Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Common ground : a case study of the perceived sense of community in a theatre audience
    Anttila, Matilda (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    As contemporary societies grapple with increasing polarisation and social fragmentation, the search for spaces which can cultivate community has become increasingly relevant. This thesis explores how theatre audiences perceive a sense of community and examines the factors which contribute or limit the emergence of a temporary community within the performance setting. Furthermore, it further considers whether a theatre audience can be understood as a microcosm of society. This research adopts a qualitative case study approach, focusing on the performance From me to you: how shall we eat v.1.0 at the University of the Arts Helsinki, Theatre Academy in January 2026. The performance incorporates participatory elements, including a post-performance shared meal. The data consists of semi-structured interviews with audience members, as well as autoethnographic observations from five performances. The findings suggest that low-threshold, embodied participatory elements can facilitate interaction between strangers and contribute to the emergence of a feeling of a temporary community. Moreover, arranging audience seating in ways that depart from the traditional auditorium layout, for example by positioning audience members to face one another, has a positive effect on enhancing the shared nature of the experience. Sensory elements and post- performance activities also play a significant role in shaping audience interaction. While the social impact may be situational and contribute to increased social contact, its wider societal implications remain limited and inconclusive.
  • ”Multi-instrumentalismi on askel musiikilliseen monimuotoisuuteen” : laadullinen tutkimus multi-instrumentalismin yhteydestä muusikkouteen ja musiikinopettajuuteen
    Uusitalo, Tuukka (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-09-04)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen musiikinopettajien kokemuksia multi-instrumentalismin yhteydestä heidän muusikkouteensa ja musiikinopettajuuteensa. Tutkin multi-instrumentalismin yhteyttä heidän työhönsä sekä sitä, minkälaisia mahdollisuuksia ja haasteita he liittävät multi-instrumentalisteina työskentelyyn. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten haastateltavat musiikinopettajat ja muusikot kuvaavat työskentelyään multi-instrumentalisteina? Mitä mahdollisuuksia ja haasteita haastateltavat liittävät multi-instrumentalismiin suhteessa heidän työnkuvaansa? Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu multi-instrumentalismin käsitteen, ammatillisen laajenemisen sekä musiikkikasvattajien monipuolisten työnkuvien ympärille. Tutkimukseni kontekstina on Suomen yliopistojen musiikkikasvatuksen koulutusohjelmat sekä suomalaisten musiikinopettajien työelämä. Tarkastelen multi-instrumentalismia myös laajemmin suhteessa koko musiikkikenttään ja muusikkouteen. Tutkimukseni on empiirinen laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineiston muodostavat litteroidut yksilöhaastattelut, jotka muistuttavat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastatteluihin osallistui kolme yliopistojen musiikkikasvatuksen aineryhmissä työskentelevää opettajaa, jotka soittavat vähintään kahta toisistaan selvästi eroavaa instrumenttia ammattitasoisesti. Aineiston analyysimenetelmänä toimi teoriaohjaava analyysi ja teemoittelu. Tutkimukseni tuloksissa multi-instrumentalismi näyttäytyy merkittävänä osana sekä muusikkoutta että musiikinopettajuutta. Useiden instrumenttien hallinnan koettiin laajentavan työmahdollisuuksia muusikkona, syventävän kokonaisvaltaista musiikillista ymmärrystä sekä rikastuttavan musiikillista ilmaisua. Eri instrumenttien harjoittelun nähtiin tukevan toisiaan erityisesti rytmisen, harmonisen ja ilmaisullisen osaamisen näkökulmasta. Musiikinopettajan työssä multi-instrumentalismin koettiin helpottavan yhteismusisoinnin ohjaamista, pedagogista havainnollistamista, opetuksen eriyttämistä ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Haastateltavat toivat esiin myös haasteita, kuten ajankäytön riittämättömyyden useiden instrumenttitaitojen ylläpitämiseen sekä eri instrumenttien soittotekniikoiden väliset ristiriidat.
  • Musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kokemuksia stressistä ja stressinhallinnasta pop/jazz-laulun tasosuorituksen prosessissa
    Huldén, Vilma (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämä tutkielma käsittelee musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kokemuksia stressistä ja stressinhallinnasta pop/jazz-laulun tasosuorituksen prosessissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiset tekijät aiheuttavat opiskelijoille stressiä ja millaisia keinoja heillä on sen hallintaan. Tutkimuskysymys oli: Millaisia kokemuksia musiikkikasvatuksen opiskelijoilla on stressistä ja stressinhallinnasta pop/jazz-laulun tasosuorituksen prosessissa? Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan stressiä ja sen hallintaa psykologisina ilmiöinä sekä musiikin korkeakouluopintojen kontekstissa. Tutkimuksen keskeisimpänä teoriana on Lazaruksen ja Folkmanin (1984) transaktionaalinen stressiteoria. Stressin lisäksi tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat coping (Lazarus & Folkman, 1984) ja itsesäädelty oppiminen (Zimmerman & Campillo, 2003). Tutkimus on tyypiltään laadullinen tapaustutkimus. Aineisto tuotettiin haastattelemalla viittä yliopistossa musiikinopettajaksi opiskelevaa musiikkikasvatuksen opiskelijaa, jotka suorittivat pop/jazz-laulun tasosuorituksen. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina diary recall -menetelmää hyödyntäen. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimus osoittaa, että opiskelijoilla on monenlaisia kokemuksia stressistä ja sen hallinnasta. Suurin osa stressiä aiheuttavista tekijöistä liittyi taiteellisen työskentelyn ulkopuolisiin käytännön asioihin, kuten yhtyeen kokoamiseen, vertaispaineeseen ja sairastumisen pelkoon. Stressinhallinnan keinoina opiskelijat käyttivät muun muassa palautumista, keskustelua ystävien ja opintopsykologin kanssa sekä suunnittelua. Tutkimus tarjoaa musiikkikorkeakouluille ajankohtaista tietoa siitä, millaisena opiskelijat kokevat stressin tasosuoritusprosessin aikana. Tulokset tuottavat tietoa, jota voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä opiskelijoiden tarpeita entistä tarkoituksenmukaisemmin vastaavaksi sekä ensimmäistä tasosuoritustaan tekevien opiskelijoiden tukemisessa.
  • Strengthened Heritage Ecology as a Means of Sustainable Development in and Through Music Education : The Case of Abaim, Mauritius
    Timonen, Vilma
    Landscapes: the arts, aesthetics, and education : 41 (Springer, 2026)
    Kirjan osa
    This chapter presents a vision of educational transitions where intangible cultural heritage (ICH) is operationalised to foster sustainable development in and through music education. The chapter presents a case study of Abaim, a Mauritian NGO, and utilizes it as an example of education that strengthens heritage ecology and connects with sustainable development. The findings highlight how the future orientation of heritage ecology simultaneously promotes the intrinsic value of ICH and the operationalisation of such heritage. Abaim makes heritage both a medium and a message in education, and underscores education’s capacity to foster empowerment and participatory citizenship through ICH. Abaim places the focus on culture and arts in education, nurturing the narrative imagination where heritage serves both community and freedom through creative play. This commitment supports children’s ability to speak their mind and make justified decisions, enhancing imaginative capacities and discovering alternative futures for sustainable development. The case of Abaim suggests an educational transition where music education should move past authoritarian, standardised practices to utilize ICH for students’ holistic growth. The study highlights that in education, heritage should be understood in terms of multi-dimensional ecosystems driven by creativity, enabling music education to connect with societal realities and promote sustainable development.
  • ”Olen yrittänyt kukkia, mutta tilanne on ongelmallinen” : suomalaisten säveltäjänaisten teokset, konsertti-instituutio ja pianistin feministinen aktivismi
    Ristilä, Jenna
    EST-julkaisusarja : 98 (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (tohtori)
    Taiteellinen tohtorintutkintoni keskittyy suomalaisten säveltäjänaisten teoksiin 1800-luvulta nykypäivään, pianistin näkökulmasta. Tutkinto koostuu neljästä konsertista, vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvedosta. Sen tarkoituksena on tuoda naisten musiikkia soivaksi, tarkastella säveltäjänaisten teoksia feministisesti eri näkökulmista ja muokata konserttitilannetta inhimillisempään ja esiintyjälle psykologisesti turvallisempaan suuntaan. Tutkintoni on toiminnallista, feminististä ja aktivistista esilläpitotutkimusta. Tohtorikonserteissa soitin yhteensä 23 säveltäjänaisen teoksia ja toin monipuolisesti esiin heidän säveltämäänsä pianokirjallisuutta. Painotin ohjelmistovalinnoissani harvoin esitettyjä ja ennen esittämättömiä teoksia. Naisten salonki -konsertti koostui yksinlauluista ja pienimuotoisista pianokappaleista. Nainen ja sonaatti -konsertissa esitin sonaatteja kolmelta eri vuosisadalta. Tanssiva nainen -konsertti koostui tanssiin liittyvistä teoksista, ja sen käsiohjelmassa käsiteltiin pianistien ajatuksia urasta ja esiintymisestä ja sukupuolen vaikutuksesta niihin. Tässä konsertissa esittämäni VIITATA-teoksen luomisprosessissa kollaboratiivinen työskentely, yhteistekijyys ja yhteisöllisyys nousivat keskeisiksi. Viimeisessä Nainen, Maailma -konsertissa yhdistin runonlausuntaa ja pianomusiikkia eri tavoin, ja käsiohjelman säveltäjähaastattelut avasivat tarkemmin teosten taustoja. Yhdistin traditiokriittisen ohjelmistosuunnittelun konserttitilanteen lempeään muokkaamiseen hienovaraisen aktivismin keinoin. Käsitteellä viittaan joukkoon toimintamalleja, joiden tavoitteena on luoda inhimillisempi, esittäjälle psykologisesti turvallinen konserttitilanne. Kaikkia tohtorikonserttejani yhdistäviä aktivistisia toimintamalleja olivat konserttien juontaminen ja sen kautta yleisöön suoran kontaktin ottaminen, jännittämiseen ja virheisiin suhtautuminen huumorilla häpeän ja peittelyn sijaan, konserttiohjelmistojen ja kappalejärjestysten kuratointi sekä käsiohjelmatekstien kokeellisuus. Vertaisarvioidussa artikkelissa ”Flirttiä vai alistamista? Dialoginen analyysi Carita Holmströmin Södergran-lauluista” (Musiikki 55(3), 2025, 12–44) analysoin Holmströmin laulusarjaa esittäjän näkökulmasta. Analyysi perustuu kokemuksiini sarjan harjoittelusta ja esittämisestä kahden laulajan kanssa. Tarkastelen meidän tulkintojemme sekä musiikin ja tekstin suhdetta yhdistelemällä esittäjän analyysia, dialogista analyysia ja vapaata kuvailua. Feministinen all-female panel -ajatus liittyi kaikkiin tutkintoni osa-alueisiin: konserteissa ja artikkelissa kaikki teosten säveltäjät, runoilijat ja esittäjät olivat naisia. Pyrin myös viittaamaan artikkelissa sekä konserttien käsiohjelmateksteissä naisten tekemään tutkimukseen aina kun se oli mahdollista. Aktivistiset toimintamallit tekivät konserttitilanteista välittömämpiä. Juontaminen vapautti minua esiintyjänä eniten, samoin erilaiset spontaanit hetket, joissa minä ja yleisö nauroimme. Tutkinnon kuluessa huomasin psykologisen turvan muodostuvan paljolti myös omasta suhtautumistavastani: suorittaminen ja kontrolli heikensivät sitä, tarinankerrontaan keskittyminen taas vahvisti. Toiminnallisen aktivistisen esilläpitotutkimuksen kannalta olennaista oli tutkinnon laajeneminen instituution seinien ulkopuolelle. Julkaisin kirjoituksia Suoni ry:n Toiminta soi! -verkkojulkaisussa, äänitin kantanauhoja Ylelle, pidin luentoja ja luentokonsertteja eri puolilla Suomea, esiinnyin useissa konferensseissa, sekä jaoin nuottimateriaalia ja tietoa mahdollisimman avokätisesti.
    My artistic doctoral research project shows a pianist’s perspective on Finnish composing women’s works from the 19th century until today. The project consists of four recitals, one peer-reviewed article, and a summary text. Its purpose is to make women’s music heard, to examine the composing women’s works from a feminist perspective from various angles, and to modify the performance situation in a more humane direction, making it psychologically safer for the performer. My research is action-based, feminist, and activist visibility research. In the doctoral recitals I performed works by 23 Finnish women and showcased the variety of their piano repertoire. I prioritised rarely and never performed works. My first recital, Women’s Salon, included solo songs and small-scale piano works. Woman and Sonata included sonatas from three different centuries. Dancing Woman consisted of dance-related works. In the programme notes I compiled pianist women’s thoughts on career, performance, and gender. In this concert I performed the work VIITATA; its creative process was shaped by collaborative work, co-authorship, and communality. The last recital, Woman, World, combined piano music with recited poetry in various ways, and composer interviews in the programme notes shed light on the backgrounds of the compositions. I used subtle activism to combine tradition-critical programming with gently modifying the performance situation. With the term I refer to a group of tools aimed towards creating a more humane, psychologically safer performance situation. Activist tools that were present in all my doctoral recitals were talking and establishing a direct contact with the audience, relating to mistakes and performance anxiety with humour instead of shame and covering them up, curating the performed repertoire and the programme order, and experimental programme notes. In the peer-reviewed article “Flirting or oppression? A dialogical analysis of Carita Holmström’s Södergran songs” (Musiikki 55(3), 2025, 12–44) I analysed Holmström’s song cycle from performer’s point of view. The analysis is based on my experiences of rehearsing and performing the cycle with two singers. By combining performer’s analysis with dialogic and descriptive analysis, I examine our interpretations and the relationship between music and text. All the components of my doctoral research project were created with a feminist idea of an all-female panel: in the concerts and the article, all composers, poets, and performers were women. In the article and in programme notes I cite research done by women whenever possible. The activist tools brought warmth to the concert situations. Talking freed me most as a performer, as well as different spontaneous moments in which the audience and I laughed. During the project I noticed that psychological safety depends largely on how I relate to the performance situation: focus on execution and control weakened it, whereas focus on storytelling strengthened it. Expanding the project beyond the limits of the institution was essential for the action-based activist research. I published writings in Suoni ry’s online publication Toiminta soi!, recorded master tapes for Yle (the Finnish Broadcasting Company), gave lectures and lecture recitals around Finland, presented papers in several conferences, and shared sheet music and knowledge liberally.