Joka ikisellä orkkatunnilla mie oon nauranut : haastattelututkimus soittokavereiden ja yhteissoiton merkityksestä musiikkiopistossa

Abstract

Seminaarityössä käsiteltiin kirjallisuuden ja haastatteluiden avulla soittokavereiden merkitystä musiikkiopistoaikana ja sen jälkeen. Haastatteluina tehtiin yksi ryhmähaastattelu neljälle ennen musiikkiopistossa paljon yhdessä soittaneelle henkilölle, sekä sähköpostihaastattelu kokeneelle paljon yhteissoittoa opettaneelle pedagogille.

Tarkoitus oli saada selville, kuinka hyvä yhteishenki ja läheiset kaverit vaikuttavat soittoharrastukseen. Lisäksi haluttiin tutkia millaisia työkaluja yhteissoitto musiikkiopistossa antaa myöhemmän elämän ryhmätilanteisiin. Myös opettajan vaikutusmahdollisuuksia yhteishenkeen tutkittiin.

Tutkimuksessa saatiin selville, että haastateltavat pitivät yhteissoittoa ja soittokavereita musiikkiopistoaikana erittäin merkittävinä niin lapsuudessa ja nuoruudessa kuin myöhemmässä elämässäkin. Yhteissoitto antoi haastateltaville motivaatiota koko soittoharrastukseen. Tätä kantaa tukivat myös asiantuntijahaastattelu sekä tutkimuksessa esitetty kirjallisuus.

Asiantuntijahaastattelussa saatiin lisäksi selville, että opettaja pystyy työllään vaikuttamaan ryhmähenkeen, mutta vaikutusmahdollisuudet ovat lopulta kuitenkin rajatut.