Jouko Linjaman Missa Cum jubilo, op. 31 : tausta ja tarkastelu cantus firmusten näkökulmasta

Abstract

Kirjallisessa työssä käsitellään Jouko Linjaman vuonna 1976 säveltämää urkuteosta Missa Cum jubilo, op. 31 cantus firmusten, asteikkotyyppien, harmonioiden ja symmetristen rakenteiden näkökulmasta. Taustoittavassa osuudessa tarkastellaan Linjaman opintoja, sävellystyön lähtökohtia ja urkutuotantoa. Työn aineistona käytettiin Jouko Linjaman teosten nuottimateriaalia, häntä koskevaa kirjallisuutta ja haastattelua. Työssä tarkastellaan Linjaman urkumessua erityisesti musiikkianalyyttisestä näkökulmasta. Tarkastelussa on myös olennaista, miten säveltäjä on hyödyntänyt opiskeluaikanaan saamiaan virikkeitä teoksessaan. Jouko Linjaman Missa Cum jubilo kuuluu säveltäjän laajimpiin urkuteoksiin. Siinä ilmenevät hänen musiikkinsa keskeiset tyylipiirteet. Terssi- ja tritonussuhteisten kolmisointujen käytön hän on omaksunut opettajaltaan Joonas Kokkoselta, mutta toisin kuin Kokkonen hän kirjoittaa lähinnä kääntämättömiä kolmisointuja, usein ahtaassa asettelussa. Opettajansa Gottfried Michael Koenigin tavoin Linjama limittää melko usein sävellystensä taitteet, kuten urkumessun Kyrie-osassa. Missa Cum jubilossa Linjama käyttää materiaalinaan gregoriaanisten messusävelmien katkelmia, jotka Gloriaa lukuun ottamatta ovat selkeästi erotettavissa moniäänisessä kudoksessa. Kyrien taitteet Linjama limittää niin, että Christe alkaa sopraanossa ennen kuin Kyrien cantus firmus on viety läpi bassossa. Vastaavasti Christen materiaalin ollessa vielä kesken sopraanossa ja altossa Kyrien cantus firmuksen loppusäe alkaa jo bassossa. Gloriassa Linjama hajottaa cantus firmuksen eri oktaavialoihin. Credossa keskeinen cantus firmuksen käsittelytapa on kolmen ensimmäisen sävelen motiivinen hyödyntäminen. Toinen keskeinen motiivi on nooniteema, jonka päällekkäiset kvintit ovat johdettavissa cantus firmuksen ensimmäisestä ja kolmannesta sävelestä. Sanctuksessa Linjama hyödyntää Credon tavoin kolmea ensimmäistä cantus firmuksen säveltä sävellysmateriaalinaan. Ne ilmenevät oktatonisina kolmisointupareina yhdessä ei-symmetristen ja symmetristen kolmi- ja nelisointujen kanssa. Myös Agnus Dein kolmisointumotiivi on peräisin gregoriaanisesta cantus firmuksesta. Teema, joka esiintyy cantus firmuksen kanssa läpi osan, muistuttaa läheisesti sitä.