Jumala canssans wapact pirün sydhän pacacht : keskiaikaisen liturgisen lauluperinteen jatkuminen uskonpuhdistuksen alkuaikoina Tammelassa
Mansikkaniemi, Sanna (2015)
Mansikkaniemi, Sanna
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2015
Tutkielma
kirkkomusiikki ja urut
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050923722
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050923722
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee latinalaisen kirkkolaulun vaiheita Suomessa sen maihinnoususta uskonpuhdistuksen alun murroskauteen saakka. Erityisen huomion kohteena ovat olleet lounaishämäläinen Tammelan seurakunta sekä sieltä löydetyt myöhäiskeskiaikaiset sekä varhaisen luterilaisen ajan kirkkolaulukäsikirjoitukset ja niiden suomenkieliset osuudet.
Lännen kristillisen kirkon liturgiset sävelmät ovat suurelta osin syntyneet Keski-Euroopassa ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen aikana tai heti sen jälkeen. Suomeen latinalainen kirkkolaulu on tullut ristiretkien aikaan katolisen kirkon myötä. Tällöin maahamme alettiin tuoda myös liturgista kirjallisuutta.
Kokonaisia tai lähes kokonaisia latinankielisiä liturgisia nuottikirjoja on säilynyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain 1400-luvun lopusta ja 1500-luvun alusta. Aineistoa on kuitenkin runsaasti, tältä ajanjaksolta ovat peräisin myös Tammelan käsikirjoitukset. Reformaation vaikutuksesta sävelmiä alettiin kääntää kansankielisiksi, ja näin ollen myöhäisemmissä käsikirjoituksissa on latinan ohella käytetty myös suomea ja ruotsia.
Tammelan kirkosta on em. kaltaisia messukirjoja löytynyt poikkeuksellisen runsaasti, todistettavasti peräti kahdeksan kappaletta. Tutkielmassa on tarkemmin esitelty Graduale Tammelensen ja Liber Ecclesiae Tammelensiksen sisältöä. Kirjojen sisältämistä sävelmistä on esitelty kolme sekvenssiä sekä antifoni.
Latinalainen kirkkolaulu kokee nykyisin uutta renessanssiaan. Se on tavallaan irtautunut katolisen kirkon otteesta ja tullut länsimaisen kulttuurin itsenäiseksi osaksi. Tämä avaa uusia uria sekä tutkimukselle että latinalaisen kirkko laulun esittämiselle.
Lännen kristillisen kirkon liturgiset sävelmät ovat suurelta osin syntyneet Keski-Euroopassa ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen aikana tai heti sen jälkeen. Suomeen latinalainen kirkkolaulu on tullut ristiretkien aikaan katolisen kirkon myötä. Tällöin maahamme alettiin tuoda myös liturgista kirjallisuutta.
Kokonaisia tai lähes kokonaisia latinankielisiä liturgisia nuottikirjoja on säilynyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain 1400-luvun lopusta ja 1500-luvun alusta. Aineistoa on kuitenkin runsaasti, tältä ajanjaksolta ovat peräisin myös Tammelan käsikirjoitukset. Reformaation vaikutuksesta sävelmiä alettiin kääntää kansankielisiksi, ja näin ollen myöhäisemmissä käsikirjoituksissa on latinan ohella käytetty myös suomea ja ruotsia.
Tammelan kirkosta on em. kaltaisia messukirjoja löytynyt poikkeuksellisen runsaasti, todistettavasti peräti kahdeksan kappaletta. Tutkielmassa on tarkemmin esitelty Graduale Tammelensen ja Liber Ecclesiae Tammelensiksen sisältöä. Kirjojen sisältämistä sävelmistä on esitelty kolme sekvenssiä sekä antifoni.
Latinalainen kirkkolaulu kokee nykyisin uutta renessanssiaan. Se on tavallaan irtautunut katolisen kirkon otteesta ja tullut länsimaisen kulttuurin itsenäiseksi osaksi. Tämä avaa uusia uria sekä tutkimukselle että latinalaisen kirkko laulun esittämiselle.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1557]