JOUSTAVA HARRASTUS, JUTTELEVA OHJAAJA ja muita tutkijoiden suosituksia lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaajille JOUSTAVA HARRASTUS, JUTTELEVA OHJAAJA ja muita tutkijoiden suosituksia lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaajille Sisällys Alkusanat 5 Ympäristölliset virittäjät sekä lapsen kehitysvaiheiden tuntemus harrastustoiminnan ohjauksen tukena 9 Murrosikäisen harrastaminen ja harjoittelu 19 Hyvässä ja pahassa: lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa 29 Monilajisuus lasten ja nuorten liikunnassa 39 Harrastavan lapsen ja nuoren uni 47 Lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia tukevat ruokavaliot 55 Mistä motivaatiota harrastukseen? 65 Miten vuorovaikutuksella voidaan ylläpitää laadukasta motivaatiota ja myönteistä ilmapiiriä? 73 Harrastuksen ohjaajalla on iso merkitys harrastamiselle 83 Miten tukea nuoren mielenterveyttä harrastustoiminnassa? 91 Icehearts-toiminta tarjoaa pitkäkestoista tukea joukkueurheilun keinoin 99 Tavoitteellisen urheilun ja koulun yhdistäminen vaatii myös valmentajan tukea 107 Musiikillisesti lahjakkaat lapset tarvitsevat tukea kokonais- valtaisen hyvinvoinnin ja kehityksen näkökulmasta 115 Kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus harrastustoiminnassa 125 Opettajana eläminen ja pojat 135 Tästä eteenpäin 145 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ja muita tutkijoiden suosituksia lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaajille © Taideyliopisto ja tekijät 2025 Julkaisija Taideyliopisto, Helsinki 2025 Toimittanut Anna Kanerva Ulkoasu Sanna Kaitakari Kuvat Kari Ylitalo Painatus Hansaprint Oy, Vantaa 2025 ISBN 978-952-353-091-1 (painettu) ISBN 978-952-353-092-8 (pdf) Tämä kirja on luettavissa avoimena julkaisuna Taideyliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa https://taju.uniarts.fi/ 5Koulukinon elokuvaharrastusryhmässä tehdään omia elokuvia. Alkusanat ”Lapsi ei voi kiinnostua asioista, joista hän ei tiedä mitään” toteaa professori Inkeri Ruokonen tämän oppaan ensimmäisessä artik- kelissa. Lasten ja nuorten ympärillä tulisi olla mahdollisimman paljon liikunnan, taiteen ja kulttuurin sekä muiden alojen sisäl- töjä ja mahdollisuuksia kokeilla, osallistua ja saada tietoa. Esi- merkiksi liikkuva kuva on hyvä keino kertoa, miltä lajin tai alan harrastaminen näyttää. Parkour-harrastuksen suuri suosio pe- rustuu videoihin, jotka lapset löysivät puhelimillaan. Koululais- kyselyn 2024 perusteella lapsilla ja nuorilla paljon kiinnostusta eri lajeihin ja aloihin – niitä pitäisi vain päästä kokeilemaan. Lapsella ja nuorella tulee olla vapaus löytää ja valita omat har- rastuksensa. Harrastamisen Suomen mallin toteutukseen lisät- tiin tänä vuonna kokeiluharrastukset yläkoululaisille. Sama aja- tus on mahdollista sisällyttää kaikkiin harrastuksiin niin, että kaksi ensimmäistä kertaa voisi huoletta kokeilla ja sitten päät- tää jatkamisesta. Murrosikäisten harrastamiseen tarvitaan uusia ideoita, koska moni jättää harrastusryhmänsä yläkouluiässä. Koululaiskyselyn 6 7Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja 2024 mukaan 19 % yläkoululaisista sekä työistä että pojista ei harrasta mitään. Harrastavista nuorista lopettamista on miettinyt 31 % tytöistä ja 22 % pojista. Tämä oli yksi tärkeimmistä syistä tä- män oppaan kirjoittamiseen. Tähän oppaaseen on koottu tutkijoiden ja ammattilaisten tiivii- tä artikkeleja harrastamiseen liittyvistä tekijöistä, jotka edistä- vät lasten ja nuorten hyvää kasvua ja kehitystä, saavat lapset ja nuoret jatkamaan harrastuksia sekä viihtymään ja kehittymään niissä. Pyysimme kirjoittajilta myös suosituksia ohjaajille ja val- mentajille. Harrastuskeskusteluun on hyvä saada uusia ulottuvuuksia: mikä lapsille ja nuorille on harrastamisessa tärkeää ja mikä haittaa las- ten ja nuorten kehittymistä ja pysymistä harrastuksissa. Harras- tamisen Suomen mallia tutkineen Tanja Laimin mukaan lapset ja nuoret haluaisivat päästä harrastuksessa tavoitteeseen usein eri tavoin kuin ohjaajat. Uskon että moni ohjaaja ja valmentaja on valmis muuttamaan käytäntöjään, jos hän voi siten vahvistaa lasten ja nuorten sitoutumista harrastukseen ja edistää ryhmänsä kehittymistä. Laimi neuvoo lisäämään harrastuksiin erityisesti joustavuutta, jotta lasten ja nuorten toiveet ja erilaiset harjoit- telun toteutustavat olisivat mahdollisia. Ohjaajien pitäisi myös jutella enemmän varsinkin yläkoululaisten kanssa. Näin ohjaaja tulee nuorille tutummaksi. Oppaassa on kirjoituksia sekä liikunnan että taiteen tutkijoilta. Se luo mahdollisuuden pohtia esimerkiksi lasten luovuuden merki- tystä urheilussa. Tutkija Guadalupe López-Íñiguez toteaa, että luovuus on keskeisessä asemassa lahjakkaiden lasten kehitykses- sä. Tutkija korostaa vapauden ja kokeilujen merkitystä, improvi- saatiota ja sosiaalisten suhteiden painoarvoa. Uskon ajatusten kiinnostavan joukkuelajien valmentajia. Toivon oppaan herättävän keskustelua ja antavan lisää energiaa lasten ja nuorten harrastustoiminnan kehittämiseen ja kokeiluihin. SANDRA BERGQVIST Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Opas on osa kansallisen lapsistrategian toteutusta. Oppaan toimitustyöstä on vastannut Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen erikoistutkija Anna Kanerva yhteistyössä työryhmän kanssa, johon kuuluivat neuvotteleva virkamies Iina Berden opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä professori Eeva Anttila ja koordinaattori Sunna Maijala Taideyliopistosta. 98 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ”Tuntuu hauskalta hyppiä ja sitä voi tehdä joka paikassa.” – Roope Rikala, 8 vuotta, Vallilan Parkour Akatemia. Ympäristölliset virittäjät sekä lapsen kehitysvaiheiden tuntemus harrastustoiminnan ohjauksen tukena INKERI RUOKONEN Ympäristölliset virittäjät Jokainen lapsi on arvokas ja ainutlaatuinen. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka tärkeä lapsen kasvuympäristössä olevien aikuisten on tuntea lapsen kehitysvaiheisiin liittyviä piirteitä ja tukea lapsen mielenkiinnon kohteita tarjoamalla laadukasta ohjausta, tukea ja opetusta. Kun lapsi saa ympärillään olevilta aikuisilta tukea ja mahdollisuuksia, hän voi löytää ja kehittää omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Ympäristöllis- ten tekijöiden lisäksi lapsen persoonallisilla ominaisuuksilla ja onnekkailla sattumilla on vaikutusta siihen, miten lapsi löytää oman sisäisen motivaationsa, oppii ja kehittyy valitsemassaan harrastuksessa parhaimpaansa. Sisäisen motivaation, sinnikkään harjoittelun ja laadukkaan ohjauksen avulla lahjakkuuspotenti- aalista voi kehittyä jopa huipputason lahjakkuus. Tärkeintä on kuitenkin se ilo, jota harrastaminen lapselle tuottaa. Harrastus- toiminnan ohjauksessa tuon lapsessa olevan ilon vaaliminen ja säilyttäminen onkin kaikkein tärkeintä. 10 11Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Lapsi ei voi kiinnostua asioista, joista hän ei tiedä mitään. Löy- tääkseen oman mielenkiinnon kohteensa lapsi tarvitsee ympäris- töllisiä virittäjiä, esimerkiksi harrastustoiminnan eri muotoihin liittyviä kokemuksia ja elämyksiä. Gagnén 1 teorian mukaan ym- päristöllisillä virittäjillä on suuri merkitys lapsen oppimiselle ja hyvinvoinnille sekä lapselle mieluisan harrastuksen tukemiselle. Jokaisella lapsella on vahvuuspotentiaaleja. Lapsessa olevan yk- silöllisen lahjakkuuspotentiaalin tunnistaminen on tärkeää, jot- ta lasta osattaisiin tukea ja kannustaa löytämään mielenkiinnon kohteensa ja yltämään siinä parhaimpaansa. Lapsen ympärillä olevat aikuiset, kuten vanhemmat, opettajat ja ohjaajat, voivat rohkaista lasta kokeilemaan erilaisia harrastuslajeja ja auttaa las- ta löytämään kiinnostuksen kohteensa. Ystävät ja vertaiset toimi- vat usein vahvoina innostuksen virittäjinä. Ryhmässä toimimi- nen voi inspiroida lasta ja auttaa häntä kehittämään sosiaalisia taitojaan sekä yhteistyökykyään. Turvallisessa ympäristössä lapsi uskaltaa kokeilla uusia asioita ilman pelkoa epäonnistumisesta. Kehittävä palaute auttaa lasta ymmärtämään omia vahvuuksiaan ja kehitysalueitaan ja innostaa jatkamaan harjoittelua. Aikuiset ja sisarukset voivat toimia esimerkkeinä ja heidän omat intohi- monsa ja kiinnostuksen kohteensa voivat inspiroida lasta. Ympä- ristölliset virittäjät (vanhemmat, koulu, harrastustoiminnan oh- jaajat, sisarukset, kaverit, media, kulttuurikohteet ja -elämykset tms.) voivat merkittävästi tukea lapsen lahjakkuuspotentiaalin ja vahvuuksien löytymistä ja kehittämistä 2. Kun lapsi saa sopi- vaa tukea ja mieluisia mahdollisuuksia, hän voi löytää ja kehittää omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Kouluihin tuotu taideharrastustoiminta ja taiteiden avulla oppiminen tukee tut- kimusten mukaan oppilaiden koulutuksellista minäpystyvyysus- komusta sekä sosiaalisia taitoja 3. Lapsen ja nuoren kehitysvaiheet Lapsen kasvuympäristöön kuuluvien opettajien ja ohjaajien kes- keinen rooli lapsen harrastuksen kannustajana ja ohjaajana on tullut esille. Toimivan pedagogisen ohjaussuhteen perustana on lapsen kehitysvaiheiden tunteminen ja jokaisen yksilön ainutlaa- tuisuuteen syventyminen. Seuraavassa esitellään kouluikäisten lasten kehitysvaiheisiin liittyviä yleisiä ominaispiirteitä harras- tustoiminnan ohjauksen tueksi. Eriksonin 4 psykososiaalisessa kehitysteoriassa yksilö kohtaa elämänkaaressaan kahdeksan erilaista kehityskriisin vaihetta, joiden aikana hän joutuu ratkaisemaan niihin liittyviä kehityksel- lisiä konflikteja. Eriksonin teoria kattaa koko elämänkaaren lap- suudesta vanhuuteen. Jokaiseen vaiheeseen liittyy haaste, joka voi vaikuttaa yksilön identiteettiin ja kehitykseen. Konfliktiin voi olla joko positiivinen (hyvinvointia edistävä) tai negatiivinen (hyvinvointia estävä) ratkaisu. Positiivinen ratkaisu tukee yksilön kehitystä, kun taas negatiivinen ratkaisu voi aiheuttaa haasteita myöhemmissä vaiheissa. Erikson korosti identiteetin kehittämis- tä erityisesti nuoruudessa, vaikka identiteetin kehitys jatkuu läpi elämän. Identiteetti muodostuu ja kehittyy jatkuvasti erilaisten roolien ja kokemusten kautta, ja se on keskeinen teema koko elä- mänkaaren aikana. Yksilön kehitys on aina vuorovaikutuksessa sosiaalisten suhteiden kanssa, sillä ihmiset oppivat ja kasvavat suhteissa toisiin. Erikson huomioi, että kulttuuri ja aikakausi jona yksilö elää vaikuttaa hänen kehitykseensä. Ennen kouluikää 3 Ruokonen, 2005. 4 Ruokonen et. al., 2011. 1 2023. 2 Piirto, 2022. 1312 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja lapsi on jo käynyt läpi kolme eri kehitysvaihetta, vauvaiän, var- haislapsuuden ja leikki-iän kehitysvaiheet. Mikäli vuorovaikutus ja kiintymyssuhteet ovat olleet suotuisat on lapsi saanut itselleen perusluottamuksen elämään, oppinut itsenäisyyttä ja aloittei- suutta suhteessa oppimiseensa ja toimintaansa. Alakouluikäisen lapsen kehitysvaiheessa (6–12-vuotiaat) Eriksonin 5 teoriassa korostuvat ahkeruuden taidon oppiminen ja harjoittelun tukeminen. Mikäli lapsen ahkeruuden tukemises- sa epäonnistutaan lapselle saattaa kehittyä alemmuuden tunne. Harrastus antaa lapselle mahdollisuuksia kokeiluun ja toiminnal- lisuuteen sekä harjoittelun taitojen oppimiseen. Lasten liikunta- taidot kehittyvät koordinoiduiksi ja he kykenevät osallistumaan monenlaisiin liikuntaharrastuksiin, joissa kehitetään taitoja, ketteryyttä ja voimaa. Lasten ajattelu muuttuu loogisemmaksi ja abstraktimmaksi ja he alkavat ymmärtää monimutkaisempia asioita ja ovat uteliaita oppimaan uutta, esimerkiksi nuottikirjoi- tusta. Lapset oppivat yhteistyöskentelyä ja ryhmässä toimimista, mikä on tärkeää monissa harrastuksissa. Alakouluikäiset lapset kehittyvät myös tunnetaidoissa ja oppivat ilmaisemaan tuntei- taan ja motivaatiotaan. Ohjaajan ja huoltajien on tärkeä tukea lasta tavoitteiden asettamisessa ja rohkaista lapsia yhteistyöhön toisten lasten kanssa. Ohjaajan tehtävä on seurata kehitystä ja an- taa sopivaa tukea haasteiden kohdalla. Harjoittelun kautta saa- dut tulokset innostavat lasta. Taiteellisen ja taidollisen ilmaisun kautta lapsi voi voittaa arkuuden ja estyneisyyden tunteen. Har- rastuksen kautta lapsi saa kaipaamiansa suoritushaasteita. Mie- luisa harrastus avartaa maailmaa ja auttaa valloittamaan uusia henkisiä näköaloja. Lasta kannustetaan vastuunottoon omasta harjoittelustaan ja annetaan tilaa lapsen omille valinnoille ja va- Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajalle 6 –12-vuotiaan lapsen ohjauksen tueksi: • Kunnioita lapsen kiinnostuksen kohdetta ja ohjaa lasta asettamaan tavoitteita: Kannusta lasta ottamaan vastuuta harjoittelustaan. Luo rutiineja harrastuksen ja harjoittelun ympärille, jotta ne tulevat osaksi arkea. • Rohkaise kaveruuteen ja yhteistyöhön: Kilpailun sijaan huomio kiinnittyy toisten kannustamiseen, joukkuepeliin ja itselle asetettujen, sekä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. • Auta lasta yltämään parhaimpaansa: Positiivinen palaute oppimisesta auttaa kehittämään itsevarmuutta. • Juhlista saavutuksia: Huomioi lapsen saavutukset, olipa kyseessä pieni tai suuri, ja luo myönteinen oppimisilmapiiri. 5 1963. 1514 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja paalle luovalle ilmaisulle. Epäonnistumisia ei pelätä vaan niistä opitaan uutta ja sinnikkyys harjoitteluun kasvaa. Ilo onnistumi- sista on jaettua iloa. Nuoruusvaiheessa (12–18-vuotiaat) lapsi käy läpi murrosiän myrskyisät vaiheet ja astuu askeleen kohti aikuisuutta. Nuoret voivat kokea ahdistusta ja epävarmuutta ja tunnetaitojen opettelu on edelleen tärkeää voimakkaiden tunteiden vaihdellessa. Tässä vaiheessa Eriksonin 6 teorian mukaan on keskeisintä identiteetin rakentuminen ja oman itsensä tutkiminen ja löytäminen. Mikäli tähän kehitysvaiheeseen liittyvää identiteettikonfliktia ei ratkais- ta voi nuorelle syntyä roolien hajaannuksen tunne ja epätietoi- suus omasta identiteetistään sekä minäpystyvyysuskomukses- taan. Nuoret kasvavat nopeasti ja kokevat kehollisia muutoksia, kuten kasvupyrähdyksiä ja hormonaalisia muutoksia. Tämä voi vaikuttaa heidän itsekuvaansa ja kehonkuvaansa. Yläkouluikäi- sen ajattelutapa muuttuu entistä abstraktimmaksi ja he oppivat arvioimaan asioita kriittisemmin. Nuoret etsivät hyväksyntää ikätovereiltaan. Kaveripiirin ja ryhmäidentiteetin merkitys ko- rostuu, sillä nuori pyrkii erilleen vanhempiensa hoivasta ja lap- suuden maailmasta. Mieluisan harrastuksen ja siihen liittyvien kaverisuhteiden löytymisellä on tärkeä rooli teini-ikäisen nuo- ren hyvinvoinnille. Hyvä ja mieluisa harrastus voi estää nuorta joutumasta huonoon seuraan tai jopa kadulle. Tuen tarjoaminen vaikeina aikoina estää nuorta luovuttamista harrastustaan, sillä mieluisa harrastus voi auttaa nuorta etsimään minäänsä ja purka- maan matkalla vastaan tulevia paineita. Murrosiän vaihe voi olla haastava, mutta oikeanlaisen tuen ja joustavuuden avulla nuori voi löytää merkityksen ja ilon harrastamisessa. Nuorelle on tärkeä antaa omaa tilaa, mutta samalla ylläpitää yhteyttä sekä kuunnella Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajalle 12–18-vuotiaan lapsen ohjauksen tueksi: • Luo luottamuksen ilmapiiri, kuuntele ja ole avoin: Kuuntele aktiivisesti ja pidä keskusteluyhteyttä yllä. Ole valmis keskustelemaan nuoren tunteista, haasteista ja identiteetistä. Harrastus on kanava purkaa, kokea ja rakentaa monia erilaisia tunteita. • Tue nuoren itsenäistymispyrkimyksiä: Rohkaise nuorta olemaan oma itsensä, hyväksy ja arvosta häntä. Anna nuorelle tilaa tehdä omia päätöksiä ja kokeilla asioita. • Yhdistä harrastus ystäviin: Kannusta nuorta osallistumaan harrastuksiin, joissa on muita hänen ikäisiään. Ystävien kanssa harrastaminen voi lisätä motivaatiota. • Ole hyvänä esimerkkinä ja roolimallina nuorelle: Nuori etsii esikuvia ja idoleita, muttei voi suoraan kopioida heitä. Tarjoa hyviä esimerkkejä ja roolimalleja, jotka voivat inspiroida nuorta kehittämään omaa identiteettiään. • Kannusta nuorta monipuolisiin aktiviteetteihin: Kannusta nuorta osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin ja ryhmiin, jotta hän voi löytää oman paikkansa ja kiinnostuksen kohteensa. • Tue nuorta asettamaan tavoitteita ja iloitsemaan saavutuksista: Auta nuorta asettamaan omalle harrastukselleen realistisia tavoitteita sekä juhlistamaan pieniä ja suuria oppimiskokemuksia tai saavutuksia. 6 1963. 16 17Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja nuoren ajatuksia tunteistaan ja identiteettipuheestaan. Sanalli- sen ilmaisun lisäksi nuori voi ilmaista ajatuksiaan taiteen keinoin esimerkiksi kuvallisesti, musiikillisesti, kehollisesti tai teatteri- taiteen kautta. Harrastustoiminnan ohjaaja toimii nuorelle usein ihailtuna roolimallina ja esimerkkinä. Tällöin ohjaajalla on mah- dollisuus innostaa, inspiroida ja kannustaa nuorta löytämään oma tiensä ja identiteettinsä sekä into kehittää omia taitojaan valitsemassaan harrastustoiminnan lajissa. Omiin vahvuuksiin uskominen, motivaation löytäminen, harjoitteluun sitoutuminen sekä kannustava yhteisö ovat avaintekijöitä harrastuksen jatka- misessa. Nuoruuden harrastuksesta ei tarvitse kehittyä ammat- tia, toki niinkin joskus käy. Parhaimmassa tapauksessa harras- tuksesta kehittyy koko elämän jatkuva aktiviteetti ja ilon lähde. Lapsen ja nuoren kehitysvaiheiden tuntemus, ympäristöllisten virikkeiden tarjoaminen, lapsen oman äänen kuuntelu ja eläyty- minen lapsen kokemusmaailmaan luovat perustan luottamuksel- liselle pedagogiselle vuorovaikutussuhteelle. Lapsen omakoh- tainen suhde ja sitoutuminen harrastamiseen syntyy vapaudesta valita oman kompetenssiin ja kiinnostuksen kohteeseen liittyvä harrastus. Se kehittyy ja vahvistuu pedagogisesti laadukkaassa ohjauksessa ja ympäristössä kannustavien kavereiden ja huolta- jien tuella. KIRJOITTAJA Inkeri Ruokonen (KT, MuL) on professori emerita Turun yliopistosta, jossa hän on toiminut varhaiskasvatuksen pedagogiikan professorina ja kasvatustieteiden tiedekunnan koulutusvaradekaanina. Hänellä on musiikkikasvatuksen dosentuuri ja Opettajien Akatemian jäsenyys Helsingin yliopistossa. Inkeri Ruokonen on toiminut Opetushallituksen rahoittaman Harrastamisen Suomen mallin Pedagogisen toiminnan perusteet lasten ja nuorten harrastustoiminnassa kehittämishankeen koulutuksen johtajana. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Gagné, F. (2023). Systems and Models for Developing Programs for the Gifted and Talented. 2 ed. Routledge. Erikson, E. H. (1963). Childhood and society, vol. 2. Norton. Piirto, J. (2022). Talent development in the arts: A unique pathway or branches on a common road? In J. VanTassel-Baska (ed.), Talent development in gifted education: Theory, research, and practice (pp. 195–210). Routledge. Ruokonen, I. (2005). Estonian and Finnish gifted children in their learning environments. Dissertation. Research report 260. University of Helsinki. Department of Applied Sciences of Education. Faculty of Behavioural Sciences. University press. Ruokonen, I. (2009). Room for creativity- a case study of 5x2 arts courses in the Annantalo Arts Centre. In H. Ruismäki & I. Ruokonen (eds.) Arts contact points between cultures: 1st International Journal of Intercultural Arts Education Conference: post-conference book. Research Report 312. University of Helsinki, Department of Applied Sciences of Education (pp. 141–151). Yliopistopaino. Ruokonen, I., Kiilu, K., Muldma, M., Vikat, M., & Ruismäki, H. (2011). “They have always supported my choices.” Creative catalysts in university students’ learning environments. Procedia: Social and Behavioral Sciences, 29, 412–421. Ruokonen, I., Salomäki, U., & Ruismäki, H. (2014). Learning through the arts: Developing teacher-artist co-operation. In H. Ruismäki, & I. Ruokonen (Eds.), Voices for Tomorrow Sixth International Journal of Intercultural Arts Education Research report 352. University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education (pp. 81–91). Unigrafia. Ruokonen, I. & Ruismäki, H. (2015). Artists at School – Developing Pupils’ Social Interaction through Artist-teacher Co-operation. Procedia: Social and Behavioral Sciences. 171, 590–595. Ruokonen, I. (2018). ‘I – from dreams to reality’: A Case Study of Developing Youngsters’ Self-Efficacy and Social Skills through an Arts Educational Project in Schools. International Journal of Art & Design Education, 37 (3), 480–492. 1918 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ”Jalkapallossa parasta ovat kaverit, ilmapiiri, yhdessäolo ja hauskanpito. Harrastuksen löytämisessä auttaa, että pääsee kokeilemaan lajeja.” – Emil Myllylä 16 vuotta ja Joel Mattinen 16 vuotta, Laajasalon Palloseura. Murrosikäisen harrastaminen ja harjoittelu TUULA AIRA Mielekäs vapaa-aika ja harrastaminen ovat tärkeä osa lasten ja nuorten hyvinvointia1. Suomessa suuri enemmistö lapsista ja nuorista myös ilmoittaa harrastavansa jotakin vähintään kerran viikossa 2. Ohjatussa harrastamisessa kuitenkin tapahtuu murros- iässä selkeä lasku, erityisesti liikunnan harrastamisessa 3 (Kuvio 1) – moni lopettaa liikuntaharrastuksen (ns. drop out -ilmiö). Myös kulttuuria tai taidetta ohjatusti vähintään viikoittain harrastavien osuudet laskevat perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaiden 18 pro- senttiyksiköstä toiselle asteelle tultaessa (lukiolaiset: 15 %, am- matillisen oppilaitoksen opiskelijat 9 %) 4. Tässä luvussa tarkas- tellaan erityisesti ohjatun liikunnan harrastamista nuoruudessa. Ohjattua liikuntaa järjestävät etenkin liikunta- ja urheiluseu- rat, jotka tavoittavat lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta lapsuuden ja nuoruuden aikana 5. Nuoret harrastavat liikuntaa myös liikunta-alan yritysten, koulun liikuntakerhojen tai muun seuran tai kerhon järjestämänä 6. 1 Aira ym., 2014; Yleissopimus lasten oikeuksista 60/1991. 2 Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet 2024. 3 Aira ym., 2013. 4 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024. 5 Blomqvist ym., 2019. 6 Martin ym., 2023. 20 21Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Kuvio 1. Eri-ikäisten lasten ja nuorten säännöllinen osallistuminen ohjattuun liikuntaan (%) 7 60 % 57 5351 50 50 46 42 39 39 40 34 30 21 20 10 0 LIITU-tutkimus 2022 WHO-Koululaistutkimus 2022 Kouluterveyskysely 2023 9 v. 15 v. (8.–9. -lk Kouluterveyskyselyssä) 11 v. Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat 13 v. Ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijat Miksi monen liikuntaharrastus loppuu murrosiässä – onko mitään tehtävissä? Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimuksen kyselyn perusteella 11–15-vuotiaiden yleisimpiä syitä urheiluseuraharrastuksen lopettamiselle oli se, ettei har- rastaminen ollut tarpeeksi innostavaa, lajiin kyllästyminen sekä viihtymättömyys joukkueessa tai ryhmässä 8. Nuorten 15–16-vuo- tiaiden kilpaurheilijoiden tavallisimmat syyt lopettaa joukkue- lajin harrastaminen olivat samansuuntaisia: se, että oli muuta tekemistä, ei ehtinyt olemaan kavereiden kanssa, harrastaminen ei ollut riittävän innostavaa ja joukkuehenkeä ei ollut tarpeeksi 9. Edellä mainittuja syitä tärkeänä pitäneiden osuudet vaihtelivat lähes 50 prosentista (joukkuehenkeä ei ollut tarpeeksi) yli 70 pro- senttiin (minulla oli muuta tekemistä) 10. Tulosten perusteella ohjaajan olisi tärkeää pyrkiä luomaan harrastusryhmään hyvä, turvallinen ilmapiiri. Ryhmäytymiseen ja kaverisuhteiden rakentamiseen kannattaa panostaa. Kaikkia kannustava, onnistumiset huomioiva ote ohjaamisessa voi olla keskeistä harrastuksen säilymiseksi. Lisäksi ohjaajan olisi hyö- dyllistä selvittää nuorten tarpeita ja toiveita säännöllisesti esi- merkiksi kahden kesken ja / tai nimettömästi vastattavan kyselyn avulla. Suomen Olympiakomitea tarjoaa valmiin ilmaisen verk- kokyselypohjan seurojen käyttöön suomen, ruotsin ja englan- nin kielillä 11. Ohjaajan on hyvä tunnistaa, että harrastuksen loppuminen voi olla myös luonnollinen osa nuoren elämää, johon ohjaaja ei pysty kaikilta osin vaikuttamaan 12. Nuorten mielenkiinnon kohteet muuttuvat, ja esimerkiksi koulun ja opiskelun vaatima ajankäyttö lisääntyy nuoruudessa. Suomalaisessa seurantatutki- muksessa onkin havaittu, että halu panostaa opiskeluun on ollut yleisin syy lopettaa urheiluseuraharrastus 15 ja 19 ikävuoden vä- lillä 13. Tavallisia syitä lopettamiselle olivat myös kyllästyminen lajiin, sairaus / loukkaantuminen sekä se, ettei jäänyt aikaa muil- le harrastuksille 14. 7 LIITU-tutkimus ja WHO-Koululaistutkimus: säännöllisesti ja aktiivisesti urheiluseuran toimintaan osallistuneiden osuudet (Blomqvist ym., 2023; aiemmin julkaisemattomia tietoja WHO-Koululaistutkimuksesta), Kouluterveyskysely: vähintään kerran viikossa ohjatusti liikuntaa harrastavat (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024). 8 Blomqvist ym., 2023. 9 Rottensteiner & Konttinen, 2013. 10 Rottensteiner & Konttinen, 2013. 11 Suomen Olympiakomitea, 2024. 12 Rottensteiner & Konttinen, 2013; Törmä 2024. 13 Rinta-Antila ym., 2023. 14 Rinta-Antila ym., 2023. 22 23Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Urheiluseurassa läpi nuoruuden (15- ja 19-vuotiaana) harrasta- vat olivat tyypillisemmin aloittaneet päälajinsa varhain (koului- kään mennessä), kilpailleet 15-vuotiaana kansallisella tasolla ja tavoitelleet menestystä aikuisurheilijana verrattuna seurahar- rastuksen 15 ja 19 ikävuoden välillä lopettaneisiin 15. Tulosten va- lossa vaikuttaa siltä, että vähemmän tavoitteellisesti harrastavat lopettavat harrastuksensa todennäköisemmin. Monelle nuorelle kilpailullisuus sopii, mutta olisi tärkeää, että harrastusta voisi halutessaan jatkaa myös pienemmin panostuksin. Keskimääräi- nen neljä viikoittaista ohjattua harjoituskertaa 16 voi olla monelle lukioikäiselle liikaa. Vaikka joidenkin urheiluseurojen tehtävänä on yksinomaan kilpaurheilun mahdollistaminen, monet seurat haluavat myös tarjota harrasteliikuntaa kaikille nuorille. Joissa- kin liikunnan aluejärjestöissä järjestetään ohjaajakoulutuksia, jotka keskittyvät nimenomaan harrasteliikunnan ohjaamiseen kilpaurheilijoiden valmentamisen sijaan 17. Liikuntaharrastuksen aloittaminen urheiluseurassa 15 ikä- vuoden jälkeen on harvinaista 18. On tärkeää, että mahdolli- suuksia aloittaa liikuntaharrastus myös nuorena on olemassa. Toistaiseksi esimerkiksi Harrastamisen Suomen malli ei ulotu lukioikäisiin ja ammattiin opiskeleviin. Myös lapsiasiavaltuutet- tu on ehdottanut mallin laajentamista toiselle asteelle 19. Harras- tusten järjestäminen opiskelupäivän yhteydessä voisi madaltaa kynnystä osallistua ohjattuun harrastukseen, ja esimerkiksi löy- tää ystäviä harrastuksen kautta. 15 Rinta-Antila ym., 2024. 16 Mononen ym., 2021. 17 Esim. Keski-Suomen Liikunta ry, 2024. 18 Rinta-Antila ym., 2024. 19 LAPS/59/2022. Nuoren kokonaisvaltainen hyvinvointi huomion kohteeksi Harrastusten tarkoituksena on tuoda iloa ja mielekästä vapaa-ai- kaa nuoren elämään ja vastapainoa koulutyölle ja opiskelulle. Parhaimmillaan ohjattu liikuntaharrastus voi edistää sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia 20 ja lisätä mahdollisuutta kerryttää terveyden näkökulmasta tarpeellinen liikkumisen määrä 21. Osal- listuminen esimerkiksi urheiluseuratoimintaan ei kuitenkaan automaattisesti takaa liikkumissuosituksen täyttymistä 22. Aivan kuten missä tahansa nuorten kohtaamisessa, eivät nuorten väliset suhteetkaan aina suju mutkattomasti, kaikki eivät koe kuuluvan- sa joukkoon ja osa voi joutua kiusatuksi 23. Ohjaajan toiminnalla on tärkeä merkitys ongelmatilanteiden käsittelyssä ja yleisesti ryhmähengen luomisessa. Kaverisuhteiden rakentamiseen ja jo- kaisen harrastajan huomioimiseen kannattaa käyttää suunnitte- luaikaa siinä missä harrastajan taitojen kehittämiseen. KIRJOITTAJA Tuula Aira (TtT) on terveyden edistämisen yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Hän on tutkinut lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia, viime vuosina erityisesti liikkumisen muutosta nuoruudessa. Aira on ohjannut lasten ja nuorten harrasteliikuntaa ja on tällä hetkellä mukana paikallisen liikuntaseuran toiminnassa johtokunnan jäsenenä. 20 Vella ym., 2023. 21 Aira ym., 2021. 22 Aira ym., 2021. 23 Toivonen ja Kananen, 2023. 2524 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Aira, T. (2024). Physical Activity Patterns from Adolescence to Young Adulthood. Their Characteristics and Relationship with Cardiometabolic Health. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. JYX Digital Repository. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/94917 Aira, T., Hämylä, R., Kannas, L., Aula, M. K., & Harju-Kivinen, R. (2014). Lasten hyvinvoinnin tila kansallisten indikaattoreiden kuvaamana. Jyväskylä, Finland: Sosiaali- ja terveysministeriö. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja, 2014:4. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3665-2 Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J., & Kokko, S. (2013). Hiipuva liikunta nuoruusiässä. Drop off -ilmiön aikatrendejä ja kansainvälistä vertailua WHO Koululaistutkimuksen (HBSC-Study) aineistoilla 1986–2010. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/41670/1/978-951-39-5261-7.pdf Aira, T., Vasankari, T., Heinonen, O. J., Korpelainen, R., Kotkajuuri, J., Parkkari, J., Savonen, K., Uusitalo, A., Valtonen, M., Villberg, J., Vähä-Ypyä, H. & Kokko, S. P. (2021). Physical activity from adolescence to young adulthood: patterns of change, and their associations with activity domains and sedentary time. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 18, Article 85. https://doi.org/10.1186/s12966-021-01130-x Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P., & Kokko, S. (2023). Urheilu ja seuraharrastaminen. Teoksessa: S. Kokko & L. Martin (toim.), Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1, s. 83–92. Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P. & Kokko, S. (2019) Urheilu ja seuraharrastaminen. Teoksessa: S. Kokko & L. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU- tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, s. 49–55. Keski-Suomen liikunta ry. (2024). Valmentajasta harrasteliikunnan ohjaajaksi. Verkkosivu [viitattu 5.12.2024]: https://www.kesli.fi/lapset-ja-nuoret/liikkuva- koulu-ohjelma/valmentajasta-harrasteliikunnan-ohj/ LAPS/59/2022. Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle nuorisolain muuttamisesta HE 107/2022 vp. https://lapsiasia.fi/-/laps_lausunto_siv_nuorisolaki-he1072022vp Martin, L., Kokko, S., Villberg, J., Suomi, K., & Ng, K. (2023). Itsearvioitu liikunta- aktiivisuus, liikuntatilanteet, liikkumisympäristöt ja liikkumisen seurantalaitteet. Teoksessa: S. Kokko & L. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Luo innostava ja ryhmähenkeä kasvattava ilmapiiri. • Selvitä nuorten harrastamiseen liittyviä toiveita ja tarpeita säännöllisesti. • Madalla kynnystä aloittaa harrastus murrosiässä tai myöhemmin nuoruudessa. • Muista, että harrastuksen lopettamista ei voida täysin estää. Nuorten mielenkiinnon kohteet vaihtuvat, ja harrastuksen lopettaminen voidaan nähdä myös tavallisena elämään kuuluvana vaiheena. • Myös ammattiin opiskelevilla ja lukiolaisilla tulisi olla mahdollisuus harrastukseen opiskelupäivän aikana. Harrastamisen Suomen mallia tulisi laajentaa lapsiasia- valtuutetun ehdotuksen mukaisesti toiselle asteelle. 26 27Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Suomessa. LIITU tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1, s. 16–29. Mononen, K., Blomqvist, K., Koski, P., & Kokko, S. (2021). Urheilu, seuraharrastaminen ja kilpaurheilun etiikka. Teoksessa: S. Kokko, R. Hämylä & L. Martin (toim.). Nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2020. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2021:1, s. 36–45. Rinta-Antila, K., Koski, P., Aira, T., Heinonen, O. J., Korpelainen, R., Parkkari, J., Savonen, K., Toivo, K., Uusitalo, A., Valtonen, M., Vasankari, T., Villberg, J., & Kokko, S. (2024). Sports-related factors predicting maintained participation and dropout in organized sports in emerging adulthood: A four-year follow-up study. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 34(1), Article e14523. https://doi.org/10.1111/sms.14523 Rinta-Antila, K., Koski, P., Heinonen, O. J., Korpelainen, R., Parkkari, J., Savonen, K., Toivo, K., Uusitalo, A., Valtonen, M., Vasankari, T., Villberg, J., & Kokko, S. (2023). Educational and family-related determinants of organized sports partici- pation patterns from adolescence to emerging adulthood: A four-year follow-up study. International Journal of Health Promotion and Education, 61(6), 317–331. https://doi.org/10.1080/14635240.2022.2116943 Rottensteiner, C., & Konttinen, N. (2014). Urheiluharrastuksen lopettamiseen johtavat syyt suomalaisilla nuorilla. Teoksessa: K. Mononen, O. Aarresola, P. Sarkkinen, J. Finni, S. Kalaja, A. Härkönen ja M. Pirttimäki (toim.) Tavoitteena nuoren urheilijan hyvä päivä 2014. Urheilijan polun valintavaiheen asiantuntijatyö. KIHUn julkaisusarja, nro 46, s. 114–118. https://www.urheilututkimukset.fi/media/urtu/julkaisut/Valintavaihe_www.pdf Suomen Olympiakomitea 2024. Seuratoiminnan palautekyselyt. Viitattu 26.11.2024. https://www.olympiakomitea.fi/palvelumme/palvelumme- urheiluseuroille/materiaalit-seuroille/ Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Lasten ja nuorten terveys ja hyvinvointi -tulosnäkymä Tableay. Tietoja lasten ja nuorten harrastamisesta Kouluterveyskyselystä vuodelta 2023. https://public.tableau.com/app/profile/. kouluterveyskysely/viz/Lastenjanuortenterveysjahyvinvointi/Navigointisivu Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet. (2024). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://sotkanet.fi Viitattu 26.11.2024. Toivonen, V., & Kananen, M. (2023). Epäasiallinen kohtelu urheilussa. Teoksessa: S. Kokko & L. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1, s. 93–98. Törmä, V. (2024). Miksi liikuntaharrastus päättyy murrosiässä? Drop out -ilmiö yksilön ja organisaation näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Kauppakorkeakoulu ja Liikuntatieteellinen tiedekunta. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/96286?show=full Vella, S. A., Sutcliffe, J. T., Fernandez, D., Liddelow, C., Aidman, E., Teychenne, M., Smith, J. J., Swann, C., Rosenbaum, S., White, R. L., & Lubans, D. R. (2023). Context matters: A review of reviews examining the effects of contextual factors in physical activity interventions on mental health and wellbeing. Mental Health and Physical Activity, 25, Article 100520. https://doi.org/10.1016/j.mhpa.2023.100520 Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991. https://www.finlex.fi/fi/valtiosopimukset/sopimussarja/1991/60 2928 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Hanna Wahlman ohjaa Koulukinon elokuvaharrastusryhmää Nordsjö lågstadiumissa Helsingissä. Elokuvaharrastus kuuluu kolmen kärkeen harrastuksista, joita 7–15-vuotiaat tytöt ja pojat haluaisivat kokeilla. Hyvässä ja pahassa: lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa PÄIVI BERG Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimukset 7–29-vuotiaiden va- paa-ajantoiminnoista osoittavat, että omatoiminen liikkuminen ja liikunta on lapsilla ja nuorilla yleisempää kuin ohjattuun lii- kuntaan osallistuminen 1. Hyvin tiedetään myös, että ohjattuun liikuntaan osallistumisen osuus laskee iän mukana. Mitä ”van- hempi” nuori, sitä todennäköisempää, että liikuntaharrastus on jotain muuta kuin urheiluseurassa harrastamista. Nuoruudessa harrastamiselle tärkeää on sosiaalisuus: ajan viettäminen kave- reiden kanssa on tärkeimpiä syitä harrastaa 2. Tämän lisäksi osa lapsista ja nuorista suhtautuu harrastukseen ”vakavasti”, toisin sanoen päämäärätietoisesti ja tavoitteellisesti, osa taas hakee liikuntaharrastukseltaan rennompaa yhdessäoloa ja löyhempää sitoutumista. Havaintojeni mukaan harrastuksen sitoutumisen aste ei riipu kuitenkaan siitä, onko kyseessä ohjattu 1 Hakanen, Myllyniemi & Salasuo, 2019; Tarvainen, Manner, Myllyniemi & Salasuo, 2022. 2 Myllyniemi & Berg, 2013; ks. myös Laukkanen, Palomäki & Huotari, 2023; Koski & Hirvensalo, 2023. 30 31Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja vai omatoiminen harrastus. Erilaisia mahdollisuuksia kokeillaan yhdessä, mutta sitoutumisen aste vaihtelee tilanteittain ja mää- rittyy sosiaalisesti. Jos jokin harrastus ei miellytä, saattaa koko nuorten ryhmä siirtyä muiden vaihtoehtojen äärelle etsimään mielekästä tekemistä. 3 Olen käyttänyt lasten ja nuorten kaverisuhteiden merkityk- sestä ohjattujen liikuntaharrastusten aloittamisessa ja lopettami- sessa nimitystä sosiaaliset jalat. Käytän sitä kuvaamaan lasten ja nuorten tapaa tehdä yhteisiä valintoja vertaisryhmissä 4. Lapsilla ja nuorilla on tavallisesti useita ja vaihtelevia kaveriporukoita, jol- loin kulloinenkin ryhmä voi myös vetää yksittäisiä lapsia ja nuoria uusien harrastusten pariin tai pois niistä. Haastatteluissani lasten ja nuorten kanssa on tullut esiin, kuinka kaverit voivat houkutel- la harrastukseen ja pitää lapsen tai nuoren siinä mukana. Valta- osalle tytöistä ja pojista merkittävä sysäys liikuntaharrastamisen aloittamiseen oli, että kaveri oli houkutellut heidät mukaan, eli sosiaaliset jalat olivat vetäneet heidät harrastuksen pariin. Ver- taisryhmillä voi kuitenkin olla liikuntaharrastusten kannalta useita samanaikaisia merkityksiä. Kaverit voivat houkutella har- rastukseen ja pitää mukana harrastuksessa. Yhtä lailla harras- tuksen ulkopuolella olevat kaverit voivat vetää nuoren pois har- rastuksesta – tai kanssaharrastajat työntävät pois harrastuksesta. Valmentajien ja ohjaajien on lasten ja nuorten ohjatuissa lii- kuntaharrastuksissa tärkeää tiedostaa, että yksi vertaissuhteisiin liittyvä liikuntaharrastuksesta pois työntävä tekijä on kiusaami- nen ja syrjintä. Sitä tarkasteltiin Lasten ja nuorten liikuntakäyt- täytymisen LIITU-tutkimuksessa ensimmäistä kertaa laajemmin vuonna 2016 5. Kaikkiaan noin 20 prosenttia 11-, 13- ja 15-vuoti- aista kertoi kiusaamisesta tai syrjinnästä liikuntaharrastuksessa, joka oli koulun ja internetin jälkeen kolmanneksi yleisin paikka, jossa kiusaamista ja syrjintää esiintyi. Yleisimmät kiusaamisen syyt olivat ulkonäkö, vähäiset liikunnalliset taidot ja pukeutu- minen. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa puolestaan 6 kaikista 10–29-vuotiaista vastaajista noin kolmannes raportoi ko- keneensa usein tai joskus kiusaamista, syrjintää tai muuta epä- asiallista käytöstä. Kiusaamisen, syrjinnän ja epäasiallisen käy- töksen kokeminen oli yleisempää yli 15-vuotiailla. Lähes puolet 20–24-vuotiasta kertoi kokeneensa usein tai joskus kiusaamista, syrjintää tai epäasiallista käytöstä liikuntaharrastuksessa. Ylei- simmin kyse oli vähättelystä ja aliarvioinnista sekä ryhmän ulko- puolelle jättämisestä, myös pilkkaamisesta ja nimittelystä. 7 Kaikkein yleisintä kiusaamisen, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun kokeminen Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimukses- sa 8 oli muunsukupuolisten nuorten keskuudessa. Heistä lähes 70 prosenttia kertoi kokeneensa usein tai joskus epäasiallista kohtelua liikuntaharrastuksessa. Myös seksuaalivähemmistöi- hin kuuluvista nuorista selvästi yli puolet kertoi usein tai joskus kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta, etniseen vähemmistöön kuuluvista nuorista 45 prosenttia. Niin ikään vammaiset nuoret ja ulkonäkönsä erilaiseksi kokevat raportoivat selvästi muita useammin kiusaamisesta ja syrjinnästä. Erilaisiin vähemmis- töihin kuuluminen tai kokemus niihin kuulumisesta siis lisää merkittävästi lasten ja nuorten kohtaamaa epäasiallista kohtelua liikuntaharrastuksessa. 9 3 Berg, 2015. | 4 Berg, 2015. 5 Laine, Matilainen & Salasuo, 2016. 6 Hakanen ym., 2019. 7 Hakanen ym., 2019. 8 Hakanen ym., 2019. 9 Hakanen ym., 2019. 3332 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Vaikka esimerkiksi sateenkaarevuus, eli seksuaali- tai sukupuo- livähemmistöön kuuluminen, on yhteiskunnassa ja näin ollen myös harrastusympäristöissä aiempaa normalisoituneempaa, osa nuorista pelkää edelleen sateenkaarevuudesta kertomisen mah- dollisia seurauksia liikuntaharrastuksissa. Pelkona on huoli siitä, että tämä vaikuttaisi siihen, miten harrastuskaverit ja valmentajat heitä kohtelisivat. 10 Homofobisen sanallisen kiusaamisen on syr- jintäkeinona osoitettu ennustavan runsaampaa koettua masen- nusta, ahdistusta ja stressiä kuin fyysisen kiusaamisen 11. Lisäksi harrastustovereiden syrjivä kohtelu pahentaa trans- ja muunsu- kupuolisten nuorten ristiriitaista suhdetta omaan ruumiiseensa 12. Olemme käsitelleet kiusaamista, syrjintää ja seksuaalista häi- rintää lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa toimittamassam- me teoksessa 13, johon kutsuimme kirjoittajiksi useita toimijoita, jotka työskentelivät lapsuuteen, nuoruuteen, perheisiin, liikun- taan ja urheiluun liittyvien kysymysten parissa. Esitän lopuksi tästä teoksesta koostamiani suosituksia valmentajille ja ohjaajille toimintamalleista, avoimuudesta ja yhteistyöstä sekä yhdenver- taisuuden moninaisuuden huomioimisesta harrastustoiminnassa. Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: TOIMINTAMALLIT, AVOIMUUS JA YHTEISTYÖ • Valmentajat ja ohjaajat ovat vastuussa ohjaamiensa lasten hyvin- voinnista. Mukana oleville lapsille ja nuorille sekä heidän huolta- jilleen on hyvä kertoa, että myös heillä on vastuu toisten hyvästä kohtelusta ja myönteisen ilmapiirin rakentamisesta, jotta ilo, oppiminen ja turvallisuus toteutuvat kaikille kaikissa tilanteissa. • Harrastustoiminnassa lasta tai nuorta ei saa altistaa vaaraan tai huonolle kohtelulle ja mikäli tällaista ilmenee, tulee tilanteeseen välittömästi puuttua. Lisäksi lapsen on voitava osallistua toiminnan suunnitteluun ja kyettävä vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. • Valmentajien, ohjaajien, muiden seuratoimijoiden, vanhempien sekä lasten ja nuorten itsensä kanssa on hyvä laatia yhteiset pelisäännöt ja selkeät toimintamallit ongelmatilanteisiin puuttumiseen, jotka ohjaavat kaikkia toiminnassa mukana olevia. Keskeistä on viestiä myös jo laadituista toimintamalleista, joita on rakennettu syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. • Liikunta- ja urheilutoiminnan järjestäjien on vahvistettava henkistä ja fyysistä väkivaltaa ehkäisevää, kuuntelevaa ja keskustelevaa ilmapiiriä, jossa myös arkoja asioita uskalletaan nostaa esille ja jossa niihin puuttuminen on normi. Avoin keskusteluyhteys van- hempien ja seuratoimijoiden kesken on tärkeä ennaltaehkäisevän työn muoto. Lisäksi lasten ja nuorten kokemuksia tulee aina kuulla. On tärkeää, että voidaan keskustella ja puuttua ilman pelkoa seu- raamuksista. Hyvässä toimintakulttuurissa jokainen lapsi ja nuori kokee tulevansa oikeudenmukaisesti ja arvostavasti kohdelluksi. 10 Berg & Kokkonen, 2020; Lehtonen, 2018; Junkala & Lallukka, 2012. 11 Symons ym., 2014. 12 Hargie ym., 2017. 13 Berg, Salasuo & Lehtonen, 2020. 3534 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: YHDENVERTAISUUDEN JA MONINAISUUDEN HUOMIOIMINEN • Yhdenvertaisuuden edistäminen on mahdollisuus saavuttaa uusia kohderyhmiä ja parantaa toiminnan laatua. Sen lisääntyminen parantaa viihtyvyyttä ja sitoutumista. Näkyvä toiminta yhdenvertaisuuden edistämiseksi voi lisätä seuran houkuttelevuutta ja kohentaa imagoa. • Vähemmistönuorille tarvitaan selkeää viestiä siitä, että he ovat tervetulleita mukaan. • Jokaisen lapsen ja nuoren kanssa toimivan tulisi saada koulutusta siihen, miten edistää lasten ja nuorten yhden- vertaisuutta, olipa kyseessä sateenkaarisensitiivisyys, monikulttuurisuus tai vaikkapa toimintakyvyn rajoitteiden huomiointi. Monissa erilaisissa asioissa ohjaajien, valmen- tajien ja urheiluseurojen on hyvä hyödyntää erilaisten kansalaisjärjestöjen osaamista ja nuorisotyön osaamista – kysy neuvoa, pyydä koulutusta. • Jokaisen liikuntapaikan, harjoituksen, harrastajan, urheilijan, valmentajan ja liikunnan ja urheilun parissa toimivan on sitouduttava syrjimättömyyden edistämiseen sekä yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Syrjintään ja epäasialliseen kohteluun tulee olla nollatoleranssi. KIRJOITTAJA VTT, sosiaalipsykologian dosentti Päivi Berg työskentelee yliopisto- tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän on nuorisotutkija, joka on tutkinut koululiikuntaa, lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia ja vapaa-aikaa sekä monia muita nuorten elämän osa-alueita. Keskeistä hänen tutkimustoiminnassaan ovat eriarvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvät teemat. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Berg, P. (2015). Sosiaaliset jalat ja vakava vapaa-aika – lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa. Nuorisotutkimus 33 (3–4), 88–101. Berg, P., & Kokkonen, M. (2020). ”Et olis sekaryhmät, unisex-pukuhuone ja et opettajia olis jotenkin perehdytetty asiaan”: Sateenkaarinuoret, koululiikunta ja liikuntaharrastukset. Kasvatus & Aika, 14 (3), 43–59. https://doi.org/10.33350/ka.87202 Berg, P., Salasuo, M. & Lehtonen, K. (toim.) (2020). ”Siitä on pikemminkin vaiettu”. Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 151. https://doi.org/10.57049/nts.267 Hakanen, T., Myllyniemi, S. & Salasuo, M. (toim.) (2019). Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 61. Opetus- ja kulttuuriministeriö & Valtion liikuntaneuvosto & Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2019/02/Lasten-ja-nuorten-vapaa- aikatutkimus-Oikeus-liikkua.-Verkkojulkaisu.pdf Hargie, O., Mitchell, D. & Somerville, I.J.H. (2017). ‘People have a knack of making you feel excluded if they catch on to your difference’: Transgender experiences of exclusion in sport. International Review for the Sociology of Sport 52 (2), 223–239. Junkala, P. & Lallukka, K. (2012). Yhteiset kentät? Puheita ja tekoja vähemmistöihin kuuluvien nuorten yhdenvertaisen liikunnan ja urheilun edistämiseksi. Sisäasiainministeriön julkaisu 1/2012. Helsinki: Sisäasiainministeriö. 3736 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Laine, A., Salasuo, M. & Matilainen, P. (2016). Arvot, syrjintä ja kiusaaminen. Teoksessa S. Kokko & A. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 57–61. Laukkanen, A., Palomäki, S. & Huotari, P. (2023). Liikunnallinen tuki vanhemmilta ja kavereilta. Teoksessa S. Kokko & L. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1, s. 59–63. Lehtonen, J. (2018). Ei-heteroseksuaalisten poikien ja transnuorten kokemukset ja valinnat koulutuksessa. Teoksessa A. Kivijärvi, T. Huuki & H. Lunabba (toim.) Poikatutkimus. Tampere: Vastapaino, 121–145. Koski, P. & Hirvensalo, M. (2023). Lasten ja nuorten liikunnan merkitykset ja esteet. Teoksessa S. Kokko & L. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1, s. 48–57. Myllyniemi, S. & Berg, P. (2013). Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. Helsingfors: Undervisnings- och kulturministeriet & Statens idrottsråd & delegationen för ungdomsärenden & Ungdomsforskningsnätverket. https://nuorisotutkimus.fi/julkaisut/nuorisotutkimusseuran-julkaisut/vapaa- aikatutkimus-2013/ Symons, C., O’Sullivan, G., Borkoles, E., Andersen, M.B. & Polman, R.C.J. (2014). The Impact of Homophobic Bullying during Sport and Physical Education Participation on Same Sex-Attracted and Gender Diverse Young Australians’ Depression and Anxiety Levels. “The Equal Play Study” https://www. researchgate.net/publication/272169642_The_Impact_of_Homophobic_Bullying_ during_Sport_and_Physical_Education_Participation_on_Same-Sex-Attracted_ and_Gender-Diverse_Young_Australians’_Depression_and_Anxiety_Levels_The_ Equal_Play_Study Tarvainen, K., Manner, J., Myllyniemi, S. & Salasuo, M. (2022). Tilasto-osio. I verket S. Aapola-Kari (red.) Vaihteleva vapaa-aika. Lasten ja nuorten vapaa- aikatutkimus 2022. Statens ungdomsråds och Ungdomsforskningssällskapets publikationer 74. Undervisnings- och kulturministeriet & Statens idrottsråd & Statens ungdomsråd & Ungdomsforskningsnätverket. https://tietoanuorista.fi/ wp-content/uploads/2023/05/FINAL_vapaa-aikatutkimus-2022-web.pdf Kuvataide on 10–15-vuotiaiden tyttöjen ykkössijalla harrastuksista, joita olisi kiva päästä kokeilemaan (Koululaiskysely 2024). Kuva Espoon kuvataidekoulusta. 3938 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Monilajisuus lasten ja nuorten liikunnassa NANNE-MARI LUUKKAINEN Kansalliset liikkumissuositukset (2021) korostavat kaikille 7–17 -vuotiaille lapsille ja nuorille monipuolista liikuntaa yksilön ikä huomioiden. Vaikka monipuolisuus mainitaan suosituksissa ja sitä korostetaan liikuntaharrastamisessa, sen toteutuminen käy- tännössä voi vaihdella. Tämän tekstin tarkoituksena on tarkastella lasten ja nuorten monilajisuutta ja sen hyötyjä. Monilajisuudella tarkoitetaan lap- sen tai nuoren useamman kuin yhden urheilulajin harrastamis- ta. Tämä antaa mahdollisuuden kokeilla eri lajeja sekä tutustua erilasiin toimintaympäristöihin. Ohjatun toiminnan lisäksi lap- si ja nuori tarvitsee monipuolista liikuntaa myös arjen muussa toiminnassaan. Monilajisuuden hyödyt Useampaa lajia harrastavien lasten määrä näyttää kasvavan var- haiskasvatusikäisistä alakoulun 1–3-luokille. Kuitenkin 4–6-luo- killa monilajisuus alkaa vähentyä eli lapset eivät enää osallistu yhtä moneen urheiluharrastukseen kuin aiemmin 1. Tämä moni- 1 Luukkainen ym., julkaisematon.Kwame Kubi harrastaa thainyrkkeilyä ja kuntosalilla treenaamista. 40 41Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja muotoisuuden vähentyminen tapahtuu yllättävän aikaisin, vaik- ka tutkimukset osoittavat, ettei kiirettä pitäisi olla. Monet entiset huippu-urheilijat ovat lapsuudessaan ja nuo- ruudessaan harrastaneet useampia lajeja ja valinneet oman pää- lajinsa vasta myöhemmällä iällä 2. Näin ollen huippu-urheilun- kaan näkökulmasta ei ole kiirettä tehdä lajivalintaa liian aikaisin. Tutkimukset osoittavat, että aikainen panostaminen yhteen lajiin voi auttaa pääsemään huipulle nuorena, mutta juniorimenestys harvoin kantaa aikuisuuteen asti 3. Lisäksi yksipuolinen harras- taminen voi aiheuttaa erilaisia haasteita, kuten loppuun palamis- ta, vammariskien kasvua ja pitkän aikavälin kehityksen haittoja. Mikä kiire siis lasten ja nuorten urheilussa nykyään on? Monilajisuuden osalta hyödyt ovat havaittavissa jo varhais- vuosien osalta. Vaikka tämä opas on tarkoitettu 7–18-vuotiaiden lasten ja nuorten ohjaajille ja valmentajille, on hyvä tiedostaa, että varhaisvuosien liikunta heijastaa myöhempään liikunnalli- suuteen. Tiedetään, että fyysisesti aktiivinen tai inaktiivinen elä- mäntapa alkaa kehittyä jo varhaislapsuudessa vaikuttaen nuo- ruuteen ja jopa aikuisikään asti 4. Tutkimukset osoittavat, että kahteen tai useampaan lajiin osallistuvat varhaiskasvatusikäiset lapset ovat fyysisesti aktiivi- sempia alakoulun alkuvaiheessa verrattuna liikuntaa harrasta- mattomiin lapsiin tai vain yhtä lajia harrastaviin lapsiin 5. Vaikka lasten olisi hyvä liikkua monilajisesti jo varhaisessa vaiheessa, harrastusten tulisi edetä lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden. Monilajisuuden avulla opitaan erilaisista lajeista ja toimin- taympäristöistä. Tämä mahdollistaa liikkumisen monissa eri muodoissa ja näin tarjoaa enemmän mahdollisuuksia liikkua myös vapaa-ajalla. Tutkimukset osoittavat myös, että jo yleises- tikin lasten ulkoilun määrä ennustaa parempaa fyysistä aktii- visuutta myöhemmällä iällä 6. Siksi on tärkeää, että toiminta on monipuolista myös harjoitusten ulkopuolella. Monilajisuuden ja ulkoilumäärien hyödyt eivät rajoitu vain fyysiseen aktiivisuuteen, vaan ne ennustavat myös parempia motorisia taitoja myöhemmin lapsuudessa.7 Myös motoristen taitojen monimuotoisuuden on havaittu vähentyneen, jos keskitytään vain yhteen lajiin.8 Aikai- semmat monipuoliset kokemukset auttavat myös muiden lajien taitojen kehittymisessä. Esimerkkinä tästä ovat erilaiset harjoit- teet, pelitavat, valmennustyylit, valmennuskulttuurit ja erilaiset sosiaaliset suhteet lajin eri toimijoiden kanssa. Useaan lajiin samanaikaisesti osallistuminen ennustaa fyy- sisesti aktiivisempaa aikuisuutta ja vähentää passiivisuutta pit- källä aikavälillä 9. Tutkimusten mukaan monilajisuus tuo lapsille enemmän miellyttäviä kokemuksia liikunnasta ja urheilusta ver- rattuna lapsiin, jotka keskittyvät vain yhteen lajiin. Lisäksi urhei- lu- ja rasitusvammat ovat vähäisempiä monilajisuutta harrasta- villa lapsilla.10 Varhainen erikoistuminen yhteen lajiin sen sijaan lisää riskiä uupumukseen ja ylikuntoon 11. Monilajisuuden kaut- ta lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan erilaisia lajeja ja näin löytävät itselleen sopivan lajin harrastaa. Kiinnostus tekemiseen myös säilyy paremmin, kun vaihtelua on enemmän. 2 Aira ym., 2014. 3 Güllich ym., 2022. 4 Lounassalo ym., 2019; Telama ym., 2014. 5 Luukkainen ym., 2024. 6 Luukkainen ym., 2024. 7 Luukkainen ym., 2025. 8 Lloyd ym., 2015. | 9 Côté ym., 2009; Gallant ym., 2022. 10 Côté ym., 2009. | 11 Waldron ym., 2020. 4342 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Monilajisuudesta sekä monipuolisuudesta on tehty erilaisia tutkimuksia. Usein ajatellaan, että yhden lajin harjoittelun mo- nipuolisuus tarjoaisi yhtä positiiviset vaikutukset kuin moni- lajisuus, mutta näin ei ole. Monilajisuudella on havaittu olevan runsaammin ja moninaisempia hyötyjä kuin yhteen lajiin kes- kittymisellä, vaikka harjoittelu olisikin monipuolista. Yksi laji ei yksinään pysty tarjoamaan esimerkiksi toisiin lajikulttuureihin tutustumista, erilaisiin valmentajiin ja heidän toimintatapoihin- sa perehtymistä tai liikkumista erilaisissa ympäristöissä.12 On tärkeää muistaa, että lapset ja nuoret ovat yksilöitä ja jo- kaiselle lapselle toimii omat tapansa harrastaa. Valmentajien ja ohjaajien tulee siis kannustaa lasta osallistumaan ja löytämään itselleen myös muita tapoja liikkua. On tärkeää hyväksyä mui- den lajien harrastaminen ja siihen käytetty aika. Lisäksi valmen- tajien tulisi kannustaa lapsia omatoimiseen liikuntaan, kuten aktiiviseen kulkemiseen ja ulkoiluun. Valmentajien tulee myös ymmärtää lasten ja nuorten kokonaisliikuntamäärän tarve, sillä useinkaan pelkät lajiharjoitukset eivät yksinään täytä edes liik- kumissuositusten vaatimuksia. Tärkeintä kuitenkin on muistaa, että lasten ja nuorten liikun- nassa tärkeintä on liikunnan ja toiminnan ilo ja hauskuus. Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Monilajisuus edistää lasten fyysistä aktiivisuutta ja motorisia taitoja • Mahdollista ja kannusta lapsia ja nuoria monilajiseen harrastamiseen • Monipuolisella toiminnalla innostuksen ja kiinnostuksen ylläpitäminen on helpompaa 12 Côté ym., 2009. 44 45Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja KIRJOITTAJA Nanne-Mari Luukkainen on liikuntatieteen maisteri, väitöskirjatutkija ja yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistossa. Luukkainen on tutki- muksissaan tarkastellut lasten ja nuorten omatoimisen ja ohjatun liikunnan, kuten monilajisuuden, vaikutuksia fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin. Tutkimustyön lisäksi Luukkaisella on käy- tännön kokemusta lasten ja nuorten valmennuksesta ja seuratyöstä, joissa hän on pohtinut liikunnallisen monipuolisuuden merkitystä käytännön näkökulmasta. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Aira, T., Aarresola, O., Kokko, S., Pihlaja, T. ja Konttinen, N. (2014.) Nuorten joukkueurheilijoiden polkuja. Teoksessa Mononen, T. K., Aarresola, O., Sarkkinen, P., Finni, J., Kalaja, S., & Härkönen, A. (toim.) (2014). Tavoitteena nuoren urheilijan hyvä päivä. Urheilijan polun valintavaiheen asiantuntijatyö. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, 46. S. 101–107. Côté, J., Horton, S., MacDonald, D., & Wilkes, S. (2009). The Benefits of Sampling Sports During Childhood. Physical & Health Education Journal, 74, 6–11. Gallant, F., Murray, R. M., Sabiston, C. M., & Bélanger, M. (2022). Description of sport participation profiles and transitions across profiles during adolescence. Journal of Sports Sciences, 40(16), 1824–1836. https://doi.org/10.1080/02640414.2022.2115223 Güllich, A., Macnamara, B. N., & Hambrick, D. Z. (2022). What Makes a Champion? Early Multidisciplinary Practice, Not Early Specialization, Predicts World-Class Performance. Perspectives on Psychological Science, 17(1), 6–29. https://doi.org/10.1177/1745691620974772 Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. (2021). Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisusarja 2021:19. Lloyd, R. S., Oliver, J. L., Faigenbaum, A. D., Howard, R., De Ste Croix, M. B. A., Williams, C. A., Best, T. M., Alvar, B. A., Micheli, L. J., Thomas, D. P., Hatfield, D. L., Cronin, J. B., & Myer, G. D. (2015). Long-Term Athletic Development, Part 2: Barriers to Success and Potential Solutions. The Journal of Strength & Conditioning Research, 29(5), 1451. https://doi.org/10.1519/01.JSC.0000465424.75389.56 Lounassalo, I., Salin, K., Kankaanpää, A., Hirvensalo, M., Palomäki, S., Tolvanen, A., Yang, X., & Tammelin, T. H. (2019). Distinct trajectories of physical activity and related factors during the life course in the general population: A systematic review. BMC Public Health, 19(1), 271. https://doi.org/10.1186/s12889-019-6513-y Luukkainen, N., Laukkanen, A., Niemistö, D., Kotkajuuri, J., Meklin, E., & Sääkslahti, A. (2024). Longitudinal relationship between organised and non- organised physical activities and overall physical activity in children aged 3–11 years. European Journal of Sport Science, 24(8), 1197–1206. https://doi.org/10.1002/ejsc.12172 Luukkainen, N. M., Laukkanen, A., Niemistö, D., & Sääkslahti, A. (2025). Children’s outdoor time and multisport participation predict motor competence three years later. Journal of Sports Sciences, 43(5), 431–439. https://doi.org/10.1080/02640414.2025.2460892 Telama, R., Yang, X., Leskinen, E., Kankaanpää, A., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Viikari, J. S. A., & Raitakari, O. T. (2014). Tracking of Physical Activity from Early Childhood through Youth into Adulthood. Medicine & Science in Sports & Exercise, 46(5), 955. https://doi.org/10.1249/MSS.0000000000000181 Waldron, S., DeFreese, J. D., Register-Mihalik, J., Pietrosimone B. & Barczak, N. (2020). The Costs and Benefits of Early Sport Specialization: A Critical Review of Literature. Quest 72:1, 1–18. https://doi.org/10.1080/00336297.2019.1580205 4746 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja 11-vuotiaan Nea Tallgrenin harrastuksia ovat elokuvien tekeminen ja ratsastus. Harrastavan lapsen ja nuoren uni JUULIA PAAVONEN Riittävä uni on lapsen kasvun ja hyvinvoinnin kannalta välttä- mätöntä. Uni mahdollistaa hermoverkkojen kehityksen ja uusien asioiden oppimisen. Unen aikana päivän aikana opitut asiat siir- tyvät pitkäkestoiseen muistiin. Riittävällä unella on keskeinen merkitys myös tunnesäätelyn ja päiväaikaisen jaksamisen kan- nalta. Kasvuhormonia vapautuu unen aikana. Myös immuunijär- jestelmän toiminnan kannalta unella on keskeinen merkitys. Lapsuusiässä unen tarve on selvästi suurempaa kuin myö- hemmin elämän aikana. Varhaislapsuudessa unen tarve on kes- kimäärin n. 12–14 tuntia vuorokaudessa, leikki-iässä 10–13 tuntia vuorokaudessa, ala-asteiässä 9–12 tuntia vuorokaudessa ja ylä- kouluiässä 8–10 tuntia vuorokaudessa. Osa unen tarpeesta nuku- taan 3–5 v ikään saakka päiväunina. Yksilölliset erot unen tarpeessa ovat huomattavan suuria kai- kissa ikäryhmissä. Pitkäuninen lapsi voi tarvita 2–3 tuntia enem- män unta yössä kuin toinen samanikäinen lapsi. Runsas fyysinen rasitus ja aktiivisuus tai sairastuminen voi lisätä lapsen unen tar- vetta tilapäisesti. Myös murrosiässä unen tarve lisääntyy tilapäi- sesti, vaikkakin paradoksaalisesti samanaikaisesti nuoren kyky sietää unipainetta kasvaa altistaen univajeelle. Riittävä uni takaa parhaan mahdollisen jaksamisen seuraava- na päivänä. Uni on todennäköisesti riittävää, jos lapsi on päivisin 48 49Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja virkeä, vaikuttaa hyvinvoivalta, ja jaksaa osallistua ikätasoisesti erilaisiin päivään kuuluviin aktiviteetteihin. Unen riittävyyttä arvioitaessa voidaan käyttää apuna unipäiväkirjaa tai unirytmin seurantaa esim. kahden viikon jaksoissa. Unen kannalta säännöllinen arki, terveellinen ravitsemus, ja päiväaikaiset aktiviteetit, kuten liikunta ja ulkoilu ovat tärkeitä. Univaje johtuu usein unen tarpeeseen nähden liian myöhäisistä nukkumaanmenoajoista ja vapaaehtoisesta valvomisesta. Se voi johtua myös erilaisista unihäiriöistä, jotka heikentävät unen laa- tua ja siten hidastavat palautumista päivän rasituksista. Vuorokausirytmin häiriöissä uni ajoittuu virheellisesti suh- teessa koulun alkamisajankohtiin. Useimmiten kyse on viiväs- tyneestä unijaksosta, jolloin nukahtaminen ei onnistu riittävän aikaisin ja yöuni jää liian lyhyeksi. Epäsäännöllinen vuorokausi- rytmi on yleistä varsikin murrosiän jälkeen. Tällöin unen saanti vaihtelee merkittävästi ja ilmenee ainakin ajoittaista univelkaa. Useimmiten arkisin nukutaan liian vähän ja viikonloppuisin kompensoidaan arkena muodostunutta univelkaa. Unirytmin epäsäännöllisyys tuottaa usein myös kokemuksen siitä, ettei uni ei ole riittävää. Unettomuuteen liittyy usein vaihtelevan asteisia nukahta- misvaikeuksia ja heräilyä sekä usein myös huolestuneisuutta ja ylivirittyneisyyttä iltaisin mikä vaikeuttaa nukahtamista. Para- somniat kuten unissa kävely ja unissa puhuminen sekä yölliset kauhukohtaiset tai sekavuushavahtumiset ovat usein seurausta univajeesta tai muista unihäiriöistä. Levottomat jalat voivat vai- keuttaa nukahtamista iltaisin. Unen aikaiset hengityshäiriöt ja narkolepsia voivat myös aiheuttaa päiväväsymystä ja kokemusta huonosta unen laadusta. Unen puutteeseen viittaavia oireita ovat lapsilla väsyneisyy- den lisäksi myös levottomuus, keskittymisvaikeudet ja tunne- säätelyn pulmat. Toiminnanohjauksen vaikeudet lisääntyvät ja reaktioaika pitenee univajeen vaikutuksesta. Univelka lisää ta- paturma-alttiutta, heikentää hienomotoriikan säätelyä ja altistaa tuki- ja liikuntaelimistön kivulle. Pitkäkestoinen univaje lisää myös riskiä energia-aineenvaihdunnan häiriöille, ja edelleen yli- painolle. Aikuisilla univaje heikentää sekä aerobista että anaero- bista suorituskykyä. Riittävä unen saanti on ensiarvoisen tärkeää lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Nuoril- la urheilijoilla pidempi yöuni liittyi parempaan mielialaan ja vä- häisempiin uupuneisuuden ja kuormittuneisuuden kokemuksiin. Lapset ovat aikuisia alttiimpia liian vähäiselle unen saannille. Tämä johtuu siitä, että lasten keinot kompensoida riittämätöntä unen saantia ovat vielä puutteelliset. Lapsilla univelka voi myös ilmetä paradoksaalisesti levottomuutena, jolloin sen yhteyttä riit- tämättömään unen saantiin voi olla vaikea tunnistaa. Lisäksi eri- laiset unihäiriöt ovat yleisiä eri ikäryhmissä. Niiden esiintyvyys on 20–30 % ja urheilevilla lapsilla ja nuorilla se voi olla tätäkin suurempaa. Univajeen takaa löytyy useimmiten erilaisia unta häiritseviä tekijöitä. Epäsäännölliset elämäntavat, ja liian vaihtelevat nuk- kumaanmeno- ja heräämisajat ovat niistä yleisimpiä. Liiallinen ruutuaika varsinkin iltaisin vaikeuttaa nukahtamista. Toisaalta raskas fyysinen harjoittelu iltaisin voi estää rauhoittumisen unil- le ajoissa. Unettomuus on myös mahdollinen ylikuormitustilan oire. Joskus univaikeudet liittyvät laajemmin elämäntilanteen kuormittavuuteen tai mielenterveydenhäiriöihin. Lapsen subjektiivinen kokemus unen laadusta ja unen riit- tävyydestä on aina tärkeä ottaa huomioon. Pienten lasten unen riittävyyttä arvioitaessa tarvitaan vanhempien apua, koska aina lapsi ei itse luotettavasti pysty arvioimaan unirytmiä tai unen laa- tua. Nuorten motivoiminen riittävään unen saantiin on tärkeää. 5150 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Kasvavan lapsen riittävästä unen saannista on tärkeä huolehtia kokonaisvaltaisesti. Lasten kanssa työskentelevien ammattilais- ten on tärkeä muistaa riittävän unen keskeinen merkitys päivä- aikaisen jaksamisen, kasvun ja kehityksen tukena. Myös van- hempia ja lapsia on tärkeä muistuttaa varmistumaan riittävästä unen saannista, ja kertoa sen merkityksestä lapsen päiväaikaisen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Harrastukset tulisi ajoittaa niin, että niiden jälkeen lapselle tai nuorelle jää riittävästi aikaa rauhoittua unille. Yksilöllisyys unen tarpeessa ja unirytmissä tu- lee muistaa huomioida. Myös harjoitusten sisällön suunnittelus- sa on tärkeä varmistua siitä, ettei harjoittelu iltaisin ole niin kuor- mittavaa, että se vaikeuttaa nukahtamista iltaisin. Tarvittaessa tulisi tarjota yksilöllisiä joustoja harjoitusohjelmaan tai harjoitus- ten ajoittumiseen, jotta riittävä unen saanti voidaan mahdollistaa. Unihäiriöitä voidaan hoitaa erilaisilla unen huollollisilla ja käyttäytymisterapeuttisilla keinoilla. Säännöllinen unirytmi var- mistaa riittävän unen saannin sekä arkisin että viikonloppuisin. Mikäli kotikonsteista ei ole riittävää apua, on apua saatavilla ter- veydenhuollon kautta. KIRJOITTAJA Juulia Paavonen on valmistunut Helsingin yliopistosta vuonna 2000 lääketieteen lisensiaatiksi ja vuonna 2003 valtiotieteen kandidaatiksi. Paavonen on väitellyt vuonna 2004 lasten unihäiriöiden merkitykses- tä päiviäaikaisen hyvinvoinnin kannalta. Vuodesta 2010 Paavonen on toiminut kehityksellisen neuropsykiatrisen epidemiologian dosenttina ja vuodesta 2024 lastenpsykiatrian dosenttina. Paavonen on työsken- nellyt lastenpsykiatrian erikoislääkärinä vuodesta 2017 ja hän toimii päätoimisesti lastenpsykiatrialla HUS:ssa ylilääkärinä. Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Riittävä unen saanti on liikkuvan lapsen jaksamisen ja kehityksen kannalta välttämätöntä • Unen tarve vaihtelee yksilöllisesti • Riittävän unen merkityksestä on tärkeää muistuttaa liikkuvia lapsia ja heidän vanhempiaan • Harjoitusohjelman tulee mahdollistaa riittävä unen saanti • Kuormitustasoa tulisi arvioida ja tarvittaessa iltaisin keventää Lapsen ja nuoren unen huolto: • Yksilöllinen unirytmi, joka mahdollistaa riittävän määrän unta joka yö • Säännöllinen vuorokausirytmi, jossa vaihtelua korkeintaan tunti arkisin ja viikonloppuisin • Energiajuomien ja kofeiinipitoisten juomien välttäminen • Ruutuajan välttäminen 1 h ennen nukkumaanmenoaikaa • Riittävästi aikaa rauhoittumiselle ennen nukkumaanmenoa • Säännölliset iltatoimet • Riittävä valaistus aamuisin • Riittävän hämärä valaistus iltaisin 52 53Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Kotimaiset: Lapsen uni -verkkosivusto, kts. thl.fi/lapsenuni Sari-Leena Himanen, Anja Kärki, Anna-Liisa Satomaa, Maija Katila, Saara Markkanen ja Outi Saarenpää-Heikkilä. Lasten elimelliset unihäiriöt – yhteistyötä ja osaamista tarvitaan terveydenhuollon eri tasoilla. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2024; 140 (18): 1481–7. Liisa Kuula. Nuori nukkuu myrskyn silmässä. Suomen Lääkärilehti. 2019; 74 (43): 2443–2447 E. Juulia Paavonen ja Outi Saarenpää-Heikkilä. Pikkulasten normaali unen kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2022; 138 (9): 778–84. Englanninkieliset, open access: Hirshkowitz M, Whiton K, Albert SM, Alessi C, Bruni O, DonCarlos L, Hazen N, Herman J, Adams Hillard PJ, Katz ES, Kheirandish-Gozal L, Neubauer DN, O’Donnell AE, Ohayon M, Peever J, Rawding R, Sachdeva RC, Setters B, Vitiello MV, Ware JC. National Sleep Foundation’s updated sleep duration recommendations: final report. Sleep Health. 2015 Dec; 1 (4): 233–243. doi: 10.1016/j.sleh.2015.10.004. Epub 2015 Oct 31. PMID: 29073398. Matricciani L, Paquet C, Galland B, Short M, Olds T. Children’s sleep and health: A meta-review. Sleep Med Rev. 2019 Aug;46:136-150. doi: 10.1016/j.smrv.2019.04.011. Epub 2019 Apr 23. PMID: 31121414. DOI: 10.1016/j.smrv.2019.04.011 Moturi S, Avis K. Assessment and treatment of common pediatric sleep disorders. Psychiatry (Edgmont). 2010 Jun; 7 (6): 24–37. PMID: 20622943; PMCID: PMC2898839. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC2898839/ Riederer MF. How Sleep Impacts Performance in Youth Athletes. Curr Sports Med Rep. 2020 Nov; 19 (11): 463-467. doi: 10.1249/JSR.0000000000000771. PMID: 33156032. Vriend J, Corkum P. Clinical management of behavioral insomnia of childhood. Psychol Res Behav Manag. 2011; 4: 69–79. doi: 10.2147/PRBM.S14057. Epub 2011 Jun 24. PMID: 22114537; PMCID: PMC3218792. DOI: 10.2147/PRBM.S1405 ”Pidän siitä, että voin treenata kunnolla iltaisin.”  – Xander Arnold, 16 vuotta. 5554 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Laajasalon Palloseuran valmentaja Ville Hanni antaa peliohjeita. Lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia tukevat ruokavaliot SARI NIINISTÖ & SUSANNA RAULIO Terveyttä edistävä ravitsemus on lasten ja nuorten hyvinvoin- nin perusta, ja sen vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Lapsuus ja nuoruus on tärkeää aikaa ruokamieltymysten ja -tot- tumusten muovautumiselle, ja aikuisten tuki on ratkaisevaa tasa- painoisen ruoka- ja kehosuhteen kehityksessä.1 Terveyttä ja normaalia kasvua tukevan ruokavalion voi koos- taa monella tavalla omien arvojen mukaan kasvisruokavaliosta sekaruokavalioon. Tärkeintä on monipuolisuus, sillä eri ruoista saadaan erilaisia ravintoaineita. Täysjyväviljatuotteet, kasvikset, marjat ja hedelmät ovat hyviä kuidun ja hiilihydraattien lähteitä. Hyviä proteiinin lähteitä, kuten palkokasveja, kalaa ja kananmu- nia sekä lihaa kohtuudella, kannattaa käyttää vaihdellen. Päivit- täin suositellaan myös maitovalmisteita tai vastaavia täydennet- tyjä kasvipohjaisia tuotteita, pehmeitä rasvoja, kuten kasviöljyjä ja pähkinöitä, sekä D-vitamiinilisää. Sokerin ja suolan käyttöä kannattaa rajoittaa, ja lihavalmisteita sekä runsaasti kovaa ras- vaa, suolaa tai sokeria sisältäviä prosessoituja elintarvikkeita tulisi käyttää vain niukasti.2 1 THL & VRN, 2019. 2 VRN, 2024. 56 57Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Yksittäisiä ruokia ei tarvitse leimata terveellisiksi tai epäterveel- lisiksi, sillä kaikki ruoat, kuten hampurilaiset, pitsat, sipsit ja karkit, voivat kuulua hyvään ruokavalioon. Kun arkiruokailu on tasapainossa, herkuttelusta voi nauttia silloin tällöin huoletta. On tärkeää opettaa lapsille ja nuorille, miten kuunnella kehon vieste- jä –tunnistaa nälkä ja jano mieliteoista. Tämä tukee tasapainoisen ruokasuhteen muodostumista.3 Hyvät juomavalinnat Päivittäin tulisi juoda 1–1,5 litraa nestettä, ja vesi on paras jano- juoma. Hikiliikunnan aikana tarvitaan lisäksi 0,5–1 litraa vettä per liikuntatunti, ja pitkäkestoisissa suorituksissa urheilujuo- mat tai mehu voivat olla tarpeen. Täys- tai tuoremehuja suositel- laan korkeintaan lasillinen päivässä, ja muita sokeripitoisia juo- mia, kuten virvoitusjuomia ja mehuja, tulisi nauttia harvemmin. Sokeroidut ja hiilihapolliset juomat ovat haitallisia hampaille, joten ne kannattaa juoda aterioiden yhteydessä 4. Nuorilla väsy- myksen iskiessä energiajuoma voi houkutella, mutta sen piristys on lyhytaikainen, ja liiallinen käyttö voi häiritä yöunia ja aiheut- taa riippuvuutta 5. Lasten ja nuorten ravitsemuksen haasteita Suomessa Lasten ja nuorten ravitsemuksessa on haasteita, kuten epäsään- nöllinen ateriarytmi, vähäinen kasvisten syönti, liiallinen suolan ja sokerin saanti sekä pojilla runsas lihan kulutus 6. Välipalojen laadulla on suuri merkitys, sillä ne tuovat huomattavan osan päi- vän energiasta ja sokerista 7. Monilla on haasteita riittävässä rau- dan ja D-vitamiinin saannissa, ja reilu kolmannes ei käytä suosi- teltua D-vitamiinilisää 8. Ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet 9, ja myös syömishäiriöt ja niiden oireilu ovat lisääntyneet 10. Säännöllinen ateriarytmi ja riittävä syöminen hyvinvoinnin perustana Monipuolinen, säännöllinen syöminen 3–4 tunnin välein on päi- vittäisen vireyden ja jaksamisen perusta. Säännöllinen ateriaryt- mi pitää veren sokeripitoisuuden tasaisena pitkin päivää, ja tukee tervettä kasvua ja painonkehitystä sekä suojaa hampaita reikiin- tymiseltä. Säännöllinen ateriarytmi auttaa syömään kohtuullises- ti yksittäisillä aterioilla ja vähentää turhien välipalojen mielite- koja sekä napostelua ja ahmimista. Ruokailujen rytmittäminen osaksi päivän kulkua on osa arjen hallintaa. Lapsena ja nuorena opitut tavat luovat pohjaa tasapainoiselle ja kohtuulliselle syömi- selle läpi elämän.11 Monipuolinen, suositusten mukainen koululounas edistää jaksamista ja opiskeluvireyttä. Säännöllisen ruokailun toteutumi- sen kannalta koululounaan nauttiminen päivittäin on tärkeää 12, mutta kaikki koululaiset ja opiskelijat eivät syö sitä päivittäin 13. Aamiaisen ja koululounaan syöminen kuitenkin kannattaa, sillä molemmat väliin jättävillä nuorilla on havaittu olevan enemmän haasteita koulutyössä 14. Nuorten kanssa toimivien aikuisten, kuten opettajien ja harrastustoiminnan ohjaajien, on tärkeää ker- toa säännöllisen ruokailun eduista ja kannustaa nuoria syömään sen mukaisesti. 3 THL & VRN, 2019. | 4 THL & VRN, 2019. 5 Kuusipalo ja Raulio, 2018. 6 THL, 2023a; Väisänen ym., 2023; Eloranta ym., 2014; Hoppu ym., 2008. 7 Eloranta, 2014. | 8 Väisänen ym., 2023; Soininen ym., 2023. 9 THL, 2023b. | 10 Häkkinen ja Raejuuri, 2022. | 11 VRN, 2017. | 12 VRN, 2017. 13 THL, 2023; Koreasalo, ym. 2023. | 14 THL, 2020. 58 59Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Ravitsevia välipaloja tarpeen mukaan Välipalojen koostamisessa pätevät samat periaatteet kuin pääate- rioiden valinnassa; hyvä välipala sisältää täysjyväviljaa ja kasvik- sia, hedelmiä tai marjoja. Runsaasti sokeria, suolaa ja tyydytty- nyttä rasvaa sisältäviä elintarvikkeita valitaan vain satunnaisesti. Kouluaikana nautittava välipala varmistaa, että energia riittää myös silloin, kun ruokailujen väli venyy pitkäksi. Jos koulussa ei ole välipalaa tarjolla, on tärkeää pakata välipalaeväät mukaan kotoa. Säännöllinen syöminen ehkäisee mielitekojen ohjaamien välipalaostosten tekemistä nälän yllättäessä. Urheilevalla nuorel- la välipalojen tärkeys korostuu, sillä energiavajaus harjoituksissa lisää sairastumis- ja vammariskiä eikä tue kehittymistä. Koulu- päivän jälkeen alkaviin harjoituksiin on hyvä valmistautua naut- timalla välipala koulupäivän loppupuolella, ja pienen välipalan, esimerkiksi hedelmän, voi syödä jopa hieman ennen harjoitusta. Kuormittavan harjoituksen jälkeen on tärkeää nauttia palauttava välipala, joka sisältää sekä hiilihydraatteja että proteiinia.15 Ravitsemus osana elintapojen kokonaisuutta Uni vaikuttaa merkittävästi syömiskäyttäytymiseen. Kun unta saa liian vähän, ruokahalu kasvaa ja mieliteot hiilihydraattipitoi- seen ruokaan lisääntyy 16. Valmentajat ja ohjaajat voivat osaltaan vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin huomioimalla harras- tusten ajankohdat ja tiheyden: harrastuksen jälkeen tulee jäädä aikaa riittävälle syömiselle, palautumiselle ja unelle. Valmentajat ja ohjaajat ovat tärkeitä ruokakasvattajia Valmentajilla ja ohjaajilla on usein merkittävä auktoriteetti, mikä tuo vastuuta. He voivat tukea lasten ja nuorten tasapainoista ja myönteistä suhtautumista ruokaan ja kehoon. Valmentajan ja oh- jaajan on tärkeä tiedostaa olevansa roolimalli, ja on merkityksel- listä, miten hän puhuu ruoasta. Omien asenteiden ja mieltymys- ten tunnistaminen ja erottaminen ammatillisesta roolista auttaa lähestymään aihetta neutraalisti. Terveyttä edistävästä syömises- tä puhuessa kannattaa korostaa hyvän ruokavalion vaikutuksia jaksamiseen, keskittymiskykyyn, oppimiseen ja suorituskykyyn. Ruokailun ilo ja nautinto ovat myös tärkeitä myönteisen ruoka- suhteen kehittymisessä 17. Valmentajan tulee välttää syömisen, kehon ja painon kommentointia, sillä ne voivat vaikuttaa pitkä- kestoisesti nuoren itsetuntoon ja kehosuhteeseen. Ruokaympäristö tukemaan terveyttä edistäviä valintoja Syömiseen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten ruokien saatavuus ja esillepano ja elintarvikkeisiin liittyvä mainonta, etenkin digi- taalisissa kanavissa. Usein syömiseen liittyvät päätökset eivät ole tietoisia, ja ruokaympäristöllä on merkittävä rooli päätöksenteos- sa: esimerkiksi valittavissa ovat vain ne ruoat, joita ympäristössä on saatavilla. Myös harrastuspaikkojen tarjoama ruokavalikoima voi ohjata valintoja. Siksi on tärkeää, että kaikki, joilla on mahdol- lisuus vaikuttaa lasten ja nuorten ruokaympäristöihin, pyrkivät aktiivisesti kehittämään niitä lasten ja nuorten terveyttä edistä- vään suuntaan.18 15 VRN, 2017; THL & VRN, 2019. 16 Paunio ja Porkka-Heiskanen, 2008. 17 THL & VRN, 2019. 18 Rantala ym., 2023. 6160 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Kannusta säännölliseen ja riittävään syömiseen, joka tukee jaksamista koulussa ja harrastuksissa. • Kerro ruoka- ja juomavalintojen merkityksestä hyvinvoinnille ja rohkaise hyviin valintoihin. • Tiedosta omat asenteesi ja viestintä syömiseen liittyen sekä oma vastuusi roolimallina. Toimi hyvänä esimerkkinä näyttämällä arvostavaa ja myönteistä asennetta terveyttä edistävää syömistä kohtaan. • Tue lapsen ja nuoren hyväksyvän ja arvostavan kehosuhteen kehittymisessä ja vältä syömisen, kehon ja painon kommentointia. • Vaikuta harrastuspaikan ruokaympäristöön, jotta terveyttä tukevat valinnat ovat houkuttelevia ja helppoja. • Ruoka tarjoaa monella tavalla iloa ja nautintoa! Yhdessä syöminen perheen, kavereiden tai harrastus- porukan kanssa vahvistaa sosiaalisia suhteita. KIRJOITTAJAT Tutkimuspäällikkö Sari Niinistö (FT, ETM), Terveyden ja hyvin- voinnin laitos, on lasten ja nuorten ravitsemuksen asiantuntija, joka tutkii ravitsemusta ja sen yhteyttä sairauksien riskiin. Hän osallistuu hankkeisiin, joissa kehitetään tutkimusmenetelmiä ja interventioita edistämään sekä ravitsemusta että ympäristön kestävyyttä. Hän on ollut mukana laatimassa ravitsemussuosituksia ja viestimässä niistä. Tutkimuspäällikkö Susanna Raulio (FT, ETM), Terveyden ja hyvin- voinnin laitos, on ravitsemusasiantuntija, joka on tutkinut ruokapal- veluiden, ml. päiväkoti- ja kouluruokailu, käyttöön liittyviä ilmiöitä. Hän on osallistunut oppilaitosten ruokailusuositusten ja ravitsemus- suositusten laatimiseen ja terveyttä ja ympäristön kestävyyttä tukevan ravitsemuksen edistämiseen. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Eloranta, A.-M. (2014). Diet, body adiposity and cardiometabolic risk in a population sample of primary school children. Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Health Sciences, 253. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1599-3 Hoppu, U., Kujala, J., Lehtisalo, J., ym. (2008). Yläkoululaisten ravitsemus ja hyvinvointi: Lähtötilanne ja lukuvuonna 2007–2008 toteutetun interventiotutkimuksen tulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B: 30/2008. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204193417 Häkkinen, L. & Raevuori, A. (2022). Lasten ja nuorten syömishäiriöt lisääntyneet ja oireilu vaikeutunut korona-aikana. Duodecim 138 (6), 469. https://www.duodecimlehti.fi/duo16639 Koreasalo M, Raulio S, Pietilä A, ym. (2023). Kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten ruoankäyttö. Koulujakelujärjestelmätuen seurantatutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 34/2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-157-3 6362 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Kuusipalo H ja Raulio S. (2018). Energiajuomat ja lasten terveys – onko laille myyntikiellosta perusteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). https://stm.fi/documents/1271139/1420943/ THL+katsaus+energiajuomat+19122018.pdf/1ab53775-77bf-f0eb-154a- 6594c2f58c5f/THL+katsaus+energiajuomat+19122018.pdf Paunio Tiina ja Porkka-Heiskanen Tarja. Unen merkitys sairauksien synnyssä. Duodecim 2008; 124:695–701. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo97135.pdf Rantala E, Pöyhönen N, Mäki P, ym. (2023). Terveyttä ja maapallon kantokykyä edistävä ravitsemus: lapsen oikeus, aikuisen velvollisuus. Teoksessa Aira ym. (toim.) Terveys ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2023:7. Soininen S, Eloranta AM, Schwab U, Lakka TA. (2023). Sources of vitamin D and determinants of serum 25-hydroxyvitamin D in Finnish adolescents. Eur J Nutr 62:1011–1025. https://doi.org/10.1007/s00394-022-03039-y Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2020). Kouluterveyskysely 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2023a). Kouluterveyskysely 2023. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/ kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2023b). Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti Nro 55/2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231002138128 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) (2019). Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille (2. uud. p.). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-254-3 Valtion ravitsemusneuvottelukunta (2024). Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024. Ohjaus 10/2024, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-405-5 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) (2017). Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokailusuositus. https://www.julkari.fi/handle/10024/131834 Väisänen M, Koreasalo M, Salo T, ym. (2023). Nuorten ravitsemusseurannan esitutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 33/2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-156-6 Parkour on ykkössijalla harrastuksista, joita 7–9—vuotiaat tytöt ja pojat haluaisivat päästä kokeilemaan (Koululaiskysely 2024). 6564 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ”Kuviksessa vois olla ehkä vielä enemmän semmoisia yhteistöitä, että koko ryhmä tekis jotain tiettyä yhdessä.” – Aino Alestalo 13 vuotta, Espoon kuvataidekoulu Mistä motivaatiota harrastukseen? SANNA SALMINEN 1 Ryan & Deci, 2017. Harrastustoiminnan ohjaamisessa keskeisimpiä haasteita on lasten ja nuorten motivoiminen sekä harrastuksen pariin että harrastuksen jatkamiseen. Usein harrastukset myös kilpailevat ajasta esimerkiksi mobiiliteknologian ja toisten harrastusten kanssa. Tavoitteet lasten ja nuorten hyvinvoinnin, osallisuuden sekä motivaation lisäämisestä ovat samansuuntaisia. Hyvinvoin- ti, osallisuus ja motivaatio kasvavat samankaltaisilla pedagogi- silla valinnoilla. Motivaatio jakaantuu ulkoiseen motivaatioon ja sisäiseen motivaatioon. Ulkoisella motivaatiolla tarkoitetaan harrastajan motivoimista vaikkapa palkinnoilla tai kielteisillä seuraamuksil- la. Sisäinen motivaatio puolestaan on harrastajan omaa sisäistä innostuneisuutta ja sitoutuneisuutta toimintaan. Ulkoista moti- vaatiota synnyttävä palkinto voi olla sinänsä positiivinen koke- mus – vaikkapa tarra, herkku tai toiveretki palkintona sitkeästä harrastamisesta, mutta mikäli motivaation tukeminen jää ulkois- ten keinojen varaan, nakertaa se vähitellen mahdollisuuksia si- säisen motivaation syntymiselle.1 Toisinaan ulkoisen motivaati- on lähde saattaa olla vanhempien vahva innostuneisuus lapsen 66 67Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja harrastuksesta, mikä parhaimmillaan on hieno voimavara, mutta pahimmillaan kääntyy lapsen sisäisen motivoitumisen esteeksi. Harrastustoiminnan ohjaajan on siis erityisen tärkeää keskittyä luomaan tukevat puitteet sisäisen motivaation synnylle. Perusedellytys sisäisen motivaation syntymiselle on, että ih- misen kolmen psykologisen perustarpeen tulisi täyttyä toimin- nassa 2. Nämä tarpeet ovat välittävien ihmissuhteitten syntymi- nen (relatedness), kyvykkyyden lisääntyminen (competence) ja itseilmaisun sekä omistajuuden kokeminen. Samalla tuetaan osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemusten lisääntymistä. Osalli- suuden kolme osatekijää Raivion ja Karjalaisen 3 jaottelun mu- kaan ovat belonging (kuuluminen, yhteisyys), acting (toimijuus, valtaisuus) sekä having (resurssit, kuten terveys, turvallisuus, kyvyt). Allardtin 4 klassisen hyvinvointimääritelmän mukaan hyvinvoinnin kolme osatekijää ovat edellisille sukua: having, lo- ving (vrt. belonging) & being (vrt. acting). Toisin sanoen sisäisen motivaation syntymiselle on hyvä ympäristö, mikäli harrastus- toiminnassa tuetaan kaverisuhteitten syntymistä, ohjaaja viestii välittämistä, yhteisö arvostaa kyseistä toimintaa, harrastajilla on mahdollisuus ilmaista itseään ja vaikuttaa toimintaan sekä har- rastajat havaitsevat kykyjensä karttuvan ja toiminnan haastetaso on optimaalinen. Lisäksi samalla tuetaan hyvinvoinnin ja osalli- suuden kasvua. Välittävien vertaissuhteitten syntymistä harrastustoiminnas- sa voidaan käytännössä tukea liittämällä tapaamisten rutiineihin ryhmäyttäviä harjoituksia ja käytänteitä – yksinkertaisimmillaan vaikkapa ryhmäjakojen ja parien vaihtamista sekä lyhyitä kuu- lumisiin liittyviä keskustelutehtäviä, mutta myös leikkejä, draa- maharjoituksia ja pelejä. Ikätasoon sopivat omat vastuutehtävät sekä vertaisohjaamisen ja -oppimisen hyödyntäminen toiminnan organisoimisessa tukevat tutustumista sekä kokemusta omas- ta merkityksellisyydestä ryhmän jäsenenä. Ohjaajan on tärkeää opetella ryhmäläisten nimet ja pyrkiä toisinaan kohtaamaan jokaista myös osoittaen henkilökohtaista kiinnostusta ja arvos- tusta. Kokeneemmat harrastajat voivat ryhtyä uusille tulokkail- le kummeiksi, jotka opastavat esimerkiksi ensimmäisen vuoden ajan kaikissa toimintaan liittyvissä tavoissa.5 Harrastuksen oheen on toisinaan hyvä sopia vapaamuotoisia- kin yhdessäolotilaisuuksia, kuten illanviettoja, retkiä tai leirejä. Toiminnan rakenteisiin voi suunnitella myös ikätasoon sopivalla tavalla itsenäisen harjoittelun ajankohtia, jolloin ohjaaja ei ole paikalla, vaan ryhmän jäsenet pääsevät hyödyntämään kaikkea oppimaansa keskenään vaikkapa jonkun harrastajan kotona. Mi- käli ryhmä on ikäsekoitteinen, ts. monen ikäiset harrastavat yh- dessä, avaa se runsaasti mahdollisuuksia suorastaan perhemäi- sen toimintakulttuurin rakentamiseen. Suuri tuki toiminnalle on, mikäli perheet, kaveripiiri ja muu ympäröivä yhteisö saadaan osoittamaan arvostusta jossakin muodossa – jo esitysten, näytte- lyiden, konserttien tai otteluiden seuraaminen on tärkeä arvos- tuksen osoitus. Vanhemmille kannattaa kiitoksien kera avata hei- dän panoksensa merkityksellisyyttä.6 Jotta harrastaja kokisi, että hänellä on omistajuutta toimin- nasta ja mahdollisuus itseilmaisuun, tulisi toimintaan luoda ti- lanteita, joissa pääsee osallistumaan suunnitteluun, antamaan palautetta, pohtimaan tavoitteita ja arvioimaan onnistumisia. Jokaiselle harrastajalle olisi hyvä luoda tilaa tulla kuulluksi ja 5 Salminen, 2021b. 6 Salminen, 2021b. 2 Ryan & Deci, 2017. 3 2013. | 4 1976. 6968 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja nähdyksi. Näitä tiloja voi rakentaa osaksi toiminnan rutiineja: vaikkapa kunkin kauden aluksi voi laatia yhdessä pienryhmä- keskusteluitten avulla ryhmän säännöt ja tavoitteet sekä pohtia vahvuuksia ja kehittämisen kohteita. Itseilmaisun kokemusta vahvistaa, kun pääsee toteuttamaan omia vahvuuksiaan ja saa olla luova. Toiminnan rajojen on kuitenkin oltava turvalliset. Ohjaa- jan vastuulla onkin huolehtia, että yhdessä sovituista säännöistä pidetään kiinni. Itseilmaisua tukee myös tunnetyöskentely: niin onnistumisen, ilon, innostuksen kuin pettymyksen ja surun tun- teetkin jaetaan yhdessä, tunnistetaan, nimetään ja hyväksytään.7 Kyvykkyyden karttumista tukee parhaiten optimaalinen haas- tetaso: haastetta tulisi olla riittävästi, jotta sen eteen joutuu hie- man pinnistelemään ja onnistumisen kokemus palkitsee, mutta haaste ei saa olla lannistavan ylivoimainen. Realistinen ja osuva kannustaminen toimii ohjausotteena tässä paremmin kuin ym- päripyöreä ”hyvä”, syyllistäminen tai käskyttäminen. Selkeät yhdessä jaetut tavoitteet ja selkeä viestintä ovat avainasemassa. Oman oppimisen havaitsemista voi tukea vaikkapa itsearviointi- en ja edistymisen seurantatyökalujen avulla. Sisäinen motivoituminen tukee parhaalla mahdollisella taval- la kehittymistä harrastuksessa, rohkaisee edelleen itseilmaisuun ja rakentaa ryhmähenkeä innostavaksi. Parhaimmillaan toimin- takulttuuriin syntyy positiivinen itseään vahvistava kehä, joka tekee työstä myös ohjaajalle erittäin palkitsevaa ja innostavaa. Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Tue kaverisuhteitten syntymistä ja rakenna ryhmää • Anna ikätasoon sopivia vastuutehtäviä • Luo selkeät ja merkitykselliset tavoitteet toiminnalle • Pyydä harrastajilta palautetta • Suunnitelkaa yhdessä: anna harrastajille mahdollisuus vaikuttaa toimintaan • Pyri osallistujien osaamiseen nähden optimaaliseen haastetasoon • Osoita välittämistä 7 Salminen, 2021a. 7170 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja KIRJOITTAJA FT Sanna Salminen työskentelee yliopistonopettajana Musiikin-, taiteen- ja kulttuurintutkimuksen laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Lisäksi hän johtaa lapsi- ja nuorisokuoro Vox Aureaa, jossa on lähes kuusikymmentä 11–18-vuotiasta laulajaa. Salmisen tutkimuksen painopisteenä on pedagogiikan kehittäminen musiikkiharrastusten ohjaamisessa sekä kulttuurienvälinen musiikkikasvatus. Hänet tunnetaan myös alakoulun musiikinoppikirjojen tekijänä (Soi3–4 ja 5–6 / Sanoma pro). LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Allardt, E. (1976). Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Helsinki: WSOY. Raivio, H. & Karjalainen, J. (2013). Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa T. Era (toim.), Osallisuus – oikeutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2017). Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development and wellness. New York: Guilford Publishing. Salminen, S. (2021a). Kuoropedagogiikkaa uusin silmin: tavoitteena osallisuus ja taiteellinen taso. Musiikkikasvatus, 24 (1). Salminen, S. (2021b). Musiikkiharrastuksella osallisuuteen. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Kuntosali on 13–15-vuotiaiden poikien toiveharrasten kärjessä (Koululaiskysely 2024). 7372 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Miten vuorovaikutuksella voidaan ylläpitää laadukasta motivaatiota ja myönteistä ilmapiiriä? NELLI HANKONEN Monilla harrastusohjaajilla ja -valmentajilla on kokemuksen kautta kehittynyt hyvä ja tarkoituksenmukainen tapa toimia lasten ja nuorten kanssa. Tässä tekstissä käsitellyt asiat ovatkin varmasti monin osin tuttuja, joten tekstin tarkoitus on mahdollis- taa oman tämänhetkisten vuorovaikutustottumusten pohtimista suhteessa tutkimustietoon motivoitumisen dynamiikasta. Mitä on motivaatio? Motivaatiota voidaan käsitteellistää määrän kautta: joku on erit- täin paljon motivoitunut johonkin tiettyyn kohdetoimintaan, toi- sella taas on vain vähän tai ”ei ollenkaan motia”. Motivaatiota voi tarkastella myös sen laadun kautta. Yhtä vahvasti motivoitunei- den ihmisten välillä voi olla eroja. Määrällisesti yhtä voimakas motivaatio voi nimittäin kummuta pakosta ja painostuksen koke- muksesta, tai omasta itsestä. Sisäinen motivaatio – ilo, nautinto ja kiinnostus – luonnehtiikin usein harrastustoimintaan osallistu- vien motivaatiomaailmaa.Laajasalon Palloseuran P17 B2 -joukkue Helsingistä. 74 75Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Mitä motivaation laatuja sisäisen ja ulkoisen motivaation välillä on? ”Puhtaiden” sisäinen–ulkoinen-ääripäiden välillä on jatkumo paljon tukea saaneen motivaatioteorian, itsemääräämisteorian 1 mukaan. Puhdas ulkoinen motivaatio merkitsee, että tekee asioi- ta vain välttääkseen rangaistuksia (tai saadakseen palkintoja). Tästä voidaan erottaa sisäistyneen pakon ajama motivaatio, jossa ihminen on sisäistänyt ulkoiset odotukset: Asioita tehdään hä- peän tai syyllisyyden välttämiseksi. Puhtaasta sisäisestä motivaa- tiosta (nautinnon, ilon ja kiinnostuksen vuoksi asian tekeminen) voidaan erottaa myös arvopohjainen motivaatio, jolloin yksilö mieltää toimintansa syyksi sen seuraukset, joita itse arvostaa. Motivaation laji ULKOINEN PAKKO SISÄISTYNYT PAKKO OMAT ARVOT SISÄINEN Teen, koska.. joku määrää muuten hävettää tämä on tärkeää nautin, kiinnostaa Vuorovaikutuksella vaikutetaan lapsen motivaatioon Laadukas motivaatio tarvitsee kehittyäkseen olosuhteet, joissa ih- minen voi kokea tekevänsä mielekkäitä asioita (autonomia), osaa- vansa asiat riittävän hyvin ja olevansa ”kartalla” (kykenevyys) ja saavansa muilta aitoa välittämistä ja arvostusta (yhteenkuulu- vuus). Yksilön psykologista kokemusta perustarpeista kuvaavat kiteytykset ”minä saan vaikuttaa, minä osaan, minä kelpaan”. Autonomian tarve ymmärretään usein väärin: se ei ole sama asia kuin oma täysi päätösvalta, itsenäisyys tai riippumattomuus muista. Tärkeä osa autonomian kokemusta onkin se, että ymmär- tää toiminnan perustelut ja kokee omistajuutta toiminnasta. Vuorovaikutuksen tyylillä on vaikutusta siihen, täyttyvätkö nämä psykologiset perustarpeet – ja sitä kautta, miten ihminen motivoituu ja miten hän voi. Ulkoista motivaatiota voi toki luo- da käskemisellä ja uhkailulla, mutta toiminta lakkaa heti kun valvonnan silmä välttää. Laadukkaampaa motivaatiota saa ai- kaan motivoivilla, psykologisia perustarpeita tukevilla tyyleillä. Ohjaajan motivointityylit voidaan karkeasti jakaa neljään pää- tyyliin 2. EPÄMOTIVOIVAT TYYLIT: Kaoottinen ohjaustyyli eli ”hällä väliä”-tyyli. Ohjattavien pitää itse päätellä mitä heidän pitää tehdä ja miten kehittää taitojaan. Ohjaaja odottelee, miten tilanteet kehittyvät, eikä juurikaan suunnittele. kykenevyyden tarve ei täyty Kontrolloiva ohjaustyyli eli painostus ja pakottaminen: Ohjaaja vaatii, että muut ajattelevat, tuntevat ja toimivat miten hän mää- rää. Muiden pitää toimia kuten hän haluaa riippumatta siitä, mitä he ajattelevat. Ei siedä vastalauseita tai osallisuutta. Uhkaa sank- tioilla. Tukahduttaa muut tuottamalla häpeän tai syyllisyyden tunteita. Yrittää muuttaa toisten ajattelua, tunteita ja käytöstä ha- luamakseen. Hyökkää henkilökohtaisuuksiin. autonomian tarve ei täyty 1 Ryan & Deci, 2017; Määttä ym., 2023. 2 Aelterman & Vansteenkiste, 2023. 76 77Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Tällaisilla tyyleillä toimivat ohjaajat ja valmentajat vähentävät ohjattavien perustarpeiden täyttymistä ja hyvinvointia, ja heidät koetaan tehottomammiksi. Millaiset tyylit sitten motivoivat ja tukevat hyvinvointia? MOTIVOIVAT TYYLIT: Autonomiaa tukeva ohjaustyyli eli utelias kiinnostus, vastaanot- tavaisuus, joustavuus: Ohjaaja pyrkii tunnistamaan ja vaalimaan ohjattavien kiinnostuksen kohteita, preferenssejä ja tunteita siten, että he haluavat sitoutua toimiin ja tehtäviin. Esim: • Keskustelujen kautta ymmärtää ohjattavien kiinnostuksen kohteet, esim. harrastuksen tavoitteellisuuden taso kullakin yksilöllä • Pyytää palautetta ja ehdotuksia • Antaa tarkoituksenmukaisissa kohdissa mielekästä valinnanvaraa • Hyväksyy kielteisten tunteiden näyttämisen ja erimielisyyden • Yrittää ymmärtää, miten muut näkevät asiat • Antaa kunkin työskennellä omassa tahdissaan • Perustelee pyyntönsä siten, ohjattava ymmärtää sen henkilökohtaisesti mielekkääksi Voit sanoa: ”Kiitos, kun tulit kertomaan!” Näytä mallia: kerro virheistäsi – sinäkin olet ihminen, etkä aina oikeassa oleva auktoriteetti (kuten kontrolloivaa tyyliä käyttäessä). Rakennetta tarjoava ohjaustyyli eli prosessi- ja edistymisorien- taatio: Perustuen ohjattavien kykyihin ja taitoihin, ohjaaja ehdot- taa strategioita ja tarjoaa apua, jotta ohjattavat kokevat pystyvän- sä hallitsemaan toimet ja tehtävät. • Vaalii edistymistä antamalla tarvittaessa sopivaa tukea • Antaa selkeät ohjeet • Auttaa tarvittaessa • Pohtii yhdessä virheitä rakentavalla tavalla, jotta ohjattava ymmärtää, miten parantaa suoritustaan • Viestii odotukset selkeästi ja läpinäkyvästi 78 79Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: Tarkista taustalla vaanivat oletuksesi, jotka saattavat vaikuttaa toimintavalintoihisi:  • Toiminnan tavoitteet, kiire: onko tilanteen perimmäinen tarkoitus saada asiat tapahtumaan nopeasti, vai voisiko kärsivällisempi ja rennompi ote luoda olosuhteet, joissa asiat hoituvat riittävän nopeasti ja niin, että hyvä ilmapiiri säilyy? • Myötätuntoisuus: Pyritkö asettumaan hänen asemaansa? Ymmärtämään hänen toimintaansa hänen näkökulmastaan – et vain sinun? Myötätunto on tärkeää paitsi lapsia ja nuoria kohtaan – myös sinua itseäsi. Itsemyötätuntoisten opettajien on havaittu toimivan myös motivoivin tyylein oppilaita kohtaan. Toki on näyttöä siitä, että myös ohjattavat vaikuttavat ohjaajansa motivaatioon – ei kukaan ole immuuni, ja on inhimillistä, ettei aina jaksa satsata parasta tyyliään. • Näetkö vahvuuksia vai ensisijaisesti virheitä, joita korjata? Jaatko ihmiset kahteen kastiin? Onko joku osallistuja mie- lestäsi lähtökohtaisesti tyhmä tai huono? Tutkimukset ovat osoittaneet itsensä toteuttavan ennusteen voiman: Opetta- jien tai jopa armeijakouluttajien käsitykset koulutettavien lah- jakkuudesta johtavat pienien mikroprosessien kautta siihen, että nuo – alun perin perättömät – odotukset toteutuvat. Jokaisessa meissä on jotain hyvää – kun huomaat hyvän, se kannattaa sanoittaa ääneen. • Ajatteletko, että sinä tiedät paremmin? Eri ihmiset tarvitsevat eri asioita, ja jotta voi ymmärtää, pitää kuunnella. Tehokas, aktiivinen kuuntelu on yksi tärkeimmistä ihmissuhdetaidoista: ensinnäkin, älä oleta tietäväsi vaan kuuntele avoimesti. Osoita myös elein ja sanoin kuuntelevasi. Voit omin sanoin toistaa ja varmistaa ymmärryksen. • Oletko kärkäs neuvomaan tai tyrkyttämään tietoa myös tarpeettomasti? Neuvo otetaan vastaan paremmin silloin, kun varmistat ensin, mitä toinen tietää, tai haluaako hän neuvon. • Hyvä motivointi ei ole päänsilittelyä ja myötäilyä. Rakenteen tarjoaminen on olennainen osa hyvää motivointia: Palautetta, korjaavaakin, saa antaa – ihmiset haluavat kasvaa ja kehittyä. Virheistä voi keskustella, mutta ei nolaten tai häväisten, ja mieluiten kahden kesken. • Annatko sopivasti – mutta et liikaa – valinnanvaraa ja vapautta? Sääntöjä ja rajoja voi asettaa autonomiaa tukevasti. Ylen- määräinen valinnanvara johtaa kaaokseen ja kykenevyyden tunteen estymiseen. • Nonverbaalinen motivoivuus: Jo itse äänenpaino tai -sävy voi olla joko motivoiva tai epämotivoiva: kiinnitä huomiota nonverbaalisiin viesteihin. Voitko antaa valinnanvaraa ja ottaa lapsia mukaan suunnitteluun? • Vältä liiallista kontrollia: Asioiden sanelemista aina. Perustelujen antamatta jättämistä pyynnöillesi. Toisten nolaamista tai ilkkumista, edes sarkasmin varjolla. Negatiivista palautetta muiden kuullen. 8180 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja • Vältä liiallista kaaosta: Kaikista asioista äänestyttämistä ja liian monen vaihtoehdon antamista. Selkeytätkö odotukset ja pelisäännöt? • Vältä liiallista kontrollia: Sääntöjen sanelemista ja uhkailemista, kuuntelematta lasten ja nuorten näkökulmia. • Vältä liiallista kaaosta: Sitä, että säännöistä ja rajoista ei keskustella lainkaan.  VOIT KEHITTÄÄ VUOROVAIKUTUSTASI ESIM. SEURAAVASTI: • Meillä kaikilla on vahvuutemme ja kehityskohtamme vuorovaikutuksessa. Merkitse edeltävään tekstiin eri värein 3–5 asiaa, joita jo teet vuorovaikutuksessa hyvin – ja merkitse myös 3–5 asiaa, joissa haluaisit parantaa toimintaasi. • Mieti ohjattaviasi ja valmennettaviasi: kokevatko he harrastuksessa voivansa tehdä mielekkäitä ja merkityksillisiä asioita, saavansa kehitystasolleen ja yksilöllisille tavoitteilleen sopivia tehtäviä, jotka edistävät heidän taitojensa kehitystä, ja että heistä välitetään? Keskustele heidän kanssaan ja/ tai seuraa tätä, ja havainnoi omaa toimintaasi. Miten erilaiset sanat ja teot vaikuttavat ilmapiiriin? Voit aktiivisesti luoda erityyppistä ilmastoa omilla valinnoillasi. • Pyri jokaisella kerralla sanomaan ainakin yksi positiivinen / kannustava palaute tai kommentti jokaiselle. KIRJOITTAJA Nelli Hankonen toimii sosiaalipsykologian professorina Tampereen yliopistossa. Hän on tutkimusryhmineen ja yhteistyössä käytännön toimijoiden kanssa tutkinut mm. hyvinvoinnin edistämisen toimenpiteitä, motivaatiota ja motivoimista, sekä sitä, miten omia vuorovaikutustottumuksia voi muuttaa. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Aelterman, N. & Vansteenkiste, M. (2023). Need Supportive and Need Thwarting Socialization: A Circumplex Approach. Teoksessa Oxford Handbook of Self- Determination Theory. Hagger, M., Cameron, L., Hamilton, K., Hankonen, N. & Lintunen, T. (2020). The Handbook of Behavior Change. Cambridge University Press. Määttä, S., Palmu, I., Hankonen, N., Huhtiniemi, M., Lehtivuori, A., Martela, F., Polet, J., Sjöblom, K., Stenius, M., & Vasalampi, K. (2023). Itsemääräämisteoria ymmärrettäväksi: pääteesit, suomennokset ja väärinkäsitysten oikaisua. Psykologia. https://journal.fi/psy/article/view/131169 Motivoinnin ABC. https://www.letsmoveit.fi/motivointi Ryan, R. & Deci, E. (2017). Self-Determination Theory. Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. The Guilford Press. https://doi.org/10.1521/978.14625/28806 8382 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ”Kuviksessa kivointa on se, että voi olla tosi luova ja sitten tietenkin voi kavereiden kanssa pähkäillä. Mikä olisi hieno luova ratkaisu tähän työhön?” – Saara Marte 13 vuotta, Espoon kuvataidekoulu. Harrastamisen Suomen mallin tavoitteena on järjestää jokaiselle lapselle ja nuorelle toiveiden mukaista, mieluista ja maksuton- ta harrastamista koulupäivän yhteydessä 1. Tavoitteena on tukea esimerkiksi lasten ja nuorten turvallista ja merkityksellistä va- paa-aikaa. Mallin tavoitteet ovat erityisen tärkeitä ja ajankohtai- sia, sillä esimerkiksi Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan las- ten yksinäisyys on yleistynyt 2. Tässä artikkelissa tarkastellaan harrastamista ja harrastusten ohjaamista lasten ja nuorten näkökulmasta. Artikkeli keskittyy erityisesti siihen, mitä harrastustoimijat voivat toiminnassa ot- taa huomioon sen laadukkaan sisällön lisäksi. Kirjoitus perustuu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toteutta- maan Harrastamisen Suomen mallin arviointiin, jonka toteutuk- sessa ja tiedonkeruussa korostettiin erityisesti lasten ja nuorten kuulemista ja osallistamista. Arvioinnin tilasi Karvilta opetus- ja kulttuuriministeriö ja se toteutettiin ajalla 1.9.2022–31.3.2023. Harrastuksen ohjaajalla on iso merkitys harrastamiselle TANJA LAIMI 1 Harrastamisen Suomen malli, 2024. 2 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2023. 84 85Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Arviointi perustuu kuudesta arviointivierailukunnasta kerät- tyyn aineistoon. Arvioinnin toteutuksessa korostettiin kehittävän arvioinnin periaatteita – osallistavuutta, vuorovaikutteisuutta, arvioinnin toteuttajan ja osallistujan välistä luottamusta sekä toi- mintatahon vastuuta oman toimintansa kehittämisestä. Artikkelissa vastataan erityisesti seuraaviin kysymyksiin: 1. Mikä tekee harrastamisesta mieluisaa? Mihin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota, jotta harrastaminen olisi mahdollisimman mielekästä lapsille ja nuorille? 2. Mitä toiveita lapsilla ja nuorilla on harrastamiseen liittyen? Miten harrastajien mielipiteitä ja toiveita huomioidaan harrastuksissa? Harrastus aloitetaan monesta eri syystä ja siellä viihdytään mo- nien eri tekijöiden ansiosta. Itse tekeminen, toiminnan sisältö, oli lasten ja nuorten kokemusten mukaan tärkeää, mutta se ei usein yksinään riittänyt. Tämä näkökulma saattaa jäädä ohjaajil- ta huomioimatta, mikä vaikuttaa osallistujien kokemukseen har- rastuksen mielekkyydestä. Lapset ja nuoret nostivat arvioinnissa harrastuksen sisällön lisäksi tärkeiksi tekijöiksi toiminnan jous- tavuuden ja vaihtelevuuden, kavereiden läsnäolon sekä ohjaajien ammattitaidon ja ”mukavuuden”. Tässä artikkelissa tullaan käy- mään läpi näitä tekijöitä ja sitä, miten harrastuksen järjestäjät ja ohjaajat voivat ottaa ne huomioon. Rentoa harrastamista laadukkaasti Lasten ja nuorten kanssa käydyissä keskusteluissa tarkasteltiin mieluista harrastamista. Varsinkin yläkouluikäiset arvostivat mahdollisuutta harrastamiseen, johon osallistuminen ei ollut niin vakavamielistä. Tällaisessa toiminnassa oli myös matalan kynnyksen mielipiteiden kuulemista. Arjessa tapahtuvat ja yk- sinkertaiset vaikuttamistavat olivat jääneet harrastajien mieleen. Esimerkiksi äänestys kahden eri toiminnan välillä tai mahdolli- suus tehdä sama asia useammalla eri tavalla olivat arvostettuja. Toiminnan rentous ja yleisesti mukava ilmapiiri vaikuttivat siis harrastuksessa viihtymiseen suuresti. Arvioinnin yhteydessä kuultiin harrastusta järjestävien ja oh- jaavien henkilöiden näkemyksiä harrastustoiminnan sisällöistä ja laadusta. Hyvän harrastuksen ajateltiin usein olevan vahvasti ohjattua, suunnitelmallista ja tähtäävän jatkuvaan kehitykseen. Samaan tapaan suhtauduttiin mielipiteiden kuulemiseen. Sen koettiin tarvitsevan paljon aikaa ja resursseja. Harrastuksen jär- jestäjien kokemus oli usein myös se, että harrastukseen oli hyvä olla sitova ilmoittautuminen sekä läsnä- ja poissaolojen seuranta. Tämän ajateltiin edistävän osallistumista. Harrastajien ja harrastuksen järjestäjien mielipiteiden välillä huomattiin siis olevan suurta eroa. Ensilukemalta voi myös ereh- tyä ajattelemaan, että harrastajien rentouden kaipuu voisi tarkoit- taa laadusta tinkimistä. Kun asiaan pureuduttiin lasten ja nuorten kanssa keskusteluissa tarkemmin, saatiin selville, ettei näin ollut. Rento harrastus oli yleensä sisällöllisesti erittäin laadukas ja mo- nipuolinen. Rennoksi harrastuksen teki sen esimerkiksi se, että ohjaaja kuunteli arjessa tarkkaan toiveita, antoi erilaisia toteutus- vaihtoehtoja, ei pakottanut tiettyyn tekemiseen eikä tarkkaillut läsnäoloja tiukasti. Tällainen rennompi toteutus oli saattanut etukäteen jännit- tää harrastuksen järjestäjiä: osallistutaanko tekemiseen, jos koko harrastuskaudelle ei ole valmista suunnitelmaa tai jos läsnäoloa ei joka kerta tarkisteta? Se oli kuitenkin saanut positiivista palau- 86 87Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja tetta sekä ohjaajilta että osallistujilta: vapaamuotoisempi järjes- täminen oli päinvastoin kannustanut mukaan. Kun osallistumi- nen ei ole ollut pakollista, oli paikalle päätetty pakon puutteen vuoksi tulla esimerkiksi kavereiden näkemisen vuoksi. Samoin kun läsnäoloja ei ole vahdittu, on välillä voitu jäädä erilaisten syi- den vuoksi pois harrastuksesta, mutta seuraavilla kerroilla oltu mukana sitäkin suuremmalla innolla. Matalan kynnyksen osal- listamisen tavat olivat usein kasvattaneet myös osallistumisintoa. Lasten ja nuorten kokemukset antavatkin miettimisen aihetta: olisiko harrastuksissa parempi keskittyä positiivisiin asioihin, jotka houkuttelevat toimintaan, sen sijaan että pidetään lapset ja nuoret mukana esimerkiksi läsnäoloja vahtimalla? Tuttu ja turvallinen ohjaaja on tärkeä osa harrastusta Monelle lapselle ja nuorelle harrastus henkilöityi puheessa vah- vasti ohjaajaan. Tuttua ja turvallista ohjaajaa pidettiin hyvin tär- keänä. Lapset ja nuoret kertoivat esimerkiksi, että ohjaajan tuke- mana he pääsivät sekä ylittämään itsensä että testaamaan uusia asioita. Ohjaajan kanssa harrastajat myös uskalsivat epäonnis- tua, eli ylittää oman mukavuusalueensa. Harrastuksen ohjaa- jien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella he itse eivät aina kuitenkaan tiedosta omaa tärkeää rooliaan, ja sitä pidettiin usein itsestään selvyytenä. Nuoret harrastajat eivät aina osaa tai pysty sanoittamaan ohjaajan tärkeää roolia. Lapset ja nuoret kuvasivat usein ohjaajaa ”kivaksi”. Kivat oh- jaajat olivat lisäksi iloisia, hauskoja, ystävällisiä, kilttejä ja ottivat kaikki huomioon. Kiva ohjaaja oli usein myös osaava, ja siihen kiinnitettiin huomiota. Osa harrastajista tiesi tarkkaan ohjaajan koulutustaustan ja muun kokemuksen, mutta suurin vaikutus näkyi arjessa. Lapset ja nuoret havainnoivat ohjaajan osaamista esimerkiksi sen perusteella, osasiko ohjaaja joustaa tarvittaessa, keksiä vaihtoehtoista tekemistä tai improvisoida asioita. Osaamiseen liittyy vahvasti toiminnan muokkaaminen osal- listujien näköiseksi. Tähän ohjaaja tarvitsee ryhmäntuntemusta. Monet lapset ja nuoret kokivat positiivisena asiana sen, että har- rastuksessa pääsi tutustumaan myös ohjaajaan niin harrastuksen kannalta kuin sen ulkopuoleltakin. He arvostivat sitä, että oh- jaaja kuuntelee lasten ja nuorten asioita, kyselee kuulumisia ja kertoo itsestään. Osa harrastajista koki tällaisen ohjaajan roolin jopa niin tärkeäksi, että jätti harrastuskerran väliin, jos tiedossa oli pelkkään asiaan keskittyvä sijainen. Varsinkin yläkoululaiset arvostivat asiapuheen lisäksi muutakin juttelemista: esimerkiksi puhetta uusista tv-sarjoista, peleistä tai päivän kouluruuasta. Lopuksi Harrastuksiin osallistuvilla ja niitä järjestävillä on yhteinen tavoi- te: mahdollisimman mielekäs harrastus. Lasten ja nuorten sekä aikuisten ajatukset sen toteutuksesta voivat kuitenkin vaihdella. Välissä voi olla myös eräänlainen kielimuuri, kun toiveet ym- märretään eri tavalla. Harrastajien mukaan mielekkyyttä lisäävät mieluisan sisällön lisäksi rento ilmapiiri, toiveiden huomioimi- nen kevyin keinoin arjessa, ohjaajan osaaminen sekä häneen tutustuminen. Tällainen toiminta ei vie paljon aikaa itse harras- tukselta tai vaadi ohjaajalta suurta valmistautumista. Monet har- rastuksesta mieluisan tekevät asiat voivat olla päällekkäisiä: kiva harrastus voi olla entistä parempi, jos sitä saa tehdä esimerkiksi mukavassa ryhmässä ja mukavan ohjaajan ohjeistamana. 8988 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Lasten ja nuorten osallisuutta harrastustoiminnassa ja sen kehittämisessä tulee lisätä vielä enemmän. Kaikki harrastuksissa toimivat aikuiset pitäisi ohjeistaa harrastajia osallistavaan toimintaan ja heille pitäisi mahdollistaa siihen tarvittava työaika ja resurssit, jotta he ehtisivät tehdä osallistamisen lisäksi myös erilaiset käytännön järjestelyt. • Ohjaajien, harrastuksen järjestäjien ja esimerkiksi harrastuskoordinaattoreiden tulisi rohkaistua kokeilemaan erilaisia tapoja kuulla lasten ja nuorten toiveita sekä mielipiteitä. • Harrastuksien joustavuutta tulee lisätä enemmän, jotta harrastajien toiveet ja erilaiset toteutustavat voidaan ottaa huomioon. KIRJOITTAJA Tanja Laimi toimii Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa (Karvi) arviointiasiantuntijana. Laimi on toiminut Karvin toteutta- man Harrastamisen Suomen mallin arvioinnin projektipäällikkönä. Mallin arvioinnin lisäksi Laimi on tehnyt Karvissa arviointeja, jotka ovat liittyneet muun muassa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sekä maahanmuuttotaustaisten lasten koulunkäyntiin. Lasten ja nuorten osallistaminen, mielipiteiden kuuleminen ja heidän oikeuksiensa toteutuminen ovat sekä Laimille että koko Karville tärkeitä asioita, jotka otetaan huomioon arviointitoiminnassa. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Aapola-Kari, S. (toim.). (2023). Vaihteleva vapaa-aika. Lasten ja nuorten vapaa- aikatutkimus 2022. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja. https://tietoanuorista.fi/ wp-content/uploads/2023/05/FINAL_vapaa-aikatutkimus-2022-web.pdf. Kaunismaa, P., Tormulainen, A., Sinisalo-Juha, E. & Vaara, L. (2021). Harrastus- ja järjestötoiminnan merkitys nuorten elämässä. https://kentauri.fi/wp-content/ uploads/2021/09/Harrastus-ja-jarjestotoiminnan-merkitys-nuorten-elamassa_ Artikkeli_7.9.2021.pdf. Laimi, T., Pusa, A-M., Rajala, K. & Stenvall, E. (2023). Mielekästä vapaa-aikaa, kavereita ja koordinaatiota – Harrastamisen Suomen mallin arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 12:2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2023). Kouluterveyskyselyn tulokset. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/ kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset. (Luettu 18.9.2024.) 9190 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ”Syy siihen, että nuorella ei ole harrastusta, voi olla se, että on ujo.” – Kwame Kubi, 15 vuotta. Miten tukea nuoren mielenterveyttä harrastustoiminnassa? MIGUEL REYES Nuori mieli harrastuksessa Mielenterveyttä voi vahvistaa kehittämällä mielenterveystaitoja. Mielenterveystaitoja ovat tunne-, tietoisuus- ja vuorovaikutustai- dot ja näitä kaikkia lapsi ja nuori opettelee suhteessa aikuisiin ja omiin vertaisryhmiinsä. Mieli ry:n Nuori mieli harrastuksessa- verkkokurssi tarjoaa harrastustoiminnan ohjaajille käytännönläheisiä keinoja lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen harrastusympäristössä sekä mielenterveystaitojen hyödyntämiseen osana ohjaustyötä. Verkkokurssin sisällöt pohjautuvat professori Martin Seligmanin vuonna 2011 kehittämään, positiiviseen psykologiaan perustu- vaan, hyvinvoinnin ja kukoistuksen PERMA-teoriaan1. Seligman on tutkimuksissaan ollut kiinnostunut siitä, mitkä asiat saavat ih- miset voimaan hyvin. Tutkimustensa perusteella Seligman2 pää- tyi viiteen ulottuvuuteen, jotka vahvistavat mielen hyvinvointia ja saavat ihmisen jopa kukoistamaan. Nämä ulottuvuudet ovat: 1 Seligman, 2011. 2 Emt. 92 93Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja • Myönteisyys • Läsnäolo ja uppoutuminen • Ihmissuhteet ja vuorovaikutus • Merkityksellisyys • Aikaansaaminen Näitä ulottuvuuksia voi kutsua myös hyvän harrastuksen tunnus- piirteiksi, joita toteuttamalla harrastuksen ohjaajat vahvistavat lapsen ja nuoren hyvinvointia ja mielenterveyttä. Miten luoda turvallinen toimintaympäristö? Jo pienillä teoilla voi vahvistaa lapsen ja nuoren mielenterveyttä. Pelkästään harrastuksen tarjoaminen lapsille ja nuorille on tär- keä teko. Turvallinen harrastuksen ohjaaja on tärkeä henkilö lap- sen ja nuoren arjen keskellä. On tärkeää, että lapsi ja nuori tulee kohdatuksi arvostetusti omana itsenään harrastuksessaan. Tämä syntyy turvallisen toimintaympäristön avulla, johon liittyy seu- raavia tekijöitä: Tapaamisissa on toistuvuutta ja ennakoitavuutta Harrastukseen osallistujille kerrotaan, miten harrastuskerran ak- tiviteetit etenevät. He tietävät, mitä voivat odottaa ja mitä heiltä odotetaan. Esimerkiksi olosuhteiden, aikataulujen ja toimintata- pojen toistuvuus tuo turvallisuuden tunnetta. Sitä vahvistaa myös ohjaajan käytöksen ennakoitavuus. • Toteutan harrastuskerran tutun rungon mukaisesti. • Kerron selkeästi, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. • Olen oma itseni ohjaajana. Harrastusympäristössä on turvallista olla oma itsensä Osallistujat kokevat itsensä arvostetuiksi, nähdyiksi ja kuulluik- si harrastuksessaan. He uskaltavat kertoa avoimesti omista tun- teistaan ja näkemyksistään, luottavat ryhmän tukeen vaikeina hetkinä sekä kokeilevat erilaisia asioita ilman epäonnistumisen pelkoa. • Puhun ja kuuntelen arvostaen. • Kunnioitan harrastajien persoonallisuutta. • Osoitan esimerkkiä kertomalla omista tunteistani. • Vahvistan osallisuuden kokemuksia keskustelemalla harrastuksesta sekä ryhmänä toimimisesta. • Puhun me-muodossa ja korostan ryhmämme yhteistä tekemistä. Harrastuksessa toimitaan yhteisten pelisääntöjen mukaisesti Harrastuksen osallistujien kanssa on muodostettu yhteiset peli- säännöt ja niitä kunnioitetaan. Harrastajat ymmärtävät, millaista käytöstä ja toisten huomioimista heiltä odotetaan. • Luomme yhdessä kaikkia kunnioittavat pelisäännöt. • Harrastajat ymmärtävät, että yhteiset pelisäännöt vahvistavat ryhmän ilmapiiriä, viihtyisyyttä ja hyvinvointia. • Olen reilu, selkeä ja johdonmukainen. 9594 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Mihin harrastustoiminnan ohjaaja voi kiinnittää huomiota omassa toiminnassaan? Tärkein työkalu aikuisilla lasten ja nuorten mielenterveyden tu- kemiseen on oma hyvinvointi ja omasta mielestä huolehtiminen. Tunnustele omia tunteitasi liittyen ohjaamiseen ja mitä lapset ja nuoret sinussa herättävät. Kaikilla aikuisilla on myös negatiivisia tunteita ja vaikeita hetkiä ja niin saa olla. Olisi hyvä, että näiden tunteiden kannattelemiseen ja purkamiseen olisi tukea harras- tusyhteisöissä. Lapsilla ja nuorilla ei ole vielä samanlaista selviytymiskykyä eli resilienssiä elämäänsä eikä omien tunteidensa kannattelemi- seen ja peilaamiseen. On tärkeää, että me aikuiset kannattelem- me ja luomme heille uskoa, että he osaavat ja pärjäävät myös vai- keiden asioiden äärellä. Tätä tukee ikätasoinen lähestymistapa ohjaamisessa. Häpeällä kasvattaminen ei toimi eikä tee hyvää lapsen ja nuo- ren itsetunnolle. Varsinkin nuoret kokevat häpeää lähes koko ajan, koska epävarmuus ja sen sietäminen kuuluu nuoruuden kasvuprosessiin. Nuoret tarvitsevat meitä aikuisia tässä kehitys- vaiheessaan enemmän kuin koskaan. Ilo ja tekemisen riemu on tärkeä ominaisuus harrastamisessa. Se kannattelee lasta ja nuorta ja tukee hänen motivaatiotaan tulla kerrasta toiseen ja löytää uu- sia asioita mitä voi harrastuksen avulla oppia. Pienistä teoista syntyy isoja mielenterveystekoja lapsen ja nuoren elämässä harrastustoiminnassa. Kaikkea ei tarvitse osata ja aina voi palata esimerkiksi Nuori mieli harrastuksessa -verkko- kurssin materiaaleihin. Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Turvaa luodaan, kun kaikkia tervehditään ja kohdellaan asiallisesti sekä puuttumalla heti asiattomuuksiin tai kiusaamiseen. Näin aikuinen luo lapsille ja nuorille tunteen siitä, että aikuinen toimii heidän apunaan ja tukenaan tilanteissa. • Pelkästään säännönmukaisuus ja asioista kertominen (miksi ja miten toimitaan) luo turvaa lapsille ja nuorille. • Lapsia ja nuoria voi osallistaa sääntöjen luomiseen ja näin he saavat myös kokemuksen, että heitä kuullaan ja he ovat itse aktiivisia. Tämän jälkeen on tärkeää pitää näistä säännöistä kiinni. NUORI MIELI HARRASTUKSESSA -VERKKOKURSSI Verkkokurssi harrastustoiminnan ohjaajille on kaikille ilmainen. Löydät verkkokurssin tältä sivustolta: Nuori mieli harrastuksessa -verkkokurssi – MIELI ry Linkki: https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/koulutukset/ mielenterveystaitoja-nuorisotyohon-ja-harrastustoimintaan/ nuori-mieli-harrastuksessa-verkkokurssi/ Tältä sivustolta löydät kootusti muuta harrastustoimintaan liittyvää tietoa: Mielenterveys harrastustoiminnassa – MIELI ry Linkki: https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa- mielenterveyden-vahvistamisesta/lapset-ja-nuoret/ mielenterveys-harrastustoiminnassa/ 96 97Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja KIRJOITTAJA Miguel Reyes työskentelen Mieli ry:n Nuoret-yksikössä, Nuori mieli urheilussa- ja Nuori mieli harrastuksessa- toiminnoissa. Reyes on koulutukseltaan sosionomi (amk), ja hänellä on myös seksuaalineuvojan ja -terapeutin koulutus. Reyes on työskennellyt yli 20 vuotta lasten ja nuorten parissa sijaishuollosta auttaviin ja palveleviin puhelin- ja chatpalveluihin (Väestöliiton Poikien Puhelin sekä Mieli ry:n Sekasin-chat). LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Appelqvist-Schmidlechner, Kaija ym. (2017). Lapsuusajan kilpaurheilu suojaa psyykkiseltä oireilulta aikuisiällä. Tutkimuksesta tiiviisti 39/2017, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Avola, Pauliina & Viivi Pentikäinen (2019). Kukoistava kasvatus – Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen käsikirja. BEEhappy Publishing. Bunketorp Käll, L., Malmgren, H., Olsson, E., Lindén, T., & Nilsson, M. (2015). Effects of a curricular physical activity intervention on children’s school performance, wellness, and brain development. Journal of School Health, 85 (10), 704–713. Holt, Nicholas (2016). Positive Youth Development through Sport. Routledge. Hynynen Sini-Tuuli & Hankonen, Nelli (2015). Autonomiaa tukien aktiivisemmaksi? Itsemääräämisen teoria lasten ja nuorten liikunnan edistämisessä. Kasvatus 5/2015. Jonsson, K., & Lillvist, A. (2019). Promoting social learning in the Swedish leisure time centre. Education Inquiry, 10 (3), 243–257.) Jussila, J. J., Pulakka, A., Halonen, J. I., Salo, P., Allaouat, S., Mikkonen, S., & Lanki, T. (2023). Are active school transport and leisure-time physical activity associated with performance and wellbeing at secondary school? A population- based study. European Journal of Public Health, 33 (5), 884-890. Kaufman, Scott (2020). Transcend – The New Science of Self-Actualization. TarcherPerigee. Knight, Camilla ym. (2018). Sport Psychology for Young Athletes. Routledge. Liukkonen, Jarmo (2017). Psyykkinen vahvuus. Mielen taitojen harjoituskirja. PS-Kustannus. Norrish, Jacolyn (2015). Positive Education. The Geelong Grammar School Journey. Oxford University Press. Numminen, A., Erkkilä, J., Huotilainen, M., & Lonka, K. (2009). Musiikki hyvinvoinnin evoluutiossa: Aivot, mieli ja yhteisö. Tieteessä tapahtuu, 27 (6). Pomohaci, M., & Sopa, I. S. (2017). Extracurricular sport activities and their importance in children socialization and integration process. Scientific Bulletin, 22 (1), 46–59. Seligman, Martin (2011). Flourish – A Visionary New Understanding of Happiness and Well-being. Free Press. Tossavainen, Aleksi & Peltonen, Antti (2020). Psyykkinen valmennus. Fitra Oy. 9998 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Laajasalon Palloseuran pelaajat lämmittelevät. Icehearts-toiminta tarjoaa pitkäkestoista tukea joukkueurheilun keinoin KAIJA APPELQVIST-SCHMIDLECHNER Icehearts on pitkäkestoinen, varhaisen tuen toimintamalli nii- den lasten auttamiseksi, joista on jo varhaiskasvatusikäisinä he- rännyt erityinen huoli 1. Tutkimuksista tiedämme, että erilaiset lapsuusiän käytös- sekä tunne-elämän häiriöt ennakoivat usein vaikeuksia myöhemmin elämässä 2. Tiedämme myös, että lapsen kasvua ja kehitystä suojaavien tekijöiden vahvistaminen ja var- hain tarjottu tuki voivat auttaa lasta selviytymään haastavistakin lähtökohdista huolimatta 3. Icehearts toimintamalli ottaa kopin tällaisista lapsista. Icehearts kasvattaja rinnallakulkijana lapsuudesta aikuisuuteen Vaikeistakin lähtökohdista ponnistavan lapsen kehitystä suojaa, jos hänellä on luottamuksellinen, turvallinen ja riittävän pitkä- kestoinen suhde edes yhteen aikuiseen 4. Tämä näkökulma luo Icehearts-toiminnan perustan. Icehearts-toiminnassa esikou- luikäisistä, tukea tarvitsevista lapsista kootaan urheilujoukkue 1 Smolej, 2017. | 2 Scott, 2015. 3 Eddy ym., 2017. | 4 Eddy ym., 2017. 100 101Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja yhteistyössä päivähoidon, esi- ja peruskoulujen sekä kunnan sosiaalitoimen kanssa. Jokaista Icehearts-joukkuetta ohjaa oma kasvattaja, joka on Icehearts-toiminnan sydän ja lasten luotto- aikuinen. Hän sitoutuu joukkueensa lapsiin 12 vuoden ajaksi. Hän tarjoaa joukkueeseen valituille lapsille harrastuksen lisäksi 12 vuoden yhteisen taipaleen ja rinnallakulkijuuden, aina eka- luokkalaisesta 18-vuotiaaksi saakka. Icehearts kasvattaja sitou- tuu ohjaamaan ja tukemaan lasta niin joukkuetoiminnassa kuin myös lapsen koulunkäynnissä sekä arjen haasteissa täysi-ikäi- syyteen saakka. Icehearts-toiminta käynnistyi vuonna 1996 yhdellä poika- joukkueella. Tänä päivänä toiminnan piirissä on jo noin 1000 lasta ja noin 70 joukkuetta eri puolella Suomea. Toimintamal- li nimettiin Euroopan komission toimesta yhdeksi terveyden edistämisen hyväksi käytännöksi ja toimintamallia pilotoidaan parhaillaan viidessä Euroopan Unionin jäsenmaassa osana EU- rahoitteista Icehearts Europe projektia (2023–2025). Icehearts on enemmän kuin urheiluharrastus Harrastustoimintaan osallistuminen on tärkeää kasvavalle lap- selle ja nuorelle. Se voi parhaimmillaan tukea lapsen ja nuoren kasvua, ja tarjota lapselle onnistumisen kokemuksia, arvostetuk- si tulemista ja kuuluvuutta yhteisöön 5. Tämä on ensiarvoisen tär- keää etenkin niille lapsille ja nuorille, joiden elinolot ovat haas- tavat. Icehearts-toiminnassa ohjaajan rooli ja merkitys on viety tavanomaista pidemmälle, sillä lapselle tarjottu tuki ylettyy har- rastuksesta aina lapsen koulutyöhön ja arkeen saakka. Kasvattaja on tarvittaessa myös vanhempien tukena 6 sekä tekee yhteistyötä muiden lasta ja perhettä tukevien palveluiden kanssa, erityisesti koulujen kanssa 7. Toiminta on perheille maksutonta. Icehearts-toiminnassa lapset ja nuoret voivat harrastaa liikun- taa ja kuulua joukkueeseen riippumatta lapsen liikunnallisista taidoista tai mahdollisista käyttäytymisen haasteista. Iceheartsis- sa joukkueeseen valitut lapset saavat ensimmäisten toiminta- vuosien aikana itse valita oman lajinsa, jota he alkavat harrastaa. Suosittuja lajeja ovat esimerkiksi sähly ja futsal. Joukkuetoiminta tarjoaa pelikentän ja puitteet sosiaalisten taitojen ja elämäntai- tojen harjoitteluun. Urheilujoukkueessa koetaan yhdessä erilai- sia – sekä positiivisia että negatiivisia – tunteita. Joskus riemui- taan onnistumisista, toisinaan joudutaan sietämään tappion ja pettymyksen karvasta kalkkia. Itsetunto kohenee lapsella, joka onkin yllättäen joukkueensa juhlittu maalintekijä, eikä se paljon parjattu luokan häirikkölapsi. Joukkueessa opetellaan myös ka- veritaitoja sekä toisten huomioonottamista. Icehearts-toiminnan positiiviset vaikutukset näkyvätkin tutkimustulosten mukaan eritoten itsetunnon, mielialan, kaverisuhteiden ja sosiaalisten taitojen kohentumisessa 8. Icehearts-toiminnan oppeja lasten ja nuorten valmentajille sekä harrastusten ohjaajille Icehearts-toiminnassa on paljon elementtejä, joita voi soveltaa myös tavallisessa seuratoiminnassa tai muissa lasten harrastuk- sissa 9. Harrastustoiminta voi parhaimmillaan tukea merkittävästi lapsen ja nuoren kasvua sekä tarjota lapselle onnistumisen ko- 6 Kekkonen ym., 2022. | 7 Kekkonen ym., 2018. 8 Appelqvist-Schmidlechner ym., 2020; 2021; 2024. 9 Appelqvist-Schmidlechner ym., 2021. 5 Bruner ym., 2021. 103102 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja kemuksia ja arvostetuksi tulemista. Harrastuksissa lapset opet- televat sosiaalisia taitoja sekä solmivat ja ylläpitävät ystävyys- suhteita. Harrastus on lapselle myös tärkeä mahdollisuus tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään ja tuntea yhteisöllisyyttä. Lasten ja nuorten parissa toimivilta valmentajilta tai harras- tuksen ohjaajilta edellytetään taitoja ja valmiuksia luoda lapsen kasvulle ja kehitykselle suotuisa harrastusympäristö. Ehdoton edellytys on se, että valmentaja tai harrastuksen ohjaaja on lapsel- le luotettava ja turvallinen aikuinen. Joskus hän saattaa olla ainut turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Koska lapset harrastuk- sissa usein vasta opettelevat sosiaalisia taitoja, on valmentajille ja ohjaajilla velvollisuus puuttua ristiriitatilanteisiin ja selvitellä lasten välisiä konflikteja. Icehearts-toiminnan keskiössä on pyrkimys nähdä hyvä jo- kaisessa lapsessa ja tarjota jokaiselle onnistumisen kokemuk- sia. Tämä on ensiarvoisen tärkeää etenkin niille lapsille, joiden kotioloja värittävät erilaiset ongelmat tai jotka ovat tottuneet tulemaan huomatuksi ennemminkin negatiivisessa valossa. Par- haimmillaan harrastustoiminta tukee lapsen kasvua hyvän itse- luottamuksen omaavaksi ja toiset huomioon ottavaksi aikuisek- si. Ryhmään kuuluminen vahvistaa osallisuuden tunnetta sekä tukee oman identiteetin kehittymistä. Hyvä ryhmähenki auttaa vaikeimpinakin murrosiän myllerrysvuosina jatkamaan hyvässä harrastuksessa ja estämään noin 14–15 vuoden iässä yleisen drop out -ilmiön. Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Ymmärrä, että sinä olet keskeinen henkilö ja tärkeä aikuinen lapsen ja nuoren arjessa. Halusitpa sitä tai et. • Huolehdi siitä, että lapsella ja nuorella on turvallinen harrastusympäristö, ja huolehdi myös psykologisesta turvallisuudesta. Pidä nollatoleranssi kiusaamisessa. • Panosta me-henkeen ja yhteenkuuluvuuden luomiseen. • Ymmärrä, että harrastus on lapselle ympäristö, jossa hän usein vasta harjoittelee sosiaalisia taitojaan. Tue häntä tässä parhaasi mukaan. • Puutu lasten välisiin ristiriitatilanteisiin ja huolehdi, että jokainen tulee hyväksytyksi omana itsenään. Opeta lapset hyväksymään erilaisuutta. • Kokeile, toimisiko kannustaminen ja hyvän esille nostaminen paremmin kuin negatiivinen palaute. • Luo pieniä ja isompia tilanteita, joissa jokainen lapsi ja nuori voi kokea onnistumisen tunteita. • Ole luottamuksen arvoinen. Älä lupaa mitään, mitä et voi pitää. • Varaa aikaa hetkille, jolloin sinulla on aikaa kuunnella, mitä lapsen elämässä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Huolehdi, että lapsi saa kaipaamaansa tukea, mikäli esiin nousee jotakin huolestuttavaa. • Muista, että valmentaja tai harrastuksen ohjaaja on lapselle ja nuorelle usein tärkeä roolimalli. • Ole aito. Lapset ja nuoret haistavat epäaitouden kilometrien päähän. 104 105Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja KIRJOITTAJA Kaija Appelqvist-Schmidlechner on sosiaalipsykiatrian dosentti ja työskentelee tutkimuspäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveys-tiimissä. Hän on tutkinut erityisesti liikunnan ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä sekä sitä, kuinka liikuntaharrastus tukee lasten ja nuorten suotuisaa kasvua ja kehitystä. Vapaa-ajallaan hänellä on pitkä kokemus yleisurheilua harrastavien junnujen valmennuksesta. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Appelqvist-Schmidlechner, K., Kekkonen, M., Wessman, J., Sarparanta, T. (2017). Jääsydämet. Icehearts-toiminnassa aloittavien lasten psykososiaalinen hyvinvointi ja arviot toiminnan vaikuttavuudesta yhden vuoden seurannassa. Raportti 6/2017. Helsinki: Juvenes Print. Appelqvist-Schmidlechner, K., Kekkonen, M. (2020). Icehearts on enemmän kuin urheilujoukkue. Tuloksia THL:n pitkittäistutkimuksesta. Tutkimuksesta tiiviisti 3/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Appelqvist-Schmidlechner, K., Kekkonen, M. (2020). Muutokset Icehearts-lasten tunne-elämässä ja käyttäytymisessä. Tutkimuksesta tiiviisti 6/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Appelqvist-Schmidlechner, K., Haavanlammi, M., Kekkonen, M. (2021). Benefits and underlying mechanisms of organized sport participation on mental health among socially vulnerable boys. A qualitative study on parents’ perspective in the sport-based Icehearts programme. Sport in Society, 1–18 Appelqvist-Schmidlechner, K., Haavanlammi, M., Autio, R., Kekkonen, M., Fröjd, S. (2024). Changes in behavioural and emotional well-being of children participating in the Icehearts programme: A feasibility pilot study with 4-year follow-up. Mental Health & Prevention 34.  Bruner, M.W., McLaren, C.D., Sutcliffe, J.T., Gardner, L.A., Lubans, D.R., Smith, J.J., Vella, S.A. (2021). The effect of sport-based interventions on positive youth development: a systematic review and meta-analysis. International Review of Sport and Exercise Psychology, 1 (1), 368-395. Eddy, J.M., Martinez, C.R. Jr, Grossman, J.B., Cearley, J.J., Herrera, D., Wheeler, A.C., Rempel, J.S., Foney, D., Gau, J.M., Burraston, B.O., Harachi, T.W., Haggerty, K.P., Seeley, J.R. (2017). A Randomized Controlled Trial of a Long-Term Professional Mentoring Program for Children at Risk: Outcomes Across the First 5 Years. Prevention Science18 (8), 899–910. Kekkonen, M., Appelqvist-Schmidlechner, K., Sarparanta, T. (2018). Icehearts koulun kumppanina. Julkaisussa: Gissler M, Kekkonen M & Känkänen P (toim.). Nuoret palveluiden pauloissa – Nuorten elinolot –vuosikirja 2018. Teema 30. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: PunaMusta Oy, 179–192. Kekkonen, M., Appelqvist-Schmidlechner, K., Haavanlammi, M., Känkänen, P. (2022). Icehearts-toiminta vanhempien sosiaalisena tukena – ”Se pieni kysymys, mitä sulle kuuluu, miten sä jaksat?” Janus. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 30 (2), 157–173. Scott, S. (2015). Oppositional and conduct disorders. Kirjassa: Thapar, A., Pine, D.S. (toim.) Rutter’s Child and Adolescent Psychiatry. 5. painos. Wiley Blackwell, 913–30 Smolej, M. (2017). Icehearts. Käsikirja. Helsinki: Icehearts ry. 107106 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Laajasalon Palloseuran P17 B2 -joukkue harjoittelee kolme kertaa viikossa. Tavoitteellisen urheilun ja koulun yhdistäminen vaatii myös valmentajan tukea MATILDA SORKKILA Urheilulla tiedetään olevan positiivinen vaikutus nuorten tervey- teen ja mielenterveyteen 1 ja se vähentää myös nuorten ongelma- käyttäytymistä 2. Tavoitteellinen urheilu tai kilpaurheilu vaatii kuitenkin paljon sitoutumista ja aikaa ja sen yhdistäminen kou- lunkäyntiin voi kuormittaa osaa nuorista 3. Tässä kirjoituksessa käsitellään nuorten tavoitteellisen urheilun ja koulunkäynnin yhdistämistä ja siihen liittyviä hyvinvoinnin haasteita, erityisesti uupumusta. Kirjoituksessa esitetään myös keinoja, joita valmen- tajat voisivat hyödyntää nuorten jaksamisen tukena. Urheilussa menestyminen vaatii omistautumista ja aikaa, etenkin jos nuori tähtää huipulle. Vain kourallisesta nuoria tulee ammattiurheilijoita, joten sen lisäksi että kilpailu on kovaa, tule- vaisuus pitää turvata käymällä samanaikaisesti koulua. Useim- miten menestyminen yhdellä osa-alueella (esim. urheilussa) tulee toisella menestymisen kustannuksella (esim. koulussa) 4. Korkealla tasolla urheilevat nuoret saattavat olla itseään koh- 1 Fraser-Thomas ym., 2005. | 2 Janssen & LeBlack, 2010. 3 Sorkkila ym., 2018, 2019, 2020a. | 4 107 Ryba ym., 2016. 108 109Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja taan vaativia 5 ja haluta menestyä sekä koulussa että urheilussa 6. Mikäli voimavarat eivät riitä vaatimusten määrään nähden, nuori uupuu. Uupumus voi näkyä joko koulussa tai urheilussa tai molem- missa 7. Uupumus ilmenee uupumusasteisena väsymyksenä, kyynistymisenä koulua tai urheilua kohtaan sekä riittämättö- myyden tunteina opiskelijana tai urheilijana 8. Nuori urheilija saattaa kokea jatkuvaa henkistä ja fyysistä väsymystä ja ettei pärjää koulussa tai urheilussa enää yhtä hyvin. Hän myös saat- taa kokea, ettei koulu tai urheilu enää kiinnosta häntä ja harkita näiden lopettamista. Nuoren jaksamisen tukemisessa on tärkeää selvittää, mitkä syyt kuormituksen taustalla ovat. Erään tutkimuksen mukaan urheilulukiolaisten uupumus alkoi kuormituksesta koulussa, mutta levisi pitkittyessään urheiluun 9. Koulussa koetut vaati- mukset ja stressi siis vaikuttivat urheilussa jaksamiseen, eikä toisin päin. Tämä on tärkeä huomio päättäjille ja valmentajil- le: jos uupumuksen juurisyytä ei tunnisteta, toimia laitetaan helposti väärään paikkaan. Tällöin uupumus voi pahentua tai muuttua jopa masennukseksi 10. Jos nuori urheilija vaikuttaa väsyneeltä, olisikin tärkeää kar- toittaa kokonaisvaltaisesti nuoren elämäntilannetta ja tarvittaes- sa tehdä toimia myös koulunkäyntiin. Tästä näkökulmasta olisi tärkeää, että valmentajalla olisi toimiva yhteys nuoren vanhem- piin ja mielellään myös opettajiin. Tämä on tärkeää myös toises- ta syystä: vaikka kuormituksen lähde olisi ensisijaisesti koulu, uupuessaan nuori urheilija lopettaa useammin urheilun kuin koulun 11. Urheilijat usein kokevat, että heidän koulunkäyntinsä ei juuri kiinnosta valmentajaa ja odotukset kohdistuvat lähinnä urhei- luun 12. Vaikka valmentajan päätehtävä onkin urheilun parissa, valmentajan olisi kuitenkin hyvä esittää mielenkiintoa ja kan- nustusta myös nuoren koulua kohtaan. Erään tutkimuksen mu- kaan nuoren urheilijoiden resilienssiä – eli kykyä toipua vastoin- käymisistä – tuki valmentajan kannustaminen tasapainoiseen elämään 13. On myös osoitettu, että nuoret, jotka mielsivät identi- teettinsä sekä opiskelijoiksi että urheilijoiksi, pärjäsivät koulussa huomattavasti paremmin kuin urheilijat, jotka mielsivät identi- teettinsä ainoastaan urheilijoiksi 14. Valmentajan lisäksi myös vanhempien suuntaamalla kannus- tuksella ja odotuksilla on merkitystä. Erään tutkimuksen mukaan vanhemman korkeat odotukset nuoren urheilua kohtaan lisäsi- vät nuoren koulu-uupumusta ja vanhempien korkeat odotukset koulua kohtaan lisäsivät urheilu-uupumusta 15. Jos siis nuori saa tukea ja häneltä odotetaan paljon vain toisella elämän alueella, toisesta elämän alueesta voi kadota mielekkyys ja uupumisriski siinä lisääntyä. Näin ollen, yksipuolinen kannustus urheilua koh- taan voi kääntyä jaksamisvaikeuksiksi koulussa. Valmentajan oli- sikin tärkeää kysyä urheilijalta silloin tällöin koulukuulumisista tai esimerkiksi koeviikon aikana hellittää urheilun vaatimuksista. Yksi valmentajan tärkeimmistä tehtävistä on varmistaa nuo- ren riittävä lepo ja palautuminen. Vaikka valmentajasta vaikut- 5 Fleming, & Dorsch, 2024. | 6 Sorkkila ym., 2020b. 7 Sorkkila ym., 2017. | 8 Sorkkila ym., 2020a; Salmela-Aro & Näätänen, 2005. 9 Sorkkila ym., 2018. | 10 Bianchi ym., 2015; Salmela-Aro ym., 2009. 11 Sorkkila ym., 2019. 12 Sorkkila ym., 2020b. 13 Kegelaers, & Wylleman, 2019. 14 Moazami-Goodarzi ym., 2019. 15 Sorkkila ym., 2017. | 16 Sorkkila ym., 2020b. 111110 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja taisi, että nuorella on riittävästi vapaa-aikaa, moni nuori käyttää vapaa-aikansa urheilusta koulutöiden tekemiseen 16. Tällöin nuo- rella ei välttämättä ole todellista vapaa-aikaa lainkaan. Eräässä tutkimuksessa uupuneet urheilulukiolaiset kuvasivatkin, että heillä ei ole lainkaan aikaa palautumiseen tai ystävyys- ja pari- suhteisiin 17, koska he käyttävät urheilun jälkeen jäävän aikansa läksyihin ja koulutöihin. Olisi sekä valmentajan, että vanhem- pien ja koulun yhteisvastuu varmistaa, että tavoitteellisesti ur- heileva nuori saa riittävästi vapaa-aikaa, johon kuuluu niin lepoa kuin normaaliin nuoruuteen kuuluvia sosiaalisia suhteitakin. KIRJOITTAJA Matilda Sorkkila, FT, on hyvinvoinnin psykologian dosentti, joka työskentelee soveltavan psykologian yliopistonlehtorina Helsingin yli- opistossa. Sorkkila on tutkinut hyvinvointia ja jaksamista niin koulu- urheilu- kuin vanhemmuuskontekstissa ja ollut mukana kehittämässä erilaisia mittareita uupumuksen tunnistamiseen ja ennalta ehkäisyyn. Sorkkila on väitellyt Jyväskylän yliopistossa vuonna 2018 aiheenaan urheilulukiolaisten koulu- ja urheilu-uupumus. Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Kysy nuoren koulukuulumisia ja ole kiinnostunut myös nuoren koulunkäynnistä. • Huomaa nuoren uupumuksen merkit, kuten jatkuva väsymys ja riittämättömyyden kokemukset. Kysy nuorelta hänen voinnistaan ja ohjaa nuori tarvittaessa eteenpäin. • Ole matalalla kynnyksellä yhteydessä kouluun ja vanhempiin. Nuoren elämä on kokonaisuus ja jaksamisvaikeudet koulussa voivat levitä urheiluun. • Varmista nuoren riittävä lepo ja palautuminen. Huomioi, että lepo urheilusta ei välttämättä tarkoita lepoa koulusta. 17 Sorkkila ym., 2020b. 112 113Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Bianchi, R., Schonfeld, I. S., & Laurent, E. (2015). Burnout–depression overlap: A review. Clinical Psychology Review, 36, 28–41. https://doi.org/10.1016/j.cpr.2015.01.004 Fraser-Thomas, J. L., Côté, J., & Deakin, J. (2005). Youth sport programs: An avenue to foster positive youth development. Physical Education & Sport Pedagogy, 10 (1), 19–40. https://doi.org/10.1080/1740898042000334890 Fleming, D. J., & Dorsch, T. E. (2024). “There’s no good, it’s just satisfactory”: perfectionism, performance, and perfectionistic reactivity in NCAA student- athletes International Journal of Sport and Exercise Psychology, 1–23. https://doi.org/10.1080/1612197X.2024.2410282 Janssen, I., & LeBlanc, A. G. (2010). Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 7, 1–16. https://doi.org/10.1201/b18227-14 Kegelaers, J., & Wylleman, P. (2019). Exploring the coach’s role in fostering resilience in elite athletes. Sport, Exercise, and Performance Psychology, 8 (3), 239-254. https://doi.org/10.1037/spy0000151 Moazami-Goodarzi, A., Sorkkila, M., Aunola, K., & Ryba, T. V. (2019). Antecedents and consequences of student-athletes’ identity profiles across upper secondary school. Journal of Sport and Exercise Psychology, 42 (2), 132–142. https://doi.org/10.1123/jsep.2019-0084 Ryba, T. V., Aunola, K., Kalaja, S., Sel€anne, H., Ronkainen, N. J., & Nurmi, J.-E. (2016). A new perspective on adolescent athletes’ transition into upper secondary school: A longitudinal mixed methods study protocol. Cogent Psychology, 3(1142412). http://dx.doi.org/10.1080/23311908.2016.1142412 Salmela-Aro, K., & Näätänen, P. (2005). BBI-10 Koulu-uupumusmittari [School Burnout Inventory]. Helsinki: Edita. Salmela-Aro, K., Savolainen, H., & Holopainen, L. (2009). Depressive symptoms and school burnout during adolescence: Evidence from two cross-lagged longitudinal studies. Journal of Youth and Adolescence, 38, 1316–1327. https://doi.org/10.1007/s10964-008-9334-3 Sorkkila, M. (2018). Development of sport and school burnout among student- athletes across the first year of upper secondary school: Different methodological perspectives. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 617, 1–48. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7450-3 Sorkkila. M., Aunola, K., & Ryba, T. V. (2017). A person-oriented approach to sport and school burnout in adolescent student-athletes: The role of individual and parental expectations. Psychology of Sport and Exercise, 28, 58–67. https://doi.org/10.1016/j.psychsport.2016.10.004 Sorkkila, M., Aunola, K., Salmela-Aro, K., Tolvanen, A., & Ryba, T. V. (2018). The co-developmental dynamic of sport and school burnout among student- athletes: the role of achievement goals. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sport, 28 (6), 1731–1742. https://doi.org/10.1111/sms.13073 Sorkkila, M., Ryba. T. V., Aunola, K., Selänne, H., & Salmela-Aro, K. (2020a). Sport Burnout Inventory — Dual Career Form for student-athletes: Assessing validity and reliability in a Finnish sample of adolescent athletes. Journal of Sport and Health Sciences, 9, 358-366. https://doi.org/10.1016/j.jshs.2017.10.006 Sorkkila, M., Ryba, T.V., Selänne, H., & Aunola, K. (2020b). Development of sport and school burnout among student-athletes: A longitudinal mixed methods study. Journal of Research on Adolescence, 30, 115–133. https://doi.org/10.1111/jora.12453 Sorkkila, M., Tolvanen, A., Aunola, K., & Ryba, T. V. (2019). The role of resilience in student-athletes’ sport and school burnout and drop out: A person-oriented longitudinal investigation. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 29 (7), 1059-1067. https://doi.org/10.1111/sms.13422 115Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja114 ”Joillakin lapsilla ja nuorilla ei ole harrastuksia ehkä siksi, että jos ei vaikka lähistöllä ole mitään hyvää mistä tykkäisi. Tai sitten jos on vaikka liian kalliita harrastukset.” – Aino-Maria Syrjänen 12 vuotta, Espoon kuvataidekoulu. Musiikillisesti lahjakkaat lapset tarvitsevat tukea kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kehityksen näkökulmasta GUADALUPE LÓPEZ-ÍÑIGUEZ Lahjakkailla lapsilla ja nuorilla on usein voimakas sisäinen mo- tivaatio oppimiseen 1. Musiikkia opiskelevilla on yleensä kehit- tynyt tunneäly, mikä auttaa heitä pärjäämään paremmin myös stressaavissa olosuhteissa 2. Musikaalisesti lahjakkaat oppilaat voivat tästä huolimatta kohdata opintopolullaan terveyteen, hy- vinvointiin ja kokonaisvaltaiseen kasvuun liittyviä haasteita 3. Tässä artikkelissa tarkastellaan poikkeuksellisen lahjakkaille op- pijoille tarkoitettua musiikinopetusta ja sen haasteita erityisesti silloin, kun koulutus keskittyy pelkästään musiikillisten taitojen kehittämiseen. Lisäksi tarkastellaan eri sidosryhmien luomien ulkoisten paineiden vaikutusta musiikkia harrastaviin lapsiin ja nuoriin. Tavoitteena on varmistaa, että lahjakkaiden oppilaiden musiikkikasvatus paitsi kehittää heidän musiikillisia kykyjään, myös suojaa heidän oikeuksiaan lapsina ja edistää heidän sosio- emotionaalista kehitystään. 1 Esim. Gottfried ym., 2005. 2 Nogaj, 2020. 3 López-Íñiguez & Westerlund, 2023. 116 117Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Lahjakkaat oppijat hyötyvät erityiskoulutuksesta, joka tukee hei- dän lahjakkuuttaan ja kiinnostuksen kohteitaan 4. Suuri haaste lahjakkaiden musiikkikoulutuksessa on ensisijaisesti musiikillis- ten taitojen kehittämiseen keskittyvän opetuksen kapealaisuus. Pelkästään lahjakkuuden kehittämistä painottava musiikkikas- vatus ei välttämättä huomioi riittävästi lasten ja nuorten erityisiä ja kokonaisvaltaisia tarpeita 5. Lahjakkaat oppilaat menestyvät paremmin, kun musiikkikasvatuksessa huomioidaan myös las- ten ja nuorten sosioemotionaalinen hyvinvointi sekä fyysinen ja moraalinen kasvu 6. Musiikinopettajien on jatkuvasti viestittävä oppilaiden elämään osallistuvien tahojen kanssa lasten ja nuor- ten hyvinvoinnista ja lasten oikeuksista sekä varmistettava, että tarvittavia resursseja ja tukea on saatavilla riittävästi. Yksi tapa laajentaa kapeaa käsitystä musiikillisesta kehityk- sestä on luovuus. Luovuus on keskeisessä asemassa lahjakkaiden oppilaiden kehityksessä 7. Improvisaation, erilaisten musiikkityy- lien sekä muiden musiikillisten ja ei-musiikillisten aktiviteettien tulisi olla osa opetusta, jotta luovuus kukoistaisi ja lahjakkaat lap- set voisivat nauttia oppimisesta ja soittamisesta. Tämä edellyttää, että huomioidaan paitsi musiikillinen taituruus, myös suhteet muihin ihmisiin ja sosiaalisen elämän moninaiset ulottuvuudet. Siksi opettajien tulisi pyrkiä edistämään lahjakkaiden oppilai- densa vapautta ja kokeilua sen sijaan, että painopiste olisi pel- kästään kilpailumenestyksessä tai lahjakkuudessa. Lahjakkaat nuoret oppijat menestyvät usein musiikillisissa aktiviteeteissa, kuten soitossa, säveltämisessä tai orkesterin joh- tamisessa. On kuitenkin tärkeää pohtia, perustuuko osallistu- minen musiikkiin lapsen sisäiseen motivaatioon – kuten aitoon rakkauteen musiikkia kohtaan – vai ulkoisiin tekijöihin, jotka voivat sisältää negatiivista vahvistamista ja pakottaa lapset ja nuoret suorittamaan 8. Olennaista on myös erottaa vanhempien myönteinen, lahjakkuuden kehitystä edistävä tuki liiallisesta puuttumisesta 9. Tutkimukset osoittavat, että liian kontrolloivat vanhemmat voivat häiritä musiikkitunteja ja opettajien pedago- gisia lähestymistapoja määrittelemällä, mitä tulisi oppia, kuin- ka paljon harjoitella ja kuinka moneen kilpailuun osallistua 10. Vanhempien liiallinen osallistuminen voi muuttaa lapsen ko- kemuksen oppimisen ilosta epäterveelliseksi perfektionismiksi ja stressiksi 11. Vanhempia tulisikin rohkaista joko omaksumaan kannustavampi rooli tai vetäytymään taustalle. Toinen haaste lahjakkaiden nuorten muusikoiden koulu- tuksessa on kilpailuihin osallistuminen ja varhainen julkinen näkyvyys, jotka voivat ohjata koko oppimisprosessi 12. Näillä ko- kemuksilla voi olla kielteinen vaikutus lahjakkaiden oppijoiden motivaatioon ja hyvinvointiin, sillä niihin liittyy usein huomatta- vaa painetta ja suuria odotuksia eri sidosryhmiltä 13. Jos etusijalle asetetaan ulkopuoliset palkinnot ja mahdollisimman varhainen menestyminen, luontaisella motivaatiolla ja aidolla intohimolla oppimista kohtaan on taipumus laskea 14. Tämä johtuu osittain siitä, että lapsi keskittyy liiaksi ulkopuoliseen arvosteluun, mikä rajoittaa luovuutta sekä luo ahdistusta. Opettajien, vanhempien, oppilaitosten ja koko musiikkialan tulisi yhdessä pohtia, onko 4 Pfeiffer, 2013. 5 Esim. López-Íñiguez & Westerlund, 2023. 6 López-Íñiguez, 2025. 7 Esim. Pfeiffer, 2013. 8 López-Íñiguez & McPherson, 2023. | 9 Olszewski-Kubilius, 2018. 10 López-Íñiguez, 2025. | 11 Kennedy-Moore & Lowenthal, 2011. 12 López-Íñiguez & McPherson, tulossa. | 13 López-Íñiguez, 2025. 14 Esim. McPherson, 1997. 118 119Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja jatkuva esiintyminen kilpailuissa ja mediassa lapsen kehityk- selle sopivaa – ottaen huomioon lasten oikeudet yksityisyyteen ja lepoon 15. Lisäksi, vaikka lahjakkaat oppijat voivat osoittaa poikkeuk- sellisia taitoja omilla aloillaan, heidän sosioemotionaalinen ke- hityksensä saattaa vastata heidän kronologista ikäänsä eikä olla erityisen edistynyttä 16. Esimerkiksi lahjakkaiden oppilaiden ko- kemaa eristyneisyys ja haavoittuvuus on tärkeä ottaa huomioon. Haasteisiin kuuluvat myös identiteetin kehittyminen, uravalin- nat, ystävyyssuhteiden muodostaminen ja haitallinen täydelli- syyden tavoittelu 17. Lisäksi ns. lapsitähtikulttuuri usein hiipuu, kun lahjakkaat lapset ja nuoret saavuttavat täysi-ikäisyyden, mikä voi aiheuttaa ahdistusta 18. Näiden huolien käsittelemiseksi opettajien tulisi aktiivisesti edistää lasten ja nuorten sosiaalis- ta vuorovaikutusta erilaisten ryhmäaktiviteettien, yhteissoiton ja yhteistyöhön perustuvan opetuksen avulla sekä tarjota ikään sopivia, ei-kilpailullisia kokemuksia ja turvallisia ympäristö- jä, joissa on tilaa myös epäonnistumisille ja eettisen käytöksen oppimiselle. Lisäksi olisi suositeltavaa laajentaa kapeita näke- myksiä musiikkialan ammattilaisuudesta ja urapoluista, jotta lahjakkaalle lapselle avautuisi monipuolisia mahdollisuuksia musiikilliseen ilmaisuun ja kehitykseen. Sosioemotionaalisten haasteiden hallintakyky on olennaista erityisesti tilanteissa, jossa oppilas on hävinnyt kilpailun, saa kielteistä huomiota tiedotusvälineissä tai julkisen esiintymisen jälkeen koetun pettymyksen yhteydessä. Opettajat voivat tukea lahjakkaita oppilaita löytämään sopivia keinoja ja tilanteita tai- tojensa ja tietämyksensä jakamiseen muiden kanssa. Kasvattajat voivat myös suositella taukojen pitämistä havaitessaan merkkejä ahdistuksesta tai vaatimusten kasvaessa ylivoimaisiksi. Lahjak- kaiden oppilaiden tulisi arvioida omaa identiteettiään tarkem- min ja pohtia, keitä he haluavat olla ja mitä arvoja he haluavat elämässään vaalia 19. Tämä lähestymistapa antaa lahjakkaille oppijoille vapautta ulkoisesta hyväksynnän tarpeesta. Opetta- jien tulisi olla kiinnostuneita lahjakkaiden oppijoiden erilaisista kiinnostuksen kohteista sekä musiikin piirissä että sen ulkopuo- lella ja kannustaa lapsia ja nuoria monipuolisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin. On tärkeää, että lahjakkaat oppilaat saavat paljon erilaisia oppimiskokemuksia. Erikoistuneet musiikkikasvatusympäristöt pyrkivät kuitenkin ylläpitämään korkean suoritustason ja kilpai- lun kulttuuria, jolle on ominaista jatkuvat odotukset ja vähäinen oppilaiden lepoaika. Intensiivinen osallistuminen musiikkiin saattaa myös estää lahjakkaita oppijoita tavoittelemasta muita, ei-musiikillisia kiinnostuksen kohteita ja johtaa epäsäännölli- seen koulunkäyntiin sekä siihen, etteivät vanhemmat, musiikin- opettajat tai edes lapset itse tunnista yleissivistävän koulutuk- sen merkitystä 20. Siksi musiikinopettajien tulisi tukea oppilaita yleissivistävän koulutuksen ja musiikillisten velvollisuuksien tasapainottamisessa sekä keskustella vanhempien kanssa siitä, kuinka tärkeää on ylläpitää lasten ja nuorten säännöllistä kou- lunkäyntiä ja osallistumista myös musiikin ulkopuolisiin yhtei- söihin ja toimintaan. Tämä voi auttaa vähentämään lahjakkai- den oppijoiden stressiä 21. 15 YK, 1989. | 16 Pfeiffer, 2013. 17 Esim. Neihart & Yeo, 2018. 18 Smith, 2016. 19 Rysiew ym., 1999 20 López-Íñiguez, 2025. 21 Rolling & Cross, 2014. 120 121Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Suosituksia musiikinopettajille: • Tunnista lahjakkaiden oppilaiden erityisyys ja tarkkaile samalla stressin merkkejä. Pohdi, kuinka musiikkitunnit voivat edistää paitsi musiikillista kehitystä myös oppilaan henkilökohtaista, sosiaalista, fyysistä ja emotionaalista kasvua sekä moraalin kehitystä. • Kysy oppilaan hyvinvoinnista musiikin ulkopuolella ja kannusta monipuolisiin harrastuksiin. • Arvioi lapsen tai nuoren motivaatiota musiikkiin ja tue monipuolista musiikillista toimintaa ja esiintymismahdol- lisuuksia, mutta niin että lapsi tai nuori ei kuormitu liikaa. • Ole valppaana ulkoisen paineen ja pakkokeinojen suhteen. Kysy nuoren kuulumisia säännöllisesti ja ohjaa hänet tarvittaessa lisätuen pariin. • Huolehdi, että nuori saa riittävästi lepoa ja palautumisaikaa harjoittelusta ja esiintymisistä. • Tee yhteistyötä musiikkioppilaitosten ja vanhempien kanssa lasten ja nuorten riittävien tukiresurssien varmistamiseksi. • Osallistu täydennyskoulutuksiin lahjakkaiden opetuksen erityistarpeiden ymmärtämiseksi. • Tue lahjakkaiden oppilaiden koulunkäyntiä ja yleissivistävän tutkinnon suorittamista. Auta oppilasta selviytymään esimerkiksi poissaoloista johtuvista kotitehtävistä. Jos oppilas ei saa tarpeeksi haasteita koulussa tai häneltä puuttuu samankaltaisia ystäviä, keskustele oppilaan vanhempien kanssa tilanteen korjaamiseksi. AIHEESEEN LIITTY VIÄ LINKKEJÄ Caring for Musically Gifted -tutkimushankkeen internet-sivu (tohtori Guadalupe López-Íñiguez) https://www.uniarts.fi/en/ projects/caring-for-musically-gifted-children/ Global Principles for Professional Learning in Gifted Education (World Council for Gifted and Talented Children): https://world-gifted.org/global-principles-for-professional- learning-in-gifted-education/ Guides to Mental Health for Gifted Children (Davidson Institute): https://www.davidsongifted.org/resource-library/gifted- resources-guides/mental-health/ 122 123Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja KIRJOITTAJA Guadalupe López-Íñiguez (PhD) on musiikkikasvatuksen dosentti, joka työskentelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemian instrument- tipedagogiikan ja esitystieteen yliopistotutkijana. López-Íñiguez on Suomen Akatemian tutkija ja Honorary Senior Fellow Melbournen yliopistossa. López-Íñiguez on tutkinut lahjakkaiden oppijoiden musiikkikasvatusta, konstruktivistista pedagogiikkaa ja käsitteellistä muutosta, muusikoiden työllistymistä ja urakehitystä, identiteettiä ja elinikäistä oppimista, hyvinvointia, musiikkiesityksen optimointia sekä tunne- ja motivaatioteorioita. López-Íñiguez on myös esiintyvä muusikko ja levyttänyt taiteilija, joka on suorittanut maisterin- tutkinnon sellon soitossa. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Gottfried, A. W., Cook, C. R., Gottfried, A. E., & Morris, P. E. (2005). Educational characteristics of adolescents with gifted academic intrinsic motivation: A longitudinal investigation from school entry through early adulthood. Gifted Child Quarterly, 49 (2), 172–186. https://doi.org/10.1177/001698620504900206 Juntunen, M-L., & López-Íñiguez, G. (2024). Enrichment and acceleration of highly motivated children’s instrumental music learning. A case study of a pilot development project. Research Studies in Music Education. https://doi.org/10.1177/1321103X241297094 Kennedy-Moore, E., & Lowenthal, M. S. (2011). Smart parenting for smart kids. Jossey-Bass. López-Íñiguez, G. (2025). ‘Inevitable’ pathways? How musically gifted children are driven into professional music careers. Testimonies from students, parents, teachers, and institutional leaders. [Manuscript in preparation]. López-Íñiguez, G., & McPherson, G. E. (2023). Caring approaches to young, gifted music learners’ education: a PRISMA scoping review. Frontiers in Psychology, 14, 1167292. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1167292 López-Íñiguez, G., & McPherson, G. E. (Eds.) (forthcoming). Caring for gifted and talented learners. Perspectives and future possibilities. Oxford University Press. López-Íñiguez, G., & Westerlund, H. (2023). The politics of care in the education of children gifted for music: A systems view. In K. S. Hendricks (Ed.), Oxford handbook of care in music education (115–129). Oxford University Press. McPherson, G. E. (1997). Giftedness and talent in music. Journal of Aesthetic Education, 31 (4), 65–77. https://doi.org/10.2307/3333144 Neihart, M., & Yeo, L. S. (2018). Psychological issues unique to the gifted student. In S. I. Pfeiffer, E. Shaunessy-Dedrick, & M. Foley-Nicpon (Eds.), APA handbook of giftedness and talent (497–510). American Psychological Association. Nogaj, A. A. (2020): Emotional intelligence and strategies for coping with stress among music school students in the context of visual art and general education students. Journal of Research in Music Education, 68 (1), 78–96. https://doi.org/10.1177/0022429420901513 Olszewski-Kubilius, P. (2018). The role of the family in talent development. In: Pfeiffer, S. (eds) Handbook of Giftedness in Children (129–147). Springer. Pfeiffer, S. I. (2013). Serving the gifted. Evidence-based clinical and psychoeducational practice. Rouledge. Rolling, M. R., & Cross, T. L., (2014). A deeper investigation into the psychological changes of intellectually gifted students attending a residential academy. Roeper Review, 36, 18–29. https://doi.org/10.1080/02783193.2014.856372 Rysiew, K. J., Shore, B. M., & Leeb, R. T. (1999), Multipotentiality, giftedness, and career choice: A review. Journal of Counseling and Development, 77, 423–430. https://doi.org/10.1002/j.1556-6676.1999.tb02469.x Smith, C. (Ed.). (2006). Including the gifted and talented. Routledge. UN General Assembly. (1989). Convention on the Rights of the Child. United Nations, Treaty Series, 1577 (3), 1–164. https://research.un.org/c.php?g=1331357&p=9804957 125124 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Kuvaukset käynnissä elokuvaharrastuksessa. Kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus harrastustoiminnassa MARIANA SILJAMÄKI Millaista on kulttuuri- ja kielitietoinen harrastustoiminnan oh- jaaminen ja valmentaminen? Suomi on ollut aina kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoinen ja maassa on elänyt monia kulttuu- riltaan ja kieleltään erilaisia ryhmiä, kuten ruotsinkieliset, saa- melaiset, romanit ja viittomakieliset. Kasvanut maahanmuutto on lisännyt entisestään kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta. Yli 600 000 Suomessa asuvaa ihmistä puhuu jotakin muuta kiel- tä kuin suomea, ruotsia tai saamea.1 Millä tavalla nuorten hyvin- vointia voitaisiin tukea kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoi- sissa harrastusryhmissä? Keskeiset käsitteet Kulttuurisella moninaisuudella tarkoitetaan esimerkiksi kieleen, uskontoon, maailmankatsomukseen, sosioekonomiseen taustaan ja etnisyyteen liittyviä asioita 2. Vaikka kieli voidaan nähdä osa- na kulttuurista monimuotoisuutta, nostan tässä erikseen esille kielellisen moninaisuuden ja kielitietoisuuden. Kielitietoinen 1 Tilastokeskus, 2025. 2 Ks. Nieto, 2010. 126 127Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ohjaaja tai valmentaja tunnistaa kielen keskeisen roolin kaikessa oppimisessa ja vuorovaikutuksessa.  Tärkeä käsite on myös kulttuurienvälinen osaaminen, johon kuuluu tietoisuus ohjaajan ja valmentajan omista, kulttuureihin ja uskontoihin liittyvistä ajattelumalleista sekä ihmisten kohtaa- miseen liittyvät asiat. Tällaisia ovat kyky työskennellä eri kult- tuureista ja uskonnoista tulevien ihmisten kanssa tilannekohtai- sesti.3 Siksi vuorovaikutus- ja tunnetaidot sekä joustavuus ovat myös keskeisiä kulttuurienvälisessä osaamisessa.  Harrastuksissa kulttuurienvälinen osaaminen liittyy konk- reettisesti siihen, miten ohjaaja tai valmentaja tukee nuorten yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua toimintaan kulttuurista, kielestä ja uskonnosta riippumatta. Käytännön toiminnassa esi- merkiksi koskettamiseen tai vaatteiden vaihtoon liittyvät asiat voivat nousta esille kulttuurisesti ja uskonnoltaan moninaisissa ryhmissä. Nuorten ja heidän huoltajiensa arvot ja toimintatavat selviävät parhaiten keskustelemalla tai isommassa ryhmässä voi teettää alkukyselyn kaikille osallistujille taustasta riippumatta. Siinä nuoret voivat kertoa esimerkiksi kielistä, joita he käyttävät ja itseään askarruttavista asioista, jotka he haluavat tuoda ohjaa- jan tai valmentajan tietoon.  Ohjaajan ja valmentajan laajentuvat työnkuvat Ohjaajat voivat omalla toiminnallaan lisätä esimerkiksi tanssin- harrastajien kulttuurienvälistä ymmärrystä 4. Harrastajien lisäksi olen tutkinut liikunnanopettajaopiskelijoiden kulttuurienvälisen osaamiseen liittyviä teemoja 5. Monet tutkimuksiini osallistuneet opettajaopiskelijat toimivat myös valmentajina ja harrastustoi- minnan ohjaajina. He ovat opettaneet muun muassa suomen kiel- tä monikielisille ryhmille hyödyntäen toiminnallisia ja liikkeen avulla toteutettavia harjoituksia, joita kutsutaan keholliseksi kie- lenoppimiseksi 6. Sekä tutkimustyön kautta että kulttuurienväli- sen osaamisen opettajan roolista käsin on ollut mielenkiintoista havaita, että vuosien varrella ohjaajien kiinnostus kulttuuri- ja kielitietoisuutta kohtaan on lisääntynyt ja ohjaajat haluavat ke- hittää osaamistaan 7. Ohjaajien tietoisuus liittyy myös laajentu- viin työnkuviin, kuten rooleihin moninaistuvassa yhteiskun- nassa.8 Parhaimmillaan kulttuurisesti ja kielellisesti tietoinen pedagogiikka lisää yhdenvertaista osallistumista ja voi vähentää syrjintää ja rasismia, se ja kuuluu näin ollen harrastustoiminnan ohjaajien keskeisiin tehtäviin 9. Epävarmuus siitä, osaako ohjaajana toimia ”oikein” lasten ja nuorten kanssa, joilla on eri uskonto, etninen tausta tai kieli kuin heillä itsellään, tulee toistuvasti esille 10. Pelko, että loukkaa vahin- gossa nuorta tai käyttää sopimatonta kieltä ohjauksessa, on usein myös huolenaiheena. Monet ohjaajat eivät koe tuntevansa riittä- västi eri kulttuureihin ja uskontoihin liittyviä arvoja ja tapoja. Kaik- kia uskontoja tai kulttuureita ei voi tuntea perinpohjaisesti, vaikka hyvä yleistietous voi auttaa ihmisten välisissä kohtaamisissa. Esi- merkiksi samastakin uskonnosta tulevat perheet ja nuoret voivat ajatella hyvinkin eri tavalla siitä, mitkä ovat sopivia toimintata- poja missäkin tilanteessa. Ohjaajien ja valmentajien epävarmuu- den tuntemukset ovat ymmärrettäviä, mutta kulttuurienvälisessä osaamisessa voi vähitellen kehittyä ja soveltaa ohjaustilanteissa itse kokeilemiaan ja kollegoilta saatuja hyviä toimintatapoja. 3 Esim. Friedman & Berthoin Antal, 2005; Nastasi, 2017. 4 Siljamäki, 2013. 5 Esim. Siljamäki & Anttila, 2021; 2022; 2024. | 6 Anttila ym., 2024. 7 Siljamäki & Anttila, 2022; 2024. | 8 Vrt. Sutela, Kivijärvi & Anttila, 2021. 9 Vrt. Siljamäki & Anttila, 2022. | 10 Esim. Siljamäki & Anttila, 2022. 128 129Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Tutkimuksissani olen havainnut, että  kulttuurinen moninai- suus saatetaan nähdä enimmäkseen maahanmuuttoon liitty- vänä asiana, eikä siihen katsota sisältyvän niinkään Suomessa asuvia vähemmistöjä 11. Tähän kannattaa kiinnittää enemmän huomiota harrastustoiminnassa, jotta saisimme mukaan kaik- ki nuoret. Millaisia esteitä Suomessa asuvien, vähemmistöihin kuuluvien nuorten osallistumiseen voi olla omassa harrastus- toiminnassasi? Miten voisit vähentää näitä esteitä? Kielitietoinen ohjaaminen ja valmentaminen Suomalaisessa perusopetuksessa 12 kielitietoisuus ja monikieli- syys ovat olleet jo pitkään keskeinen arvo. Myös harrastusryhmi- ssä tarvitaan yhä enemmän kielitietoista lähestymistapaa, jotta kaikki nuoret voisivat kokea olevansa osa ryhmää. Kielitietoi- suuteen kuuluu se, että monikielisissä ryhmissä kaikkia kieliä arvostetaan ja niillä on tärkeä merkitys vuorovaikutuksessa ja ryhmään sosiaalistumisessa. Hyviä pedagogisia työkaluja moni- kielisten ryhmien ohjauksessa on havainnollistaminen esimer- kiksi kuvien, piirrosten tai selkokielen avulla. Selkokieli on eri- tyinen kielimuoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä ymmärrettävämmäksi.13 Virallisesti Suomessa voi olla vain yksi äidinkieli, vaikka to- dellisuus on paljon monimuotoisempi. Yksikielisyyden normia kannattaa rikkoa, kun ryhmässä on nuoria, jotka osaavat useita kieliä, joita he käyttävät eri tilanteissa 14. Jos nuoren äidinkieli on esimerkiksi arabia, hän voi etsiä tietoa omalla kielellään ja kes- kustella muiden samaa kieltä osaavien kanssa käsiteltävistä sisäl- löistä ryhmässä. Parhaimmillaan oman äidinkielen käyttäminen syventää oppimista, parantaa motivaatiota ja vaikuttaa myöntei- sesti nuoren minäkuvaan 15. Ohjaajaa voi askarruttaa se, että hän ei aina ymmärrä, mitä nuori lukee tai puhuu ryhmässä olevien, muiden samaa kieltä osaavien kanssa. Tavoitteena kielitietoises- sa ohjaamisessa on oppia luottamaan nuoren asiantuntijuuteen omassa kielessään.16 Taiteen, liikunnan ja muiden harrastusten avulla on myös mahdollista tukea Suomeen muuttaneiden lasten ja nuorten suo- men tai ruotsin kielen oppimista. Tällöin kieli voidaan ymmärtää aktiivisena toimintana, kieleilynä. Kieleilyn ajatuksena on, että ohjaaminen on kokonaisvaltaista ja puhutun kielen ohella eleet, kehon kieli ja eri aistien hyödyntäminen auttavat kielen oppimi- sessa 17. Kielen oppijat ovat kokeneet merkityksellisiä hetkiä, iloa, yhteenkuuluvuutta ja voimaantumista oppiessaan kieltä toimin- nallisten tehtävien avulla. He ovat myös kertoneet, että kielen oppiminen kehollisesti, liikkeen avulla on toiminut väylänä itse- luottamuksen parantumiseen 18. 11 Siljamäki & Anttila, 2022. | 12 POPS, 2014. 13 Ks. Selkokeskus/Selkokieli. | 14 Vrt. Lehtonen, 2021. 15 Garcia & Sylcan, 2011. | 16 Vrt. Lehtonen, 2021. 17 Anttila ym., 2024. | 18 Siljamäki & Anttila, 2024 KIRJOITTAJA Mariana Siljamäki (LitT) on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori opetusalueinaan tanssipedagogiikka, ke- hollisuus ja kulttuurinen moninaisuus. Hän on tutkinut kulttuurienväli- sen osaamisen kehittymistä ja kehollisen kielenopetuksen soveltamista eri ympäristöissä. Mariana on toiminut myös Taideyliopiston Tutki- musinstituutin vierailevana tutkijana, ja ollut mukana Taideyliopiston johtamissa tutkimushankkeissa, kuten Embodied Language Learning Through the Arts (ELLA/2021–2024). Mariana työskentelee taiteen perusopetuksessa tanssinopettaja, jonka lisäksi hän on pilatesohjaaja. 131130 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden tiedostaminen. Keskustele nuorten ja huoltajien kanssa tai teetä alkukysely kaikille osallistujille kysyen heidän toimintatavoistaan ja osaamistaan kielistä. • Kielitietoisuus: kielen keskeisen aseman tunnistaminen kaikessa oppimisessa ja vuorovaikutuksessa, eri kielten arvostaminen toiminnassa. • Selkeä opetusviestintä ja selkokielen hyödyntäminen. (ks. Selkokeskus, https://selkokeskus.fi/selkokieli/). • Kieleily: kokonaisvaltainen ajatus kielen käyttämisestä, esim. taiteen ja liikunnan avulla voidaan oppia kieltä. Ohjaaja tai valmen- taja voi hyödyntää toiminnallisuutta ja kehollisuutta opetuksessa, kuten kehon kieltä, eleitä ja liikkeitä (ks. ELLA – kehollisuus ja taide kielenoppimisessa -hanke, https://tinyurl.com/5auwutbp). • Havainnollistaminen, kuten kuva- ja äänimateriaalit. (Esim. Papunet, https://papunet.net/materiaalit/). • Kertaaminen ja eriyttäminen edistää kaikkien osallistumista. • Kokonaiskuva tehtävästä alussa. • Materiaalien monikanavaisuus ja pilkkominen. • Teknologia avuksi (esim. käännösohjelmat). • Muuta huomioitavaa: • Älä oleta mitään kielestä tai kulttuurista lapsen tai nuoren taustan perusteella, kysy ja kuuntele. • Anna itsellesi aikaa oppia!  LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Anttila, E., Hannuksela, R., Jusslin, S., Korpinen, K., Lehtinen-Schnabel, J., Lilja, N., Nielsen, C. S. & Siljamäki, M. (2024). Embodied Language Learning through the Arts: Insights, results, and policy recommendations/Kehollisuus ja taide kielen opimisessa: Oivalluksia, tuloksia ja suosituksia/Kroppsligt språklärande genom konst: Insikter, resultat och policyrekommendationer. University of the Arts Helsinki. ELLA – Kehollisuus ja taide kielenoppimisessa (2021–2024). Haettu Joulukuu1, 2024 osoitteesta Materiaalit – ELLA research project – Uniarts Sites Friedman, V. J. & Berthoin Antal, A. (2005). Negotiating Reality: A Theory of Action Approach to Intercultural Competence. Management Learning 36 (1): 69–86. DOI:10.1177/1350507605049904 García, O. & C.E. Sylvan. (2011). Pedagogies and practices in multilingual classrooms: singularities in pluralities. The Modern language journal 95 (3), 385–400. DOI:10.1111/j.1540–4781.2011.01208. Kepeli. Kotoutumista kehollisilla ja pelillisillä menetelmillä. Haettu 1.12.2024, osoitteesta https://kepeli.metropolia.fi/ Lehtonen, H. (2021). Kielitaitojen kirjo käyttöön, limittäiskieleilyä luokkaan. AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia, Nro 13, 70–90. DOI: https://doi.org/10.30660/afinla.100292  Nastasi, B. K. (2017). Cultural competence for global research and development: Implications for school and educational psychology. International Journal of School & Educational Psychology 5 (3), 207–210. DOI: org/10.1080/21683603.2016.1276817  Nieto, S. (2010). Language, culture, and teaching: Critical perspectives. (2. painos). New York: Routledge.  Papunet. Vuorovaikutus ja kommunikointi kuuluvat kaikille. Haettu 1.12.2024, osoitteesta https://papunet.net/ Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). Helsinki: Opetushallitus.  Rönkkö, E. (2024). Kielikäytännöt ja niiden seuraukset. Monikielisyys liikunnassa ja urheilussa. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 27. https://www.epressi.com/media/userfiles/159530/1731317133/monikielisyys- liikunnassa-ja-urheilussa2024_verkko.pdf Selkokeskus. Selkokieli. Haettu, Joulukuu 1, 2024, osoitteesta https://selkokeskus.fi/selkokieli/ 133132 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Siljamäki, M. (2013). ”Kulttuurinen kiinnostus heräsi tanssiharrastukseni myötä”: Flamenco, itämainen tanssi ja länsiafrikkalaiset tanssit tanssinopettajien ja -harrastajien kokemana. University of Jyväskylä. Siljamäki, M. & Anttila, E. (2020). ”Liikuta kehoa, taivuta kieltä, näin on oppimisessa paljon mieltä!” Liikuntakasvattajat monikulttuuristen ryhmien kielen opettajina. Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry., 2/20, 16–19.  Siljamäki, M., & Anttila, E.  (2021). Developing future physical education teachers’ intercultural competence: the potential of intertwinement of transformative, embodied, and critical approaches. Frontiers in Sports and Active Living, 3, 765513. DOI. https://doi.org/10.3389/fspor.2021.765513 Siljamäki, M., & Anttila, E. (2022). Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen: kulttuurienvälisen osaamisen kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksessa. Liikunta ja tiede, 59 (3), 99–106. https://www.lts.fi/media/lts_vertaisarvioidut_ tutkimusartikkelit/2022/lt_3_2022_99-106.pdf Siljamäki, M., & Anttila, E. H. (2024). Teachers’ expanding roles and tasks: Integrating embodied and arts-based language pedagogies in physical education for cultural and linguistic awareness. Apples – Journal of Applied Language Studies, 154–173. https://doi.org/10.47862/apples.142971 Siljamäki, M. (2024). Kulttuuritietoinen harrastustoiminta - käsitteitä ja käytäntöjä. Teoksessa I. Ruokonen, S. Pekkilä & S. Maijala (toim.), Harrastamisen VOIMAA JA ILOA – Näkökulmia harrastustoiminnan ohjauksen pedagogiikkaan. (s. 165–179). Taideyliopisto, Helsinki. Suomen kieli sanoo TERVETULOA. Menetelmäsivusto vapaaehtoistyötä tekeville kielioppaille ja Toisto-ohjaajille. Haettu, Joulukuu 1, 2024, osoitteesta https://suomenkielisanootervetuloa.fi/ Sutela, K. Kivijärvi, S. & Anttila, E. (2021). Moving encounters: Embodied pedagogical interaction in music and dance educators’ expanding professionalism. Teoksessa H. Westerlund & H. Gaunt (toim.), Expanding professionalism in music and higher music education – A changing game (s. 89–101). Routledge.  Tilastokeskus. (2025). Vieraskielisten määrä ylitti 600 000 henkilön rajan vuoden 2024 aikana. Tiedote 4.4.2025. Haettu, 29.4.2025 osoitteesta https://tinyurl.com/2ya472kk Saimi Liikkanen ja Saara Marte harrastavat Espoon kuvataidekoulussa. 135134 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Vallilan Parkour Akatemia Opettajana eläminen ja pojat ISTO TURPEINEN Elämä vaatii toimijuutta, läsnäoloa ja toisen kohtaamista. Yhtei- sessä ja muuttuvassa maailmassa kohtaamme merkitykset, jotka ovat meille tärkeitä. Meille kaikille on olemisemme perustana mielekkyys ja merkityksellinen elämä. Albert Camus kirjassaan Ensimmäinen ihminen 1 kuvaa, kuinka opettaja kohtaa poikaop- pilaansa. Poikien lähtökohdat kohdata maailma eivät ole hyvät. Opettaja, joka rakastaa työtään, saa oppilaat tuntemaan, että he ovat arvostettuja. He tulivat opettajan kanssa tietoisiksi olemi- sestaan ja mahdollisuuksistaan. Heille syntyi tunne kasvuvoi- mastaan. Opettaja innosti oppimaan ja lempeällä jämäkkyydellä saattoi kasvamaan 2. Minulle Camus kuvaa pedagogia, joka eli opettajana olemistaan. Hän ei ainoastaan opettanut sitä mistä sai palkkansa vaan eli elämäänsä ja oppimista oppilaidensa kanssa. Näistä alkulauseitani lähtien korostan Toisen ja kohtaamisen ymmärtämistä sekä käsitystämme ihmisenä olemisesta. Nojaan tässä kirjallisiin kanssakulkijoihini ja pitkälliseen kokemukseeni 1 Camus 1960/1995. 2 Ks. myös Hollo, 1952; Taneli, 2012. 136 137Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja poikien kanssa työskentelystä tanssiopettajana ja oman työni ke- hittäjänä. Kohtaamani Toinen on ihminen, buberilaisittain Sinä 3, joka on maailmassa kehollisena ja ainutlaatuisena yksittäisenä. Hän on osa meidän ihmisten moninaisuutta. Tämä moninaisuus on olemisemme ja toiminnan ehto. Kukaan ei ole koskaan saman- lainen kuin joku toinen. Toista samanlaista yksittäistä ei ole, ei ole ollut, eikä tule olemaan 4. Samalla toisen ihmisen, lapsen ja nuoren, ymmärtäminen on haaste. Toinen on enemmän tai vä- hemmän mysteeri 5. Tämä sinänsä positiivinen (!) asia kiteyttää ymmärryksen tarpeemme jatkuvasti, arjessa ja toistuvasti Toista kohdatessamme. Kohtaamisen hetkellä meillä molemmilla, opettajalla ja oppi- jalla, on nähtävillä syntyneisyyden kautta eroja ja yhtäläisyyksiä. Nähtävillä ovat muun muassa oletettu sukupuoli ja sukupuolen määrittämän kasvamisen erilaiset kehittymisen rytmit ja vaiheet. Biologia ja anatomia ovat osa kohtaloamme, kuten Jari Sinkkonen toteaa kahteen kertaan kirjoitetussa teoksessaan Elämäni poika- na 6. Meillä on yksilöllinen ja pysyvä temperamenttimme 7, rodul- liset piirteemme sekä ilmaisujen ja olemisen kautta muodostunut taustaoletus. Toisen kohtaamisen hetki on ainutkertainen ja tois- tan korostaen, jokainen yksittäinen on ihmisenä ainutlaatuinen. Oletetulla sukupuolella ja oletettuna poikana ilmenemiseen liittyvillä käsityksillä on merkitystä. Poikalasten oleminen ryh- mädynamiikkaa haastavina maskuliinisluonteisina olioina tulee helposti tulkituksi muuksi kuin mitä he itse ovat 8. Näitä usko- muksia ja piirteitä ”liioitellaan ja vähätellään sen mukaan, mikä kulloinkin nähdään tarpeellisena” 9. On paikallaan kysyä, mitä voisi tarkoittaa lapsen ja nuoren kohdalla identiteetin tai oman- kuvan rakentuminen muuten kuin sukupuolen kautta 10. Lasten ja nuorten määrittely kohdattujen tai toistuvien koodattujen taipu- musten, ulkonäön tai verbaalisen lahjakkuuden mukaisesti jät- tää sivuun mahdollisuuden yksittäisessä olevalle kasvuvoimalle. Harrastustoiminnan sukupuoleen liittyvä eetos, taitovaatimus, eräänlainen ideaalidiskurssi 11 ja eriytyminen saattaa poissulke- vana määrittää enemmän kuin harrastustoiminnan varsinainen päämäärä. Päämääränä tulee nähdä mieluisa pitkäjänteiseksi kehittyvä harrastustoiminta, sosiaalista yhteyttä moninaisuutta edustaviin ikätovereihin ja, mikä ehkä merkittävintä, kehittyvää itsetuntemusta. Timo Klemola 12 pohtii liikunnan merkitystä ja korostaa harrastustoiminnan projektiivisuutta. Hänelle harras- tustoiminta syvimmillään on ”tie kohti varsinaista itseä”. Oman opettajakokemukseni kautta näen pitkäjänteisen harrastamisen vakavasti otettavana itsen projektina. Se eroaa toimintaan liitty- vistä, Klemolan mukaisista, muista projekteista. Näistä arkipäi- väisimmät ovat terveyden ja voiton projektit, jolloin toiminnalla on hyvinvoinnin päämäärä tai tarve olla muita parempi. Ilmaisun projektilla tulen nähdyksi ja voin jakaa osaamistani, taitoa. Koros- tan harrastustoiminnan olevan toimijalle itselleen merkityksel- listä ja mielekästä. Harrastus rakentaa käsitystä itsestä toimijana. Tämän tekstini lopuksi pohdin tiiviisti, esimerkinomaisesti tutkimusteni kautta, millaisia harrastuksen aikaansaamia ja pit- kään kestäviä jälkiä voi jäädä. Kysymys on kokemuksista, jotka 3 Buber, 1995. | 4 Arendt, 2002. 5 Buber, 1995. | 6 Sinkkonen, 2005. 7 Keltikangas-Järvinen, 2006; 2011. 8 Turpeinen, 2015; Turpeinen & Buck, 2019. 9 Varto, 2007. 10 Emt. 11 Löytönen, 2004. 12 Klemola, 1991; 2004. 138 139Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ovat monimuotoisia ja jotka ovat jokaisen omassa tiedossa kuin ”astian maku, jota ei saa pois” 13. Rajaan näkemykseni tanssiviin poikaoletettuihin, joista on kasvanut ja tullut miehiä. Miehiä, joi- den kanssa olen edelleen tekemisissä arjen toimien ja harrasta- misen kautta. Kyseessä on eräänlainen ”jatkettu perhe”, jolla on jaettua kokemusta siitä, miten vimmaisuus olla kohti maailmaa on nuoruuden viisautta. Vimma erosi minun, silloin keski-ikäi- sestä, tavastani nähdä tulevaan. Väitöstyöni 14 taiteellisessa osassa ollut miesoletettu totesi pitkälliselle, vuosikymmeniä jatkuneelle tanssimiselleen syyk- si vertaisryhmän, jossa voi olla sellaisena kuin on. Hän korosti tunnelmaa ”ettei tarvitse pelätä mitään”. Liitän tunnelman osaksi harrastustoiminnan päämääriä ja ryhmätoiminnan dynamiikan rakentumista toiseutta ymmärtäväksi. Kommentissa on samalla nähtävissä edellä mainittu ”tie” kohti itseä. Siis se, että on olemas- sa tulemisen tila, jossa voi olla ja ihmetellä ilman, että jokin toi- minnan ideaali saa kasvavan ihmisen varuilleen1 5. Tanssi on vas- tuksista huolimatta jatkunut pitkään. Miesten kokemuspuheesta saa sen kuvan, että jossakin vaiheessa poikien vertaisryhmässä syntyi tila, jossa ”ei tarvinnut pelätä”. Tässä on oletus toiminnasta, jossa on vapauden tila. Tila, jossa kaikki kulttuuriset kivettymät eivät juurru. Tällöin leimat, luulot, yleistykset ja ideaalit ylitetään tanssimalla, joka miesten puheen mukaan harrastuksena sellai- senaan on ”hyvä juttu”. Jutun juuressa oli kaksi toistuvaa teemaa: poikana (miehenä) oleminen ja tanssivien poikien vertaisryhmä. Vertaisryhmä toimi paikkana, jossa jaettiin tanssimiseen ja kas- vamiseen liittyviä kokemuksia. Tästä kirjoitin lisäksi tutkimuksessamme Kai Lehikoisen kanssa 16. Työssämme haastattelimme miehiä, joilla oli kokemus- ta pitkäkestoisesta tanssin harrastamisesta lapsina ja nuorina. 34-vuotias miesoletettu kuvasi haastattelussa ryhmässä toimimi- sesta ja omasta suhteestaan harrastukseen, jota ei sukupuolittu- neissa käsityksissä pidetty poikien harrastuksena. Kyseessä oli hänelle yhteisö, joka helpotti arjessa elämistä, koulun sosiaalis- ten suhteiden todellisuutta. Harrastusyhteisöllä oli vaikutus itse- tuntoon ja samalla harrastuksen muoto, tanssi, kehollinen työs- kentely oli itselle sopivaa. Sukupuolen kohtaamisen taitoon liittyy ymmärrys asennoitu- misten purkamisesta. Jäykkien asenteellisten koodien kautta ase- tutaan eräänlaiseen hälytystilaan eli vastaanottamaan itsestään selvänä poikiin liitetty fyysinen aktiivisuus, rajuus, jopa aggres- siivisuus. Hokeman mukaan ”pojat ovat poikia”. Tästä voi olla vaikeaa siirtyä dialogiin ja ymmärtää herkkyyttä. Toisin asiaa kat- sottuna hokeman varjolla katsotaan poikien tekemisiä vähätellen ja läpi sormien sekä perustellaan perusteetonta rajattomuuteen puuttumattomuutta. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen toteaa, että poikien vaaralli- nen nujakointi ohitetaan, koska asenteissa ”väkivaltaisuus liite- tään poikana olemiseen”. Opettajanäkemykseni yhtyy Sinkko- sen 17 näkemykseen, että sellaista kuin ”väkivaltaleikki” ei voi olla eikä ole olemassa. Aito leikki, tai kuten kokenut kollegani Ilkka Lampi asian kuvaa, kisailu, liittyy inhimilliseen luovuuteen ja on symbolista toimintaa. Yksinkertaistettuna kysymys liittyy kohtaa- misen taitoon, dialogisuuden laatuun ja ymmärrykseen kulttuu- 16 Lehikoinen & Turpeinen, 2022. 17 Sinkkonen, 2005. 13 Varto, 2008. 14 Turpeinen, 2015. 15 Turpeinen, 2015. 141140 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja risista kasvamisen miehuushaasteista, joiden yhtenä piirteenä on itkun ja tunteiden häpeäminen sekä epätavallisten harrastus- ten välttäminen. Näiden haasteiden läpäisyn tuloksena kuvaan erään haastattelemani tanssiharrastajan, miesoletetun, kuvausta voimavarasta. Vaikka hän ei enää tanssi, sen vaikutus on jäänyt elämään. Se on unissa ja elämisen osana, vaikutuksena, joka nä- kyy siinä, miten liikkuu, miten ajattelee ja kuka on (itse). Hänen mukaansa on oppinut ajattelemaan moniulotteisemmin ja näke- mään myös toisen näkökulman tähän yhdessä olemiseemme. KIRJOITTAJA Tanssitaiteen tohtori Isto Turpeinen on asiantuntija, tutkija ja peda- gogi. Turpeinen toimii erityisasiantuntijana Kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijapalveluissa Taiteen edistämiskeskuksessa. Hän on toimi- nut Taideyliopistossa yliopistonlehtorina ja vierailevana tutkijana. Hän on Taideosuuskunta Apinatarhan (2008) ja Vapaan Tanssikou- lun (TPO) (2010) perustajajäsen. Turpeinen kehittää pedagogista ”raakalautatyötapaa” työskennellessään mm. poikien ja miesten kanssa. Työtavasta on julkaistu väitöstutkimus 2015. Turpeinen sai vuonna 2002 Lastenkulttuurin valtionpalkinnon.  Suosituksia harrastustoiminnan ohjaajille: • Opettajan työ on mukana elämistä, tunne itsesi. • Kuuntele, kuuntele ja kuuntele herkästi. • Jaksa odottaa, ole kärsivällinen. Ihminen kasvaa hitaasti, mutta varmasti. 143142 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Turpeinen, I. (2015). Raakalautaa ja rakkautta. Kolme sommitelmaa oman elämän tanssista. Helsinki: Acta Scenica 41.  Lehikoinen, K. & Turpeinen, I. (2022). “Fear, Coping and Peer Support in Male Dance Students’ Reflections” In Risner, Doug & Watson, Rebecca (Eds.) Why Boys (Don’t) Dance: Intersectional Masculinities. Palgrave MacMillan  Turpeinen, I. & Buck, R. (2019). ”Fathers and Sons. Discussing Encounters and Dance”. In Karen E. Bond. (Ed.) Dance and the Quality of Life. US: Springer.  Löytönen, T. (2010). Liikkuvaksi mosaiikiksi: Tanssinopettajien kollegiaalisuus ammatillisen opetuskulttuurin tunnistamisen ja uudistamisen välineenä. Liikkuva mosaiikki. Tutkimushanke 1.1.2008–31.12.2010. 2xDVD, 1xCD. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, Teija Löytönen.  Klemola, T. (1991). Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Liikunnan projektien fenomenologinen tarkastelu. Tampereen Yliopisto, Tampere.   Klemola, T. (2004). Taidon filosofia – Filosofin taito. Tampere: Tampere University Press  Hollo, J. (1952). Kasvatuksen maailma. Helsinki: WSOY  Taneli, M. (2012) Kasvatus on kasvamaan saattamista. Kasvatusfilosofinen tutkimus J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelusta. Väitöstyö. Turku: Turun yliopisto  Buber, M. 1995/1923. Minä ja Sinä. Helsinki: WSOY  Arendt, H. (2002). Vita activa. Ihmisenä olemisen ehdot. Jyväskylä: Vastapaino.  Sinkkonen, J. (2005). Elämäni poikana. Helsinki: WSOY  Keltikangas-Järvinen, L. (2006). Temperamentti ja koulumenetys. Helsinki: WSOY  Varto, J. (2007). ”Pojat vapauden valtakunnassa. Erään keskustelun anatomia.” Teoksessa Nettilehti Synnyt 1/2007 helmikuu, 38–45. Saatavilla: https://journal.fi/rae/article/view/118680   Varto, J. (2008). Tanssi maailman kanssa. Tampere: Niin&Näin.  Kuntosaliharjoittelua Kulosaaren yhteiskoulun salilla Helsingissä. 145144 Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja Vallilan Parkour Akatemia Tästä eteenpäin Tämä opas koottiin siksi, että harrastusten ohjaajilla ja valmen- tajilla olisi käytettävissä uusin tutkimustieto ja parhaat käytän- nöt lapsen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Tutkitun tiedon merkitys ja tutkijoiden osallistuminen lapsia ja nuoria koskevan toiminnan kehittämisessä on erittäin tärkeää. Toivottavasti tutki- joiden sekä lasten ja nuorten parissa toimivien yhteiseen ajatte- luun ja tiedonvaihtoon syntyy uudenlaisia väyliä. Yksi oppaaseen valituista aiheista oli harrastamisen ja koulun- käynnin yhdistäminen. Halusimme tarkastella olennaisia kysy- myksiä siitä, miten harrastuksen ohjaajat voivat omalla toimin- nallaan ja asenteillaan vaikuttaa eri taustoista tulevien lasten koulunkäyntiin. Tärkeätä on tunnistaa tapoja, joilla tavoitteel- linen harrastaminen ja siihen käytetty aika voisivat nykyistä paremmin tukea ja kannustaa myös koulunkäyntiin. Tässä tarvi- taan vanhempien, opettajien ja valmentajien yhteistä pohdintaa ja ymmärryksen rakentamista. Koulunkäynti vaatii paljon, mutta turvaa tulevaisuuden kaikille. Haasteena koulu ja harrastukset -yhtälössä on se, että harras- tus voi tuoda nopeasti näkyvää menestystä, kultaa ja pokaaleja, 146 147Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja kun taas ahkeran koulunkäynnin ja opiskelun tuottama hyvä on kauempana. Harrastukset tuovat paljon myönteisiä kokemuksia lasten elämään ja vahvistavat monenlaisia taitoja. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että runsaat poissaolot koulusta harjoi- tusten ja kilpailujen vuoksi voivat heikentää koulumenestystä ja vaikeuttaa ystävyyssuhteiden syntymistä koulussa. Uusimmassa Koululaiskyselyssä oli joitain koulunkäyntiin ja harrastuksiin liittyvä kysymyksiä, joihin saadut vastaukset yl- lättivät. Tulosten mukaan yläkoululaisista yli 20 % katsoo, että heillä ei jää tarpeeksi aikaa koulutyöhön. Ala- ja yläkoululaisista 38 % kertoi, että he eivät voi olla poissa harrastuksesta kokeen vuoksi, 4–6-luokkalaisista pojista jopa 41 %. Kyselyssä oli muka- na kysymys, pitääkö harrastuksen ohjaaja koulunkäyntiä tärkeä- nä. Kaikista koululaisista 16 % koki, että ohjaaja ei pidä koulua tärkeänä; 7–9-luokkalaisista pojista peräti joka neljäs. On tärkeätä korostaa lapsille ja nuorille, että koulutus kannattaa aina. Lapset ja nuoret Suomessa uskovat kouluttautumisen mer- kitykseen, mutta ovat epäileväisiä omista mahdollisuuksistaan edetä koulutuspoluilla. Tässäkin avuksi on oikea tieto. Tutkittu tieto kertoo, miten suuri merkitys koulutustasolla on kansakun- nan ja yksilön kaikenlaiselle menestykselle ja siitä, että meil- lä kaikille nuorille löytyy mielekäs koulutuspolku. Tärkeää on kertoa lapsille ja nuorille esimerkein henkisestä pääomasta ja koulutuksen tuomista sivistyksellisistä ja taloudellisista hyödyis- tä. Koulutus siivittää ihmisiä menestykseen ja esikuvia on hyvä tuoda lasten ja nuorten tietoisuuteen. Tutkijat tuovat esiin, että motivoituneimpia ja jaksavimpia ovat lapset ja nuortet, joilla on vahva urheilijan ja opiskelijan identiteetti. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen on parasta yh- teiskuntapolitiikkaa. Reseptikin on helppo: tuetaan kaikkia lapsia ja nuoria tarjoamalla yhdenvertaiset mahdollisuudet niin oppimiseen kuin harrastamiseen. Toteuttaminen on meis- tä aikuisista kiinni. ANITA LEHIKOINEN Kansliapäällikkö Opetus- ja kulttuuriministeriö 148 KIITOKSET Koulukinon elokuvaharrastusryhmä, Nordsjö lågstadium Parkour-ryhmä, Vallilan Parkour Akatemia Kulosaaren yhteiskoulun 9.-luokkalaiset pojat Laajasalon Palloseuran P17 B2 -joukkue Espoon kuvataidekoulun oppilaat, Kauklahti Hanna Wahlman, Koulukino Petteri Pesonen, Vallilan Parkour Akatemia Ville Hanni, Laajasalon Palloseura Simo Lampinen, Kulosaaren yhteiskoulu Marjatta Kekki, Espoon kuvataidekoulu Valokuvaaja Kari Ylitalo Taittaja Sanna Kaitakari Julkaisuun kirjoittaneet tutkijat ja asiantuntijat Tämä opas koostuu 16 tutkijan ja asiantuntijan uuteen tietoon perustuvista kirjoituksista. Opas tarkastelee miten harrastustoiminnan ohjaajat ja valmentajat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa lasten ja nuorten hyvään kasvuun ja kehitykseen, tavoitteiden saavuttamiseen harrastuksessa ja koulussa, harrastuksen jatkumiseen eri ikävaiheissa sekä ennen kaikkea harrastuksen mielekkyyteen lapsille ja nuorille. Jokaiselta kirjoittajalta on myös suosituksia ohjaajille ja valmentajille. Opas on osa kansallisen lapsistrategian toteutusta.