"Mä oon jotenkin voinu rikastuttaa itseäni" : tapaustutkimus työväenopistossa pianonsoittoa harrastavien aikuisten soittoharrastuksen syistä ja merkityksistä

Abstract

Tämä tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa on tutkittu aikuisten soittoharrastusta. Tutkimustehtävänä on ollut selvittää miksi aikuiset harrastavat musiikkia, ja minkälaisia merkityksiä aikuiset harrastukselleen antavat. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat olleet aikuiskasvatus ja praksiaalinen musiikkikasvatusfilosofia. Aineisto on kerätty kahdessa focus group – ryhmähaastattelussa, joissa oli haastateltavana yhteensä yhdeksän työväenopistossa pianonsoiton aloittanutta aikuista. Aineistoa on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.

Syitä aikuisen hakeutumiseen työväenopiston kurssille ja soittoharrastuksen aloittamiseen aikuisiällä oli useita. Muutamat olivat haaveilleet ajatuksesta jo pitkään, mutta yhteistä oli, että harrastus oli saanut jonkinlaisen alkusysäyksen. Muutamia oli henkilökohtaisesti kutsuttu soittamaan, toisille taas merkittävässä roolissa oli ollut digitaalisen, kerrostalossa häiriöttömän soittimen hankkiminen. Aloittamiseen olivat vaikuttaneet myös elämänmuutokset sekä oppimisessa havaittu paikoillaanpysyminen.

Merkittävässä roolissa siihen, miksi harrastus on jatkunut, on ollut soittoharrastuksen merkityksellisyys. Haastateltavat kertoivat, että ajoittaisista negatiivisista oppimiskokemuksista tai jännittämisestä huolimatta soittaminen aiheuttaa positiivisia tuntemuksia. Erityisen merkityksellisiksi koettiin tilanteet, joissa jännitys on kohdattu ja voitettu.

Lisäksi yhtenä vahvana teemana haastatteluissa oli ajatus soittamisesta itseä varten. Aikuisen ei tarvitse soittaa enää kenenkään muun vuoksi, vaan hän saa soittaa itseä varten. Tutkinnonsuorittamiseen tähtäämisen sijaan riittää, että soittaminen tuntuu itsestä merkitykselliseltä ja aiheuttaa positiivisia tuntemuksia sekä hetkellisesti, että yleisemmin elämää ajatellen.