Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Beyond disciplinary boundaries : language-aware choirs driving transformative change in music education
    Lehtinen-Schnabel, Johanna
    Studia musica : 100 (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (tohtori)
    Tämän artikkelipohjaisen väitöskirjan tavoitteena on arvioida vakiintuneita musiikkikäytäntöjä ja musiikkikasvatuksen muotoja nyky-yhteiskuntia kohtaavien, toisiinsa kytkeytyneiden haasteiden valossa sekä edistää uudelleen muotoutuvien käytäntöjen kehittämistä vastattaessa näihin laajempiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tutkimus, johon yhdistyy käytännön toimijuus (practitioner inquiry), luo uuden, ylialaisen (transdisciplinary) ja systeemitietoisen lähestymistavan musiikkikasvatukseen tarkastelemalla monikielisiä ja kulttuurienvälisiä kuoroja, joissa toisen kielen (suomi) oppiminen on integroitu kuorokäytäntöön aikuisina Suomeen muuttaneiden kuorolaisten sosiaalisten tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Tutkimus kysyy: Miten toisen kielen (suomi) oppimista voidaan tukea monikielisissä kuoroissa? ja Millaista uutta näkemystä kielitietoinen kuorotoiminta voi tuottaa musiikkikasvatuksen ajatteluun ja toimintaan? Menetelmällisesti eksploratiivinen tutkimus nojaa toiminnan teoriaan, jota on täydennetty myös systeemipraksiksen (systems praxis) teoretisoinnilla, mahdollistaen yksilöllisen toiminnan, sosiaalisten rakenteiden ja yhteiskunnallisten muutosten yhteenkytkemisen. Moni- ja sekamenetelmällisiä lähestymistapoja käyttäen ilmiötä tarkastellaan eri näkökulmista. Tutkimusaineisto koostuu 24 puolistrukturoidusta 11 kuorolaisen ja toisen kielen opettajan yksilöhaastattelusta (alku-, väli- ja loppuhaastattelut), 57 fonologiatestistä (esi- ja jälkitestit), tutkija-kuoronjohtajan päiväkirjasta, kenttämuistiinpanoista ja videoaineistosta, johon kuuluu 18 videota opetustilanteista, yhdestä konsertista sekä virtuaalikuoroesityksestä. Tulokset on raportoitu neljässä vertaisarvioidussa kansainvälisessä artikkelissa, jotka perustuvat neljään alatutkimukseen ja tutkimuskysymykseen. Tutkimustulokset osoittavat, että kielitietoinen lähestymistapa kuorotoiminnassa tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia tukea toisen kielen oppimista, edellyttäen kuitenkin kuoronjohtajalta ammatillisten rajojen ylittämistä. Kuorotoiminnan kaksoismerkitys kahden erillisen toimintajärjestelmän – kielen oppimisen ja merkityksellisten musiikillisten kuorokokemusten – yhdistyminen voi monin tavoin edistää fonologista prosessointia ja puhutun kielen kokonaisvaltaista tuottamista sekä lisätä rohkeutta käyttää kieltä uusissa konteksteissa. Samalla tulokset ilmentävät myönteisiä muutoksia sosiaalisessa, kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa osallisuudessa sekä arjen aktiivisessa kansalaisuudessa. Analyysi osoittaa, kuinka ylialaisuus (transdisciplinarity) haastaa totuttuja toimintatapoja ja vakiintuneita periaatteita niin musiikillisiin käytäntöihin kuin kielenoppimiseen liittyen sekä muokkaa uudelleen historiallista taidetta taiteen vuoksi -ajattelua ja musiikkikasvatuksessa vallitsevia praxis-käsityksiä. Tutkimus laajentaa ymmärrystä musiikin ammatillisuudesta tuomalla kestävyysajattelusta nousevat ylialaiset siirtymät ja systeemitietoisuuden osaksi ammatillisia käytäntöjä, jotta ne voisivat paremmin vastata yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.
    This article-based doctoral dissertation aims to contribute to reconsidering established musical practice and forms of music education in the face of the interconnected challenges of contemporary societies, and to promote new, reconfigured practices that address wider societal challenges. The objective of the practitioner inquiry is to generate new understanding of transdisciplinary and systems-aware approach in music education through an intercultural, multilingual choir practice that integrates music and second-language learning, acknowledging the direct social needs and wishes of the participants who have migrated to Finland as adults. This dissertation asks: How can second-language (Finnish) learning be supported within a multilingual choir practice? What new insights can a language-aware choir generate for music educational thinking and actions? Methodologically, the explorative research is grounded in activity theory and the idea of activity systems, being further informed by the theorisation of systems praxis, which together enable the linking of individual actions and broader social structures, as well as the communication of social changes. Multimethod and mixed-methods approaches are used to explore the phenomenon from diverse angles. The research materials comprise 24 semi-structured pre-, middle- and post-interviews with 11 choir participants and a second-language teacher, 57 Phonology pre- and post-tests, a researcher’s journal, field notes and material, and 18 videos of choir rehearsals, one concert, and a virtual choir performance. The findings have been reported in four peer-reviewed international articles, each based on a distinct sub-study and sub-questions. The findings demonstrate that a language-aware approach in a choir has multiple potentials to support second-language learning, but requires music educators to move beyond professional boundaries. They show how a double meaning when integrating two distinct activity systems – language learning and meaningful musical experiences in a choir – can improve phonological processing and the production of spoken language in various ways, as well as encourage overall language use in new social contexts, while simultaneously fostering positive transformations in cultural, social, and societal participation and active citizenship in everyday life. The analysis illustrates how transdisciplinarity disrupts habitual actions and established principles of both musical practices and language learning, reconstructing the historical idea of art for art’s sake as well as the dominant notions of praxis in music education. The research contributes to the expanding understanding of music professionalism by arguing for sustainability-linked transdisciplinary transitions and systems awareness for professional practice to better respond to the new needs of society.
  • Folklore as wonder : or, speculative methods and artistic transformations of folk customs across gallery and museum practice
    Cowan, Matthew (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (tohtori)
    Abstract This practice-led research considers the material and conceptual shifts that occur when particular European folk customs are recontextualised within a contemporary art framework. Drawing on my experience of English morris dancing and mummers’ plays, alongside engagements with German Strawbear (Strohbär) and May man (Maimann) traditions, I examine how folklore moves beyond documentary formats into a site of speculative enquiry. By developing an alternative form of documentation that values artistic ways of presenting reality, my practice formulates folklore as an extra-ordinary mode of artistic thinking defined by strangeness, mystery, and wonder. Methodologically, I employ an intentional strategy of speculative wonder, pseudo-ethnography, and dialogical aesthetics. Taking a dual position as both a folk insider and an artistic outsider, I prioritise creative imagination over quantitative recording. Through a series of polyphonic conversations with artists, practitioners, and other experts, I produced a central archive of handkerchief masks alongside costumed sculptures, masks, and re-staged archive objects acting as untrustworthy artefacts in exhibition contexts. My artistic practice encompassed four major exhibition installations bridging contemporary galleries and historical museums: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht / Walk on Roses and Forget-me-nots (Braunschweiges Landesmuseum, Germany), para field notes (Photographic Gallery Hippolyte, Finland), The Scream of the Strawbear (Kunsthalle Gießen and Oberhessisches Museum, Germany), and Wildness Makes This World (Kunsthalle Seinäjoki, Finland). In these, I examined institutional translocation through artistic interventions in museum collections and spaces, creating a state of bi-textuality where museum objects are re-enchanted in art settings while my artworks interrogate historical modes of display. These threshold sites are reconfigured as heterotopias where daily temporal and spatial rules are suspended. The key outcome of my research is the formulation of folklore-as-artwork, a speculative vocabulary of folklore as vernacular and residual culture, topsy-turvy logic, and the carnivalesque. Centred on figures like the Wildman, my work demonstrates how ritualised humour, parody, and defamiliarisation unpack societal hierarchies and cultural memory. By interrogating the aesthetics of folk authenticity, I offer a critical model for re-engaging with the human need for communal ritual and re-enchanted wonder.
    Tiivistelmä Tässä taiteellisessa tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia aineellisia ja käsitteellisiä muutoksia tiettyjen eurooppalaisia kansantapojen uudelleenkontekstualisointi nykytaiteen puitteissa saa aikaan. Työssä hyödynnän omia kokemuksiani englantilaisesta morris-tanssista ja mummer’s play-näytelmäperinteestä sekä kohtaamisiani saksalaisten Strohbär ja Maimann perinteiden kanssa. Niiden valossa tutkin, kuinka kansanperinne siirtyy dokumentoidusta muodosta spekulatiivisen tarkastelun alueelle. Kehittämällä vaihtoehtoisen tavan dokumentoida kansanperinnettä, joka arvostaa taiteellisia tapoja kuvata todellisuutta, muotoilen taiteellisessa työssäni kansanperinteestä poikkeuksellisen taiteellisen ajattelun muodon, jonka määrittäviä piirteitä ovat outous, mystisyys ja ihmettely. Tutkimusmetodiksi olen valinnut spekulatiiviseen ihmettelyyn, näennäisetnografiaan ja dialogiseen estetiikkaan pohjautuvan tarkoituksellisen strategian. Koska tutkin asiaa kahdessa eri roolissa – sekä kansaan kuuluvana sisäpiiriläisenä että ulkopuolisena taiteellisena tarkkailijana –, asetan luovan mielikuvituksen kvantitatiivisen kirjaamisen edelle. Taiteilijoiden, taiteenharjoittajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa käymieni moniäänisten keskustelujen pohjalta tuotin keskeisen arkiston nenäliinamaskeja ja niiden rinnalle puvustettuja veistoksia, maskeja sekä uusiin ympäristöihin tuotuja arkistoesineitä, jotka toimivat näyttelykonteksteissa epäluotettavina artefakteina. Taiteellinen työni käsitti seuraavat neljä suurta näyttelyinstallaatiota, jotka toimivat siltoina nykytaiteen gallerioiden ja historiallisten museoiden välillä: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht / Walk on Roses and Forget-me-nots (saksalainen Braunschweiges Landesmuseum), para field notes (Valokuvagalleria Hippolyte), The Scream of the Strawbear (saksalainen Kunsthalle Gießen and Oberhessisches Museum) ja Wildness Makes This World (Seinäjoen taidehalli). Niissä tutkin institutionaalista translokaatiota museokokoelmissa ja eri tiloissa toteuttamieni taiteellisten interventioiden kautta. Sain näin luotua kahden eri tekstuaalisuuden tiloja, joissa taideympäristö antaa uutta lumoa museoesineille, kun taas taideteokseni tutkiskelevat historiallisia tapoja esitellä esineitä. Nämä rajatilapaikat järjestyvät uudelleen heterotopioiksi, joissa jokapäiväiset aikaa ja paikkaa koskevat säännöt lakkaavat hetkeksi pätemästä. Tutkimustyöni keskeisin tulos on käsitteen kansanperinne taideteoksena luominen. Se tarkoittaa kansanperinteen spekulatiivisen sanaston tarkastelua kansan ja jäännöskulttuurin, nurinkurisen logiikan ja karnevalismin muotona. Villimiehen kaltaisiin hahmoihin keskittyvä työni osoittaa, miten ritualisoitunut huumori, parodia ja vieraannuttaminen purkavat yhteiskunnallisia hierarkioita ja kulttuurista muistia. Tutkimalla kansan aitouden estetiikkaa tarjoan kriittisen mallin, jonka avulla on jälleen mahdollista tavoittaa inhimillinen tarve olla osana yhteisöllisiä rituaaleja ja lumoutua ihmeistä.
    Abstrakt Denna praktikbaserade forskning undersöker de materiella och konceptuella förändringar som sker när utvalda europeiska folktraditioner omplaceras och ges en ny kontext inom samtidskonsten. Med utgångspunkt i mina erfarenheter av engelsk morrisdans och mummerspel samt mina kontakter med de tyska traditionerna kring Strawbear (Strohbär) och May Man (Maimann) (Strohbär) undersöker jag hur folklore kan överskrida dokumentära former och bli en arena för spekulativt utforskande. Genom att utveckla en alternativ form av dokumentation som värdesätter konstnärliga sätt att gestalta verkligheten, utforskar jag folklore som ett extraordinärt sätt att tänka konstnärligt, präglat av främmandegörande, mystik och förundran. Metodologiskt utgår jag från en medveten strategi som bygger på spekulativ förundran, pseudoetnografi och dialogisk estetik. Genom att inta en dubbel position, med förankring i folktraditionen och ett utifrånperspektiv på konstvärlden, prioriterar jag den kreativa fantasin framför kvantitativa mätningar. Utifrån en serie mångstämmiga samtal med konstnärer, utövare och andra experter har jag byggt upp ett arkiv med näsduksmasker, kompletterat med kostymerade skulpturer, masker och omgestaltade arkivföremål som i utställningssammanhang fungerar som tvetydiga artefakter. Min konstnärliga verksamhet omfattade fyra större utställningsinstallationer som presenterades i såväl samtida konstgallerier som historiska museer: Wandle auf Rosen und Vergissmeinnicht/Walk on Roses and Forget-me-nots (Braunschweiges Landesmuseum, Tyskland), para field notes (Fotografiska galleriet Hippolyte, Finland), The Scream of the Strawbear (Kunsthalle Gießen och Oberhessisches Museum, Tyskland), och Wildness Makes This World (Kunsthalle Seinäjoki, Finland). I dessa verk har jag undersökt institutionell omplacering genom konstnärliga ingrepp i museisamlingar och utställningsrum. På så sätt uppstår en dubbel kontext där museiföremålen återfår något av sin magi i ett konstnärligt sammanhang, samtidigt som mina verk ifrågasätter historiska utställningsformer. Dessa liminala utrymmen omformas till heterotopier där vardagens tidsliga och rumsliga ordning sätts ur spel. Det viktigaste resultatet av min forskning är utvecklingen av begreppet folklore-as-artwork (folklore som konstverk) – ett spekulativt ramverk som betraktar folklore genom folklig och kvarlevande kultur, omvänd logik och det karnevalistiska. Med utgångspunkt i gestalter som Vildmannen visar mitt arbete hur ritualiserad humor, parodi och främmandegörande kan synliggöra samhälleliga hierarkier och kulturellt minne. Genom att granska föreställningar om folklig autenticitet presenterar jag en kritisk modell för att återupptäcka människans behov av gemensamma ritualer och en förnyad känsla av förundran.
  • "Spela vad du vill" : fem musiklärares föreställningar, erfarenheter och visioner av improvisation i den grundläggande utbildningens musikundervisning
    Mäkinen, Alex (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-05-06)
    Opinnäyte (maisteri)
    Målet med undersökningen är att undersöka vilka slags visioner och erfarenheter fem musiklärare har av improvisation i den grundläggande utbildningen i musik. Fokus ligger på lärarnas erfarenheter om improvisation, hur de använder sig av det samt vilka funktioner de anser att improvisation har. Teoretiska referensramen består av begreppsdefinition, teoretiska perspektiv på improvisation samt Hammerness (2006) teori om “teachers’ vision”. Studien är en intervjustudie med fem svenskspråkiga musiklärare i Finland som arbetar inom den grundläggande utbildningen. Materialet har samlats in genom halvstrukturerade intervjuer och analyserades med tematisk analys (Fejes & Thornberg, 2024). Resultaten visar att improvisation utgör en relativt liten del av undervisningen. Lärarna betonar främst de sociala och kreativa aspekter som tillkommer via improvisation. Tids- och utrymmesbrist begränsar möjligheten att arbeta med improvisation som ett självständigt innehåll, och det får i stället rollen som ett verktyg för att utveckla andra kunskapsområden. Lärarnas visioner präglas av en strävan efter en mångsidig, balanserad och pedagogiskt genomtänkt undervisning. Inom denna ram framhålls improvisation som ett medel för att främja social samverkan och självförtroende samt kreativitet, lekfullhet och glädje. Lärarna beskriver även ett spänningsfält mellan process och produkt i bedömningen av improvisation
  • Ammattina kitara : suomalaisten kitaristien urapolut ja ammatillisuuden kehittyminen
    Mäenpää, Konsta (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tutkimuksessani tarkastelen suomalaisten kitaristien urapolkuja sekä ammatillisuuden kehittymistä. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, minkälaisia uapolkuja suomalaisilla ammattikitaristeilla on sekä mitkä seikat ja käännekohdat ovat vaikuttaneet näiden urapolkujen kulkuun. Urapolkujen lisäksi tehtävänäni on selvittää, minkälaisia ammatillisuuden haasteita he ovat kohdanneet sekä miten he kokevat ammatillisuutensa kehittyneen uriensa varrella. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Minkälainen on sähkökitaraa soittavan ammattimuusikon urapolku Suomessa? 2. Minkälaisia ammatillisuuteen liittyviä haasteita haastateltavat ovat kohdanneet urapoluillaan? Tutkimukseni keskeiset käsitteet ovat ammatillisuus ja urapolku. Käsittelen niitä teoreettisessa viitekehyksessä yleisesti sekä erikseen musiikkialan kontekstissa. Lisäksi käsittelen musiikin koulutuksen historiaa Suomessa. Tutkimukseni on narratiivinen tapaustutkimus, jossa olen tuottanut aineiston narratiivisen haastattelun ja teemahaastattelun keinoin. Aineiston analyysissä olen soveltanut laadullista sisällönanalyysiä ja narratiivista analyysiä. Tutkimukseni mukaan suomalaisten kitaristien urapolut ovat ainutlaatuisia, monipuolisista työtehtävistä koostuvia kokonaisuuksia, joissa yrittäjähenkisyys on keskiössä. Kitaristin ammatillisuuden keskiössä on monipuolisuus ja elämänmittainen oppiminen. Sisäinen palo ja intohimo musiikkiin ja omaan instrumenttiin on se voima, joka yleensä määrää uralle päätymisen ja toisaalta mahdollistaa ammatillisen kehittymisen läpi uran aina opiskelijasta ammattilaiseksi. Suurimmat haasteet musiikkialalla liittyvät usein yrittäjyyden haasteisiin, kuten työtilaisuuksien projektiluonteisuuteen, yhteiskunnan sekä kulttuurin muutoksiin ja talouden suhdanteiden vaikutuksiin musiikkialalla. Työni tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa kitaransoiton ammattilaisista, ja se on suunnattu musiikkikasvattajille, jotka opettavat ammattiuraan tähtääviä opiskelijoita.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • ”Jos sitä lähtisi purkaa, niin en tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa” : taiteen perusopetuksen opettajien näkökulmia opetettavan ohjelmiston monimuotoistamiseen
    Tapani, Elsa (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-05-11)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, miten taiteen perusopetuksen opettajat kokevat opetettavan ohjelmiston säveltäjäkaanonin ja sen laajentamisen ja monimuotoistamisen. Kokevatko he, että tällaiset perusohjelmiston laajentamiskysymykset ovat ajankohtaisia ja arvokkaita heidän työssään? Minkälaisia valmiuksia he kokevat omaavansa perusohjelmiston laajentamiseen, ja toisaalta, mitkä tekijät estävät heitä tässä työssä? Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää taiteen perusopetuksessa työskentelevää laulu- ja pianopedagogia. Tutkimuskysymykset ovat: Miten taiteen perusopetuksen opettajat kuvaavat opetettavan ohjelmiston valikoitumista sekä repertuaarin monimuotoistamisen käytäntöjä omassa opetustyössään? Millaisia tiedollisia, taidollisia ja pedagogisia valmiuksia taiteen perusopetuksen opettajat kokevat omaavansa ja tarvitsevansa monimuotoisemman repertuaarin opettamiseen? Mitkä tekijät tukevat tai estävät heitä tässä työssä? Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään klassisen musiikin suhdetta säveltäjäkaanonin ja sen ylläpitämää valtaa ja monimuotoistamisen kohtaamia haasteita tokenismin (engl. tokenism) ja näennäisesti yhdenvertaisten inkluusion periaatteiden kautta. Mahdollisina ratkaisuina esitellään kulttuurisesti relevantti pedagogiikka, kulttuurisesti responsiivinen opetus ja rihmastomainen lähestymistapa musiikinopetukseen. Tutkielman keskeiset tulokset ovat, että klassisen musiikin kaanonilla on edelleen vahva asema taiteen perusopetuksessa, ja ohjelmiston monimuotoistaminen jää usein muiden opetustavoitteiden varjoon. Opetuksessa käydään vain vähän kriittistä keskustelua siitä, miten opetussisällöt liittyvät yhteiskuntaan tai millaisia historiallisia ja sosiaalisia valtarakenteita ne ylläpitävät. Kaanon ymmärretään ensisijaisesti esteettisten ja taiteellisten arvojen kautta, eikä sen yhteiskunnallista rakentumista juurikaan tarkastella. Monimuotoisuuden edistäminen edellyttäisi kuitenkin kaanonin tiedostamista sosiaalisena ja historiallisena ilmiönä. Opettajat tunnistavat oppilaslähtöisyyden ja oppilaan taustan huomioimisen merkityksen motivaatiolle ja harrastuksen mielekkyydelle, ja he ovat valmiita laajentamaan ohjelmistoa monimuotoisempaan suuntaan. Opettajat kuitenkin kaipaisivat konkretiaa opetussuunnitelman kulttuurisen uudistamisen teemojen ja käytännön opetustyön yhdistämiseen. Ohjelmiston monimuotoistamista hidastaa helposti saatavilla olevan, monimuotoisuusnäkökulmasta kootun pedagogisen materiaalin puute. Lisäksi opettajien omat arvot ja kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka paljon he ovat pohtineet monimuotoisuutta opetuksessaan, eikä aihetta ole haastateltavien mukaan juurikaan käsitelty pedagogisissa opinnoissa.