'Magic points' and evaded cadences : analysis, performance, and their interaction in four opening piano trio movements of Felix Mendelssohn and Robert Schumann

Abstract

This study will examine the opening sonata-form movements of the piano trios by Felix Mendelssohn (1809–1847) and Robert Schumann (1810–1856) concentrating on the interaction between analysis and performance. The aim is to consider and explore musical motion from various analytical perspectives – such as formal, structural, metrical, and a more general dramatic aspect – and see how they interact with each other. In addition, these analytical insights are related to the issues of musical 'shaping' in performance, and the study examines both how the analytical findings might be reflected in performers' shaping and, vice versa, how the analytical interpretation might be influenced by the experience gained while rehearsing the works for performance.

The practicing process of the piano trio ensemble (with myself at the piano) is documented in an informal rehearsal diary. By capturing the ways in which performers themselves discuss the pieces fresh and new ideas are brought to the analysis and performance studies that traditionally have been dominated by the analysis-to-performance discussion, not the other way round. As a conclusion, the study includes both a more analytical, scholarly viewpoint and an introspective, performance-related viewpoint making the study a mixed method research.

Tutkimus käsittelee neljää Felix Mendelssohnin (1809–1847) ja Robert Schumannin (1810–1856) sonaattimuotoista pianotrio-osaa musiikkianalyysin ja esittämisen välisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tavoitteena on tarkastella, miten musiikkiteoksen sisäinen eteneminen ja liike ilmenee eri musiikkianalyyttisissa näkökulmissa, sekä miten nämä havainnot ovat vuorovaikutuksessa musiikkiesityksen 'muotoiluun' liittyvien kysymysten kanssa. Keskeinen tutkimuskysymys onkin, miten analyyttiset näkökulmat voivat vaikuttaa esittäjillä teoksen pientason muotoiluun ja toisaalta miten analyysitulkinta voi saada vaikutteita esittäjien harjoitusprosessin aikana kumpuavista teokseen liittyvistä havainnoista. Pianotrion harjoitusprosessi, jossa tutkielman tekijä on myös pianistina, on dokumentoitu harjoituspäiväkirjaan, jonka aiheita kirjoittaja nostaa esille analyysiluvuissa.

Tutkimuksen keskeinen käsite on musiikillinen eteneminen (musical motion), jota tarkastellaan kolmen eri tason kautta: näistä ensimmäinen on paikallinen liike (local motion), jossa fokuksena on lyhyet musiikilliset kokonaisuudet, kuten lopukkeille päättyvät fraasit tai jaksot. Seuraava taso on liike jaksosta toiseen (in-between motion), jossa huomio kiinnittyy pikemminkin muodollisiin ja sävellajillisiin siirtymiin kuin selkeisiin kadenssille päättyviin kokonaisuuksiin. Laajin taso, kokonaiskaarrosliike (overarching motion) tutkii, miten teosta voidaan kuvata esimerkiksi syvän tason äänenkuljetusrakenteen tai kokonaisdramaturgian kautta. Tutkimuksen viimeinen etenemisen näkökulma yhdistää kaikki edellä mainitut tasot pureutuen nk. toteutumattomaan liikkeeseen (unfulfilled motion). Tällöin musiikilliset tapahtumat vihjaavat jonkin tavoitteen saavuttamiseen, joka viime hetkellä syystä tai toisesta lykätään tuonnemmaksi – tai joka jää kokonaan toteutumatta.

Tutkimuksessa pyritään osoittamaan, että musiikkianalyysin ja teokseen esittämiseen liittyvien kysymysten välinen vuorovaikutus voi olla molemmansuuntaista. Musiikkiteoksen rakenteeseen, dramaturgiaan ja määränpäihin liittyvät kysymykset voivat tällöin yhtä lailla nousta esittäjien ei-musiikkianalyyttisesta, muotoiluun ja ajankäyttöön tähtäävästä käytännönläheisestä keskustelusta kuin perinteisemmästä musiikkianalyyttisesta diskurssista.