Rajaa hakua
 
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

"Sinulle, kallis Jeesuksemme, iäti kaikuu kiitoksemme" – Rovasti Esa Santakari virsitekstien muokkaajana
Santakari, Anni (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
Opinnäyte
Kirjallisessa työssäni tutkin rovasti Esa Santakarin työskentelyä virsikirjakomiteassa vuoden 1986 virsikirjauudistuksessa. Selvitin vuoden 1979 osalta, mitä virsiä hän muokkasi, millainen työprosessi oli ja millaisten vaikutteiden pohjalta virsitekstit syntyivät. Aineistona käytin virsikirjakomitean pöytäkirjoja sekä Santakarin julkaisematonta päiväkirjakäsikirjoitusta, joka kattaa vuoden 1979 tapahtumat. Pöytäkirjoista etsin Santakaria koskevia merkintöjä, ja päiväkirjasta virsityöskentelyä koskevia ja sitä taustoittavia merkintöjä. Tämän materiaalin kautta pyrin luomaan kokonaiskuvaa vuoden 1979 virsityöskentelystä. Tutkimuksessa ilmeni, että Santakari käytti virsityöskentelyyn paljon aikaa ja paneutumista. Hänellä oli vuoden aikana runsaasti taiteellisia ja teologisia vaikutteita, joista ehkä tärkeimmäksi nousi klassisen musiikin, erityisesti W. A. Mozartin ja J. S. Bachin kuuntelu. Yhdeksi vuoden isoimmista teemoista nousi työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen problematiikka. Santakarin vuoden aikana muokkaamat virret olen koonnut liitteeksi tämän työn loppuun.
(Co)Shaping the Dynamic Flow : Time as Vitality Experience in Explorative Performance of Textural Music
Kim, Jin Hyun; Schacher, Jan (Brill, 2026)
Lehtiartikkeli
Taking into account that musical decisions in exploratory and improvisatory creation modes are not always fully governed by volitional control, the authors investigate the microgenesis of first-person experience underlying a process of shaping textural music. This process is understood as fundamental to determining how to shape extended resonating and ringing sound processes and when to initiate the next musical action. The authors develop a co-research approach to Artistic Research, inspired by current experience science – specifically their own nonverbal, micro-phenomenological method called tactual co-shaping. This method enables musicians (original shapers) to access their ongoing first-person experience from a second-person perspective adopted by co-shapers. Through both tactual co-shaping and retrospective, micro-phenomenologically grounded interviews, the authors found that time experience – manifested as dynamic tension in the form of vitality – and anticipatory tactual listening shared between the co-researchers are crucial for leading to a pivotal experiential moment related to musical decision-making in the present study.
Larry Galesin solistisen sävelkielen rytmiikan analysointia
Ahoniemi, Antti (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
Opinnäyte
Tutkimukseni aiheena ovat kontrabasisti Larry Galesin soittamat rytmiset elementit: erittelen ja analysoin esimerkkejä mielestäni monipuolisesta rytmiikasta, jota Gales hyödyntää siirtyessään enimmäkseen neljäsosapohjaisesta säestyssoitosta aika-arvoja useimmiten varioivampaan soolosoittoon. Osoitan korvakuulolla transkriboitujen nuottiesimerkkien avulla Galesin käyttävän soolosoitossaan walking bass -tradition mukaisen neljäsosasoiton sekä erinäisten kahdeksasosapohjaisten fraasien lisäksi toistuvia, instrumentille omaperäisiä sekä monipuolisesti polyrytmiikkaa soveltavia rytmisiä ideoita. Tavoitteenani oli nuotintaa Galesin soitosta kaikkia edellämainittuja rytmisiä ilmiöitä ja analysoinnin lisäksi osoittaa niiden toistuvuus useiden esimerkkien avulla. Tutkittavista ilmiöistä löytyi useita esimerkkejä ja niitä oli mahdollista analysoida transkriboidun nuottikuvan avulla, joten tutkimuksen tuloksena syntyi eritelty lista etsimistäni rytmisistä työkaluista.
Suomalaisen kupletin musiikilliset ominaisuudet ja tyylilajin kehitys
Leminen, Onni (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
Opinnäyte (kandidaatti)
Tutkin työssäni kupletteja eli 1900-luvun alkupuolen humoristisia, riimillisiä lauluja. Kysyn, voiko kuplettimateriaalista löytää yhteisiä musiikillisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä nimenomaan kuplettigenrelle. Aineistokseni valikoin tunnetuimpien kupletistien töitä eri aikakausilta, jotka löytyivät myös äänitemuodossa: J. Alfred Tanner – ”Eikö juu” (1911) ja ”Eukkoni on maalla” (1913), Hiski Salomaa – ”Lännen lokari” (1930) ja Reino Helismaa –”Etana asialla” (1949). Analyysin pohjatyönä etsin tietoa kappaleen tekijöistä, melodian alkuperästä ja äänitteellä soittavista muusikoista. Otan kantaa kappaleiden rakenteisiin, esitystyyliin, musiikillisiin erityispiirteisiin ja sovituksellisiin seikkoihin, kuten säestävien soittimien rooleihin ja kappaleen poljentoon. Hyödynnän työssäni aiemmin tehtyä kuplettitutkimusta (Gronow 2004; Henriksson 2015; Hirviseppä 1969; Seppälä 2009; Hako 1981; Jalkanen 2003). Oma työni täydentää tutkimusta tuomalla mukaan musiikillisen analyysin myös varhaisemmista kupleteista, ja laajentaa analyysiä etsimällä yhtymäkohtia eri kuplettiäänitteiden välillä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että tyypilliseen kuplettiin kuuluu muutaman tahdin alkusoitto, useita säkeistöjä, joiden välillä on alkusoittoa vastaava lyhyt instrumentaalivälike ja niin ikään lyhyt lopuke. Refrengi saattaa sijoittua säkeistön loppuun tai ilmaantua erillisenä kertosäkeenä. C-osan kaltaisia musiikin suunnanvaihdoksia kupleteissa ei esiinny. Huomioitavaa on, että säkeistöt pysyvät säestykseltään ja sovitukseltaan lähes identtisinä, jolloin kuulija koukuttuu kuuntelemaan tarinan kehitystä enemmän kuin musiikillisia ominaisuuksia. Kappaleiden sovitukset kehittyvät tarkasteluvälillä kulloinkin valloillaan olevan tyylin mukana, mutta rakenteet ja esitystyyli säilyvät.
Operan som trojansk häst för en inhemsk teateridé i Helsingfors : Språkpolitik med opera på Nya Teatern och i August Arppes operasällskap i 1870- och 1880-talets Finland
Broman-Kananen, Ulla-Britta (toim.)
DocMus-tohtorikoulun julkaisuja : 27 (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, DocMus-tohtorikoulu, 2026)
Kirja
Denna bok utforskar operans roll i Finland i relation till språk, språkpolitik och nationsbygge under 1870-talet och kring decennieskiftet 1890. Opera och språkpolitik är en överraskande kombination i historien, men också inom opera- och språkforskningen. Trots detta kombinerades dessa två väsensskilda områden med varandra i sena 1800-talets Finland. Nya Teaterns akilleshäl i den uppseglande operakonflikten var det dåtida sverigesvenska scenspråket samt att teaterns skådespelare kom från Sverige. Utåt sett handlade ”operakriget” (Topelius) om en finsk lyrisk scen på Nya Teatern, men med tiden blev det allt tydligare att operan också skulle vara en trojansk häst för ytterligare två andra syften: dels för en alltför stor finsk ledning på Teatern, dels för ett finskt övertagande av själva teaterhuset. Finska Teaterns direktör Kaarlo Bergbom och de finsksinnades pådrivande roll i 1870-talets opera- och språkkonflikt kan därför inte förbigås, men fokus är här främst på Nya Teaterns reaktiva motstånd mot årtiondets fusionsförslag, varav två behandlades på lantdagarna 1872 och 1877. August Arppe aktualiserade språkfrågan med opera på 1880-talet genom att grunda Helsingfors eller Inhemska operasällskapet. Men inte heller han lyckades genomföra sina planer vare sig för opera eller ett finländskt svenskt scenspråk. Men medan den finländska svenskan sakta men säkert accepterades som scenspråk, dröjde det flera årtionden innan Finlands musikliv återhämtat sig så pass att nya generationer operasångare fick tillfälle att planera för en varaktig operascen. Då var Emmy Achté, Aino Ackté, Oscar Merikanto och Edvard Fazer de aktiva.