Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Folklore as wonder : or, speculative methods and artistic transformations of folk customs across gallery and museum practice
    Cowan, Matthew (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (tohtori)
    Abstract This practice-led research considers the material and conceptual shifts that occur when particular European folk customs are recontextualised within a contemporary art framework. Drawing on my experience of English morris dancing and mummers’ plays, alongside engagements with German Strawbear (Strohbär) and May man (Maimann) traditions, I examine how folklore moves beyond documentary formats into a site of speculative enquiry. By developing an alternative form of documentation that values artistic ways of presenting reality, my practice formulates folklore as an extra-ordinary mode of artistic thinking defined by strangeness, mystery, and wonder. Methodologically, I employ an intentional strategy of speculative wonder, pseudo-ethnography, and dialogical aesthetics. Taking a dual position as both a folk insider and an artistic outsider, I prioritise creative imagination over quantitative recording. Through a series of polyphonic conversations with artists, practitioners, and other experts, I produced a central archive of handkerchief masks alongside costumed sculptures, masks, and re-staged archive objects acting as untrustworthy artefacts in exhibition contexts. My artistic practice encompassed four major exhibition installations bridging contemporary galleries and historical museums: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht / Walk on Roses and Forget-me-nots (Braunschweiges Landesmuseum, Germany), para field notes (Photographic Gallery Hippolyte, Finland), The Scream of the Strawbear (Kunsthalle Gießen and Oberhessisches Museum, Germany), and Wildness Makes This World (Kunsthalle Seinäjoki, Finland). In these, I examined institutional translocation through artistic interventions in museum collections and spaces, creating a state of bi-textuality where museum objects are re-enchanted in art settings while my artworks interrogate historical modes of display. These threshold sites are reconfigured as heterotopias where daily temporal and spatial rules are suspended. The key outcome of my research is the formulation of folklore-as-artwork, a speculative vocabulary of folklore as vernacular and residual culture, topsy-turvy logic, and the carnivalesque. Centred on figures like the Wildman, my work demonstrates how ritualised humour, parody, and defamiliarisation unpack societal hierarchies and cultural memory. By interrogating the aesthetics of folk authenticity, I offer a critical model for re-engaging with the human need for communal ritual and re-enchanted wonder.
    Tiivistelmä Tässä taiteellisessa tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia aineellisia ja käsitteellisiä muutoksia tiettyjen eurooppalaisia kansantapojen uudelleenkontekstualisointi nykytaiteen puitteissa saa aikaan. Työssä hyödynnän omia kokemuksiani englantilaisesta morris-tanssista ja mummer’s play-näytelmäperinteestä sekä kohtaamisiani saksalaisten Strohbär ja Maimann perinteiden kanssa. Niiden valossa tutkin, kuinka kansanperinne siirtyy dokumentoidusta muodosta spekulatiivisen tarkastelun alueelle. Kehittämällä vaihtoehtoisen tavan dokumentoida kansanperinnettä, joka arvostaa taiteellisia tapoja kuvata todellisuutta, muotoilen taiteellisessa työssäni kansanperinteestä poikkeuksellisen taiteellisen ajattelun muodon, jonka määrittäviä piirteitä ovat outous, mystisyys ja ihmettely. Tutkimusmetodiksi olen valinnut spekulatiiviseen ihmettelyyn, näennäisetnografiaan ja dialogiseen estetiikkaan pohjautuvan tarkoituksellisen strategian. Koska tutkin asiaa kahdessa eri roolissa – sekä kansaan kuuluvana sisäpiiriläisenä että ulkopuolisena taiteellisena tarkkailijana –, asetan luovan mielikuvituksen kvantitatiivisen kirjaamisen edelle. Taiteilijoiden, taiteenharjoittajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa käymieni moniäänisten keskustelujen pohjalta tuotin keskeisen arkiston nenäliinamaskeja ja niiden rinnalle puvustettuja veistoksia, maskeja sekä uusiin ympäristöihin tuotuja arkistoesineitä, jotka toimivat näyttelykonteksteissa epäluotettavina artefakteina. Taiteellinen työni käsitti seuraavat neljä suurta näyttelyinstallaatiota, jotka toimivat siltoina nykytaiteen gallerioiden ja historiallisten museoiden välillä: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht / Walk on Roses and Forget-me-nots (saksalainen Braunschweiges Landesmuseum), para field notes (Valokuvagalleria Hippolyte), The Scream of the Strawbear (saksalainen Kunsthalle Gießen and Oberhessisches Museum) ja Wildness Makes This World (Seinäjoen taidehalli). Niissä tutkin institutionaalista translokaatiota museokokoelmissa ja eri tiloissa toteuttamieni taiteellisten interventioiden kautta. Sain näin luotua kahden eri tekstuaalisuuden tiloja, joissa taideympäristö antaa uutta lumoa museoesineille, kun taas taideteokseni tutkiskelevat historiallisia tapoja esitellä esineitä. Nämä rajatilapaikat järjestyvät uudelleen heterotopioiksi, joissa jokapäiväiset aikaa ja paikkaa koskevat säännöt lakkaavat hetkeksi pätemästä. Tutkimustyöni keskeisin tulos on käsitteen kansanperinne taideteoksena luominen. Se tarkoittaa kansanperinteen spekulatiivisen sanaston tarkastelua kansan ja jäännöskulttuurin, nurinkurisen logiikan ja karnevalismin muotona. Villimiehen kaltaisiin hahmoihin keskittyvä työni osoittaa, miten ritualisoitunut huumori, parodia ja vieraannuttaminen purkavat yhteiskunnallisia hierarkioita ja kulttuurista muistia. Tutkimalla kansan aitouden estetiikkaa tarjoan kriittisen mallin, jonka avulla on jälleen mahdollista tavoittaa inhimillinen tarve olla osana yhteisöllisiä rituaaleja ja lumoutua ihmeistä.
    Abstrakt Denna praktikbaserade forskning undersöker de materiella och konceptuella förändringar som sker när utvalda europeiska folktraditioner omplaceras och ges en ny kontext inom samtidskonsten. Med utgångspunkt i mina erfarenheter av engelsk morrisdans och mummerspel samt mina kontakter med de tyska traditionerna kring Strawbear (Strohbär) och May Man (Maimann) (Strohbär) undersöker jag hur folklore kan överskrida dokumentära former och bli en arena för spekulativt utforskande. Genom att utveckla en alternativ form av dokumentation som värdesätter konstnärliga sätt att gestalta verkligheten, utforskar jag folklore som ett extraordinärt sätt att tänka konstnärligt, präglat av främmandegörande, mystik och förundran. Metodologiskt utgår jag från en medveten strategi som bygger på spekulativ förundran, pseudoetnografi och dialogisk estetik. Genom att inta en dubbel position, med förankring i folktraditionen och ett utifrånperspektiv på konstvärlden, prioriterar jag den kreativa fantasin framför kvantitativa mätningar. Utifrån en serie mångstämmiga samtal med konstnärer, utövare och andra experter har jag byggt upp ett arkiv med näsduksmasker, kompletterat med kostymerade skulpturer, masker och omgestaltade arkivföremål som i utställningssammanhang fungerar som tvetydiga artefakter. Min konstnärliga verksamhet omfattade fyra större utställningsinstallationer som presenterades i såväl samtida konstgallerier som historiska museer: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht/Walk on Roses and Forget-me-nots (Braunschweiges Landesmuseum, Tyskland), para field notes (Fotografiska galleriet Hippolyte, Finland), The Scream of the Strawbear (Kunsthalle Gießen och Oberhessisches Museum, Tyskland), och Wildness Makes This World (Kunsthalle Seinäjoki, Finland). I dessa verk har jag undersökt institutionell omplacering genom konstnärliga ingrepp i museisamlingar och utställningsrum. På så sätt uppstår en dubbel kontext där museiföremålen återfår något av sin magi i ett konstnärligt sammanhang, samtidigt som mina verk ifrågasätter historiska utställningsformer. Dessa liminala utrymmen omformas till heterotopier där vardagens tidsliga och rumsliga ordning sätts ur spel. Det viktigaste resultatet av min forskning är utvecklingen av begreppet folklore-as-artwork (folklore som konstverk) – ett spekulativt ramverk som betraktar folklore genom folklig och kvarlevande kultur, omvänd logik och det karnevalistiska. Med utgångspunkt i gestalter som Vildmannen visar mitt arbete hur ritualiserad humor, parodi och främmandegörande kan synliggöra samhälleliga hierarkier och kulturellt minne. Genom att granska föreställningar om folklig autenticitet presenterar jag en kritisk modell för att återupptäcka människans behov av gemensamma ritualer och en förnyad känsla av förundran.
  • "Spela vad du vill" : fem musiklärares föreställningar, erfarenheter och visioner av improvisation i den grundläggande utbildningens musikundervisning
    Mäkinen, Alex (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-05-06)
    Opinnäyte (maisteri)
    Målet med undersökningen är att undersöka vilka slags visioner och erfarenheter fem musiklärare har av improvisation i den grundläggande utbildningen i musik. Fokus ligger på lärarnas erfarenheter om improvisation, hur de använder sig av det samt vilka funktioner de anser att improvisation har. Teoretiska referensramen består av begreppsdefinition, teoretiska perspektiv på improvisation samt Hammerness (2006) teori om “teachers’ vision”. Studien är en intervjustudie med fem svenskspråkiga musiklärare i Finland som arbetar inom den grundläggande utbildningen. Materialet har samlats in genom halvstrukturerade intervjuer och analyserades med tematisk analys (Fejes & Thornberg, 2024). Resultaten visar att improvisation utgör en relativt liten del av undervisningen. Lärarna betonar främst de sociala och kreativa aspekter som tillkommer via improvisation. Tids- och utrymmesbrist begränsar möjligheten att arbeta med improvisation som ett självständigt innehåll, och det får i stället rollen som ett verktyg för att utveckla andra kunskapsområden. Lärarnas visioner präglas av en strävan efter en mångsidig, balanserad och pedagogiskt genomtänkt undervisning. Inom denna ram framhålls improvisation som ett medel för att främja social samverkan och självförtroende samt kreativitet, lekfullhet och glädje. Lärarna beskriver även ett spänningsfält mellan process och produkt i bedömningen av improvisation
  • Ammattina kitara : suomalaisten kitaristien urapolut ja ammatillisuuden kehittyminen
    Mäenpää, Konsta (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tutkimuksessani tarkastelen suomalaisten kitaristien urapolkuja sekä ammatillisuuden kehittymistä. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, minkälaisia uapolkuja suomalaisilla ammattikitaristeilla on sekä mitkä seikat ja käännekohdat ovat vaikuttaneet näiden urapolkujen kulkuun. Urapolkujen lisäksi tehtävänäni on selvittää, minkälaisia ammatillisuuden haasteita he ovat kohdanneet sekä miten he kokevat ammatillisuutensa kehittyneen uriensa varrella. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Minkälainen on sähkökitaraa soittavan ammattimuusikon urapolku Suomessa? 2. Minkälaisia ammatillisuuteen liittyviä haasteita haastateltavat ovat kohdanneet urapoluillaan? Tutkimukseni keskeiset käsitteet ovat ammatillisuus ja urapolku. Käsittelen niitä teoreettisessa viitekehyksessä yleisesti sekä erikseen musiikkialan kontekstissa. Lisäksi käsittelen musiikin koulutuksen historiaa Suomessa. Tutkimukseni on narratiivinen tapaustutkimus, jossa olen tuottanut aineiston narratiivisen haastattelun ja teemahaastattelun keinoin. Aineiston analyysissä olen soveltanut laadullista sisällönanalyysiä ja narratiivista analyysiä. Tutkimukseni mukaan suomalaisten kitaristien urapolut ovat ainutlaatuisia, monipuolisista työtehtävistä koostuvia kokonaisuuksia, joissa yrittäjähenkisyys on keskiössä. Kitaristin ammatillisuuden keskiössä on monipuolisuus ja elämänmittainen oppiminen. Sisäinen palo ja intohimo musiikkiin ja omaan instrumenttiin on se voima, joka yleensä määrää uralle päätymisen ja toisaalta mahdollistaa ammatillisen kehittymisen läpi uran aina opiskelijasta ammattilaiseksi. Suurimmat haasteet musiikkialalla liittyvät usein yrittäjyyden haasteisiin, kuten työtilaisuuksien projektiluonteisuuteen, yhteiskunnan sekä kulttuurin muutoksiin ja talouden suhdanteiden vaikutuksiin musiikkialalla. Työni tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa kitaransoiton ammattilaisista, ja se on suunnattu musiikkikasvattajille, jotka opettavat ammattiuraan tähtääviä opiskelijoita.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • ”Jos sitä lähtisi purkaa, niin en tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa” : taiteen perusopetuksen opettajien näkökulmia opetettavan ohjelmiston monimuotoistamiseen
    Tapani, Elsa (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-05-11)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, miten taiteen perusopetuksen opettajat kokevat opetettavan ohjelmiston säveltäjäkaanonin ja sen laajentamisen ja monimuotoistamisen. Kokevatko he, että tällaiset perusohjelmiston laajentamiskysymykset ovat ajankohtaisia ja arvokkaita heidän työssään? Minkälaisia valmiuksia he kokevat omaavansa perusohjelmiston laajentamiseen, ja toisaalta, mitkä tekijät estävät heitä tässä työssä? Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää taiteen perusopetuksessa työskentelevää laulu- ja pianopedagogia. Tutkimuskysymykset ovat: Miten taiteen perusopetuksen opettajat kuvaavat opetettavan ohjelmiston valikoitumista sekä repertuaarin monimuotoistamisen käytäntöjä omassa opetustyössään? Millaisia tiedollisia, taidollisia ja pedagogisia valmiuksia taiteen perusopetuksen opettajat kokevat omaavansa ja tarvitsevansa monimuotoisemman repertuaarin opettamiseen? Mitkä tekijät tukevat tai estävät heitä tässä työssä? Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään klassisen musiikin suhdetta säveltäjäkaanonin ja sen ylläpitämää valtaa ja monimuotoistamisen kohtaamia haasteita tokenismin (engl. tokenism) ja näennäisesti yhdenvertaisten inkluusion periaatteiden kautta. Mahdollisina ratkaisuina esitellään kulttuurisesti relevantti pedagogiikka, kulttuurisesti responsiivinen opetus ja rihmastomainen lähestymistapa musiikinopetukseen. Tutkielman keskeiset tulokset ovat, että klassisen musiikin kaanonilla on edelleen vahva asema taiteen perusopetuksessa, ja ohjelmiston monimuotoistaminen jää usein muiden opetustavoitteiden varjoon. Opetuksessa käydään vain vähän kriittistä keskustelua siitä, miten opetussisällöt liittyvät yhteiskuntaan tai millaisia historiallisia ja sosiaalisia valtarakenteita ne ylläpitävät. Kaanon ymmärretään ensisijaisesti esteettisten ja taiteellisten arvojen kautta, eikä sen yhteiskunnallista rakentumista juurikaan tarkastella. Monimuotoisuuden edistäminen edellyttäisi kuitenkin kaanonin tiedostamista sosiaalisena ja historiallisena ilmiönä. Opettajat tunnistavat oppilaslähtöisyyden ja oppilaan taustan huomioimisen merkityksen motivaatiolle ja harrastuksen mielekkyydelle, ja he ovat valmiita laajentamaan ohjelmistoa monimuotoisempaan suuntaan. Opettajat kuitenkin kaipaisivat konkretiaa opetussuunnitelman kulttuurisen uudistamisen teemojen ja käytännön opetustyön yhdistämiseen. Ohjelmiston monimuotoistamista hidastaa helposti saatavilla olevan, monimuotoisuusnäkökulmasta kootun pedagogisen materiaalin puute. Lisäksi opettajien omat arvot ja kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka paljon he ovat pohtineet monimuotoisuutta opetuksessaan, eikä aihetta ole haastateltavien mukaan juurikaan käsitelty pedagogisissa opinnoissa.
  • Kuin muuttuva uni
    Löppönen, Anni (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Taiteellinen osuus Opinnäytteen taiteellinen osa oli esillä Kuvan Keväässä 17.5- 16.6.2025 Kuvataideakatemian Myllytorilla ja Valkoisessa studiossa. Esittämäni teoskokonaisuudet olivat autobiografisia, valokuvallisia, meditatiivisia, katsojan läsnäoloa pyytäviä kokonaisuuksia. Esitetyt teossarjat koostuivat lasten muotokuvista. Olen valokuvataiteilijana kuvannut elämääni arkisesta näkökulmasta jo vuosien ajan ja opinnäytteeni rakentuu tästä jatkumosta. Valokuvallisuus, äidin katse, aika, muistaminen ja rakkaus ovat määritelleet näyttelyyn tulevat teosvalintani. Kirjallinen osuus Opinnäytteen kirjallinen osuus käsittelee autobiograafisuuden ja valokuvallisen esittämisen välistä suhdetta, historiaa ja osaamista taiteellisessa työskentelyssäni. Opinnäytteen kirjallinen muoto on osin päiväkirjamainen ja runollinen, koska kaunokirjallinen kirjoittaminen on taiteellisessa työssäni yhteydessä omaelämäkerrallisuuteen ja tunteisiin ja tapahtuu kuvien ottamisen rinnalla ja kuvien välissä. Opinnäytteen kirjallinen muoto on eräs kirjoitelma mysteeristä joka syntyy elämän ja sitä halkaisevan valokuvan kohdatessa. Opinnäytteen kirjallisen muodon vaihtelevilla sävyillä pohdin mikä muoto tavoittaa tarkimmin sanoittaen, ymmärtäen ja oivaltaen taiteellisen työni sisältöjä. Kirjoitetussa tekstillä pohdin miksi olen kiinnostunut kuvaamaan niin että kuvat ovat osa elämääni ja mitä taitoja tämänkaltainen työskentely vaatii ja miten muut samankaltaisia teemoja käsittelevät taiteilijat ovat teoksiaan ajatelleet ja kirjallisesti kuvailleet. Kirjallisessa työssäni käsittelen myös lasten, perheen ja arjen valokuvallistamista ja tähän liittyvää monikerroksellista ajattelua. Kirjallinen osuus käsittelee taiteellista työtäni suhteessa eri konteksteihin missä taiteellinen työskentelyni toteutuu. Näitä ovat muun muassa Kuvan Kevään rinnalla syntyneet näyttelyt, matkat, globaalissa taidemaailmassa toimiminen ja kaiken perustana ja jatkajana oleva luovuuden, mielikuvituksen ja taiteilijana toimimisen lahja.