemuksen muutospotentiaali saattaa saada muodon vasta jälkikäteen annettuina merkityksinä, joita kokemuksen reflektointi tuottaa.23 Oppiminen, asennemuutokset ja uu­ det näkemykset voivatkin saada merkityksensä vasta kauan museovierailun ja museossa toteu­ tettujen haastattelujen jälkeen. Epämukava museo -hanke Heinäkuussa 2023 käynnistynyt nelivuotinen Epämukava museo – Kohti turvallisia, rohkeita tiloja ­tutkimushanke syntyi tarpeesta ymmär­ tää syvemmin niitä epämukavuuden kokemuk­ sia, joita museovieraat kokevat yhteiskunnal­ lisia totunnaisuuksia haastavissa näyttelyissä. Hankkeen tavoitteena on lisäksi pohtia tällais­ ten kokemusten sisältämää muutospotentiaalia sekä museoiden mahdollisuuksia hyödyntää epämukavia kävijäkokemuksia osana aktivis­ tista työtään. Tarkastelemme museossa koettuja hankalia tunteita erityisesti asennemuutoksen ja transformatiivisen oppimisen näkökulmasta ja tutkimme museoiden mahdollisuuksia rakentaa kestävämpiä, moniäänisempiä ja vastuullisem­ pia toimintatapoja vaikeiden, hankalia tunteita herättävien aiheiden avulla. Lähestymme museoiden historiallisten toimin­ tatapojen ja niiden toisintamien valtahierarkioi­ den aiheuttamia epämukavia tunteita erityisesti etuoikeutetun valtaväestön näkökulmasta kiin­ nittäen huomiota näiden tunteiden potentiaa­ liin kulttuuristen hierarkioiden haastajina,24 ajattelutapojen muuttajina ja yhteiskunnallisia suhteita korjaavana voimavarana. Toimimme itse enimmäkseen etuoikeutetuista positioista 22 Jack Mezirow, “Transformative learning theory,” in Contemporary Theories of Learning: Learning Theo- rists ... In Their Own Words, ed. Knud Illeris (Lontoo: Routledge, Taylor & Francis Group 2018), 114–128. . 23 Ks. esim. Katve-Kaisa Kontturi, Ways of Following: Art, Materiality, Collaboration (London: Open Humanities Press, 2018), 28–29. 24 Ks. esim. Turunen, Unlearning narratives of privilege. (esimerkiksi valkoisuus, korkea koulutustaso ja vammattomuus, suurimmalla osalla työryh­ määmme myös kantasuomalaisuus) käsin. Ta­ voitteenamme ei ole tuottaa lisää epämukavia kokemuksia marginalisoiduille ryhmille. Sen sijaan tutkimme sensitiivisellä otteella, miten – ja keille – mukava ja turvallinen museotila mah­ dollistuu, ja miten tämä vaikuttaa epämukavien tunteiden ja hankalasti omaksuttavan tiedon käsittelyyn. Emme vaadi etuoikeuksien purka­ mista ja siihen liittyvää tunnetyötä vähemmis­ töjen edustajilta vaan ryhdymme työhön omista etuoikeuksistamme käsin. Yhdistämme tutkimuksessamme nykykult­ tuurin, kulttuuriperinnön, museologian ja pedagogiikan tutkimusta sukupuolen­ ja tai­ teentutkimukseen sekä affektien ja tunteiden tut­ kimukseen. Menetelmämme ja lähtökohtamme ponnistavat intersektionaalisesta feminismistä, dekoloniaalisuudesta, taiteen, kirjallisuuden ja median tutkimuksesta sekä taiteellisesta tutki­ muksesta. Hankkeen keskiössä on erityisesti ajatus transformatiivisesta, totuttuja toiminta­ malleja haastavasta pedagogiikasta.25 Erilaiset keholliset kokemukset ja epämukavat tunteet ovat erottamaton osa transformatiivisia oppi­ misprosesseja.26 Hankkeessa suhtaudumme näi­ hin kokemuksiin toiveikkaasti nojaten feministi­ sen tutkimuksen niin kutsuttuun reparatiiviseen eli korjaavaan käänteeseen.27 Vaikka museoiden toimintaa on tutkittu pal­ jon instituutiokriittisten linssien läpi, on niiden kävijöissä aikaansaama hankalien tunteiden 25 Mezirow, “Transformative learning theory.” 26 Minni Matikainen, Transformatiivinen opettajak- si oppiminen: fenomenologis-hermeneuttinen analyysi luokanopettajakoulutuksesta (Jyväsky- lä: University of Jyväskylä, 2022), https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/81432 27 Ks. Kosofsky Sedgwick, “Paranoid reading,” 1–3; Ai- no-Kaisa Koistinen, The Human Question in Science Fiction Television: (Re)Imagining Humanity in Batt- lestar Galactica, Bionic Woman and V. (Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2015), 46, https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/45567 2/2023 91 potentiaali jäänyt vähemmälle huomiolle.28 Kes­ kittymällä tähän korjaavaan potentiaaliin Epä­ mukava museo ­hanke pyrkii avaamaan uuden­ laisia näkökulmia museoiden yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimukseen. Kehitämme keinoja kävijäkokemuksen ja sen muutosvaikutusten tutkimiseksi pidemmällä aikavälillä yhdistämällä tieteen ja taiteen menetelmiä, kuten ääneenajat­ telumenetelmää, ryhmähaastatteluja ja luovaa kirjoittamista. Lisäksi pyrimme kehittämään mu­ seoille menetelmiä vaikeiden, mahdollisesti han­ kalia tunteita herättävien aiheiden käsittelyyn. Olemme aloittaneet tutkimusyhteistyön kahden vaikeita aiheita parhaillaan näyttelyissään käsitte­ levän museon kanssa. Kolonialismin perintö on aiheena Gallen­Kallelan Museossa maaliskuussa 2023 avautuneessa Paluu Keniaan ­näyttelyssä, joka on hedelmällinen kohde erityisesti museoi­ den ja lähdeyhteisöjen välisen työskentelyn nä­ kökulmasta.29 Näyttely esittää kokoelman Akseli Gallen­Kallelan nyky­Kenian alueella 1900­lu­ vun alussa maalaamia teoksia ja keskustelee taidehistoriallisesti merkittävästä ajanjaksosta, jossa kolonialismin, salametsästyksen ja ilmas­ tonmuutoksen teemat yhdistyvät. Ekologisen kestävyyden käsittelyyn liittyviä epämukavuuk­ sia pohdimme Jyväskylän Luontomuseon pe­ rusnäyttelyuudistuksen avulla. Uudistuksessa ilmastonmuutosta ja sekä ihmisten että ei­inhi­ millisten olentojen hyvinvointiin tähtäävää pla­ netaarista hyvinvointia lähestytään maapallon lämpenemisen ja biodiversiteetin heikentymisen kautta.30 Vaikka näistä kriiseistä on jo olemassa tarpeeksi tietoa, herättää tieto ihmisissä usein tunteikkaitakin vastareaktioita, eikä riittäviä rat­ kaisuja ekokatastrofin estämiseksi ole pystytty te­ kemään. Hankkeen edetessä tapauksia valitaan mukaan lisää. 28 Ks. esim. Bennett, The Birth of the Museum; Laurajane Smith, Emotional Heritage. 29 Ks. Tuija Wahlroosin puheenvuoro tässä numerossa. 30 Ks. Interdisciplinary Perspectives on Planetary Well- being, eds. Merja Elo et al. (New York: Routledge, 2023), 231–245. Hankkeen vastuullinen tutkija FT, Johanna Tu- runen on keskittynyt tutkimuksessaan kriitti- sen kulttuuriperinnön tutkimukseen, dekoloni- aalisuuteen ja museoiden ja kulttuuriperinnön yhteiskunnalliseen muutospotentiaaliin. Turu- nen työskentelee parhaillaan tutkijatohtorina Suomen Akatemian rahoittamassa kulttuuripe- rintödiplomatiaa kriittisesti käsittelevässä HE- RIDI-hankkeessa. Post doc -tutkimuksessaan Turunen on lisäksi käsitellyt muun muassa de- koloniaalia kulttuuriperintöaktivismia, Black Li- ves Matter -protesteja ja Akseli Gallen-Kallelan Afrikka-kokoelman esittämishistoriaa.  FT, dos. Aino-Kaisa Koistinen työskentelee yliopistotutkijana Taideyliopiston tutkimusins- tituutissa, jossa hän tutkii taiteellista ajattelua ja taiteilijapedagogiikkaa. Hän on myös media- kulttuurin dosentti (Turun yliopisto), runoilija ja luovan kirjoittamisen opettaja. Tutkimukses- saan Koistinen on erikoistunut mm. epämukaviin tunteisiin, feministiseen teoriaan ja pedagogiik- kaan, posthumanismiin sekä luovaa kirjoittamis- ta hyödyntäviin tutkimusmenetelmiin. FT Heidi Kosonen toimii tutkijatohtorina Jyväs- kylän yliopistossa taidehistorian ja nykykulttuu- rin oppiaineissa. Hän on tarkastellut väitöksen jälkeisessä tutkimuksessaan niin kutsutun pla- netaarisen kuoleman herättämiä tunnereaktioita tabun näkökulmasta, ja on toiminut tutkijana useissa vihapuhetta, vastapuhetta, affektiivisia nykykulttuurin ilmiöitä ja sosiaalista oikeuden- mukaisuutta käsittelevissä tutkimusprojek- teissa. Kosonen on tanssija ja toinen inhon- tutkimuksen verkosto The Disgust Networkin perustajajäsenistä. KT Minni Matikainen on Jyväskylän yliopistossa (Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitok- sella) työskentelevä kasvatustieteen tohtori, joka toimii tutkijana Koneen säätiön rahoittamassa Epämukava museo -hankkeessa. Hänen tutki- muksensa käsittelevät aikuisoppijoiden ajatte- lutapoja muuttavaa transformatiivista oppimista.  Taiteilija, FT Rita Vargas de Freitas Matias on portugalilaissyntyinen kuvataiteilija ja filosofi- an tohtori, joka väitteli vuonna 2016 Jyväsky- 2/2023 92 län yliopistosta taidehistorian alalta. Nykyään Vargas toimii Vargas Print Studion taiteellisena johtajana. Vargasin työskentelylle ovat keskeisiä muun muassa koloniaalit ja queer-feministiset kysymykset.  KM Mari Viita-aho on väitöskirjatutkija Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmassa Helsin- gin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsittelee museoiden toimijuutta ja toimijuuden raken- tumista politiikan ja käytännön näyttelytoimin- nan ristipaineessa. Viita-aho työskentelee myös Koneen säätiön rahoittamassa, suomalaista historiakulttuuria ja sen narratiiveja tutkivassa Suomen tarinat – historiakulttuuri, taide ja muut- tuva kansalaisuus -hankkeessa (Koneen säätiö 2021–2024).