Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Kuvataiteen maisterin opinnäyte
    Nieminen, Terhi (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Opinnäytteeni taiteellinen osa on liikkuvan kuvan teos Frozen Star, joka esitettiin Orion- elokuvateatterissa Kuvan keväässä vuonna 2019. 24:14 -minuuttisessa liikkuvan kuvan teoksessa Frozen Star etsin kadonnutta isääni lumisten, autioiden maisemien keskeltä, kulkien lapsuudesta tuttuja reittejä pitkin pohjoiseen Rovaniemelta Huippuvuorille. Lähtökohtia teoksessa ovat henkilökohtainen menetys, kosmologia ja arktinen maisema itsessään. Lähestyn poissaoloa ja toivoa kronologisen narratiivin ja pimeän maiseman kautta. Opinnäytteen kirjallinen osa käsittelee asemaani sekä teoksen tekijänä että sen keskushenkilönä, ja omakohtaista suhdettani kuvauspaikkoihin. Kuvaan arktisen alueen ja ja autioiden maisemien psykologista ja poeettista vaikutusta sivuten aikamatkustusta, kuolemaa ja ilmastonmuutosta. Teksti keskustelee kirjallisten, taiteellisten ja tieteellisten esikuvieni kanssa. Tavoitteeni on tutkia maiseman, ajan, kuoleman ja oman tekijyyteni ilmentymiä taiteellisessa työskentelyssäni.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Rewound trading legacies
    Choo, Wen Yi (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026-03-31)
    Opinnäyte (maisteri)
    This thesis project comprises a single-channel essay film that explores the circulation and reconfiguration of industrial production, technology, and authority across spaces and histories, through multiple overlapping narratives that trace both dominant and minor histories and the conditions under which knowledge, visibility, and value are structured, mediated, and translated. The film is created using Super 8 film (digitised), a digital camera, and a smartphone, with post-production and editing carried out digitally. It is presented as a digital projection with stereo speakers and a subwoofer in a black-box screening environment, with a wooden bench facing the screen that seats up to four viewers. The narrative takes shape in seven languages, with English subtitles provided throughout. This written component complements the artistic practice by contextualising the essay film, reflecting on methods, and tracing connections between conceptual ideas and their presentation. Within this project, the essay film functions as the primary medium, while the written component acts both as support and critical reflection. It serves as an emancipatory tool to engage with hierarchies, reveal overlooked histories, and explore the structures through which knowledge, visibility, and value are organised, ensuring that both components inform and reinforce one another. The work was exhibited at Kuva/Tila as part of Kuvan Kevät 2025, Academy of Fine Arts, Uniarts Helsinki, Helsinki, Finland, from 17 May to 15 June 2025, offering viewers a comprehensive engagement with the artistic component through screenings. The thesis project is supervised by Salla Tykkä, Professor in the Time and Space study area, and advised by Grégoire Rousseau and Jani Ruscica. The examiners are Maija Timonen and Nora Sternfeld.
  • Thad Jones: Little Pixie II : saksofonisektion sointuhajotukset
    Jokelainen, Ari (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-01-07)
    Opinnäyte
    Tutkimuskysymykseni on: Millaisia sointuhajotuksia Thad Jones käyttää saksofonisektiossa. Tarkoituksena on antaa kokonaiskuva hänelle leimallisista sointutyypeistä ja tutkia, millaisia sointuhajotuksia (voicings) hän niissä käyttää. Tätä tarkoitusta varten olen analysoinut Thad Jonesin kappaletta ”Little Pixie II”. Olen analysoinut eri sointutyypit kunkin eri sointusävelen ollessa melodiaäänenä. Olen jo vuosia sitten kirjoittanut Kendorin kustantaman partituurin Sibelius nuotinkirjoitus-ohjelmalle. Olen analysoinut tätä kappaletta useita vuosia. Kerron myös tapahtumista, jotka ovat saaneet minut kiinnostumaan big band -musiikista. Kirjoitan myös henkilöistä, jotka ovat myötävaikuttaneet kiinnostukseeni, sekä laajemmin Thad Jones/Mel Lewis Orchestran merkityksestä.
  • Kulttimaine : kokemuksia Lahden kansanopiston teatterikoulutuksesta
    Ihalainen, Emmi (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-04-20)
    Opinnäyte (maisteri)
    Käsittelen opinnäytteessäni Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen kulttimainetta ja sen taustalla vaikuttavia ilmiöitä. Työni alussa määrittelen kulttimaineen julkisen keskustelun maalaamaksi kuvaksi, jossa korostuu opiskelijoiden positiiviset yhteisöllisyyden kokemukset ja erityisesti käsitys Lahdesta pääsylippuna Teatterikorkeakouluun. Opinnäytteen tavoitteena on laajentaa keskustelua tuoden näkyviin kriittisemmät havainnot ja kokemukset, mitkä julkisessa keskustelussa jäävät kuulematta. Toivon opinnäytteen toimivan taidepedagogisena keskustelunavauksena, joka osaltaan edistää suomalaisen teatteriopetuksen kehittymistä pedagogisesti turvallisempaan suuntaan. Työni on laadullinen tutkimus, joka asettuu kriittisen feministisen tutkimuksen kontekstiin. Opinnäytteen tärkeimpänä aineistona toimivat tekemäni kyseisen koulutuksen entisten opiskelijoiden syvähaastattelut. Olen itse myös opiskellut Lahdessa ja tärkeä osa opinnäytettä on oma kokemusasiantuntijuuteni. Lähtökohtani työn tekemiseen ei ole neutraalin avoin vaan kriittinen ja kulttimainetta haastava. Kriittinen tarkasteluni kohdistuu erityisesti pedagogisen turvan toteutumiseen kyseisessä teatterikoulutuksessa. Haastattelumateriaaleja ja muuta aineistoa jäsennän ja analysoin teemoittelemalla niitä intuitiivisesti. Tarkastelen aineistoa pyrkien vastaamaan kysymyksiin siitä, mihin opetus kasvatti sekä minkälaisia sosiaalisia tasoja opetukseen liittyi. Haastateltavien saamassa opetuksessa korostuu kokonaisvaltaiseen taiteilijuuteen kasvattaminen sekä opetuksen yhteiskunnallinen ja poliittinen luonne. Opinnot olivat intensiiviset ja niissä oli havaittavissa jälkiturkkalaisia piirteitä. Tärkeä sosiaalinen taso opetuksessa on ollut koulutuksen alumniverkosto. Koulutuksesta saatu yhteisö ja ystävät on ollut joillekin jopa tärkein syy hakeutua koulutukseen. Ryhmässä koetut paineet liittyvät oletuksiin ajatella ja toimia saman suuntaisesti muun ryhmän kanssa. Opiskelijoiden sosiaalinen status on monissa tapauksissa vaikuttanut saadun opetuksen määrään ja laatuun. Lopussa avaan päätelmäni kulttimaineen muodostumiseen vaikuttaneista tekijöistä. Päättelen Lahden kulttimaineen muodostumiseen vaikuttaneen julkisen keskustelun yksipuolisuus, pääsykoekäytännöt, opetuksessa harjoitetut eleet, kuten poskisuudelmat, yhteisön kokonaisvaltainen sitoutuminen, opiskelijoiden ajatteluun vaikuttaminen merkittävissä määrin, alumniyhteisön käytännöt, oppiarvolla puhuttelemisen tapa sekä opetuksen laajempi ajallinen ja yhteiskunnallinen konteksti.
  • Two more days : co-directing The tempest with the Baltic sea as artistic research
    Maaten, Siim (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-02-09)
    Opinnäyte (maisteri)
    In this self-reflexive thesis, I explore what it might mean, in this historical moment, for theatre to become a practice of witnessing how humans can share space with natural non-human. This approach does not require mastery, representation, or full understanding. If incompleteness is accepted as permanent, not as a temporary flaw, the category of "human" could become available for reimagining. This artistic research extends naturally from my personal and artistic journey toward multispecies sustainability. I attempt to live and work with a greater awareness of our interdependent world. At the same time, I pursue the selfish possibility of a prosperous future for my offspring. I write as a seasoned director with over twenty theatre productions to my name. For me, work has long been the primary site of both identity and struggle. This thesis has been a rare chance to investigate myself and my directing more than any other aspect of my life. I wish my work to align with my desires, and this alignment is not a given. Through the written and artistic parts of the thesis, I attempt to redirect myself toward becoming a different kind of theatre director by co-directing with a natural non-human agent: the Baltic Sea. The practical ground for this investigation is the performance Two More Days: The Tempest Resummoned by the Baltic Sea (2025), codirected with the Baltic Sea. The Sea’s indifference was evident from day one of the workshop before rehearsals. That indifference collapsed the scaffolding of the ready-made production plan. The production process never arrived at full readiness. Instead, we chose to treat this constant not-readiness as a condition to be held, rehearsed, and performed. It allowed this state to reorganise our habits of rehearsal, performance, and spectatorship. In this context, my work engages four practice concepts: recognising weak signals, working with the non-human and its indifference, attending to the director’s persistent body, and reacclimating the stage as a shared, multi-agential milieu. This thesis is in strong dialogue with, and/or inspired by, but not limited to, Vincent Roumagnac, Emilia Veselova, Una Chaudhuri, Tuija Kokkonen, Anette Arlander, and the Degree Program in Directing at the University of Arts Helsinki. Methodologically, the thesis travels through artistic practice, rehearsal documentation, and theoretical dialogue. The rehearsal mechanisms themselves became part of the performance. My directing body stepped out of the shadows: I made my presence and labour (setting lights and scene transitions, etc.) visible on stage, not as an omnipotent meaning-maker but as a working artist among others, and, in doing so, decentred the traditional director who governs meaning and form from a position of presumed mastery, without erasing responsibility or power. Instead, it exposed these powers, made them tender and reachable, and treated the situation as material. For other practitioners, I am not here to offer solutions; I offer an exercise. I call for embracing non-readiness as a form of knowledge and for staying with the unresolved. I also urge learning to listen to natural non-human indifference without romanticising it.