Autenttista vai persoonallista? : Erilaisia Brahms-tulkintoja 1800-luvun esityskäytäntöjen valossa

Abstract

Tutkielmani käsittelee 1800-luvun esityskäytäntöjä ja Brahmsin musiikkia niiden historiallisena kontekstina. Tarkastelen esityskäytännöistä vibratoa, portamentoa ja ajan käyttöä ennen kaikkea 1800-luvun suuren viulistin ja viulupedagogin Joseph Joachimin viulukoulun ja hänen levytystensä pohjalta. Brahms kirjoitti lähes kaikki viulusävellyksensä Joachimia ajatellen tai yhteistyössä hänen kanssaan. Joachimin soiton voi sanoa olevan Brahmsia autentisimmillaan ja Joachim soittaa samalla tavoin kuin opettaa viulukoulussaan. Vertailen kolmea levytystä Brahmsin sellosonaatista op. 38 e-molli ja useita levytyksiä hänen kolmannesta sinfoniastaan op. 90 F-duuri. 1800-luvun esityskäytäntöjä toteutetaan ainakin osin näissä kaikissa levytyksissä, vaikka tulkinnat ovat hyvin erilaisia. Erityisesti portamentot ja ajan käyttö ovat niille tyypillisiä piirteitä. Brahmsin musiikin osalta on mahdollista lähestyä alkuperäistä, autenttista tulkintaa, koska Brahmsista on olemassa paljon lähteitä. Kysymys siitä, onko tulkinta autenttinen vai persoonallinen, ei loppujen lopuksi ole oleellinen; tärkeintä on tuntea ajan esityskäytännöt ja luoda oma tulkinta niiden pohjalta.