Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Jaettu luovuus : eri taiteenalojen osaajien yhteistyö rikastuttamassa tanssielokuvaa
    Kortelahti, Sara (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tässä opinnäytetyössä sukelletaan tanssielokuvan maailmaan ja sen mukanaan tuomiin tanssipedagogisiin pohdintoihin monitaiteellisesta yhteistyöstä sekä työryhmälähtöisestä työskentelytavasta ja sen toimivuudesta. Opinnäytetyö on taiteellis-pedagoginen ja koostuu sekä taiteellisesta että kirjallisesta osasta. Työn tavoitteena oli etenkin kirjoittajan oman pedagogisen ajattelun kehittäminen monitaiteellisesta työryhmätyöskentelystä. Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä toimii kriittisen pedagogiikan dialogisuus, dialogisuus tanssipedagogiikassa sekä tunnustuksen pedagogiikka. Opinnäytetyön taiteellinen osa on tanssielokuva Lack of Sleep. Tanssielokuva on kolmen tanssijan, kuvaaja-leikkaajan sekä pukusuunnittelijan kanssa toteutettu yhteistyö. Opinnäytetyön kirjoittaja toimi tanssielokuvassa ohjaaja-koreografina sekä koko projektin taidepedagogina. Lack of Sleep käsittelee univajetta ja sen vaikutuksia ihmisiin. Tanssielokuvan työskentelytapa on työryhmälähtöinen ja prosessin aikana huomiota kiinnitettiin erityisesti hyvään ilmapiiriin sekä toimivaan ryhmädynamiikkaan. Opinnäytetyön kirjallisessa osassa paneudutaan eri taiteenalojen osaajien yhteistyön vaikutukseen tanssielokuvassa. Tässä työssä pohditaan, miten monitaiteellinen yhteistyö voi tuoda taiteelliseen työhön syvyyttä, monipuolisuutta ja merkityksellisyyttä. Pohdintoja käydään koreografi-ohjaajan roolin kautta, peilaten kirjoittajan omia kokemuksia lähdekirjallisuuteen, väitöskirjoihin sekä artikkeleihin. Tässä opinnäytetyössä korostuu dialogisuuden tärkeys työryhmän kommunikoinnissa sekä monitaiteellisen projektin työryhmän tasavertaisuus ja siitä huolehtimisen tärkeys. Hyvin toimivassa työryhmässä jokaisen osaamista arvostetaan, jokainen työryhmän jäsen tulee kuulluksi ja jokainen tekijä saa taiteellista vapautta toteuttaa omaa osaamistaan. Samanaikaisesti työryhmän välillä käydään kuitenkin avointa dialogia yhteisistä taiteellisista suunnista sekä tavoitteista. Opinnäytetyön keskiöön nousee ajatus, että kun hyvään ilmapiiriin, toisia kannustavaan työskentelytapaan ja työryhmän hyvinvointiin keskitytään, syntyy myös sisällöllisesti merkityksellistä ja rikasta lopputulosta. Kun työryhmän jäsenillä on vapautta, tilaa ja luottamusta toteuttaa omaa taiteellista osaamistaan nousee myös lopputulos sellaiselle tasolle, mihin kukaan tekijöistä ei olisi yksin pystynyt. Toimiva monitaiteellinen yhteistyö tuottaa tässä työssä hyvää työskentelyilmapiiriä, joka antaa taiteelle tilaa hengittää ja vapautta virrata lopulliseen muotoonsa.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Toivon mahdollistaja : tanssinopettajuuden rakentuminen lukiossa pedagogisen hyvinvoinnin ja toivon dialogina
    Kaarla, Lotta (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämän opinnäytteen tavoitteena on tarkastella tanssinopettajuuden rakentumista lukiossa pedagogisen hyvinvoinnin ja toivon kokemusten kautta. Opinnäyte toteutettiin autoetnografisella tutkimusmetodilla, jossa aineistona toimivat tanssinopettajan omat päiväkirjamerkinnät vuosilta 2021 ja 2025. Opinnäyte tarkastelee, miten opettajuus muotoutuu kokemusten, arvojen, pedagogisten valintojen ja työympäristön vuorovaikutuksessa. Opinnäytteen teoreettisena viitekehyksenä toimivat pedagoginen hyvinvointi, Paulo Freiren (1994/2004) toivon pedagogiikka ja bell hooksin (1994/2007) osallistava pedagogiikka. Tanssinopettajan kokemukset yhdistyvät teoreettisen viitekehyksen lisäksi ajankohtaiseen pedagogiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun nuorten hyvinvoinnista, opettajien jaksamisesta ja koulun merkityksestä tulevaisuususkon rakentajana. Koulumaailman todellisuus lukiossa ja maailman pysäyttänyt koronapandemia kohtaa tässä opinnäytteessä työstään innostuneen tanssinopettajan ja halun toimia toivon mahdollistajana epävarmoista olosuhteista huolimatta. Aineisto osoittaa, että tanssinopettajuus rakentuu jatkuvassa liikkeessä etsien uusia pedagogisia tapoja toimia dialogissa työympäristönsä kanssa. Erityisesti koronapandemian aikana opettajan kokema kuormitus, riittämättömyys ja epävarmuus kietoutuvat tiivisti pedagogiseen hyvinvointiin ja opetuksen saavutettavuuteen. Samalla opinnäyte tuo esiin, että opettajan tekemillä pedagogisilla valinnoilla, kuten läsnäololla, dialogisuudella ja opiskelijoiden kohtaamisella yksilöinä, voidaan vahvistaa sekä opiskelijoiden että opettajien hyvinvointia ja toivon kokemusta. Keskeiseksi oivallukseksi analyysista nousee, että pedagoginen hyvinvointi ja saavutettavuus ovat syvästi toisiinsa kietoutuneita ilmiöitä. Saavutettavuutta tukevat rakenteet, kuten turvallinen oppimisympäristö, joustavat osallistumisen tavat ja vuorovaikutus, edistävät opiskelijoiden osallisuutta ja keventävät samalla opettajan kuormitusta. Tanssinopetus näyttäytyy opinnäytteessä tilana, jossa kehollisuus, luovuus ja yhteisöllisyys mahdollistavat nuorten toimijuutta sekä merkityksellisyyden kokemuksia niin opiskelijoille kuin opettajalle. Erityisesti tämä opinnäyte on kirjoittajalleen merkityksellinen, koska analyysin myötä hänelle selkenee hänen oma pedagoginen kasvunsa, jossa opettajuus kehittyy reflektiivisen prosessin kautta kohti inhimillisempää ja armollisempaa työotetta. Opettajan oma hyvinvointi, rajojen tunnistaminen ja yhteisöllinen tuki ovat keskeisiä edellytyksiä kestävälle pedagogiselle toiminnalle ja sille, että tanssinopettaja voi toimia toivon mahdollistajana omassa työssään.
  • Lavastus esiintyvänä olosuhteena : The enchanted girl of code 24 -vesilavastus
    Roivainen, Mira (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämä taiteen maisterin kirjallinen opinnäyte käsittelee lavastusta sisällöllisenä ja merkityksiä sisältävänä esiintyvänä olosuhteena. Aihetta käsitellään tekstissä teatterin kontekstissa, näytelmätekstilähtöisestä esityksentekonäkökulmasta, jossa visuaalisuus toimii merkittävänä osana ohjaustulkintaa. Olosuhdemaisen lavastuksen käsittelyssä keskitytään tilan suunnittelullisiin, toiminnallisiin ja käytännön sanelemiin seikkoihin. Tutkimuskysymyksinä on, minkälaista tekemisen tapaa työryhmältä tämän tyyppinen lavastus toteutuakseen tarvitsee, sekä miten lavastusta voisi ajatella vastanäyttelijänä ja kuinka luoda esiintymistapaa sen kanssa. Havainnoinnin kohteena on myös, miten itse haluaisin lavastuksen, ja erityisesti olosuhdemaisen, esiintyvän lavastuksen parissa työskennellä. Kirjallisen opinnäytteeni aihe linkittyy opinnäytteeni taiteelliseen osaan. Opinnäytteen taiteellinen osa oli lavastussuunnittelu Kharissa Newbill-Adamesin ohjaamaan The Enchanted Girl of Code 24 -esitykseen, jonka ensi-ilta oli Teatterikorkeakoulun Studio 1:ssä 6.2.2026. Lavastus sisälsi suuren vesialtaan, joka oli esiintyjille konkreettinen lavastusolosuhde, jonka kanssa toimia esityksessä. Reflektioluvussa esityksen syntyprosessia tarkastellaan keskittyen erityisesti lavastuksen suunnitteluun ja toteutusprosessiin käytännön näkökulmasta. Tekstin lomassa esittelen esimerkkikuvia siitä, miten olosuhdemainen lavastus voitaisiin ymmärtää. Havainnollistajina olosuhdemaisesta lavastamisesta toimivat saksalaisten lavastajien Bettina Pommerin ja Katrin Brackin, sekä suomalaisen Milja Ahon lavastukset. Esimerkit on koottu draamallisista esityksistä, joissa on olosuhdemaiseksi määritelty lavastus. Läpi kirjallisen opinnäytetyön mukana kulkevat myös valokuvaaja Roosa Oksaharjun opinnäytteeni taiteellisesta osasta ottamat valokuvat, jotka toimivat niin ikään yhtenä esimerkkinä lavastusolosuhteesta. Tärkeänä lähteenä kirjallisessa opinnäytetyössä toimii tutkija Birgit E. Wiensin toimittama Contemporary Scenography – Practices and Aesthetics in German Theatre, Arts and Design -tekstikokoelma (2019). Käyn tekstissä keskustelua myös lavastaja ja pukusuunnittelija Reija Hirvikosken, teatteritaiteen professori Pauliina Hulkon sekä ohjaaja ja Teatterikorkeakoulun ohjauksen koulutusohjelman professori Saana Lavasteen julkaisujen kanssa. Kirjoittaessani tulin siihen tulokseen, että olosuhdemainen, esiintyjäksi luettava lavastus on esityksen kannalta iso valinta, joka vaatii kaikilta työryhmän jäseniltä sitoutumista valittuun estetiikkaan. Olosuhdemainen lavastus liittyy myös hyvin olennaisesti näyttelijäntyöhön. Tarpeellista olisikin saavuttaa työryhmänä jonkinlainen kokonaisvaltainen yhteissointi sekä luonnollinen, oma logiikka navigoida tässä erityisessä olosuhteessa. Opinnäytteen kirjoittamisprosessissa nousikin erittäin relevantteina aiheina keskustelu ja yhteistyön tärkeys, jotka ovat tietysti tärkeässä osassa ihan jokaisessa työryhmänä tehtävässä prosessissa, mutta esityksen kannalta isoja valintoja tehdessä ne korostuvat. Toinen merkittävä huomio, joka olosuhdemaisen lavastuksen synnyttämiseen liittyy, oli aika. Opinnäytteessä tullaan päätelmään, että olosuhdemaiseen lavastukseen, joka saattaa olla teknisesti vaativampi toteuttaa, tarvitaan kauttaaltaan enemmän aikaa, jotta siitä saadaan käytännöllisesti ja sisällöllisesti toimiva ratkaisu.
  • Artist Pedagogy, Art Schools, and Belonging
    Quaife, Magnus; Smith, Timothy (Suomen Semiotiikan Seura, 2026)
    Lehtiartikkeli
    Despite long histories of collectivism, individualism still dominates so much the art world. Forms of collaboration and collectivism are typically treated as novelties and the enduring romantic notion of the artist as an individual on the margins of society perpetuates. Often our pedagogies reproduce these conditions rather than rethinking or challenging them. In the ever more plural critical and material landscapes of contemporary art, where students arrive as atomized individuals, should our pedagogies seek to foster a sense of belonging and how might this be achieved? To what degree do we need to foster community in our pedagogies for students to develop as artists? How do institutional traditions frame and develop particular notions of community? Can belonging be radically reconceptualized through a greater critical attention to what constitutes the “we” within an art school community? Are students still experiencing belonging even if their ways of coming together collectively resists assimilation into a larger school community? --
  • Improving systematic teaching and learning in folk music kantele pedagogy : a study of student-centredness and pedagogical tact in higher music education
    Lehto, Laura (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-06-12)
    Opinnäyte
    With this study I bring ideas how to improve systematic teaching in folk music kantele pedagogy in higher education and try to find its connection between the concepts of student-centredness and pedagogical tact. I will discuss topics such as structuredness and openness, lesson planning, teaching resources, continuity, technical versus artistic expression devel-opment, and stereotypes. My research question is: how to improve systematic teaching and learning in kantele pedagogy from the standpoint of student-centredness and pedagogical tact in higher education? The empirical interview data was collected by three interviews with small kantele and kannel teachers and musicians from Estonia and Finland. The data was analysed through the concepts of pedagogical tact and student-centredness before the discussion on the following categories: structure and openness in kantele pedagogy; pedagogical materials and systematicity; supporting student’s professional development and the development of kantele pedagogy in general. The main findings that came out from the research were that openness in folk music teaching is valuable for many reasons. The story behind the player; communication with the audience during the concerts and finding own’s artistic expression with that heritage are few examples of it. Balancing between structure and freedom in lesson planning can mean to leave the lesson situation open. It helps to be more present in the situation, opening up opportunities that would help students discover different ways to pursue their goals. Structuredness and openness are not opposites, but it’s still important to discuss about the values and the goals in folk music pedagogy, because they might be contradictory. Though the methods of learning folk music differ from classical music, they are formal, because there is the research-oriented aspect behind it. There is no need to standardize everything, simply because the teaching takes place in academy; in fact, the traditional music brings individuality in it.