Tuleen tuijottelun historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta : valotaide yhteiskunnallisena keskustelijana
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin valotaiteen ja valotaidefestivaalien luonnetta ja erityispiirteitä. Tarkastelen myös valotaidefestivaalien ja valotaiteen muiden esillepanoalustojen, eli museo- ja gallerianäyttelyiden ja pysyvien julkisten valotaideteosten eroja. Esittelen lyhyesti valotaiteen historiaa ja avaan omaa taiteilijaidentiteettiäni jäsentäviä käsityksiä taiteen tarkoituksesta ja yhteiskunnallisesta roolista. Tarkastelen valotaiteen nykyistä roolia yhteiskunnallisen ja poliittisen dialogin osapuolena. Esittelen havaintoni valotaiteen turvallisuushakuisesta luonteesta ja määrittelen perustelut taideteosten turvallisuudelle. Käytän turvallisen taiteen vastaterminä taideteoksen provokatiivisuutta. Tarkastelen valotaiteen turvallisuushakuisuuden taustoja ja mahdollisia syitä. Aineistona käytän pääasiassa eri valotaidefestivaaleilla näkemiäni teoksia ja festivaalien ohjelmistokokonaisuuksia. Luokittelen teokset joko turvallisiksi, provokatiivisiksi tai näiden väliin jäävään kategoriaan potentiaaliset teokset. Keskityn lähdemateriaalissani vuosina 2013-2017 Lux Helsinki –valotaidetapahtumassa esillä olleisiin teoksiin. Vertailukohtana tarkastelen myös kahden muun eurooppalaisen valofestivaalin ohjelmistoa. Esitän havaintoni turvallisten ja provokatiivisten teosten määrällisistä suhteista valotaidefestivaalien ohjelmistoissa. Esittelen opinnäytetyön taiteellisena osiona tekemäni Maailma jossa elämme -valotaideteoksen. Teos oli esillä tammikuussa 2016 Lux Helsinki –valotaidefestivaalilla. Paikkalähtöinen teos sijoittui Annantalon lasten ja nuorten taidekeskuksen piha-alueelle ja rakennuksen julkisivuun. Teoksen suunnittelun yhtenä lähtökohtana on tarkastella valotaiteen mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisessa. Pyrin käytännön kokeilulla selvittämään, onko valotaiteessa tai valossa teosten mediana jotain, joka estäisi niiden toimimisen poliittisen taiteen välineenä. Esittelemieni teosten ja oman valotaiteilijana työskentelyn perusteella totean, että valotaide taidemuotona soveltuu myös yhteiskunnallisesti kantaaottavien teosten tekemiseen. Tällaisia teoksia on kuitenkin valotaidefestivaaleilla esillä vain hyvin vähän. Totean että valotaide ei nykymuotoisena juurikaan pyri kommentoimaan yhteiskunnan sosiaalisia tai poliittisia ilmiöitä. Valotaidefestivaalit ovat niin järjestäjille, taiteilijoille, yleisölle kuin yhteiskunnallekin turvallisia tapahtumia, sillä ne eivät pyri muuttamaan vallitsevia poliittisia olosuhteita.