Hiilestä timantiksi : Jean Sibeliuksen Kalevala- ja Kanteletar-lähtöisten mieskuorolaulujen ominaispiirteitä

Abstract

The aim in the written part of this artistic doctoral work "From Charcoal to Diamond" is to reveal how the experience of familiarity and the Finnish character is evident in the scores of Jean Sibelius' compositions for male voice choir. The writer believes that if there is such a thing as the Finnish character, there must also be something that gives it its specific nature. Traces of the Finnish language, the Kalevala meter and the rhythmic tune of the ancient runes are sought in the pieces for male voice choir composed by Sibelius during the last decade of the 19th century. Sibelius diverged from the German Liedertafel tradition in these compositions, which were the first artistic choral works in Finland and set the tone for what was to come.

The first section of this work contains a short historical account of the arrival of choral singing in Finland. It also documents the contacts that the Swedish-speaking Sibelius had with the Finnish language.

The second section analyses the five opus 18 songs for male voice choir, The Boat Journey (Venematka), Beloved (Rakastava), Fire on the Island (Saarella palaa), The Broken Voice (Sortunut ääni and Hail, Moon (Terve kuu), composed between 1893 and 1901. The influences of the Finnish language and the rhythmic pattern of the old runic melody are brought to light in this part. The verse scale which measures the "winnowing" (end weight) phenomenon of the melodic rhythm in Sibelius' musical verses and compares it with the rhythmic end weight of the old runic verse is introduced, too. In his role as a choral conductor and as a conductor who twice has recorded the complete songs for male voice choir by Jean Sibelius the writer also gives his opinion of the rehearsing and interpretation of these songs.

The third section deals with the results of the analysis and discusses how they relate to the Finnish character.

Käsillä olevassa taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallisessa työssä, Hiilestä timantiksi, etsitään vastauksia kysymykseen, miten Jean Sibeliuksen mieskuorolauluissa koetut tuntemukset tuttuudesta herättävät mielikuvia, jotka yhdistetään vaikeasti määriteltävään käsitteeseen "suomalaisuudesta". Kirjoittaja uskoo, että jos on olemassa suomalaisuutta, on olemassa myös tekijöitä, joita sellainen olemus luonnehtii. Tutkimuksessa etsitään suomen kielen, kalevalametrin ja runolaulun rakenteiden jälkiä Jean Sibeliuksen 1890-luvulla säveltämistä mieskuorolauluista Venematka, Rakastava, Saarella palaa, Sortunut ääni ja Terve kuu. Nämä laulut aloittivat taiteellisen kuorolle säveltämisen Suomessa ja ovat olleet suomalaisen kuorokirjallisuuden alkuunpanijoita.

Työn ensimmäinen, Roudan alta -osa alkaa luvulla Pinkopahvia pirtteihin, joka on historiallinen katsaus kuorolaulun tulosta Suomeen sävellysesimerkkeineen. Toisessa luvussa, Sanan ja sävelen voima, selvitellään suomen kielen, kalevalametrin ja runolaulun rakenteita. Kolmannessa, Ruotsinkielinen rakastuu suomenkieliseen - luvussa käsitellään Jean Sibeliuksen yhteyksiä suomen kieleen, Kalevalaan ja runolauluun ennen tutkittavana olevien mieskuorolaulujen syntyä sekä niiden aikana.

Työn toinen osa, Kelirikko ja kevättulva sisältää Kalevalan ja Kantelettaren teksteihin vuosina 1893-1901 tehtyjen säestyksettömien mieskuorolaulujen tietyn näkökulman analyysit. Luvussa Sihdit, välpät ja siivilät esitellään työssä käytettävät, tuttuutta ja suomalaisuutta mittaavat välineet, sanapaino, trokeeraus ja musiikillisen säkeen rytmistä painavoituvuutta mittaava säevaaka. Säevaaka on kehitetty tätä tutkimusta varten soveltamalla kansanrunoustutkijoiden käyttämää, kalevalaisen säkeen painavoituvuutta mittaavaa menetelmää. Kalevalaisessa runolaulusäkeessä melodiarytmin loppua kohti harveneva iskutus on sävelmän tunnistettavimpia ominaisuuksia. Säevaaka selvittää missä määrin tämä mallirytmi näkyy ja kuuluu tutkittavana olevien mieskuorolaulujen melodiamuodostuksessa. Kuoronjohtajana ja kahteen otteeseen Sibeliuksen koko mieskuorotuotannon tallentaneena tutkimuksen tekijä esittää lisäksi huomioita laulujen harjoittamisesta ja niiden tulkinnasta.

Kolmannessa, Puntarointia-osassa arvioidaan analyysien tuloksia ja pohditaan niiden merkitystä tuttuuden ja suomalaisuus-mielikuvien luonnehtijoina.