Kirjeitä, kirjoja ja musiikillisia pienyhteisöjä : Johann Gottfried Waltherin (1684-1748) merkitys kanonisoituneessa musiikinhistoriassa

Abstract

Väitöstutkimuksen tarkoituksena on selvittää säveltäjä, urkuri ja teoreetikko Johann Gottfried Waltherin (1684-1748) elämää ja merkitystä. Tutkimus lähtee liikkeelle länsimaisen taidemusiikin kaanoneita kritisoivasta lähtökohdasta, jonka mukaan suurten mestarien varaan rakentuvan kaanonin varjoihin on jäänyt joukko säveltäjiä. Heillä voidaan katsoa olevan oma, osin piilotettu mutta tärkeä merkityksensä musiikinhistoriassa. Suuren aikalaisensa Johann Sebastian Bachin varjoon jäänyt J. G. Walther voidaan hyvällä syyllä lukea tällaisten säveltäjien joukkoon. Biografisesti painottuva tutkimus perustuu ensisijaisesti Waltherin säilyneisiin kirjeisiin (47 kpl). Biografisen lähestymistavan ohella käytetään hyväksi ns. uuden historiantutkimuksen lajeja mentaliteettien historiaa ja mikrohistoriaa. Mentaliteettien historian avulla voidaan kuvata tutkimuksen taustalla olevia käsitteellisiä oletuksia ja näkökulmia. Ne näyttäytyvät usein piilotettuina, alitajuisina ja hitaasti muuttuvina käsityksinä. Mikrohistoria tarkastelee mentaliteettien historiaa laajemmin ihmistä kokonaisuutena ja hänen elinympäristöään. Mikrohistorian yksi suuntaus on ollut lähestyä tarkastelemalla tutkimuskohdetta pienyhteisöjen välityksellä. Molemmat uuden historian lajit ovat luonteeltaan kaanonkriittisiä ja mahdollistavat aiempaa monipuolisemman lähteiden käytön osana elämäkerrallista tutkimusta. J. G. Walther toimi elämänsä aikana urkurina Erfurtissa (1702-1707) ja Weimarissa (1707-1748). Hänen toiminnastaan aikansa musiikillisessa kentässä on löydettävissä säveltäjän, urkurin, sovittajan, teoreetikon, opettajan, urkujentarkastajan, kirjojen kerääjän ja runoilijan roolit. Tutkimuksessa tarkastellaan näitä kaikkia Waltherin kirjeistä löytyviä rooleja. Saksi-Weimarin prinssi Johann Ernstin vaikutuksella syntyneiden urkukonserttosovitusten lisäksi Waltherin sävellyksistä tunnetuimpia ovat urkukoraalit, joita on säilynyt monissa Waltherin kokoamissa käsikirjoituskokoelmissa. Koraalit edustavat eräänlaista synteesiä pohjois- ja eteläsaksalaisista koraalityypeistä. Urkukoraalien avulla voidaan myös tarkastella urkurin työkenttää mikrohistoriallisen arkipäivän historian ja retoriikan näkökulmasta. Laajemmin Walther on jäänyt musiikinhistoriaan ensimmäisestä saksankielisestä tietosanakirjasta Musicalisches Lexicon (1732), jonka kokoamisprosessia tutkimuksessa tarkastellaan. Tutkimuksessa Waltherin ympärillä toimineiden muusikkojen ja teoreetikkojen pienyhteisöt välittyvät ennen kaikkea kirjoittavina ja kirjallisina tiiviinä sosiaalisina verkostoina ja eritasoisina musiikillisina pienyhteisöinä. Monien aikalaistensa tavoin J. G. Walther osoitti kiinnostusta alkemiaan. Tutkimuksessa tarkastellaan alkemiaa luonnollisena osana tuon ajan elämää. Alkemian kautta voidaan tarkastella myös ajassa eläneitä päällekkäisiä mentaliteetteja. Waltherin kohdalla alkemia oli osin filosofinen ilmentymä, osin käytännön kokeilua. Sitä ei pidä nähdä vain kullanluomisen yrityksenä tai 'Viisasten kiven' etsintänä. Moninaiset ajattelun kerrostumat heijastuvat myös J. G. Waltherin teoreettiseen kirjastoon. Tutkimuksessani Waltherin yksityiskirjasto pyritään rekonstruoimaan mikrohistoriaan liittyvästä kirjahistoriallisesta lähtökohdasta mahdollisimman täydellisesti perustuen Waltherin kirjemerkintöihin. Tutkimus kuvaa Waltherin elämää monitasoisena, ja moniäänisempänä kuin mitä 1600- ja 1700-luvun saksalaisen kielialueen säveltäjistä kertovissa elämäkerroissa yleensä esitetään.