Keittiöaave ja revoluutiopiste : Säveltäjän kuulijoihin kohdistamat odotukset ja niiden vaikutus sävellystyöhön

Abstract

Tutkimukseni käsittelee säveltäjän kuulijaan kohdistamien odotuksien vaikutusta sävellystyössä. Aineistoni koostuu kahden brittiläissäveltäjän, Julian Andersonin ja Jonathan Colen haastatteluista. Keskityin haastattelujen aineistolähtöisessä analyysissa konkreettisiin sävellyksellisiin menetelmiin, joilla säveltäjät kokivat pystyvänsä vaikuttamaan kuulijaan. Työni fokuksessa ovat menetelmät, joiden avulla säveltäjä voi edesauttaa kuulijaansa kohdistamia odotuksia. Pohjustan analyysiani laajahkolla teoreettisella taustoituksella säveltäjän ja kuulijan sidettä käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta, paneutuen etenkin 1900-luvun lopun nykysäveltäjien kirjoituksiin.

Andersonin ja Colen esiinnostamat sävellykselliset menetelmät jakaantuivat kolmeen teemaan: avoimuus, välittömyys ja aktiivisuus. Säveltäjät toivovat ja odottavat kuulijansa olevan avoin, välitön ja aktiivinen kuunnellessaan teosta. He mainitsevat menetelmiä, joilla kutakin kuuntelutapaa voi erikseen sävellystyössä edesauttaa. Näistä etenkin kuulijaa aktivoivat menetelmät ovat yleistettävissä ja varsin selkeitä, kuten revoluutiopisteet, toiston ja variaation vuorovaikutuksella leikkiminen sekä odotuksia luovien harmonisien systeemien kehittely.

Esittelen myös Andersonin ja Colen käsityksiä säveltämisestä, sillä menetelmiä ei voi tarkastella näistä irrallaan. Johtopäätöksissä totean, että menetelmien olemassaolosta ja toteutuksen mahdollisuudesta huolimatta säveltäjät eivät viime kädessä voi vastatata toiveidensa toteutumisesta kuulijassa. Kuulija on perustavanlaatuisesti vapaa luomaan teoksesta omat merkityksensä. Säveltäjän velvollisuus on säveltää taiteellisen omantuntonsa hyväksymä teos, jolla on taiteellinen itseisarvo. Kaikki kuulijaan vaikuttamisen menetelmät toteutuvat näiden ehdoilla. Lopuksi tarkastelen tutkimukseni pedagogisia aspekteja liittyen yleisökasvatukseen.

This thesis explores the expectations composers have towards their listeners, and how this affects compositional work. My data consists of two interviews from two British composers, Julian Anderson and Jonathan Cole. The focus of my content analysis are concrete compositional methods, with which the two composers feel they can influence their listener. In the nucleus of my research are the methods, through which the composer facilitates the realization of the expectations they have towards their listener. As a foundation to my analysis, I present an overview of relevant literature concerned with relationship between composer and listener, focusing especially on the writings of late 20th century composers.

The compositional methods presented by Anderson and Cole fall into three categories: openness, immediacy and activity. The composers hope and expect their listener to be open, active and able to relate to the work with a certain immediacy while listening to it. They mention methods, through which each of these ways to listen can be facilitated. Especially methods to activate the listener are generalizable and fairly distinct, such as composing with 'points of revolution', playing with the relationship of variation and repetition, as well as by developing harmonic systems which imply expectations.

This work also presents Anderson's and Cole's conceptions of composition, as the aforementioned methods cannot be assessed barred from them. I state in the conclusions that in spite of the existence of such methods and the possibility of putting them to practice, composers cannot at last ensure that their listener will fulfill their wishes. The listener is fundamentally free to create their own meaning. The composer's responsibility is to compose a work - of absolute artistic value - in accordance with their artistic conscience. All methods to influence the listener are subject to these terms. Finally I take a glance at pedagogical aspects arising from this research, especially in the field of audience education.