Copyright: Hilkka-Liisa Vuori, Sibelius-Akatemia 2011
ISBN 978-952-5959-12-3 (Painettu)
ISBN 978-952-5959-13-0 (PDF)
Studia Musica 47, ISSN 0788-3757

H
ilkka-Liisa Vuori: N

eitsyt M
arian yrttitarhassa. 

			



     B

irgittalaissisarten m
atutinum

in suuret responsoriot

Hilkka-Liisa Vuori Neitsyt Marian yrttitarhassa
 
Birgittalaissisarten  
matutinumin suuret 
responsoriot

Studia Musica 47

S
i
b
e
l
i
u
s
-
A
k
a
t
e
m
i
a
 
2
0
1
1

S
t
u
d
i
a
 
M
u
s
i
c
a
 
4
7



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 

 

 

Hilkka-Liisa Vuori  Neitsyt Marian yrttitarhassa 

 

 Birgittalaissisarten 

 matutinumin suuret 

 responsoriot 

 

 
 Studia Musica 47 

 Sibelius-Akatemia 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 

Sibelius-Akatemia 

DocMus-tohtorikoulu 

 

Väitöskirja 

Studia Musica 47 

 

 

© Hilkka-Liisa Vuori, 2011 

 

 

Taitto: Tuomo Pulkkinen 

 

Kansi: Tuomo Pulkkinen ja Karoliina Pirkkanen 

 

Kannen kuva: Kungliga biblioteket A 84 f. 1
V
. 

Antifoni Interveniente te ja 1. suuren responsorion Summe trinitatin alku 

 

Paino: Unigrafia, Helsinki 2011 

 

ISBN 978-952-5959-12-3 (Painettu) 

ISBN 978-952-5959-13-0 (PDF) 

ISSN 0788-3757  



1 

 

SIBELIUS-AKATEMIA 

DocMus-tohtorikoulu 2011 

Hilkka-Liisa Vuori 

Neitsyt Marian yrttitarhassa 

Birgittalaissisarten matutinumin suuret responsoriot 

252+38 sivua. 

 

 

TIIVISTELMÄ 

 

Cantus sororum – sisarten laulu on birgittalaisluostarin sisarten keskiaikainen hetkipalvelusli-

turgia. Tutkimuksessa tarkastellaan Cantus sororumin matutinum-rukoushetken 21 suurta res-

ponsoriota, niiden alkuperää, sävelmiä, moodeja ja laulujen tekstejä. Laulujen alkuperän tutki-

miseen liittyy myös Birgitan rippi-isän Petrus Skänningeläisen osuuden selvittäminen laulujen 

luomisessa. Lauluja lähestytään tutkimuksessa laajasta viitekehyksestä käsin perehtymällä ru-

koushetkiin, lauluihin liittyviin lukukappaleisiin ja Birgitan lauluohjeisiin sekä pohtimalla sanan 

ja sävelen suhdetta. Cantus sororumin suuria responsorioita ei ole aiemmin tutkittu, joten ky-

seessä on perustavaa laatua oleva tutkimus. 

 

Tutkimuksessa käytetyt Cantus sororum -lähteet ovat Kansalliskirjaston, Ruotsin kansalliskir-

jaston (Kungliga biblioteket) ja Uppsalan yliopiston kirjaston (Uppsala universitetsbibliotek) 

birgittalaislähteitä. Linköpingin ja Turun hiippakunnan alueelta on vertailumateriaalina käytetty 

Linköpingin, Karjalohjan ja Tammelan antifonariumeja. Eurooppalaista liturgisen laulun van-

haa perinnettä edustavat Hartkerin, Hesbertin ja Worcesterin antifonariumit. Birgitan lauluoh-

jeet ovat peräisin lähteestä Revelaciones extravagantes. Lukukappaleiden lähde on Birgitan 

näkykokoelma Sermo angelicus, Enkelisaarna, joka sisältää lukukappaleiden ja suurten respon-

sorioiden tekstit. 

 

Laulujen alkuperä on selvitetty vertaamalla nuottipaleografian menetelmiä käyttäen Cantus 

sororum -lähteiden lauluja ja tekstejä muihin käsikirjoituslähteisiin ja faksimile-lähteisiin. Ver-

tailua on edeltänyt välttämättömänä nuottien transkriptioiden kirjoittaminen. Lauluteksteihin on 

syvennytty peilaamalla niitä lukukappaleiden sisältöön. Sävelmätutkimuksessa tärkeimpänä 

esikuvana ovat Hans Holmanin menetelmät responsorio-tutkimuksessa 1960-luvulla. Moodien 

analyysissä on huomioitu antiikin aikaisten ja keskiaikaisten esikuvien lisäksi nykytutkimus, 

erityisesti luonnonsävelharmonioihin perustuvien intervallisuhteiden vaikutus sävelmän tun-

nelmaan. Sanan ja sävelen suhdetta on tutkimuksessa lähestytty laulujen moodien näkökulmas-

ta, muun muassa kirkkoisä Augustinuksen määritelmät huomioiden. 

 

Neljälletoista Cantus sororumin suurelle responsoriolle voidaan selkeästi osoittaa esikuva tut-

kimuksen vertaislähteistä. Seitsemän responsoriota on oletettavasti osittain tai kokonaan Petrus 

Skänningeläisen luomia. Sävelmät ovat laajoja sävellyksiä, joiden kirjoittamisessa on kunnioi-

tettu keskiaikaisen liturgisen kirkkolaulun formuloihin perustuvaa sävelmän muodostamista. 

Laulun moodin ja tekstin sisällön välillä on liitto, mutta liiton vahvuus vaihtelee. Keskeistä si-

sarten liturgiassa on laulujen ja lukukappaleiden suuri teologinen sisältö ja sävelmällinen rikka-

us. Koko kirkkovuosi rakennetaan toistuvan liturgisen viikkosyklin aikana yhä uudelleen. Lau-

luihin liittyvät Birgitan ohjeet syventävät tietoa ja ymmärrystä lauletun rukouksen kokonaisval-

taisesta rakentavasta merkityksestä osana rukoilevan yhteisön tasapainoista elämää. 

 

 

Avainsanoja: Birgitta, Petrus Skänningeläinen, Cantus sororum, birgittalaissisaret, matutinum, 

suuret responsoriot, lukukappaleet, moodit. 

 

  



2 

 

ABSTRACT 

 

Hilkka-Liisa Vuori 

 

In the Herb Gardens of Oure Ladye 

The Great Responsories of Matins in Bridgettine Sisters’ Liturgy of Hours 

 

 

Cantus sororum – Sisters’ Chant is the liturgy of the Hours in medieval Bridgettine convent. In 

this study, the focus is on the 21 Great Responsories of the Matins. What is the origin of these 

chants, what are their melodies, modes and texts? Some attention is paid to Petrus of Skänninge, 

Birgitta’s confessor. What is his role in creating the Great Responsories? The chants are ap-

proached from the larger point of view, keeping the Hours, the lessons and the singing instruc-

tions of Birgitta in mind. Also the relationship between the word and the chant melodies is con-

sidered. There are no previous studies about the Great Responsories of Cantus sororum, so this 

study has a significant meaning in enlightening of these magnificent chants. 

 

Cantus sororum sources used in the study are from the National Library of Finland (Suomen 

kansalliskirjasto), the National Library of Sweden (Kungliga biblioteket) and the Uppsala Uni-

versity Library (Uppsala universitetsbibliotek). The comparative sources from the dioceses of 

Linköping and Turku are the Antiphonaries of Linköping, Karjalohja and Tammela. The An-

tiphonaries of Hartker, Hesbert and Worcester represent old European traditions. The origins of 

Birgitta’s singing instructions are from the book Revelaciones extravagantes. The source for 

Birgitta’s Lessons and the Great Responsories of Matins is the Sermon of the Angel, Sermo 

angelicus. 

 

The origins of the chants have been studied with the methods of musical paleography. Compari-

son has been made between the Cantus sororum sources and other contemporary and earlier 

sources from Sweden, Finland and southern Europe. It has been necessary to make transcrip-

tions of the chants, since there are no previous studies of them. The meaning and the content of 

the chant texts are examined through the lessons. In the analysis of the melodies the most im-

portant help has been the theses on the Great Responsories in Worcester Antiphonary by Hans 

Holman in 1960s. The modal concepts of antiquity and medieval times have been considered in 

the analysis of the modes of the chants. The natural harmonies and their effect on interval rela-

tionships have been noticed when analyzing the atmosphere of the chants. Some important defi-

nitions of the word-tone relationship have been introduced by Church Father Augustine. 

 

In the comparative sources there are models for fourteen Great Responsories of Cantus sororum. 

Seven of these Great Responsories are assumingly partly or totally the work of Petrus of 

Skänninge. The Great Responsories are complicated compositions, which are written with re-

gard to the mediaeval way of composing with musical formulas. A connection can be seen be-

tween the mode of a chant and the content of the text, but the strength of this bond varies from 

one chant to another. The great theological content and the richness of music are the most cen-

tral matters in the liturgy of the sisters. The whole of the liturgical year is built every week again 

and again in this weekly cycle. The singing instructions deepen our knowledge and understand-

ing of this holistic medieval chanting as a constructive part and a contributing element to the 

harmonious society in the prayer. 

 

 

Key words: Birgitta, Petrus of Skänninge, Cantus sororum, Bridgettine Sisters, the Matins, the 

Great Responsories, the Lessons, the modes. 

 

  



3 

 

SAATTEEKSI 

 

Tämän tutkimuksen lähtökohtana on ollut soiva todellisuus. Olen laulanut keskiaikai-

seen liturgiseen lauluun erikoistuneen Vox Silentii -lauluyhtyeen jäsenenä sen perusta-

misesta alkaen, vuodesta 1992. Ensikontakti Cantus sororumin lauluihin oli vuonna 

1999. Laulujen feminiininen sävy tuntui heti omalta. Erityisen vaikuttavia olivat mietis-

kelevät ja musiikillisesti laajat suuret responsoriot. Halu tutkia ja esitellä lauluja syntyi, 

kun ymmärsin, että niitä ei enää luostareiden arjessa juurikaan lauleta. 

 

Toivon, että Birgitan lukukappaleet herättävät lukijassa syvän rukousrunouden kaipuun, 

Birgitan lauluohjeet pyrkimyksen kilvoitella nöyrään ja intohimoiseen elämään sekä 

laulujen tekstit ja sävelmät toiveen päästä itse laulamaan näitä yli puolen vuosituhannen 

takaisia rukouksia. Keskiaikaisen liturgisen laulun ei ole tarkoitus pölyttyä kirjastossa 

vaan olla osa elävää soivaa todellisuutta. Sävelmien ja tekstien hoitavuus on myös jo-

tain, jonka voisimme tarjota toinen toisellemme laulamalla niitä. Kokonaisuuden hah-

mottuminen on ollut palkitsevaa ja herättänyt minussa kunnioitusta menneitä, laulaen 

rukoilleita sukupolvia kohtaan. Kiitos myös nykyisille birgittalaissisarille heidän ruko-

uksestaan, laulustaan ja iloisesta tuestaan. 

 

Keskiajan liturgiaa rakastavat monet läheiset ihmiset ovat kannatelleet työni tekemistä. 

Sydämeni kiitos ja laulu kuuluvat heille. Teivas Oksala on kärsivällisesti toiminut lati-

nan neuvonantajana. Tuomo Pulkkinen on lauluveljenäni korjannut ja taittanut tekstini 

ja nuottini vaivoja säästelemättä. Johanna Korhonen, sisareni Vox Silentii -duossa, on 

laulaen, keskustellen, rukoillen ja mietiskellen elänyt suuret responsoriot kanssani ja 

myös oikolukenut tekstit. Samoin kiitos Vox Silentiin pitkäaikaiselle laulajalle ja perus-

tajalle Kirsti Autiolle suuresta tuesta birgittalaistutkimuksen alkutaipaleella. Teologisia, 

kirjallisia, musiikillisia, kielellisiä, käännöksellisiä ja hengellisiä neuvoja sekä keskuste-

levaa tukeaan ovat antaneet Pauli Annala, Yrjö Sariola, Hannu Rantala, Alf Härdelin, 

Helena Castrén, Terhi Varjoranta, Erkki Tuppurainen, Osmo Vatanen, Ilkka Sariola, 

Iegor Reznikoff, Ulla-Maija Mannisenmäki, Pekka Jalkanen, Tapani Rantala, Liisa Jo-

kela, Nalle Björn Öhman, Juha Lindström ja Andrew Barnett. Suomen Kulttuurirahas-

tolle kiitos apurahasta työni alkuvaiheessa. Sibelius-Akatemialle kiitos matka-

apurahasta Sveitsiin ja tuesta väitöskirjan painatuskustannuksissa. Suomalais-

ruotsalaiselle kulttuurirahastolle kiitokseni oleskeluapurahasta Tukholmaan. Kiitos le-

vy-yhtiöllemme Propriukselle ja erityisesti Jan-Erik Lindqvistille siitä, että monet suuret 

responsoriot ovat jo kuunneltavissa Vox Silentiin levyillä. Lämmin kiitokseni kuuluu 

myös ohjaajilleni vuosien varrella, Reijo Pajamolle, Ilkka Taitolle ja Hannu Vapaavuo-

relle sekä Helsingin ja Kuopion jatkotutkintoseminaarilaisille monista hyvistä kommen-

teista ja kritiikistä. Lämmin kiitokseni esitarkastajille dosentti Päivi Salmesvuorelle ja 

professori Toomas Siitanille arvokkaista neuvoista työn loppuvaiheessa. Suurena tukena 

ja kannustajana kirjoittamisessa on ollut ohjaajani Jorma Hannikainen, jota ilman työ ei 

olisi nyt tässä. Rakkaat kotijoukot, mieheni Hannu ja lapset Konsta, Linnea ja Jaakko, 

kiitos jatkuvasta tuesta. Rakkaat rukouslaulujen laulajat, teidän kanssanne laulut soivat 

edelleen. 

 

 

Espoossa ensimmäisenä adventtisunnuntaina 2011 

Hilkka-Liisa Vuori 

 

  



4 

 

LYHENTEET 

 

>< Merkkiä käytetään osoittamaan kahden nuottilähteen keskinäistä vertailua. 

AP Acta et processus canonizacionis Beate Birgitte 

BL Breviarium Lincopence 

C Constitutiones Sancte Birgitta 

Codex käsikirjoitusvolyymi, kokoomakäsikirjoitus 

CW Codex F 160 Worcesterin antifonarium 

E Revelaciones Extravagantes 

f. Folium eli sivu 

F.m. Fragmenta membranea, Kansalliskirjaston, Toivo Haapasen luettelointiin 

perustuva keskiaikaisten voudintilipergamenttien kokoelma 

Gum I:3 Karjalohjan antifonarium 

HA Hartkerin antifonarium 

HBu Heliga Birgittas Uppenbarelser 

Hes Hesbertin antifonarium 

Inc. incipit eli aluke eli intonaatio 

KA Kansallisarkisto, Helsinki 

KB Stockholms Kungliga biblioteket (Ruotsin kansalliskirjasto) 

kk. Käsikirjoitus 

KK Kansalliskirjasto eli entinen Helsingin yliopiston kirjasto (HYK) 

LB Linköpingin Breviarium 

Ms. Manuscriptum (useampia käsikirjoituksia Mss.) 

m.t. mainittu teos 

Officium rukoushetket, hetkipalvelus 

OL Ordinarium Lincopence 

1
R
 Recto, etupuolella, kirjan tai käsikirjoituksen aukeaman oikeanpuoleinen 

sivu 

R Responsum 

Rev Revelaciones Sancte Birgitte 

RS Regula Saluatoris 

SA Sermo angelicus 

SR Suuri responsorio 

TA Tammelan antifonarium 

TMA Turun maakunta-arkisto 

UUB Uppsala Universitetsbibliotek 

1
V
 Verso, takapuolella, kirjan tai käsikirjoituksen aukeaman vasemman-

puoleinen sivu 

V Versus 

Vita Vita abbreviata praedictae sponsae Christi S. Birgittae 

VKM Vadstena Klosters Minnesbok ”Diarivm Vazstenense” 

ÅA Åbo Akademis bibliotek 

 

  



5 

 

SISÄLLYS 

 

TIIVISTELMÄ 1 
 

ABSTRACT 2 
 

SAATTEEKSI 3 
 

LYHENTEET 4 
 

1 CANTUS SORORUMIN SUURET RESPONSORIOT: 

TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA LÄHTEET 7 
1.1 Tutkimuskysymykset ja -menetelmät ..................................................................... 7 

1.2 Aikaisemmat tutkimukset ..................................................................................... 10 

1.3 Tutkimusaineisto ................................................................................................... 14 
1.4 Matutinumin suuret responsoriot .......................................................................... 20 

 

2 BIRGITTALAISUUS 26 
2.1 Pyhä Birgitta ja hänen sääntökuntansa ................................................................. 26 

2.2 Birgittalaisuus Turun hiippakunnassa ................................................................... 31 
2.3 Cantus sororum – Birgittalaissisarten rukoushetkien liturgia ............................... 34 

 

3 RESPONSORIOIDEN ALKUPERÄ 45 
3.1 Petrus Skänningeläinen ja Cantus sororumin suurten responsorioiden synty ...... 45 
3.2 Lähteiden paleografia ........................................................................................... 51 

3.3 Cantus sororum -lähteet ja niiden keskinäiset erot ............................................... 54 

3.4 Hartkerin ja Hesbertin antifonariumit ................................................................... 68 
3.5 Worcesterin antifonarium ..................................................................................... 69 
3.6 Linköpingin antifonarium ..................................................................................... 75 

3.7 Karjalohjan ja Tammelan antifonariumit .............................................................. 85 
3.8 Riimiofficium-lähteet ............................................................................................ 92 

3.9 Vertailulähteisiin sisältymättömät Cantus sororumin suuret responsoriot ........... 99 

 

4 RESPONSORIOIDEN SÄVELMÄT JA SUHDE TEKSTEIHIN 109 
4.1 Sävelmien moodit ............................................................................................... 109 

4.2 Sävelmien kvantitatiiviset elementit ................................................................... 126 

4.3 Pyhän Birgitan lauluohjeet .................................................................................. 133 

4.4 Sanan ja sävelen suhde ....................................................................................... 142 
4.5 Sermo angelicus – Enkelisaarna ......................................................................... 151 

4.5.1 Johdatus lukukappaleisiin 151 

4.5.2 Pyhä Kolminaisuus ja luomaton Maria – sunnuntai 155 

4.5.3 Enkeleiden luominen ja pienempi maailma – maanantai 161 

4.5.4 Patriarkat, matriarkat ja profeetat – tiistai 166 

4.5.5 Marian syntymä – keskiviikko 172 

4.5.6 Kristuksen syntymä – torstai 176 

4.5.7 Kristuksen kärsimys ja Maria myötäkärsijänä – perjantai 183 

4.5.8 Kristuksen ylösnousemus ja Marian taivaaseen ottaminen – lauantai 190 

4.5.9 Vertailulähteisiin sisältymättömien responsorioiden tekstit 197 

4.6 Suurten responsorioiden maailma ....................................................................... 198 

4.6.1 Responsumien sukulaissuhteet 198 

4.6.2 Versusten sukulaissuhteet 216 

 



6 

 

5 CANTUS SORORUM – LITURGIA LIIKKEESSÄ 222 
5.1 Lähteiden äärellä ................................................................................................. 222 
5.2 Sävelmien kertomaa ............................................................................................ 225 
5.3 Sävelen ja sanan liitto .......................................................................................... 228 
5.4 Pohdintoja ............................................................................................................ 231 

 

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 237 

 

LIITTEET 253 
Taulukot .................................................................................................................... 253 
Perjantain laulujen sanat ............................................................................................ 262 

Johdanto Enkelisaarnaan ........................................................................................... 265 
Cantus sororumin suuret responsoriot ....................................................................... 267 

 

  



7 

 

1 CANTUS SORORUMIN SUURET RESPONSORIOT: 

 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA LÄHTEET 

 

 

1.1 Tutkimuskysymykset ja -menetelmät 

 

Keskiaikaisen birgittalaisjärjestön sisarten hetkipalvelusten liturgia on nimeltään Cantus 

sororum – sisarten laulu. Ruotsiksi se tunnetaan myös nimellä Jungfru Marie Örtagård 

eli Neitsyt Marian Yrttitarha.
1
 Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Cantus sororumin ma-

tutinum-rukoushetken suuria responsorioita,
2
 joita on 21. Suuret responsoriot ovat laajo-

ja mietiskelylauluja. Ne muodostavat varhaisaamun rukoushetken, matutinumin, yti-

men. 

 

Ensimmäinen tutkimuskysymys on, mikä on suurten responsorioiden alkuperä. Selvitet-

täessä sävelmien alkuperää huomio kiinnittyy laulukokoelman kokoajaan Petrus Olavi 

Skänningeläiseen. Laulujen alkuperää tarkentaa kysymys, mikä on Petrus Skänningeläi-

sen kädenjälki Cantus sororumin suurissa responsorioissa. Tutkimuskysymystä on edel-

tänyt materiaalin eli laulujen etsiminen ja niiden analysointi. Laulujen alkuperän selvit-

täminen edellyttää materiaalin tuntemista. Tästä seuraa toinen tutkimuskysymys, mitä ja 

minkälaisia ovat suurten responsorioiden sävelmät. Liturgisessa laulussa sanan ja säve-

len suhde on läheinen. Kolmas tutkimuskysymys on, mitä ovat sävelmiin liittyvät tekstit 

ja mikä on sävelmien suhde lauluteksteihin. Tässä kohdassa huomioidaan myös laului-

hin liittyvien lukukappaleiden tekstit. Suuret responsoriot ovat erottamaton osa luostarin 

arkea. Kokonaisuuden ymmärtämisen tähden tulee vielä kysyä, millainen on ajallinen ja 

hengellinen viitekehys sisarten lauluille. 

 

                                                 
1
 Latinaksi tämä Cantus sororumin toinen nimi on Viridarium beate Virginis Mariae. Geete 1895, 

LXXXIII. Sisarten rukoushetkien liturgiaa kutsutaan Lundénin mukaan myös nimellä officium hebdoma-

darium (hebdomas, seitsemän, seitsemän viikonpäivän mukaan). Lundén 1976, lxxxvi; Servatius 1990, 

21. Cantus sororumia ei pidä sekoittaa Pyhälle Birgitalle omistettuihin kahteen officiumiin, joita myös 

laulettiin birgittalaisluostareissa. Toinen näistä on Linköpingin hiippakunnan piispan Nicolaus Hermans-

sonin kirjoittama (k.1391) riimillinen Birgitta-officiumin. Sen tunnetuin antifoni Rosa rorans bonitatem 

lauletaan myös Cantus sororumissa. Toisen Birgitalle omistetun riimillisen officiumin on kirjoittanut 

Uppsalan arkkipiispa Birger Gregori (Gregersson) (k. 1383). Moberg 1932, 397–398; Taitto 1992, 369, 

381. Birger Gregorin officium on saatavana painettuna kirjana. Sen on toimittanut Undhagen 1960. Can-

tus sororumin ja Birger Gregorin Birgitta-officiumin yhteyksistä ks. Undhagen 1960, 23–24. Undhange-

nin mukaan jotkut kappaleet Birgitta-officiumista sisältyvät Cantus sororumiin, jossa niitä on käytetty 

memoriana, suffragiana (lisäyksinä) ja kollektarukouksina. Undhagen 1960, 23. Cantus sororumin suuria 

responsorioita ei näissä Birgitta-officiumeissa ole. 
2
 Tässä tutkimuksessa käytetään suuresta responsoriosta myös nimitystä responsorio lukemisen sujuvuu-

den tähden. 



8 

 

Cantus sororumin suurten responsorioiden alkuperän määrittäminen on käytännössä 

ollut vertaismateriaalin ja esikuvien kartoittamista. Responsorioiden esikuvien ja vertai-

luryhmän rajaaminen on tehty suuresta lähdetarjonnasta perustellusti. Pyrittäessä määrit-

telemään laulujen taustaa on tavoiteltu riittävän laajaa ja edustavaa lähdejoukkoa vertai-

lua varten. Vertailumateriaalien valinnoissa on ensinnäkin päädytty alueellisuuteen eli 

tutkimaan 1300–1500-luvuilta peräisin olevaa nuottimateriaalia, joka on ollut käytössä 

hiippakunnissa, joissa tutkimuskohteeseen liittyvät birgittalaisluostarit sijaitsivat.
3
 Ky-

symyksessä ovat Linköpingin hiippakunta, johon Vadstenan luostari kuului, ja Turun 

hiippakunta, johon Naantalin luostari kuului. Toiseksi vertailumateriaaliksi on otettu 

Cantus sororum -lähteitä iältään vanhempia keskieurooppalaisia lähteitä. Nämä lähteet 

ajoittuvat 1000–1200-luvuille. Kysymyksessä on luotaava, ei kattava tutkimus. Makro-

tasolla aineiston valinta on harkittua ja perusteltua eli valintaan on vaikuttanut käytetty-

jen lähteiden ajoitus ja sijainti. Mikrotasolla valintoihin on vaikuttanut ennen kaikkea 

myös lähteiden saatavuus. 

 

Tutkimuksessa käytetyt suomalaiset käsikirjoituslähteet sijaitsevat Kansalliskirjastossa, 

Turun maakunta-arkistossa ja Åbo Akademin kirjastossa. Kaikkiin suomalaisiin lähtei-

siin on ollut mahdollista tutustua alkuperäisinä käsikirjoituksina. Eurooppalaiset lähteet, 

Paléographie musicale -kirjat ovat painettuja faksimile-kirjoja, eli kirjojen nuottikuvat 

ovat valokuvia alkuperäisistä käsikirjoituksista.
4
 Kaikki tutkimuksessa käytetyt ruotsa-

laiset lähteet ovat käsikirjoituksia Uppsalan yliopiston kirjastosta (Uppsala universitets-

bibliotek) ja Ruotsin kansalliskirjastosta (Kungliga biblioteket, Stockholm). Suomalais-

ten lähteiden tavoin myös näihin lähteisiin on perehdytty alkuperäisinä käsikirjoituksi-

na. Lähteitä valittaessa on käyty läpi Uppsalan C-kokoelman lähdemateriaalikuvaukset 

sekä nuotilliset Ruotsin kansalliskirjaston Cantus sororum - ja Linköpingin antifonarium 

-lähteet. Tutkimuksen rajaaminen näiden kahden ruotsalaisen kirjaston materiaaliin on 

ollut valinta, joka on täytynyt tehdä käytettyjen resurssien puitteissa. Lisäksi niiden voi-

daan katsoa olevan riittävän edustava otos. Tämä kaikki työskentely on perustavanlaa-

tuista materiaalin rajaamista ja siihen tutustumista, joka kuuluu käsikirjoituksista tehtä-

vään keskiaikaisen laulun tutkimukseen.
5
 Laulumateriaalista on tutkimuksen puitteissa 

                                                 
3
 ”Liturgiset käsikirjoituskatkelmat voidaan myös määrittää primaarisen provenienssin eli ensisijaisen 

käyttöpaikan näkökulmasta. Tämä tarkoittaa niiden dateerausta eli ajoittamista ja lokalisoimista eli pai-

kantamista sisällöllisin perustein.” Knuutila 2009, 183. 
4
 Kun käsillä olevassa tutkimuksessa käytetään nimitystä vanhat lähteet, viitataan tutkimuksessa käytet-

tyihin kahteen Paléographie musicale -lähteeseen. 
5
 Lähteiden tarkastelu perustuu koko ajan niiden keskinäiseen vertailuun suuremman lähdejoukon piirissä. 

Tutkimuksen valikoiman tulee adekvaatisti (riittävästi, asianmukaisesti) edustaa eri lähdelajeja ja lähteis-

sä esiintyviä tendenssejä. Dahl 1971, 40. 



9 

 

laadittu sävelmätaulukot, joista on voitu verrata sävelmien keskinäisiä eroja. Taulukoi-

den laajuuden takia niistä on tutkimukseen poimittu esimerkkikohtia, joiden katsotaan 

antavan tarpeeksi kattavan kuvauksen sävelmien välisistä tyypillisistä eroista. 

 

Suurten responsorioiden sävelmätutkimuksen edellytyksenä on laulujen translitterointi 

käsikirjoituksista. Nuottien translitteraatiot ovat tutkimuksen liitteenä. Translitterointi 

on tehty pyrkien säilyttämään alkuperäinen nuottikuva mahdollisimman tarkasti, nuotti-

paleografian menetelmiä kunnioittaen.
6
 Notaatio on translitteroinnissa kirjoitettu ne-

liönuottikirjoituksena neliviivaiselle viivastolle. Vanhassa notaatiossa nuottien yhdis-

telmät sisältävät informaatiota laulun sanajaosta ja tavujaosta huomattavasti enemmän 

kuin jos ne kirjoitettaisiin viisiviivaiselle viivastolle yksittäisinä nuotteina nykyaikaisel-

la notaatiolla. Transkriptiossa käytetty fontti on Meinrad.
7
 Liitteessä olevien nuottien 

lähteenä on käytetty käsikirjoitusta A 84, joka sisältää kaikki Cantus sororumin suuret 

responsoriot.
8
 Sävelmien suhteen on tässä tutkimuksessa erityisesti perehdytty sävelmi-

en ja fraasitusten keskinäisiin eroihin sekä notaation variaatioihin. 

 

Cantus sororumin suurten responsorioiden melodioita ei ole tähän mennessä tutkittu, 

eikä niistä ole olemassa painettua lähdettä. Tässä tutkimuksessa analysoidaan suurten 

responsorioiden sävelmiä sävelmäanalyysin perusmenetelmin. Sävelmät luokitellaan 

sävelmäperheisiin niiden moodin, intervallisuhteiden ja sävelmätyypille ominaisten 

formuloiden analysoinnin avulla. Laulujen moodit määritellään keskiaikaisen musiikin 

kuvausten mukaisesti. Moodimääritelmissä nojaudutaan myös etnomusikologiseen nä-

kemykseen keskiajan viritysjärjestelmistä. 

 

Responsorioiden musiikillisten rakenteiden analyysissä on noudatettu perinteisiä keski-

ajan tutkimuksessa käytettyjä analyysitapoja. Tutkimuksessa on viitattu erityisesti mu-

siikkitieteen tohtori, professori Hans-Jørgen Holmanin (1961) suuria responsorioita kä-

                                                 
6
 Termillä paleografia (kr. palaio = vanha, grafein = kirjoittaa) tarkoitetaan sekä vanhojen kirjoitustapo-

jen historiaa että vanhojen kirjoitusten tulkitsemista. Tämän tieteenalan tulokset palvelevat sekä käsikir-

joitusten tekstien lukemista että käsikirjoitusten ajoittamista ja paikallistamista. Lamberg 2009, 365. Ter-

millä viitataan erityisesti kreikan- ja latinankielisiin kirjoituksiin. Paleografiaa erityisesti tutkineen bene-

diktiiniveli Cardinen mukaan musiikin paleografian voidaan määritellä olevan tiedettä, joka pyrkii tutki-

maan, miten ikivanhoissa nuottisysteemeissä on musiikkia ilmaistu visuaalisesti. Paleografian kohde on 

vanha käsikirjoitus. Tarkoituksena on tulkita ja säilyttää käsikirjoituksen musiikki. Musiikin paleografia 

on Cardinen mukaan nykyään rajoittunut tutkimaan musiikillisia symboleja, niiden erilaisia muotoja ja 

historiaa sekä maantieteellistä levinneisyyttä. Cardine 1982, 7. 
7
 Nimensä fontti on saanut kehittäjiensä mukaan, joka on Meinradin luostari Yhdysvalloissa. Benediktii-

nimunkki Pyhä Meinrad (k. 863) oli erakko ja pyhimys Einsiedelnissä Sveitsissä. Lähde: 

www.saintmeinrad.edu 
8
 Ks. lähteen kuvaus luvusta 1.3. 

http://www.saintmeinrad.edu/


10 

 

sittelevään väitöskirjaan The Responsoria Prolixa of the Codex Worcester F 160.
9
 Tässä 

tutkimuksessa käytetään hänen menetelmäänsä merkittäessä suurten responsorioiden 

rakenteita. 

 

Ajallisen viitekehyksen sisarten laululle muodostavat päivän rukoushetket ja kirkko-

vuoden kulku. Kirkkovuosi on rukoushetkissä joka viikko toistuvana teemallisena syk-

linä. Laulujen sanat, päivien teemat ja lukukappaleet kuuluvat birgittalaisen hengellisen 

elämän ytimeen. Tämän hengellisyyden olennainen osa on Marian kunnioittaminen ja 

hänen esimerkkinsä seuraaminen. Marian kunnioittaminen huomioidaan tutkimuksessa 

rukoushetkien sekä lukukappaleiden ja yksittäisten laulujen tekstien kuvauksissa. Can-

tus sororumin suurten responsorioiden tekstien ja sävelmien suhteeseen perehdytään 

tarkastelemalla ja vertaamalla laulujen moodeja ja sävelmäperheitä laulujen teksteihin ja 

teemoihin. Sisarten liturgiassa päivän teemaa käsitellään joka aamu kolmesta eri näkö-

kulmasta eli puhelaulamalla kolme lukukappaletta, joista jokaista seuraa suuri responso-

rio. Lukukappaleiden tekstien kokonaiskuvaan perehtyminen on välttämätöntä, kun ana-

lysoidaan sävelmien tunnelmaa suhteessa teksteihin ja sisarten viikkoliturgian kulkuun. 

Tähän tutkimukseen lukukappaleista on valittu suurten responsorioiden sisällön kannal-

ta keskeisiä otteita. Tutkimusote on kuvaileva. 

 

Hengellistä viitekehystä edustavat laulutekstien ja lukukappaleiden lisäksi Birgitan lau-

luohjeet sekä keskiaikaiset näkemykset ihmisestä sielullisena ääniolentona. Suuret res-

ponsoriot ovat osa kokonaisuutta kokonaisvaltaisessa rukouksessa. Liturginen laulu on 

äänellä rukoilemista. Musiikki kertoo ihmisistä ja heidän tunteistaan heidän elämässään 

ajassa. Tämä tutkimus kartoittaa keskiaikaisen luostarin sisarten laulamia rukouksia – 

sävelmän suhdetta sanaan ja laulun suhdetta laulajaan. 

 

 

1.2 Aikaisemmat tutkimukset 

 

Aikaisemman Cantus sororum -tutkimuksen painopiste on ollut laulujen teksteissä. Fi-

losofian tohtori Viveca Servatiuksen mukaan melodioita ja tekstejä on tutkittu vain vä-

hän ottaen huomioon, että Cantus sororumia on jo kauan pidetty yhtenä Ruotsin keski-

ajan musiikkikirjallisuuden merkkiteoksena.
10

 

                                                 
9
 Holman 1961, 82–83. 

10
 Servatius 1990, 24. 



11 

 

Monissa tutkimuksissa vanhin ruotsinkielinen lähde Sermo angelicukselle ja Cantus 

sororumille on kielentutkija, kirjailija Robert Geeten editio (1895) piispa Nikolaus Rag-

valdssonin ruotsintamista Cantus sororumin lauluteksteistä, Jungfru Marie Örtagård 

(1510). Kirja sisältää hetkipalvelussyklin laulutekstit, mutta ei lukukappaleita. Piispa 

Ragvaldsson teki 1400-luvun lopulla Cantus sororumista Vadstenan nunnille ruotsinkie-

lisen käännöksen ja selitykset.
11

 Geeten työ on viitepohjana muun muassa suomalaisen 

tutkijan, filosofian tohtori Toivo Haapasen tutkimuksissa (1922–1932)
12

 ja Uppsalan 

yliopiston kirjaston C-luetteloissa (1988–1995).
13

 Geeten kirjan rinnalle voidaan nostaa 

Syon Abbeyn John Henry Bluntin toimittama englanninkielinen käännös Cantus soro-

rumista, Myroure of Oure Ladye (1. painos 1873).
14

 Kirja sisältää rukoushetkien kulun 

ja lisäksi laulua ja rukousta koskevia ohjeita. Birgittalaisesta teologiasta on kirjoitettu 

paljon, mutta erityisesti hetkipalvelussyklin teologiasta on kirjoittanut professori Alf 

Härdelin (muun muassa 1993). Responsoriotekstejä ja lukukappaletekstejä on analysoi-

tu hyvin vähän verrattuna esimerkiksi Birgitan muista näyistä tehtyjen analyysien mää-

rään. 

 

Sermo angelicus eli suuret responsoriot ja lukukappaleiden tekstit ovat Birgitan näky-

kokoelman osassa XI, Opera minora II, toim. Sten Eklund 1972. Tässä tutkimuksessa 

on lisäksi käytetty lähteenä kääntäjä Tryggve Lundénin (1976) ja filosofian tohtori, do-

minikaaniveli Anders Piltzin (1993) ruotsinnoksia. Lundénin tutkimus sisältää myös 

lukukappaleiden selityksiä ja tekstien pohdintoja, jotka ovat hetkipalvelussyklin koko-

                                                 
11

 Ragvaldssonin tiedetään liittyneen birgittalaiseen sääntökuntaan vuonna 1476 ja palvelleen sittemmin 

Vadstenan kenraalikonfessorina vuosina 1501–1506 ja 1511–1512. Hänen arvioidaan ruotsintaneen teks-

tin 1400-luvun loppupuolella tai 1500-luvun alussa. Ragvaldsson kuoli vuonna 1514. Ragvaldssonista 

tietoa: Geete 189, LXXXVI ja Lundén 1976, L–LIII. Nils Ragvaldssonin kirjoittama, ehyenä säilynyt 

Cantus sororumin käännös ja selitykset on Ruotsin kansalliskirjastossa. Kirja on päivätty vuodelle 1510. 

Ks. Lindblom 1973, 83–85. 
12

 Geeten työ on perustana myös käsillä olevan tutkimuksen responsoroiden latinankielisille teksteille. 

Lisäksi työssä on käytetty tukena Alf Härdelinin ruotsinnoksia suurista responsorioista. Härdelin 2002–

2011. 
13

 Suuri apu käsillä olevassa tutkimuksessa ruotsalaisten vertailulähteiden etsimisessä ovat olleet Uppsa-

lan yliopiston C-luettelot, jotka sisältävät tarkat kuvaukset 770 käsikirjoituslähteestä. C-luettelot ovat 

yliopiston merkittävin keskiaikaisten liturgisten pergamenttien kokoelma. Andersson-Schmitt 1988, IX. 

Luettelot ovat nähtävissä internetissä www.manuscripta-mediaevalia.de 
14

 Lundénin mukaan kirjan kirjoittajana voidaan pitää Fishbournea, vaikka häntä ei mainita kirjassa ni-

meltä. Lundén perustaa näkemyksensä aiemman tutkijan Collinsin perusteluihin sekä Myrouren kirjoitta-

jan kommentteihin Sermo Anglicuksen kirjoittamisesta. Blunt 1998, viii–ix,18;. Lundén 1976, LIII–LV. 

Myroure of Oure Ladyen näköispainos vuodelta 1873 on uusintapainoksena vuodelta 1998, toimittajana 

teologi John Henry Blunt. Kirja arvioidaan kirjoitetun 1460–1500, kuitenkin lähempänä vuotta 1460. 

Blunt 1998, vii. Tekstien alkuperä arvioidaan olevan jo vuosilta 1415–1450. Professori Anne B. Yardley 

tuo esille, että Syon Abbeyn papit ja veljet olivat tunnettuja oppineisuudestaan. Cantus sororumin lisäksi 

he käänsivät monia latinankielisiä kirjoituksia englanniksi. Yardley 1987, 18. Kirjan nimi Myroure of 

Oure Ladye voidaan kääntää suomeksi esimerkiksi muodossa Neitsyt Marian peili tai Valtiattaremme 

peili. 

http://www.manuscripta-mediaevalia.de/


12 

 

naisuuden hahmottamisen kannalta merkittäviä. Anders Piltzin ruotsinnos on tuorein 

versio Sermo angelicuksesta. Se on Vadstenan nunnien ja Alf Härdelinin tarkastama. 

 

Birgitan lauluohjeita ja niiden merkitystä ovat analysoineet musiikkitieteen professori 

Carl-Allan Moberg ja musiikkitieteen professori Ingmar Milveden. Milvedenin ja Mo-

bergin näkemykset ovat taustalla tässä tutkimuksessa lauluohjeiston käsittelyssä. Milve-

den on muutamissa artikkeleissa pohtinut birgittalaissisarten lauluohjeita ja tehnyt niistä 

tarkkaa analyysia muun muassa artikkelissa Sjungen ödmjukhet (1973). Hänen kanssaan 

samansuuntaista tutkimusta oli jo vuosikymmen aiemmin tehnyt Moberg muun muassa 

artikkelissa Den heliga Birgitta och musiken (1965). 

 

Cantus sororumin sisältämien laulujen analysoimisessa uusinta tutkimusta edustaa Ser-

vatiuksen väitöskirja Cantus Sororum, musik- und liturgigescichliche studien zu den 

antiphonen des birgittinischen Eigen repertoires vuodelta 1990 ja filosofian tohtori 

Ann-Marie Nilssonin tutkimus On liturgical hymn melodies in Sweden during the mid-

dle ages vuodelta 1991. Servatius on analysoinut Cantus sororumin antifonien melodioi-

ta, kun taas Nilsson on perehtynyt Cantus sororumin hymneihin. 

 

Ruotsi on johtava maa Birgitta-tutkimuksessa. 1990-luvulla Ruotsissa on panostettu 

myös perustyöhön, kuten Vadstenan lähteiden uudelleenkartoittamiseen, Ruotsin kan-

salliskirjaston lähteiden digitaaliseen luettelointiin ja Uppsalan kirjaston C-luettelon 

tekemiseen. Suomalaisista tutkijoista esimerkiksi 1960-luvulla vaikuttaneen keskiajan 

tutkijan, dosentti Birgit Klockarsin kirja Birgitta och böckerna (1966) on edelleen huo-

mionarvoinen. Uutta suomalaista Birgitta-tutkimusta edustaa teologian tohtori, dosentti 

Päivi Salmesvuoren väitöskirja Birgitasta vallankäyttäjänä: Birgitta – Power and Autho-

rity (2009). Uutta tutkimusta edustaa myös professori Helge Nordahl, jonka mukaan 

2000-luvulla olisi korkea aika tuoda esille Birgitan rippi-isän Petrus Skänningeläinen 

suuruus Cantus sororumin luojana.
15

 

 

Suurten responsorioiden vanhemmista tutkimuksista voidaan mainita 1900-luvun alku-

puolelta professori Peter Wagnerin sarja Einfuhrung in die gregorianischen Melodien,
16

 

jonka osat yksi ja kolme sisältävät yleisluontoista tietoa suurista responsorioista, ja pro-

                                                 
15

 Nordahl 2003a; Nordahl 2003b, 87–94. 
16

 Wagner I 1911, 123–140; Wagner III 1921, 188–216. Wagnerin käsityksistä koskien suuria responsori-

oita ks. myös Holman 1961, 60–62. 



13 

 

fessori W.H. Freren työ, Antiphonale Sarisburiense (1901–1925),
17

 joka on faksimile-

painos Salisburyn antifonariumista. Tämän käsillä olevan työn kannalta oleellinen suu-

ria responsorioita käsittelevä tutkimus on Hans-Jörgen Holmanin väitöskirja The Res-

ponsoria Prolixa of the Codex Worcester F 160 vuodelta 1961. Hän on työssään analy-

soinut Worcesterin antifonariumin sisältämät suuret responsoriot. Uutta tutkimusta 

edustaa filosofian tohtori Kate Helsenin responsoriotutkimus The Great Responsories of 

the Divine Office – Aspects of Structure and Transmission vuodelta 2008, jonka pääläh-

de on Saint-Maur-des-Fossés -luostarin antifonarium numero 12044. Tutkimuksessaan 

Helsen on erityisesti analysoinut eri moodeille tyypillisten formuloiden esiintymistä 

suurissa responsorioissa. Hänen tutkimuksensa on vahvistanut Holmanin jo luomia käsi-

tyksiä moodeille ominaisista fraaseista. 

 

Keskiaikaisen liturgisen musiikin tutkimuksesta Suomessa voidaan erityisesti mainita 

viime vuosisadan alkupuolelta filosofian tohtori, dosentti Toivo Haapasen merkittävät 

käsikirjoitustutkimukset Verzeichnis der Mittelalterlichen Handschriftenfragmente in 

der Universitätsbibliothek zu Helsingfors I-III, I Missalia, II Gradualia, III Breviaria, 

(1922–1932). Vanhempaa tutkimusta edustaa myös professori Aarno Malinin (Mali-

niemi) tutkimus Der Heligenkalender Finnlands, Seine Zusammensetzung und entwic-

klung, (1925). Musiikin tohtori Ilkka Taitto on jatkanut laaja-alaisesti Haapasen viitoit-

tamaa tietä laatimalla merkittäviä luetteloita ja kuvauksia suomalaisista säilyneistä kes-

kiaikaisista liturgisista käsikirjoituksista tutkimuksillaan Documenta Gregoriana, lati-

nalaisen kirkkolaulun lähteitä Suomessa, (1992) ja Catalogue of Medieval Manuscript 

fragments in the Helsinki University Library. Fragmenta membranea IV:1 texts, and 

IV:2, plates, (2001). Teologian tohtori Ermo Äikään tutkimus Hymnus Angelicus, Turun 

hiippakunnan keskiaikaisen messusävelmistön Gloria-melodiat, niiden tekstipohja ja 

käyttö (1996) on syventymistä yksittäiseen laulutyyppiin, messun Gloria-sävelmiin 

1300-luvulta reformaation kynnykselle saakka. Hänen työnsä ajoittuu samoille vuo-

sisadoille kuin käsillä oleva tutkimus ja samaan hiippakuntaan. Uusinta keskiaikaiseen 

liturgiseen lauluun liittyvää tutkimusta edustaa musiikin tohtori Jorma Hannikaisen tut-

kimus Suomeksi suomalaisten tähden. Kansankielisen tekstin ja sävelmän suhde Micha-

el Bartholdi Gunnæruksen suomenkielisessä Officia Missae -introituskokoelmassa 

(1605) (2006), joka keskittyy ensimmäisiin suomenkielisiin psalmilauluihin. Hänen 

                                                 
17

 Frere, 1901–1925. Antiphonale Sarisburiense. Freren käsityksistä koskien suuria responsorioita, tiivis 

esitys ks. Holman 1961, 63–75 ja Helsen 2008, 36–40. 



14 

 

työnsä kertoo ajasta, jolloin rakennettiin siltaa katolisesta Suomesta luterilaiseen Suo-

meen. 

 

Käsillä olevassa tutkimuksessa on viitattu erityisesti Haapasen luettelon kolmanteen 

osaan suomalaisten birgittalaislähteiden kuvauksissa, Maliniemen Pyhimyskalenteriin 

Maria-juhlien ajoittamisessa ja Taiton Documenta Gregoriana -kirjaan koskien birgitta-

laislauluja sekä Tammelan ja Karjalohjan antifonarium -lähteiden kuvauksia. Äikään 

tutkimus on tarjonnut käsillä olevan tutkimuksen kannalta mielenkiintoista lisätietoa 

erityisesti Turun hiippakunnassa käytössä olleista Marian kunniaksi vietetyistä votiivi-

messuista. Lähdetutkimuksen suomenkielisen terminologian tukena on Taiton lisäksi 

käytetty muun muassa kirjaa Keskiajan avain (Helsinki 2009) ja siitä erityisesti histori-

an tutkija, dosentti Marko Lambergin artikkelia Latinalainen paleografia ja dosentti 

Jyrki Knuutilan artikkelia Kirkolliset lähteet. Liturgisen musiikin termien määrittelemi-

sessä ja rukoushetkien rakenteiden tutkimisessa tärkeitä kirjoja ovat olleet myös perus-

teokset: professori Willy Apel: Gregorian chant (1958); Solesmesin benediktiiniveli, 

Eugène Cardine: Gregorian Semiology (1982) ja musiikkitieteen professori David Hi-

ley: Western plainchant (1993). Keskiajan musiikinteoreetikkojen näkemyksissä tärkeä 

lähde on ollut professori Timothy J. McGeen kirja The Sound of Medieval Song (1998). 

Professori Leo Treitler With Voice and Pen. Coming to know medieval song and how it 

was made (2003) ja professori Peter Jeffery Re-Envisioning Past Musical Cultures. 

Ethnomusicology in the Study of Gregorian Chant (1992) ovat tärkeitä lähteitä lähestyt-

täessä etnomusikologian näkökulmasta keskiajan kirkkolaulua. Tutkimuksessa käytet-

tyyn Treitlerin kirjaan on koottu hänen artikkeleitaan vuosien varrelta. Etnomusikologi-

sia näkemyksiä syventävät professori Iegor Reznikoff L’intonation juste et 

l’interprétation de la musique ancienne. Meslanges (1988), On Primitive Elements of 

Musical Meaning (2005) ja filosofian tohtori Sakari Vainikka Radices Canorvm (2001), 

jotka ovat pohtineet erityisesti viritysjärjestelmiä ja moodeja. 

 

 

1.3 Tutkimusaineisto 

 

Tutkimusaineisto muodostuu 24 lähteestä. Neliönuotit sisältäviä käsikirjoituslähteitä on 

22. Näistä Cantus sororumin suuria responsorioita sisältäviä käsikirjoituslähteitä on 13: 

Kansalliskirjastosta viisi birgittalaisfragmenttia (lähteet 3–7), kaksi lähdettä Ruotsin 

kansalliskirjastosta (lähteet 8 ja 15), Uppsalan yliopiston kirjastosta kolme kuoronjohta-



15 

 

jalle tarkoitettua ohjetta (lähteet 13, 18 ja 24) ja kolme processionale-lähdettä, jotka ovat 

olleet Vadstenan sisarten käytössä (lähteet 14, 20 ja 21).
18

 

 

Vertailevassa aikalaistutkimuksessa on käytetty kahta suomalaista käsikirjoituslähdettä 

Turun hiippakunnan alueelta, Karjalohjan antifonariumia (lähde 9) ja Tammelan anti-

fonariumia (lähde 10). Näistä ainakin toista, Tammelan antifonariumia, on käytetty 

myös Naantalin luostarissa.
19

 Ruotsalaisia Linköpingin hiippakunnassa käytettyjä ver-

tailulähteitä on kaikkiaan seitsemän: kaksi riimiofficiumia
20

 (lähteet 11 ja 12), yksi pro-

cessionale (lähde 22) ja neljä antifonariumia (lähteet 16, 17, 19 ja 23). Linköpingin läh-

teet ovat oletetusti olleet Vadstenassa veljien käytössä. 

 

Käsikirjoitusten lisäksi vertailumateriaalina on ollut kaksi faksimile-kirjaa Paléographie 

musicale -kirjasarjasta: neliönuotit sisältävä Worcesterin antifonarium (lähde 2) ja neu-

minotaation sisältävä Hartkerin antifonarium
21

 (lähde 1). Hartkerin antifonarium on 

kirjoitettu Sankt Gallenin neumein,
22

 jotka tarkan sävelkorkeuden sijasta antavat vain 

viitteen melodian kulusta. 

 

Näiden 24 lähteen ohella on tekstilähteenä käytetty Hesbertin antifonariumia osa IV, 

johon on koottu yhdentoista käsikirjoituslähteen responsoriotekstit yhdestätoista eri läh-

teestä Ranskasta, Italiasta, Saksasta ja Sveitsistä. Tekstilähteiden ajoitus on vuosisadoil-

ta 800–1400.
23

 

                                                 
18

 Processionale on hetkipalveluksissa käytetty kirjatyyppi, josta on laulettu erityisesti käveltäessä kulku-

eessa. Kirja sisältää mm. antifoneja ja suuria responsorioita, ja se on nuotinnettu. Taitto 1992, 63. 
19

 Taitto 1992, 393. Tässä tutkimuksessa käytetään Turun hiippakunnan alueen lähteistä nimitystä suoma-

laiset lähteet, vaikka Suomi käsikirjoitusten syntyaikaan oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Nimitykset 

Karjalohjan antifonarium ja Tammelan antifonarium on annettu käsikirjoituksille myöhemmin. Ne eivät 

ole alkuperäisiä nimityksiä. 
20

 Liturgisia lauluja on 1100-luvulta alkaen usein kirjoitettu rytmisinä säkeinä, joissa sanoilla on asso-

nanssi ja viimeistään 1200-luvun loppupuolelta lähtien riimillisyys erityisenä tyylipiirteenä. Riimillistä 

kokonaisuutta, messua tai hetkipalvelusta, alettiin keskiajalla kutsua riimiofficiumiksi tai riimihistoriaksi 

(lat. historia rhythmica, h. rhytmata, h. rimata). Gregersson 1960, 5. 
21

 Antifonarium on hetkipalveluksissa käytetty kirjatyyppi, jonka keskeistä sisältöä ovat antifonit ja suuret 

responsoriot. Kirjassa voi olla myös invitatoriumeja, versikkeleitä ja hymnejä. Kirjatyyppi on aina nuo-

tinnettu. Historiallisesti antifonariumilla on voitu tarkoittaa myös messukirjaa. Antifonariumin historialli-

nen tausta ks. Taitto 1992, 59–63 ja 135–138. Hartkerin antifonarium on saanut nimensä kirjoittajansa St. 

Gallenin luostarin munkin B. Hartkerin mukaan. Antifonarium on kirjoitettu n. vuonna 1000. Se on Car-

dinen mukaan todennäköisesti paras lähde tutkittaessa hetkipalvelusten lauluja. Cardine 1982, 10. St. 

Gallenin luostarin käsikirjoituksista ja mm. tästä kyseisestä käsikirjoituksesta ks. tarkemmin Hesbert 

1965, VI–IX; Hiley 1993, 571–574. 
22

 Notaatio on saanut nimensä sveitsiläisen St. Gallenin luostarin mukaan. Cardine 1982, 9–10. 
23

 Corpus antiphonalium officii vol. IV: Responsoria, versus, hymni et varia (Hesbert 1970) sisältää teks-

tivariaatiot 11 Cantus sororumin responsorioon, SR 1, 4, 6, 11, 12, 13, 14, 15, 19, 20 ja 21. Kirjassa viita-

taan yhteentoista eri käsikirjoituslähteeseen (Ranskasta, Italiasta, Sveitsistä ja Saksasta). Lähteiden jou-

kossa on myös Hartkerin antifonarium, joka on sinänsä myös tämän käsillä olevan tutkimuksen lähde. 

Hesbert 1963, VIII–XXII; Hesbert 1965, VI–XX. 



16 

 

Oheisessa luettelossa jokaisesta lähteestä kerrotaan sen tämänhetkinen sijainti: paikka-

kunta, kirjasto ja maa. Lähteistä on myös kirjattu käsikirjoituksen (kk.) numero ja nimi, 

jos sellainen erikseen on käsikirjoitukselle vakiintunut. Kirjatyyppi on yleensä merkitty 

kirjaston luetteloihin käsikirjoituksen tietojen yhteyteen. Tarkkoja lähdekuvauksia ovat 

kirjoittaneet tutkijat Mocquereau, Froger, Gummerus, Haapanen, Moberg, Servatius ja 

Taitto sekä C-luettelon kirjoittajat. Heidän kirjaamiinsa tietoihin viitataan luettelon koh-

dassa Kuvailu. Lähteen kuvailu yleensä sisältää ajoituksen, käsikirjoituksen käyttöpai-

kan ja käyttäjät, käsikirjoituksen fyysiset tiedot ja sisällön sekä mahdollisen kirjoittajan. 

Provenienssilla tarkoitetaan paikkaa, jossa käsikirjoitusta oletetaan käytetyn. Usus eli 

käyttötarkoitus on tämän tutkimuksen lähteissä lähinnä luostariympäristö. Joissakin 

tapauksissa käsikirjoituksen ajoitus on perusteltu lähdetiedoissa. Silloin, kun perusteluja 

ei ole kerrottu, on oheiseen luetteloon merkitty m.t. ei anna kriteeriä, eli ajoituksen 

määrittelyperuste ei ole tiedossa. Lähteiden sisältö on luetteloitu siinä määrin kuin niissä 

on ollut Cantus sororumin suuria responsorioita tai vertailumateriaalia. 

 

Tutkimuslähteet ja niiden sisältämät suuret responsoriot: 

 

1. Sankt-Gallen, luostarikirjasto (Sveitsi), kk. 390–391. Ns. Hartkerin antifonarium 

Kirjatyyppi: Antifonarium. 

Kuvailu: Paléographie musicale I (toim. Froger) 1970, 15–18. 

Ajoitus: 980–1011 (m.t.). 

Provenienssi: Sankt-Gallenin benediktiiniluostari. 

Usus: monasticum
24

 

Sisältö: suuret responsoriot (SR) 1, 4, 12, 13, 14, 15, 19, 20 ja 21.
25

 

 

2. Worcester, tuomiokirkon kirjasto (Iso-Britannia), kk. 160. Ns.Worcesterin 

antifonarium Codex F 160. 

Kirjatyyppi: Antifonarium. 

Kuvailu: Paléographie musicale XII (toim. Mocquereau) 1922, 9–23. 

Ajoitus: N. 1230 (m.t.). 

Provenienssi: Winchesterin tuomiokirkko. 

Usus: monasticum. 

Sisältö: SR 1, 4, 6, 11, 12, 13, 14, 15, 19, 20, 21. 

 

3. Helsinki, Kansalliskirjasto (Suomi), kk. F.m. III 128. 

Kirjatyyppi: Breviarium.
26

 

                                                 
24

 Käyttötarkoitus: luostaripalvelus. 
25

 Suurten responsorioiden ja lähteiden kohdalla tässä tutkimuksessa käytetään mahdollisimman niukasti 

merkintää n:o. Tällä tavalla hieman kevennetään tekstiä. 
26

 Breviarium eli Breviario on kirja, johon on koottu hetkipalveluksissa tarvittavat luettavat ja laulettavat 

tekstit. Heikkilä 2009, 164. Se sisältää psalterium-osion lisäksi rukoushetkiä ja hiippakunnan pyhimyska-

lenterin. Hedström 2008, 14. Breviariumin sisältöä ovat antifonit, invitatoriumit, suuret responsoriot, 

lyhyet eli pienet responsoriot, hymnit, erityyppiset lukukappaleet ja kapittelit, erityyppiset rukoukset, 

siunaukset, liturgiset tervehdykset, versikkelit, psalmit, Uuden ja Vanhan testamentin kiitosvirret, Te 



17 

 

Kuvailu: Haapanen 1932, 58. 

Ajoitus: 1300-luvun viimeinen neljännes, 1400-luvun ensimmäinen neljännes (m.t., ei 

anna kriteereitä). 

Provenienssi: Naantalin birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 11. 

 

4. Helsinki, Kansalliskirjasto (Suomi), kk. F.m. III 127. 

Kirjatyyppi: Breviarium. 

Kuvailu: Haapanen 1932, 57. 

Ajoitus: 1400-luku (m.t., ei anna kriteereitä). 

Provenienssi: Naantalin birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 16. 

 

5. Helsinki, Kansalliskirjasto (Suomi), kk. F.m. III 165. 

Kirjatyyppi: Breviarium. 

Kuvailu: Haapanen 1932, 74. 

Ajoitus: 1400-luku (m.t., ei anna kriteereitä). 

Provenienssi: Naantalin birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 1, 3 ja 14. 

 

6. Helsinki, Kansalliskirjasto (Suomi), kk. F.m. III 189. 

Kirjatyyppi: Breviarium. 

Kuvailu: ks. Haapanen 1932, 84. 

Ajoitus: 1400-luku (m.t., ei anna kriteereitä). 

Provenienssi: Naantalin birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 7 ja 17. 

 

7. Helsinki, Kansalliskirjasto (Suomi), kk. F.m. III 132. 

Kirjatyyppi: Antifonarium. 

Kuvailu: Taitto 2001, 141–142. 

Ajoitus: 1400-luku (m.t., ei anna kriteereitä). 

Provenienssi: Naantalin birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 7, 8 ja 16. 

 

8. Tukholma, Kansalliskirjasto (Ruotsi), kk. A 92a. 

Kirjatyyppi: Processionale. 

Kuvailu: Servatius 1990, 59. 

Ajoitus: 1499 (m.t. Servatius 1990, 59). 

Provenienssi: Maria Maihingenin birgittalaisluostari (Saksa). 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 1, 2, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 10, 11, 12, 14, 15, 16, 17, 18, 19 ja 21. 

 

                                                                                                                   
Deum, ohjeet hetkipalvelusten järjestelystä ja psalmikaavat. Breviarium voi olla nuotinnettu tai pelkkä 

tekstikirja. Taitto 1992, 63. Rukoushetkien liturginen aineisto koottiin lännessä ensimmäisen kerran 1000-

luvulla yhdeksi kirjaksi, breviariumiksi, joka oli tarkoitettu papiston yksityistä rukouselämää varten. Koti-

la, Vatanen 2002, 8–9. 



18 

 

9. Turku, Maakunta-arkisto (Suomi), kk. TMA, Ttkad. Gu I:3. (Liber capelle 

Charis Luoyo) Ns. Karjalohjan antifonarium. 

Kirjatyyppi: Antifonarium. 

Kuvailu: ks. Gummerus 1912, 88; Taitto 1992, 355. 

Ajoitus: 1400-luvun viimeinen neljännes (m.t., Gummerus 1912, 88). 

Provenienssi: Karjalohjan kappeli. Ilmeisesti käsikirjoitus tullut sinne muualta, Gumme-

rus 1912, 88; Taitto 1992, 355. 

Usus: aboense. 

Sisältö: SR 1, 4, 11, 12, 13, 15, 16, 17, 18, 19, 20 ja 21. 

 

10. Turku, Åbo Akademin kirjasto (Suomi), ÅAB, havd. D71/162. (Antiphonarium 

Tammelense I) Ns. Tammelan antifonarium. 

Kirjatyyppi: Antifonarium 

Kuvailu: Taitto 1992, 393. 

Ajoitus: 1400-luvun loppu, 1500-luvun alku (m.t. Taitto 1992, 393). 

Provenienssi: Naantalin birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 11, 12, 13, 15, 16, 17, 18, 19 ja 21. 

 

11. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 21. (Reimoffizien) 

Kirjatyyppi: Riimiofficium. 

Kuvailu: ks. Moberg 1947, 65; Andersson-Smith, Hedlund 1988, 222–223. 

Ajoitus: 1500 (Moberg 1947, 65). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 16, 17 ja 18. 

 

12. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 23. (Reimoffizien) 

Kirjatyyppi: Riimiofficium. 

Kuvailu: ks. Moberg 1947, 66; Andersson-Smith, Hedlund 1988, 232–233. 

Ajoitus: 1400-luku, varhaisimmat osat 1400 (Moberg 1947, 66). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 16, 17 ja 18. 

 

13. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 470. (Directorium chori monasterii 

Vastenensis) 

Kirjatyyppi: Kuorolaulajan ohje. 

Kuvailu: ks. Moberg 1947, 150; Andersson-Smith, Hedlund 1992, 182–183. 

Ajoitus: 1400-luvun viimeinen neljännes: 1462–1499 (Moberg 1947, 150). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 1 (inc.), 2 (inc.), 3 (inc.), 4 (inc.), 5 (inc.), 6 (inc.), 7 (inc.), 8 (inc.), 9 (inc.), 

10 (inc.), 11 (inc.), 12 (inc.), 13 (inc.), 14 (inc.), 15 (inc.), 16 (inc.), 17 (inc.), 18 (inc.), 

19 (inc.), 20 (inc.) ja 21 (inc.). 

 

14. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 472. (Processionale Vastenense) 

Kirjatyyppi: Processionale. 

Kuvailu: ks. Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 189. 

Ajoitus: 1400-luvun viimeinen neljännes (m.t. Andersson et al. 1992, 189). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 



19 

 

Sisältö: SR 10 (inc.). 

 

15. Tukholma, Kansalliskirjasto (Ruotsi), kk. A 84. (Codex Borghese) 

Kirjatyyppi: Antifonarium ja hymnarium 

Kuvailu: ks. Moberg 1947, 154. 

Ajoitus: 1400-luku (m.t., ei anna kriteereitä). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20 ja 21. 

 

16. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 450. (Antiphonarium ad usum 

fratrum monasterii Vastenenesis) 

Kirjatyyppi: Antifonarium.  

Kuvailu: ks. Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 138. 

Ajoitus: 1486–1511 (m.t., Andersson et al. 1992, 138). 

Proveninenssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 1, 11, 12 ja 15. 

 

17. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 426. (Antiphonarium et 

hymnarium Lincopence) 

Kirjatyyppi: Antifonarium ja hymnarium. 

Kuvailu: ks. Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 95–96. 

Ajoitus: 1487 (m.t., Andersson jne 1992, 95). 

Provenienssi: Linköping/Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: lincopence/ birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 1, 4, 6, 11, 12 ja 15. 

 

18. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 468. (Directorium chori monasterii 

Vastenensis) 

Kirjatyyppi: Kuoronjohtajan ohje. 

Kuvailu: ks. Moberg 1947, 150; Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 180. 

Ajoitus: 1400-luku (Moberg 1947, 150, ei anna kriteereitä); 1400-luvun viimeinen nel-

jännes (Andersson et al. 1992, 180, ei anna kriteereitä). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 1 (inc.), 2 (inc.), 3 (inc.), 4 (inc.), 5 (inc.), 6 (inc.), 7 (inc.), 8 (inc.), 9 (inc.), 

10 (inc.), 11 (inc.), 12 (inc.), 13 (inc.), 14 (inc.), 15 (inc.), 16 (inc.), 17 (inc.), 18 (inc.), 

19 (inc.), 20 (inc.) ja 21 (inc.). 

 

19. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 481. (Antiphonarium Vastenense) 

Kirjatyyppi: Antifonarium. 

Kuvailu: ks. Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 205–206. 

Ajoitus: 1400-luvun viimeinen neljännes (m.t., Andersson jne 1992, 206). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 1, 4, 11 ja 15. 

 

20. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 482. (Cantus sororum) 

Kirjatyyppi: Processionale. 

Kuvailu: ks. Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 207. 



20 

 

Ajoitus: 1400-luvun viimeinen neljännes (m.t., Andersson et al. 1992, 207). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 1 (inc.), 4 (inc.), 6 (inc.), 9 (inc.), 10 (inc.), 11 (inc.), 12 (inc.), 13 (inc.), 14 

(inc.), 15 (inc.),18 (inc.) 19 (inc.), 20 (inc.) ja 21 (inc.). 

 

21. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 473. (Prosessionale Vastenense) 

Kirjatyyppi: Processionale. 

Kuvailu: ks. Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 189–190. 

Ajoitus: 1501–1519 (m.t., Andersson et al. 1992, 189). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 1 (inc.), 4 (inc.), 9 (inc.), 20 (inc.) ja 21 (inc.). 

 

22. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 506. (Prosessionale Vastenense) 

Kirjatyyppi: Processionale. 

Kuvailu: ks. Moberg 1947, 73; Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 257–258. 

Ajoitus: 1400-luvun alku, n. 1408, lisäyksiä 1400-luvulla. (Moberg 1947, 73); 1400-

luvun loppu, ennen vuotta 1508 (Andersson et al. 1992, 257–258). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 1, 4, 6, 11, 12, 14 ja 15. 

 

23. Tukholma, Kansalliskirjasto (Ruotsi), kk. A 96b. 

Kirjatyyppi: Antifonarium. 

Kuvailu: ks. Moberg 1947, 160. 

Ajoitus: 1400-luku (m.t., ei anna kriteereitä). 

Provenienssi Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (fratres). 

Sisältö: SR 1, 4, 13 ja 14. 

 

24. Uppsala, Yliopiston kirjasto (Ruotsi), kk. C 458. (Directorium chori monasterii 

Vastenensis) 

Kirjatyyppi: Kuoronjohtajan ohje ja psalterium. 

Kuvailu: ks. Moberg 1947, 148; Andersson-Smith, Hallberg, Hedlund 1992, 163. 

Ajoitus: 1518 (Moberg 1947, 148). 

Provenienssi: Vadstenan birgittalaisluostari. 

Usus: birgittinum (sorores). 

Sisältö: SR 1 (inc.), 3 (inc.), 4 (inc.), 6 (inc.), 8 (inc.), 9 (inc.), 10 (inc.), 11 (inc.), 12 

(inc.), 13 (inc.), 14 (inc.), 15 (inc.), 16 (inc.), 17 (inc.), 18 (inc.), 19 (inc.), 20 (inc.) ja 

21 (inc.). 

 

 

1.4 Matutinumin suuret responsoriot 

 

Suuri responsorio (responsorium prolixum) on pitkä, koristeellinen laulu, joka lauletaan 

vastausmusiikkina resitoidulle eli puhelauletulle lukukappaleelle. Responsorion kesto 



21 

 

laulettuna vaihtelee kolmesta seitsemään minuuttiin laulun pituuden mukaan.
27

 Suuri 

responsorio on yksi latinalaisen kirkkolaulun melismaattisimmista sävelmätyypeistä. 

Melismaattiselle sävelmälle on tyypillistä, että useita toisiaan seuraavia säveliä lauletaan 

yhdellä tavulla.
28

 Responsorioiden vuorolaululla on juurensa varhaisen seurakunnan 

psalmilaulussa. Responsorisella psalmodialla tarkoitetaan kuoron tai seurakunnan vas-

tausta solistin laulamaan psalmiin. Varhaisessa seurakunnassa tämä on voinut tarkoittaa 

sitä, että seurakunta on laulanut yksinkertaisen muutaman sanan vastauksen, kuten alle-

luia tai Kyrie eleison (Herra armahda), solistin laulamaan pidempään psalmilauluun. 

800-luvulla kuoron katsotaan syrjäyttäneen kokonaan seurakunnan laulamisessa.
29

 Mu-

siikin lisensiaatti Kaija Ravolaisen mukaan ensimmäinen kokonaiskuvaus kristillisestä 

jumalanpalveluksesta on peräisin Roomasta jo 100-luvun puolivälin tienoilta. Tässä 

kuvauksessa puhutaan tekstien lukemisesta. Lukemisella ymmärretään tarkoitettavan 

laulunomaista kantillointia eli puhelaulua.
30

 Messussa vuorolaulua ovat graduaali ja 

halleluja, kun taas hetkipalveluksissa vuorolaulua ovat pienet ja suuret responsoriot.
31

 

Professori Helmut Hucken mukaan ensimmäisen kerran responsorio kuvataan itsenäise-

nä liturgisen laulun tyyppinä 500-luvulla Pyhän Benedictuksen säännössä. Vertailukoh-

tana varhaisen seurakunnan psalmilaululle Benedictus kuvaa responsorioiden olevan 

lauluja, jotka liittyvät läheisesti yöllisen officiumin eli rukoushetken lukukappaleisiin. 

Hänen mukaansa responsorioiden tekstit valikoituvat sen mukaan, mikä on lukukappa-

leen aihe (lectiones cum responsoriis suis). Hucken mukaan tämä piirre ilmenee varhai-

simmissa responsorioissa, joiden sisältö on usein vanhatestamentillinen, kuten tekstit, 

joihin ne ovat liittyneet.
32

 

 

Suuri responsorio laulettiin tavallisesti aamuyön rukoushetkessä matutinumissa, jossa 

sillä oli musiikillisen jälkisoiton (postludium), tai tässä tapauksessa paremmin sanottuna 

                                                 
27

 Hiley 1993, 69; Hucke 2001, 221. 
28

 Ero ns. pieniin responsorioihin (sing. responsorium breve) on suuri, koska jälkimmäiset ovat täysin 

sidottuja puhelaulun kaavoihin. Pienten responsorioiden melodiat eivät siis ole vapaasti muodostuneita 

kuten yleensä suurissa responsorioissa, vaikka historiallinen lähtökohta on jokseenkin sama. Erikoisen 

tuntuvana ero esiintyy deklamaatiossa (sanan ja sävelen yhteensovittaminen). Kun puhelaulussa jokainen 

tavu lauletaan omalla sävelellään (syllabisuus), suurelle responsoriolle ominaista on melismaattisuus. 

Taitto 1998, 388. 
29

 Wilson 1990, 47. 
30

 Ravolainen 1999, 37–39. 300-luvun Syyrian ja Antiokian kirkoista on jo merkintöjä psalmien laulami-

sesta vuorokuoroisesti, antifonisesti. Geeten mukaan yhden ihmisen äänen ei katsottu enää kykenevän 

täyttämään isoa tilaa, joka oli täynnä ihmisiä. Solistin sijasta tarvittiin kuoro. Koko seurakunta jaettiin 
kahteen kuoroon, jotka lauloivat psalmin vuorosäkein. Isidorus Sevillalaisen (n. 559–636) mukaan tämä 

menetelmä lainattiin kreikkalaisesta musiikista. Geete 1895, X. 
31

 Wilson 1990, 47. 
32

 Hucke 2001, 221. 



22 

 

jälkilaulun, merkitys edeltävälle lukukappaleelle.
33

 Jonkinlaisen käsityksen koko reper-

toaarista voi muodostaa varhaisten antifonariumien perusteella. Hartkerin käsikirjoituk-

set 1000-luvulta sisältävät yli 600 responsoriota, Luccan käsikirjoitukset 1100-luvulta 

yli 700 responsoriota ja Worcesterin käsikirjoitukset 1200-luvulta jo lähes 1000 respon-

soriota. Gregoriaanisessa lauluperinteessä on määrällisesti responsorioita enemmän vain 

antifoneja. Suuri osa responsorio-ohjelmistosta on myös uudemmissa julkaisuissa, kuten 

Liber usualis (1961) ja Liber responsorialis (1895), Ranskan benediktiiniluostareissa 

käytetty Processionale monasticum (1893/1998) ja Varie preces, joissa on noin 25 edel-

lä mainittuihin kirjoihin sisältymätöntä responsoriota.
34

 

 

Suuret responsoriot koostuvat kahdesta osasta, joita kutsutaan nimillä responsum (vas-

taus) ja versus (säkeistö). Laulussa responsum-osuutta seuraa versus, jonka jälkeen ker-

rataan joko koko responsum tai vain sen loppuosa.
35

 Vuorolaulukäytäntöjä sekä rooma-

laisessa että ranskalaisessa perinteessä on kuvannut muun muassa keskiaikainen litur-

gikko Amalarius Metziläinen noin 830: 

 

Ensin solisti laulaa responsumin, jonka kuoro toistaa. Sen jälkeen solisti laulaa 

säkeen, versuksen, jota seuraa kuoron laulamana responsum. Tämän jälkeen so-

listi laulaa doksologian, jonka jälkeen kuoro toistaa responsumin jälkimmäisen 

puoliskon. Ja lopuksi, solisti ja kuoro laulavat koko responsumin.
36

 

 

Viimeistään 800-luvulla vakiintuneen tavan mukaan esilaulajan laulaman versuksen 

jälkeen kuoro kertasi responsumin vain osittain. Tätä kertausta voidaan kutsua nimellä 

corpus tai repetendum. Jokaisen nocturnin viimeisessä responsoriossa esilaulaja lauloi 

vielä lyhyessä muodossa doksologian, Gloria Patri et Filio et Spiritui Sancto, jonka 

jälkeen kuoro kertasi corpuksen. Viimeinen kertaus saattoi olla vielä lyhennelmä edelli-

sestä, esimerkiksi vain viimeinen lause.
37

 

                                                 
33

 Apel 1956, 330. Responsorioita laulettiin erityisesti varhaisissa luostariyhteisöissä, joissa mahdollisuu-

det liturgisen laulun järjestämiseen ja kehittämiseen ennen roomalaisen laulukouluinstituution leviämistä 

olivat paremmat kuin muualla. Tästä syystä rukoushetkien responsorista psalmilaulua on pidetty luostaril-

le ominaisena kirkkolaulutyyppinä. Se sijoittui pääasiassa yölliseen matutinumiin, johon seurakuntakir-

koissa oli usein vaikea saada osallistujia. Taitto 1992, 388. 
34

 Apel 1956, 330. Lähteinä tässä tutkimuksessa ohessa mainituista on käytetty Hartkerin käsikirjoituksia 

ja Worcesterin käsikirjoituksia. Liber responsorialis -kirjaa ja Processionale monasticum -kirjaa on käy-

tetty viitteissä. 
35

 Geete 1895, V; Hiley 1993, 70. 
36

 Amalarius huomioi myös, että doksologia, joka oli ollut käytössä Ranskassa jo pitkään, oli lisätty res-

ponsorioihin Roomassa vasta vähän aiemmin. Hucke 2001, 221. 
37

 Corpus – ruumis, repetenda est – on kerrattava. Corpus on käsitteenä vanhempi kuin käsite repetenda. 

Doksologia liittää responsoriot historiallisesti antifoniseen psalmilauluun, jossa Gloria Patri päätti puhe-

laulun. Antifoninen, pidempi, doksologia on Gloria Patri et Filio et Spiritui Sancto sicut erat in principio 



23 

 

Birgittalaissisarten matutinumissa on yksi nocturno, jossa lauletaan kolme suurta res-

ponsoriota. Jokaista responsoriota edeltää lukukappale.
38

 Resitaatiot, lukukappaleet ja 

evankeliumin luki lectrix tai lectrices eli sisar tai sisaret.
39

 Mobergin mukaan birgitta-

laissisarten laulua johti kaksi esilaulajaa sopusointuisella tottumuksella, cantrix ja suc-

centrix, ja heidän tehtävänsä siirtyi vuorotellen sisarelta toiselle. Tämä käytäntö osoittaa 

Mobergin mukaan Birgitan välinpitämättömyyden suhteessa suorituksen laatuun, koska 

kaikki sisaret eivät varmastikaan olleet laulutaitoisia, ainakaan mitä tuli solistisiin lau-

luosuuksiin.
40

 Professori Anne B. Yardleyn mukaan sisarten laulua johtava cantrix oli 

sisarten musiikillinen johtaja, joka organisatoristen velvollisuuksiensa lisäksi oli vas-

tuussa laulujen äänen korkeuksista ja tempoista. Hänen tehtävänsä oli myös luoda tasa-

paino kahden, yleensä toisiaan vastapäätä istuvan kuoron välille. Näin ollen musiikilli-

nen johtajuus oli yhden vastuulla, ei kiertävä tehtävä, kuten Moberg ehdottaa.
41

 Birgitan 

näkemys aiheeseen on realistinen, ja viittaa ennemminkin Yardleyn näkemykseen kuin 

Mobergin. Vaikka Birgitta antoi tarkkoja määritelmiä sisarten laululle, hänen näyistään 

käy ilmi, ettei hän olettanut kaikkien sisarten olevan armoitettuja laulun lahjassa. 

 

Niin on asia myös uskovaisten rukousten ja lukukappaleiden suhteen. Maailman 

rakkaudesta riippuvat uhraavat Jumalalle puhtaan sydämen, kuin puhdasta kul-

taa. Toiset sytyttävät jumalallisen viisauden hengen, puhuvat ja laulavat jumalai-

sia viisauden sanoja, joka on kuin tutkittua hopeaa. Kolmannet osaavat juuri ja 

juuri Isä meidän -rukouksen, mutta uhraavat sen Jumalalle katuvasta sydämestä 

ja katumuksen teoin täydellisessä uskossa nöyrästi Jumalalle, kuten he osaavat ja 

pystyvät, kuin vuohien karvat.
42

 

 

Tietoja eri luostareiden sisarten laulutaidoista on säilynyt useissa lähteissä kuten luosta-

reiden säännöissä, musiikkia sisältävissä käsikirjoituksissa, piispojen vierailuja koske-

                                                                                                                   
et nunc et semper, et in secula seculorum, amen. (Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin 

kuin alussa ollut on, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.) Taitto 1992, 388. 
38

 Geete 1895, XXIV. 
39

 Versikkelit, kuten esimerkiksi benedicamus-versikkelit, lauloi kaksi sisarista versiculariae. HBu V, 

Lucidarium 1883, luvut 1 ja 7. Ks. myös Servatius 2003, 352–353. 
40

 Moberg 1932, 401. 
41

 Yardley 1987, 20. Yardleyn näkökulma on tässä Mobergia uskottavampi, koska sisarilla tunnetusti oli 

aina laulun opettaja. Ks. luku 3.1. Musiikkitieteilijä Susan Boyntonin mukaan keskiajalla oli tyypillistä, 

että yksi henkilö opetti sekä lukemista että laulamista, ja usein hän oli myös kirjastonhoitaja. Boynton 

2000, 9. Boynton on artikkelissaan tutkinut erityisesti lasten opettamista ja kouluttamista keskiaikaisissa 

luostareissa. Boynton 2000, 7–20. 
42

 Sic est et de oracionibus et lecturis fidelium. Quidam suspensi ab amore mundi offerunt Deo cor 

mundissimum quasi aurum obrizum. Alij inflammati spiritu diuine sapiencie, loquuntur, et cantant verba 

diuine sapiencie, que sunt quasi argentum examinatum. 3 Alij vix sciunt Pater noster, tamen ex contrito 

corde, et penitencie operibus offerunt Deo in fide perfecta modicum, quod sciuntet & possunt, quasi pilos 

caprarum. E. 18:2–3. Ks. Moberg 1965, 13. Tekstin voi kääntää myös Maailman rakkaudesta pidättäyty-

vät… Käännökset tutkimuksessa ovat tutkijan tekemiä, ellei toisin mainita. Latinankielen käännöksissä 

neuvonantajana on toiminut professori Teivas Oksala. 



24 

 

vissa kirjanpidoissa ja muissa dokumenteissa. Niistä käy ilmi, että nunnien koulutuksel-

linen lähtötaso vaihteli suuresti luostarista toiseen. Suurin osa nunnista oppi perustaidot 

lukemisessa ja laulamisessa noviisiaikanaan.
43

 

 

Musiikkitieteilijä Carol Neuls-Batesin mukaan naisten osuudesta kirkkolaulussa ja sen 

historiassa puhutaan yllättävän vähän, vaikka naiset ovat laulaneet yhtä lailla kuin mie-

hetkin. Keskiajan luostareiden sisarten liturginen laulu juontaa historiallisesti ajassa 

taaksepäin alkuseurakuntaan saakka. Naisilla oli merkittävä tehtävä alkuseurakunnassa 

laulajina seurakunnan joukossa ja kuoroissa aina niihin aikoihin asti, kunnes 300-luvun 

jälkipuoliskolta alkaen musiikillinen vastuu seurakunnissa vähitellen siirtyi miesten ja 

poikien ammattikuoroille.
44

 Naiset harjoittivat kuitenkin edelleen musiikkia omissa us-

konnollisissa instituutioissaan ja yhteisöissään. Nunnaluostarit tarjosivat naisille mah-

dollisuuden laulaa, sovittaa ja säveltää musiikkia jumalanpalveluksiin. Keskiajan tunne-

tuin nunnasäveltäjä on Hildegard Bingeniläinen, mutta hän ei toki ollut ainut. Ajan tyy-

liin kuului, että sävellykset jäivät tekijän osalta anonyymeiksi, osaksi kirkon perinnettä. 

Musiikkia tehtiin tiettyyn käyttötarkoitukseen, ei omaksi kunniaksi. Monissa naisluosta-

reissa liturgisen musiikin säveltäminen, mutta ennen kaikkea sen esittäminen, oli kes-

keinen aktiviteetti yhteisön elämässä.
45

 

 

Suurten responsorioiden laulamisesta David Hileyn mukaan yleisesti ajatellaan, että 

responsum-osuuden alukkeen lauloi kuoron johtaja(t), responsumin lauloi kuoro ja ver-

suksen solisti tai solistiryhmä. Pääsääntöisesti solisti lauloi aina sekä vaikeamman 

osuuden että kuoro-osuuden. Hiley nostaa esille responsorioiden esityskäytäntöön liitty-

vän ristiriidan: versukset ovat usein suurissa responsorioissa helpompia ja kaavanmu-

kaisempia kuin responsumit. Versus olisi helpompi laulettava kuorolle kuin responsum. 

Jos kuitenkin katsotaan vanhoja nuottikäsikirjoituksia, niiden responsumeihin on mer-

kitty risti siihen kohtaan, jossa kuoro liittyy mukaan. Voidaan siis olettaa, että itse asias-

sa kuoro lauloi vain pienen loppuosuuden responsumista. Toisaalta Hiley korostaa sitä, 

että kuoron ja solistin vuorottelu responsumin laulamisessa voi olla myös suhteellisen 

myöhäinen käytäntö. Hänen mukaansa tavallisempaa on ollut, että koko responsumin 

                                                 
43

 Yardley 1987, 17. 
44

 Neuls-Bates 1996, 3. 
45

 Yardley 1987, 15. 



25 

 

laulaa sekä kuoro että solisti.
46

 Suurten responsorioiden laulusta Syon Abbeyn englanti-

laisessa birgittalaisluostarissa on kirjoitettu: 

 

Kaikki laulavat responsumin, koska jokaisella ihmisellä on hyvää tahtoa. Versuk-

sen laulavat vain harvat, koska kaikki eivät pysty tekemään hyvän tahtonsa mu-

kaan. Niin kuin apostoli Paavali sanoi, että hän ei tee sitä hyvää, minkä hän ha-

luaisi tehdä. Lukukappaleen lukee yksi, ja kaikki kuulevat sen. Tämä tarkoittaa si-

tä, että jokaista seurakuntaa tulee johtaa yksi ihminen, joka opettaa seurakunnalle 

Jumalan lakia.
47

 

 

  

                                                 
46

 Hiley 1995, 73. Myös Cantus sororumin suuriin responsorioihin on paikoin merkitty risti kohtaan, josta 

lähtien osa responsumista kerrataan versuksen laulamisen jälkeen. 
47

 The responce ys songe of all. for euery man maye haue a goode wylle. that is vnderstonded by the re-

sponce. But the verse ys songe but a few. for all folke may not fulfylle theyr good wylles in dede. that ys 

vnderstonde by the verse. so moche as the holy apostell saynt Paule sayde. that he myghte not do the good 

that he wolde. The lesson ys redde of one and herde of all! In token that eche congregacion oughte to lyue 

vnder one gouernoure. that shall teche them and rewle them after goddes lawe. Blunt 1998, 115. Worces-

terin antifonariumin suuria responsorioita tutkineen Holmanin mukaan suhde lukukappaleen ja suuren 

responsorion välillä vaihtelee: joskus responsoriotekstit on otettu suoraan edeltäneestä hengellisestä teks-

tistä, joka usein on Raamatusta, toisinaan muista osista kyseistä Raamatun kohtaa. Usein kuitenkin res-

ponsorion teksti on tiivistelmä tai kommentti edeltäneeseen lukukappaleeseen nostaen esille jonkin näkö-

kulman lukukappaleen tekstistä. Holman 1961, 48. 



26 

 

2 BIRGITTALAISUUS 

 

 

2.1 Pyhä Birgitta ja hänen sääntökuntansa 

 

Ruotsalainen aatelisnainen Birgitta Birgerintytär (1303–1373) julistettiin pyhimykseksi 

1391 ja koko Euroopan suojeluspyhimykseksi 1999.
48

 Birgitta oli keskiaikaisen birgitta-

laisjärjestön eli Pyhimmän Vapahtajan luostarijärjestön Ordo sanctissimi Salvatorisin 

perustaja. Vuonna 1370 Paavi Urbanus V antoi luvan perustaa kaksi augustinolaissään-

nön mukaista birgittalaisluostaria Vadstenaan, toisen sisarille ja toisen veljille.
49

 

 

Birgitan tavoitteena oli perustaa oma sääntökunta erityisesti naisille. Hänen ihanteenaan 

oli varhainen kristillinen yhteisö, kuten kuvataan Apostolien teoissa 2: 41–47 ja 4: 32–

35. Birgitan ajatukset olivat pitkälti jatkoa katolisen kirkon 1000–1100-lukujen uudis-

tushankkeille, joita kuvaavat sanat vita apostolica eli apostolinen elämä. Kristittyjen tuli 

pyrkiä elämään samojen ihanteiden mukaan kuin alkukirkon kristityt apostolit. Kristuk-

sen maanpäällinen elämä, Neitsyt Marian ja apostolien elämä sekä marttyyrien ja kirkon 

tärkeiden opettajien elämä tarjosivat jokapäiväisen elämän mallin.
50

 

 

Birgitta toivoi suunnittelemansa luostarin sisarten tulevan Marian kaltaisiksi, kun he 

mietiskelevät Marian elämää ja tekoja. Marian esikuvan seuraaminen, Imitatio Mariae, 

on keskeistä birgittalaisuudessa.
51

 Tässä ajatusmallissa Birgitan esikuvana pidetään 

1100-luvulla elänyttä sistersiläismunkkia
52

 Bernard Clairvauxlaista (k. 1153). Sistersi-

läisluostareille oli tyypillistä omistautuminen Neitsyt Marialle.
53

 

                                                 
48

 Setälä 2003, 7. Birgitta oli vaimo ja kahdeksan lapsen äiti. Varsinainen saarnojen ja näkyjen aika alkoi 

hänen miehensä kuoleman jälkeen 1340-luvulla. Birgitta oli tällöin n. 40-vuotias. Blunt 1998, xlvii, li. 

Birgitta sai jo elinaikanaan pyhimyksen maineen. Salmesvuori 2000, 153. 
49

 RS I.; HBu V, 1883, 1–14. 
50

 Fogelqvist 1993, 243; Salmesvuori 2003, 43–44. Heinosen mukaan sydänkeskiaikaan liittyvä Vita 

apostolica -liike vaikutti naisten ilmaisumahdollisuuksien kasvuun. Naisten määrä niin pyhimysten kuin 

mystikoidenkin piirissä kasvoi jatkuvasti, ja samalla naisista tuli entistä uskottavampia hengellisten asioi-

den kommentaattoreina. Heinonen 2000a, 116. Naiset eivät saaneet julkisesti opettaa, mutta näkyjä heillä 

oli lupa nähdä ja kertoa niistä. Salmesvuori 1997, 264. Termillä keskiaika tarkoitetaan yleensä Euroopan 

historian ajanjaksoa 300–400-luvuilta 1500-luvun alkuun. Aikakausi jaetaan varhaiskeskiaikaan (ennen 

1000-luvun alkua), sydänkeskiaikaan (1000–1200-luvut) ja myöhäiskeskiaikaan (1300-luvulta 1500-

luvun alkuun). Heikkilä 2009, 166. Lehmijoki-Gardner määrittelee sydänkeskiajan vuosiin 1075/1100–

1350. Lehmijoki-Gardner 2000, 12. Salmesvuori 2000, 154. 
51

 Milveden 1974, 39–43; Milveden 1973, 146–150. Marian seuraamista birgittalaisuudessa on pohtinut 

mm. Anna Jane Rossing väitöskirjassaan Birgitan spiritualiteetista, ks. Rossing 1986, 160–174. 
52

 Sistersiläiset ovat luostarielämän uudistusliike, joka sai alkunsa Robert Molesmelaisen (1027–1110) 

perustamasta Citeaux’n luostarista. Heikkilä 2009. 170. Sistersiläiset olivat ensimmäisiä munkkeja, jotka 



27 

 

Varhaiskristillisyydessä Kristuksen morsiamina pidettiin niin miehiä kuin naisia, tai 

tarkemmin sanottuna heidän sielujaan.
54

 Birgittalaissisaret olivat myös Kristuksen mor-

siamia. Sisar, aivan kuin Birgitta itsekin, saa kutsun Kristuksen morsiameksi, sponsa 

Christi. Kärsivänä morsiamena sisar oppii kärsivällisyyttä ja köyhyyttä. Tutkiskelemalla 

Neitsyt Äitiä hän oppii siveyttä ja nöyryyttä. Tämä ajatus on vanhan klassisen monasti-

sen hengellisen käsityksen mukainen.
55

 Härdelinin mukaan keskiajan morsiusmystiikka 

on aina myös kärsimysmystiikkaa, inkarnaatio- ja mariamystiikkaa.
56

 

 

Birgittalaisen sääntökunnan perustana tuli olla augustinolaissääntö, mutta siten, että 

Birgitan omat erityisesti sisaria koskevat suunnitelmat otettiin huomioon.
57

 Vadstenan 

luostarin kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1440. Birgitan ohjeiden mukaan kirkosta ra-

kennettiin torniton, kolmilaivainen ja hallin muotoinen. Kirkon tuli olla yksinkertainen 

ja sistersiläisten kirkkojen esikuvan mukaisesti ankara.
58

 Birgitan näyissä on tarkkoja 

ohjeita koskien luostarin ja luostarikirkon rakentamista. Hän määritteli kirkon mittasuh-

teet metrilleen. Tunnettu on myös hänen toiveensa eli ohjeensa, että kirkko tulee raken-

taa hiljaisen veden äärelle.
59

 Birgittalaisjärjestön luostareiden oli tarkoitus olla kaksois-

luostareita, joissa veljet ja sisaret eläisivät tiukasti toisistaan eristettyinä.
60

 Birgittalais-

luostarissa sai olla 60 sisarta. Sisarten lisäksi luostarissa sai olla 13 pappisveljeä aposto-

lien lukumäärän mukaan, mukaan luettuna Paavali. Diakoneja tuli olla neljä neljän kirk-

                                                                                                                   
perustivat luostarit Ruotsiin. Citeaux’n luostarin munkit perustivat Nydalan ja Alvastran luostarit 1143. 

Härdelin 1990, 248. 
53

 Sistersiläiset vaikuttivat suuresti Marian kunnioituksen leviämiseen. Marian hahmo oli luostarien vaa-

kunassa, sääntökunnan jäsenet pukeutuivat valkoiseen kunnioittaakseen Marian puhtautta. He aloittivat 

käytännön rakentaa erityinen kappeli Marialle luostarinsa kirkkoon. Yksityiskohtana voidaan huomioida, 

että he lauloivat antifonia Salve Regina joka ilta vesperissä. Warner 1976, 131–132. Salve Regina on 

myös birgittalaissisarten laulu lauantain kompletoriossa. A 84 f. 48
V
–50

R
. 

54
 Newman 1995, 21. 

55
 Härdelin 1993, 203–212. Kristuksen morsiamista enemmän Warner 1976, 129–131; McGee 1998, 22; 

Heinonen 2000a, 132 ja Heinonen 2000b; Lehmijoki-Gardner 2007, 169; Ks. myös Salomon laulut 2000. 
56

 Härdelinin mukaan syntiinlankeemuksessa rikkoutunut Jumalan ja ihmisen yhteys eheytyy Marian 

kohdussa ja Marian kohdun kautta siinä kehossa, jonka Jumala/Sana/Poika ottaa itselleen. Mystiikka 

sisältää myötäkärsimyksen yhteyden, myös Marian kanssa. Hän ilmentää koko kirkkoa ja on esirukoilija-

na kaikille jäsenille Poikansa ruumiissa. Härdelin 1999a, 242–243. 
57

 Pernler 1999, 66. Augustinolaissääntö perustuu Augustinuksen ohjekirjeeseen sisarelleen ja uskonnolli-

selle yhteisölle, jossa sisar eli. Lawrence 2001, 162. Sääntö on vanhin läntinen luostarisääntö, jonka kir-

joittaja tunnetaan. Lawless 1987, xii. 
58

 Ullén 1999, 257. 
59

 Birgittalaisista kirkoista ja niiden rakentamisesta ks. Rinne 1943, 120–145; Berthelson 1947. 
60

 Galliassa tiedetään olleen jo 600-luvulla kaksoisluostareita, joissa noudatettiin Pyhän Columbanuksen 

ja Pyhän Benedictuksen sääntöjä yhdistettyinä. Luostarien johtajana oli abbedissa veljien huolehtiessa 

papillisista toimista, aivan kuin birgittalaisillakin. Aiheesta enemmän Lawrence 2001, 49–53. 700- ja 

800-luvulla naiset saattoivat johtaa suuria kaksoisluostareita, joihin kuului sekä munkkien että nunnien 

osastot. 1100-luvun kuluessa nunnat menettivät arvostusta luostarihierarkiassa, kun asketismi ja maail-

masta vetäytyminen tulivat suosituiksi. Samaan aikaan Neitsyt Marian kultti vahvistui katolisen kirkon 

piirissä. Mariasta tuli tärkein yhteisöllisesti sallittu positiivinen samaistumisen kohde. Nurminen 2008, 

112. Naisten asemasta läntisen luostarilaitoksen historiassa ks. esim. Lawrence 2001, 217–237. 



28 

 

koisän mukaan. Nämä neljä esikuvaa olivat Ambrosius, Hieronymus, Augustinus ja 

Gregorius Suuri. Maallikkoveljiä tuli olla kahdeksan. Luostarin vahvuus sai olla 85 

henkilöä, jotka kaiken kaikkiaan symboloivat 13:a apostolia ja 72:ta opetuslasta (Luuk. 

10: 17). Koko birgittalaisluostarin johtaja oli abbedissa, jolle myös veljet olivat vastuus-

sa tekemisistään.
61

 Luostarin ensimmäinen abbedissa oli Birgitan tytär Katariina. Birgi-

tan kuoleman jälkeen Katariina halusi uudistaa sääntöä alkuperäistä parempaan ja arvos-

tetumpaan muotoon. Tässä Katariina onnistui, koska vuonna 1378 paavi Urbanus VI 

hyväksyi birgittalaissäännön uuden version.
62

 

 

Birgittalainen järjestys ilmentää kahta pääroolia: apostolista pappeutta ja askeettista 

omistautumista. Apostolinen pappeus koski erityisesti pappisveljiä. Heidän velvolli-

suuksiaan olivat saarnaaminen ja sakramenttien jako. Askeettinen omistautuminen oli 

erityisesti sisarille tarkoitettu malli. Sisarten ensisijaisina tehtävinä oli mietiskelyyn pai-

nottuva kontemplatiivinen ja jatkuva rukous, hengellinen lukeminen ja meditaatio. Toi-

saalta heidän tehtäviinsä kuului myös aktiivinen, palveleva ja ulospäin suuntautunut työ. 

Sisarten erityisosaamista olivat erityisesti ompeleminen, kehrääminen, kankaan kutomi-

nen ja kirjojen kirjoittaminen. Kuten luostarit yleensä keskiajalla, birgittalaisluostari 

palvelutyönään huolehti myös sairaista ja vanhuksista.
63

 Salmesvuori kuvaa järjestöä 

näin: 

 

Birgittalaisluostarin oli tarkoitus tarjota ensisijassa naisille tilaisuus palvella ko-

ko kristikunnan asiaa. Se olisi paikka, jossa ylhäisönaiset voivat hartauden har-

joituksen lisäksi opiskella, harrastaa käsitöitä, puutarhanhoitoa, kirjojen kopioin-

tia ja lukemista. Birgitan laatiman luostarisäännön toinen päätavoite oli hyvin 

hoidettu saarnatoimi. Luostarin pappisveljet saarnaisivat vuorollaan luostarikir-

kon jumalapalveluksissa, joihin seudun asukkaat ja muut vierailijat olivat terve-

tulleita. Kolmas tavoite oli hyväntekeväisyys. Luostarin yhteydessä toimisi jon-

kinasteinen sairaala ja vanhusten talo.
64

 

 

Vadstenan luostari oli myöhäiskeskiajalla Ruotsin valtakunnan hengellinen, kirjallinen 

ja taiteellinen keskus. Pohjoismaiden suurin kirjasto oli Vadstenassa. Luostarissa kään-

nettiin kirjallisuutta, kirjoitettiin uusia käsikirjoituksia ja valmistettiin kirkollisia tekstii-

                                                 
61

 VKM 1984, IX; Lundén 1976, xxxii; Fogelqvist 1993, 242. 
62

 Vitalis 1995, 48. Katso myös Nyberg 1965, 2; Heimbucher 1965, 621. 
63

 Nyberg 1965, 27. Pernler 1999, 64, 69. 
64

 Salmesvuori 1997, 254. 



29 

 

lejä. Ruotsin kirjoitettu kieli, niin sanottu vadstenasvenskan, myös kehittyi edelleen 

luostarin helmoissa.
65

 

 

Birgitan näkyjen pohjalta määriteltynä keskiaikaista birgittalaisluostaria voisi hyvällä 

syyllä kutsua laulavaksi luostariksi. Kun Birgitta suunnitteli sisarten ja veljien päivää 

tulevassa luostarissa, hän toivoi luostarin kirkossa soivan jatkuvasti Jumalan ylistys, 

päättymätön hetkipalvelus, officium perpetuum.
66

 Sisarten luostariohjeiden mukaan kai-

kuvat äänet soivat kirkossa Jumalan ylistykseksi taukoamatta siitä hetkestä lähtien, kun 

veljien varhaisaamun laulu alkaa, aina sisarten yhdeksänteen hetkeen saakka. Kun yksi 

kuoro lopettaa ja poistuu kirkosta, toinen heti aloittaa laulun.
67

 Näin sisarten ja veljien 

ylistyslaulut muistuttaisivat enkelten päättymätöntä liturgiaa taivaallisen valtaistuimen 

ympärillä.
68

 Veljiä varten ei tarvinnut luoda omaa liturgiaa, koska he lauloivat oman 

hetkipalvelusliturgiansa kyseessä olevan hiippakunnan käytännön mukaan. Sisaret lau-

loivat oman hetkipalvelusliturgiansa, josta jo keskiajalla käytettiin nimitystä Cantus 

sororum.
69

 Birgitta ei itse ehtinyt kuulemaan luostarin lauluja, koska hän kuoli ennen 

Vadstenan luostarin perustamista.
70

 

 

Birgitan näkemykset sisarten ja veljien tärkeimmistä tehtävistä noudattavat perinteistä 

luostarijärjestystä. Sekä idän että lännen varhaiskirkkoon syntyi monia hetkipalveluspe-

rinteitä, joista eräs tärkeimmistä oli Pyhän Benedictuksen 500-luvulla järjestämä ns. 

monastinen rukoushetkikierto. Siihen nojautuvat viime kädessä kaikki keskiajan ruko-

ushetki-rakenteet, myös birgittalainen officium.
71

 Pyhän Benedictuksen (n. 480–543) 

luostarisäännössä on sisarten ja veljien tehtävät määritelty seuraavalla lailla: Opus Dei, 

lectio divina tai lectio, ja labor manuum. Opus Dei on Jumalan työtä eli ennen kaikkea 

Jumalan ylistystä ja rukoilemista liturgisilla lauluilla. Lectio divina on Raamatun medi-

tatiivista lukemista, lectio tarkoittaa lukukappaleiden lukemista ja labor manuum on 

                                                 
65

 Vahlquist 2008, 44. Luostarin kirjaston n. 1500 teoksesta kolmasosa on säilynyt. Nykyään niistä suurin 

osa on Uppsalan kirjastossa. Piltz 1996, 205. Härdelin 1990, 250. 
66

 Moberg 1965, 8. 
67

 Quod semper resonet vox exultacionis et salutis in tabernaculis monasterii. Quamcito enim unus cho-

rus a laude dei actualiter cessat, in continenter alter chorus ad laudes dei vocaliter cantat. Elmgren 

1868, 100; Moberg 1965, 8. 
68

 Moberg 1965, 8. 
69

 Veljet lauloivat oman hetkipalveluksensa ns. korkeasta kuorista, joka sijaitsi matalammalla, ja sisaret 

lauloivat omat hetkipalveluksensa ns. pienestä kuorista, joka sijaitsi korkeammalla. Veljien kuori sijaitsi 

Vadstenan luostarikirkossa lännessä, sisarten kuori idässä. Ensin birgittalaisliturgiaa laulettiin emoluosta-

rissa Vadstenassa ja sieltä se levisi Pohjois- ja Keski-Eurooppaan perustettaviin luostareihin. Lundén 

1976, xxxv; Servatius 1990, 1; Pernler 1999, 68. 
70

 Kun Birgitta tuotiin viimeiseen leposijaansa Vadstenaan 1374, siellä oli vasta puinen kappeli. Ullén 

1999, 257. 
71

 Taitto 1992, 19, 20. 



30 

 

kätten töitä (lähimmäisiä palvellessa). Liturgisilla rukouksilla, joita saman munkki-isän 

mukaan ei saa laiminlyödä jonkin toisen tehtävän takia, tarkoitetaan ennen kaikkea het-

kipalvelusten päivittäistä rukouskiertoa.
72

 

 

Birgittalaisuudessa nostetaan esille hyveistä nöyryys, humilitas, joka oli täydellinen 

hyve, virtus perfecta. Nöyryyden arvostaminen on osa ikivanhaa luostaritraditiota. Bir-

gitta sai ajatuksen nöyryyden portaita pitkin nousemisesta erityisesti benediktiineiltä. 

Ohjeissaan sisarille Birgitta kuvaa uutta viinitarhaa eli uutta sääntökuntaa, joka istute-

taan nöyryyden portaille.
73

 

 

Kristus puhuu: Jos jollakulla on kaunis astia, jonka hän selittää sisältävän hyväl-

tä tuoksuvia yrttejä, kuka uskoo ja mitä hyötyä niistä on, ellei hän selitä niitä ja 

esittele niiden lajeja ja hyviä ominaisuuksia? Näin on laita myös hyveiden suh-

teen. Jos joku saarnaa: ”Nöyryys on hyve.” Mitä se hyödyttää kuulijaa, jos nöy-

ryyden perusteita ja askelmia ei osoiteta ja kuinka niitä voidaan ansaita ja säilyt-

tää? Sillä nöyryys on täydellinen hyve, jonka minä osoitin omalla esimerkilläni, 

sen tähden saa rippi-isäsi muutamalla sanalla selvittää nöyryyden rappusia, jotka 

hän on oppinut Benedictuksen säännöstä niin, että äitini tyttäret voivat oppia hy-

veiden alkeet, joille he voivat perustaa rakennukset, joita he tulevat pystyttä-

mään.
74

 

 

Birgittalaisuuden perustan ja ohjeet muodostavat Birgitan noin 700 kirjattua näkyä tai 

ilmestystä eli Revelaciones. Suurimman osan näistä näyistä Birgitta koki asuessaan 

Roomassa vuosina 1349–1373. Hän saneli ruotsiksi näkynsä rippi-isälleen, joka käänsi 

ne latinaksi ja tarkisti niiden oikeaoppisuuden.
75

 Todennäköisesti Birgitta keskusteli 

                                                 
72

 Härdelin 1998, 249; Heimbucher 1965, 163. Pyhän Benedictuksen ohjeet hetkipalvelusten vietosta ovat 

varhaisimpia säilyneitä kuvauksia pyhästä liturgiasta. Jo pidemmän aikaa oli ollut tavallista, että suurim-

missa kirkoissa vietettiin julkisesti aamu- ja iltahetken palveluksia, laudesia ja vesperiä. Benedictuksen 

aikana luostarit lisäsivät näihin palveluksiin koko päivittäisen hetkipalveluksen kierron, kaikkiaan kah-

deksan hetkeä. Lawrence 2001, 32. Ks. Ainonen ja Lehmijoki-Gardner (toim.) 2010: Pyhän Benedictuk-

sen luostarisääntö. 
73

 Benediktiiniläissäännön seitsemäs luku käsittelee perusteellisesti nöyryyden eri asteita. Klockars 1966, 

110; Milveden 1974, 39; Milveden 1973, 141, 145, 147. Luostarielämän hyveet olivat samat sekä miehille 

että naisille: nöyryys, köyhyys, kuuliaisuus, pidättyvyys, hienovaraisuus ja lähimmäisen rakkaus (hyvän-

tekeväisyys), samoin kuin käytännön toiminta: paasto, vigilia, liturgiset ja yksityiset rukoukset, rippi, 

meditaatio, luku ja hiljaisuus. Newmanin mukaan keskiaikaisissa luostareissa naisten institutionaalinen 

uskonnon harjoittaminen oli käytännössä muodoltaan tiukempaa kuin miehillä. Newman 1995, 21–22. 
74

 Christus loquitur: Qui habet vas pulchrum et dicit in eo esse species odoriferas, quis credit aut que 

vtilitas est, nisi explicet eas et ostendat earum genera et virtutes? Sic est de virtutibus. Aliquis predi-

cat:”Humilitas est virtus.” Quid confert audienti, nisi ostendantur eius radices et gradus et quomodo 

acquiratur et teneatur? Propterea quia humilitas est virtus perfecta, quam ego in meipso ostendi, ideo 

confessor tuus paucioribus verbis exponat gradus humilitatis, quos didicit in regula Benedicti mei, vt 

discant filie matris mee principium virtutum, in quo stabiliant edificia sua construenda. E. 1:1–3.; Lundén 

1976, 114. 
75

 On mahdollista, että Birgitta olisi kirjoittanut joitakin näkyjä muistiin ruotsiksi tai vähintään kirjannut 

apusanoja muistinsa tueksi. Birgitan itse kirjoittamia käsikirjoituksia on säilynyt vain kaksi sivua (MS 



31 

 

rippi-isänsä kanssa ilmestyksistä, ja näyn lopullinen versio oli heidän yhteistyönsä tu-

los.
76

 Birgitalla oli elämänsä aikana kaikkiaan neljä rippi-isää: Maisteri Matias, Petrus 

Olavi Skänningeläinen,
77

 Petrus Alvastralainen ja Alphonso Jaénilainen. Alphonso 

Jaénilainen toimitti näyt kahdeksaksi kirjaksi, joiden lisäksi olivat erikseen vielä teokset 

Sermo angelicus eli Enkelisaarna ja Quattuor oraciones eli Neljä päärukousta. Alphon-

so jätti sopimattomaksi katsomaansa materiaalia pois kirjoista muun muassa poliittisista 

syistä tai keskeneräisyyden tähden. Nämä ylimääräiset tai unohdetut tekstit liitettiin 

myöhempiin editioihin nimellä Additiones ja Declaraciones tai julkaistiin erillisenä kir-

jana, joka tunnetaan nimellä Revelaciones extravagantes.
78

 Revelaciones extravagantes 

sisältää muun muassa Birgitan lauluohjeita. Musiikillisesta näkökulmasta katsottuna 

rippi-isistä merkittävin on Petrus Skänningeläinen. Häntä pidetään birgittalaisen liturgi-

an luojana ja kokoajana. Pian Birgitan kuoleman jälkeen Petrus Skänningeläinen ja Pet-

rus Alvastralainen kirjoittivat Birgitan elämäkerran, Vitan.
79

 

 

 

2.2 Birgittalaisuus Turun hiippakunnassa 

 

Päätös birgittalaisluostarin perustamisesta Suomeen
80

 tehtiin Ruotsissa, Täljen herrain-

päivillä, elokuun 30. päivänä 1438. Birgittalaisluostarin perustamisen Suomeen voidaan 

katsoa olleen poliittinen teko. Poliittinen tilanne oli kesällä 1438 Ruotsissa vaikea. Kiis-

tassa unionikuningas Eerikin kanssa oli ajauduttu eräänlaiseen kuolleeseen tilaan, joka 

ratkesi vasta syksyllä 1439. Kriisi oli yleispohjoismainen ja koski ensi sijassa sitä, miten 

unionikuningas käytti valtaansa. Luostarin perustamiskirjeessä on viitattu suoraan val-

takunnan suureen ahdinkotilaan sekä rakkauden, luottamuksen ja sovun tarpeeseen. 

Unioni haluttiin säilyttää, vaikka ilman kuningas Eerikiä.
81

 

                                                                                                                   
Codex Holm. A 65). Todennäköisintä on, että hän on sanellut tekstejä, ei kirjoittanut niitä itse. Tästä 

enemmän Morris 1993, 23–33; Pernler 1999, 60. 
76

 AP, 1924–1931, 84, 98. Keskiajan kirkossa ja yhteiskunnassa mystiikkaa arvostettiin, ja se katsottiin 

tietämyksen ja Jumalan tuntemuksen korkeimmaksi päämääräksi. Tästä syystä myös naisten mystiset 

kokemukset katsottiin tärkeiksi ja tallentamisen arvoisiksi. Heinonen 2000a, 116. 
77

 Tässä tutkimuksessa Petrus Olavi Skäningeläisestä käytetään nimiä Petrus Skänningeläinen maisteri 

Petrus tai Petrus, eli nimellä Petrus viitataan aina kyseiseen rippi-isään. Kirjallisuudessa hänet tunnetaan 

myös nimellä Petrus Olovsson. Lundén 1976, XI. 
78

 AP, 1924–1931, 84, 98. Sancta Birgitta: Revelaciones extravagantes IX (E.), toim. Lennart Hollman 

1956. Extravagantes-kirjan näkyjä kutsutaan ylimääräisiksi näyiksi, koska ne oli jätetty alkuperäisten 

näkykirjojen ulkopuolelle. Niitä pidetään kuitenkin merkittävinä maisteri Petruksen ja Katariinan, Birgi-

tan tyttären, todistuksen mukaan Birgitan kanonisaatiokertomuksessa, ks. Lundén 1976, 113. 
79

 AP, 1924–1931, 84, 98. 
80

 Tässä tutkimuksessa johdonmukaisesti käytetään nimitystä Suomi tarkoittaen silloisen Turun hiippa-

kunnan aluetta. 
81

 Suvanto 1976, 91,93. 



32 

 

Luostari tahdottiin rakennuttaa Jumalan, Neitsyt Marian, valtakunnan erityisen suojeli-

jan Pyhän Johannes Kastajan, Pyhän Annan ja Pyhän Birgitan kunniaksi. Naisten osal-

listuminen uskonnolliseen elämään lisääntyi sydänkeskiajalla. Tähän yhdistyi kasvava 

naispyhimysten kunnioitus. Neitsyt Maria oli suuressa kunniassa varsinkin idän orto-

doksisessa kirkossa, mutta lännessäkin hänen kunnioituksensa laajeni 1400-luvulla 

huomattaviin mittoihin. Se säteili koskemaan muitakin Marialle läheisiä Raamatun hen-

kilöitä, kuten hänen äitiänsä, Pyhää Annaa. 1300-luvun lopulla Pyhää Annaa kunnioitet-

tiin Suomessa ja tästä on merkkejä myös birgittalaisten keskuudessa.
82

 Jo elinaikanaan 

1300-luvulla Birgittaa kunnioitettiin Suomessa. Hänen ihmetöistään Suomessa on mer-

kintöjä jo vuodelta 1375. Kesällä 1375 on Vadstenan luostarissa vieraillut ainakin neljä 

ryhmää Suomesta, kaikki täyttämässä lupausta tehdä pyhiinvaellusmatka Birgitan luos-

tariin. Birgitan kanonisaatioprosessiin on kirjattu neljä suomalaisille kertoman mukaan 

tapahtunutta ihmettä. Kolme ihmeistä on kertomusten mukaan tapahtunut Etelä-

Pohjanmaalla, neljäs ihme on kirjattu tapahtuneeksi Kokemäen papille.
83

 

 

Turun piispa Hemming oli Birgitan yksi luotetuimmista ystävistä ja hänen asiamiehensä 

paavin luona 1340-luvulla. Hemmingin kolmas seuraaja Johannes Westfal (1370–1384) 

oli yksi niistä valtakunnan piispoista, jotka vuonna 1377 esittivät paaville Birgitan py-

himykseksi julistamista. Kanonisoimisen (1391) jälkeen Birgitan kunnioitus kasvoi 

Suomessa. Uuden pyhimyksen mainetta lisäsi hänen valitsemisensa valtakunnan suoje-

luspyhimysten joukkoon. Arbogan kokouksessa 1396 annettu määräys hänen juhlapäi-

vänsä viettämisestä 7. lokakuuta tuli voimaan myös Turun hiippakunnassa.
84

 

 

Turkuun oli suunniteltu jo 1400-luvun alussa pyhälle Annalle omistettua dominikaanista 

naiskonventtia. Naantalin historiaa tutkineen professori Seppo Suvannon mukaan silloi-

sessa poliittisessa tilanteessa ei dominikaanisen naisluostarin perustamisella Suomeen 

olisi ollut suurtakaan kantavuutta. Aivan toista oli vedota birgittalaisaatteeseen, joka ei 

ollut ainoastaan valtakunnallinen vaan myös yhteispohjoismainen. Birgitta oli myös 

Turun hiippakunnassa virallinen pyhimys, jonka kunnioittamisella oli tietty valtakuntaa 

yhdistävä merkitys.
85

 Perusteluna birgittalaisluostarin perustamiselle mainittiin myös, 

                                                 
82

 Salmesvuori 1997, 252; Suvanto 1976, 86. 
83

 Vilkuna 1968, 237; Katajala-Peltomaa 2000, 179. 
84

 Suvanto 1976, 81. 
85

 Suvanto 1976, 91. 



33 

 

että toisin kuin dominikaanien naiskonventissa, birgittalaisluostarissa hoidettaisiin niin 

saarnaaminen, rippi kuin sielunhoitokin, koska se oli sisarten ja veljien yhteisluostari.
86

 

 

Naantalin luostari, Vallis gratiae, vihittiin käyttöön vuonna 1462, vaikka rakennustyöt 

olivat edelleen kesken. Vielä vuonna 1490 lahjoitettiin luostarin rakentamiseen varoja.
87

 

Lahjoitusten ja myös maakauppojen myötä Naantalin luostarista kasvoi Turun tuomio-

kirkon ohella Suomen huomattavin maanomistaja keskiajan lopulla. Luostari oli suuri 

talouskeskus. Se oli monen lampuodin vuokraisäntä ja talollisen veronsaaja. Tapoihin 

kuului myös, että vallanpitäjät kävivät luostarissa osoittamassa hurskautta. Luostari ja 

kaupunki olivat valmiita ottamaan vastaan arvovaltaisia vieraita. Tavallinen kansa sai 

tulla luostarikirkossa pidettyihin jumalanpalveluksiin sunnuntaisin ja muina suurina 

pyhinä. Tällöin pappisveljet saarnasivat kansalle sen omalla kielellä, ruotsiksi ja ilmei-

sesti myös suomeksi. Suomenkielisiä saarnatekstejä ei tosin ole säilynyt. Luostarin ha-

luttiin olevan hengellinen koti koko Suomen kansalle. Sen pappisveljillä oli oikeus ripit-

tää pyhiinvaeltajia. Suomalaisia sisaria tunnetaan nimeltä 63 ja veljiä 27.
88

 Naantalin 

kirkon lisäksi Pyhälle Birgitalle omistettuja keskiaikaisia kirkkoja Suomessa ovat mah-

dollisesti Halikon, Lopen, Lempäälän, Padasjoen, Tuuloksen, Uudenkirkon, Vihdin ja 

Lemlandin kirkot. Pyhää Birgittaa esittäviä maalauksia ja veistoksia on Suomessa säily-

nyt noin 30.
89

 

 

1500-luku ei enää ollut Naantalin luostarille kukoistavaa aikaa. Vuosina 1508–1509 

nälkä, rutto ja sota raivosivat Länsi-Suomessa. Sisaria ja veljiä kuoli Naantalissa kaikki-

aan 36. Lisäksi reformaation vaikutukset tuntuivat myös Suomessa. Ensimmäiset uuden 

opin, luterilaisuuden, saarnaajat tulivat Suomeen 1520-luvulla. Västeråsin valtiopäivillä 

vuonna 1527 tehdyn päätöksen turvin aateliset lunastivat sukunsa tiloja luostarilta takai-

sin, samoin teki myös kuningas Kustaa Vaasa. Lopulta vuonna 1556 luostarin tilat otet-

tiin kruunun voutien hallintoon. Samalla peruutettiin myös läänitykset. Jäljellä olevan 

luostariväen elatukseksi annettiin tilapäisiä avustuseriä.
90

 

 

                                                 
86

 Salmesvuori 1997, 253. 
87

 Hiekkanen 2007, 111. Tuorein kuvaus Naantalin luostarin ja kirkon rakennusvaiheista, ks. Hiekkanen 

2007, 106–115. 
88

 Suvanto 1976, 115, 138, 142, 208. 
89

 Vilkuna 1968, 232–233; Setälä 2003, 190. 
90

 Hiekkanen 2007, 108; Suvanto 1976, 145. 



34 

 

Vuonna 1554 Naantalin luostarikirkossa siirryttiin kokonaan luterilaiseen jumalanpalve-

lukseen.
91

 Vielä vuonna 1575 kuningatar Katariina Jagellonica yritti jatkaa katolista 

toimintaa luostarissa. Hän kehotti luostaria ottamaan uusia nunnanoviiseja ja kasvatta-

maan heidät katolisessa hengessä. Rakennuksia yritettiin korjata. Tämä ei enää kuiten-

kaan virkistänyt luostarin toimintaa. Viimeinen abbedissa Birgitta Kurki kuoli kesällä 

1577 ja viimeinen nunna vuonna 1591.
92

 

 

 

2.3 Cantus sororum – Birgittalaissisarten rukoushetkien liturgia 

 

Keskiaikaisen birgittalaisluostarin Cantus sororum -hetkipalvelusliturgiassa
93

 oli vii-

koittainen sykli eli samat laulut toistuivat viikosta toiseen. Jokaisella päivällä oli oma 

teemansa. Sunnuntain laulut käsittelivät Pyhää Kolminaisuutta ja luomatonta Mariaa. 

Maanantain laulujen aihe oli enkelit ja Maria. Tiistaina muisteltiin matriarkkoja ja patri-

arkkoja. Keskiviikon aiheena oli Marian syntymä ja nuoruus. Torstain laulut kertoivat 

Kristuksen syntymästä. Perjantai oli muistuma pitkäperjantaista, aiheena oli Kristuksen 

kärsimys ja Marian myötäkärsimys. Viikon viimeinen päivä, lauantai, oli Kristuksen 

ylösnousemuksen muistopäivä, jolloin juhlittiin myös Marian taivaaseen ottamista.
94

 

Cantus sororumin ytimen muodostavat matutinum-hetken kaksikymmentäyksi lukukap-

paletta ja suurta responsoriota. Kokoelmaa kutsutaan nimellä Sermo Angelicus eli Enke-

lisaarna.
95

 Rukoushetket muodostivat birgi