Kohtaamispisteessä : kohti uudenlaista esiintyjyyttä

Abstract

Tutkielmani on muusikkoustutkimus, jossa pääosin autoetnografisen menetelmän avulla pyrin hahmottamaan oman esiintyjyyteni kasvuprosessia ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Keskeistä materiaalia ovat oman kokemukseni pohjalta kirjoitetut esiintymis- ja opinpolkukuvaukset. Tavoitteenani oli selvittää, minkälainen suhde esiintymiseen minulle syntyi opiskellessani länsimaisen taidemusiikin oppilaitoksissa ja kuinka tämä suhde muuttui tutustuttuani erilaisiin esiintymiskulttuureihin. Tutkimuksen edetessä kävi ilmi, että asennoitumisen tavat, jotka olivat leimanneet toimintaani opintojeni ajan kuten liiallinen päämäärähakuisuus, suorituskeskeisyys, automatisoituminen ja huomion kohdistaminen hyvään tekniseen ja tyylinmukaiseen suoritukseen johtivat esitystilanteessa havaintokentän kaventumiseen ja pahimmillaan sulkeutumiseen. Sulkeutumista edesauttoi myös epävarmuus esiintyjän roolista ja erityisesti oman äänen ja esiintyjän roolin välisestä suhteesta. Sen sijaan uusissa toimintaympäristöissäni omaksumani improvisatorinen asenne, spontaanius, leikkimielisyys, riskinotto ja täydellinen vapaus teosuskollisuusajattelusta johtivat päinvastaisesti avautumiseen, vapautumiseen ja uuden vuorovaikutuksellisen ulottuvuuden löytämiseen esiintymistilanteessa. Keskeinen havainto oli kokemani avautuvan optimaalisen tilan suora yhteys keskeytyksettömän kehomielen vireteoriaan. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että sulkeutuminen saattaa alkaa jo harjoitushuoneessa ja että reagoiminen erilaisiin ärsykkeisiin, kuten arviointitilanteen laukaisemaan energiaan, voi aiheuttaa tiedostamattomana sulkeutumista. Huomionarvoista oli, että avautuvaa virittäytynyttä tilaa on mahdollista ylläpitää tietoisesti aisteja avaamalla ja mahdolliset ärsykkeet voi vastaanottaa niihin reagoimatta esimerkiksi Alexander-tekniikan oppeja hyödyntäen. Tutkielman viimeisessä osuudessa käsittelen esiintymisen vuorovaikutuksellista ulottuvuutta ja vahvemman yleisösuhteen vaikutusta esiintyjyyteeni. Lähestyin asiaa Taideyliopiston teatterikorkeakoulun yleisökontaktikurssilla saamieni kokemusten ja esiintymiskuvausten pohjalta. Keskeiset huomiot liittyivät esiintymisen perimmäisten motiivien muutokseen. Huomion kohdistaminen yleisöön sai aikaan voimakkaan vuorovaikutuksen kehän ja samastumisen tunteen. Yleisöön tutustuminen ja yleisön tavoittaminen useilla eri tasoilla sai oman työn tuntumaan aidosti merkitykselliseltä. Tutkimus antaa vahvoja viitteitä siitä, että monipuolinen toiminta musiikin eri lajien ja teatteritaiteen parissa voi vahvistaa muusikon esiintyjyyttä niin avautuvan kokonaisvaltaisen esiintymisen kuin esiintymisessä tapahtuvan vuorovaikutuksenkin näkökulmasta. Erilaisissa esiintymiskulttuureissa saadut kokemukset esimerkiksi improvisaatiosta tai vuorovaikutuksellisesta yleisösuhteesta voivat auttaa hahmottamaan ja löytämään vapautta ja vuorovaikutuksellisia elementtejä myös tilanteissa, joissa esiintyjän ja yleisön rooli on tiukemmin määritelty.