Laajennetut soittotekniikat Helmut Lachenmannin jousikvartetoissa

Abstract

Tämä työ käy läpi säveltäjä Helmut Lachenmannin (s. 1935) käyttämät jousisoitinten laajennetut soittotekniikat. Tutkimusaineiston muodostavat Lachenmannin kolme jousikvartettoa: Gran Torso (1971/72/76/88), Reigen seliger Geister (1989), ja Grido (2000-01/02). Soittotekniikat kuvataan yksityiskohtaisesti ja niillä tehtyä musiikkia analysoidaan. Lisäksi luodaan katsaus säveltäjän estetiikkaan.

Johdantoluvun jälkeen esitellään Lachenmannin puolivuosisataista säveltäjäntuotantoa, sillä mitään vastaavaa ei ole suomeksi vielä kirjoitettu. Säveltäjä on julkaissut saksaksi paljon tekstejä musiikillisesta ajattelustaan, jota kiedotaan mukaan esittelyyn, myöhemmin tässä työssä esiteltävää analyysiä ja johtopäätöksiä silmälläpitäen. Kronologisesti etenevässä katsauksessa luodaan myös kontekstia tässä työssä käsiteltäville jousikvartetoille säveltäjän tuotannossa.

Luvussa 3 käydään systemaattisesti läpi kaikki Lachenmannin kolmeen jousikvartettoon sisältyvät lukuisat eri soittotekniikat ja niiden notaatio. Luku on jaoteltu niin, että erilaisten soittopaikkaa osoittavien nuottiavaimien jälkeen eri käsien tekniikat esitellään erikseen. Loppuun on erikseen kerätty kaikki Lachenmannin lukuisat pizzicato-variantit, sillä niitä tuotetaan molemmilla käsillä.

Luku 4 koostuu muotokaavioista, joista käy ilmi, paitsi teosten jaksottuminen, myös se, mitä soittotekniikkaa esiintyy missäkin kohdissa teoksia. Muotokaavioissa on vieläpä vaiheen tarkkuudella ilmoitettu kestot, jotka perustuvat Arditti-kvartetin kokonaislevytykseen. Näin ollen lukija voi itsenäisesti etsiä levytyksen ja teosten partituurien kanssa vaikkapa kaikki kvartettoihin sisältyvät soivat esimerkit jostakin häntä kiinnostavasta tekniikasta.

Luvussa 5 esittellään vielä satsiesimerkkejä kaikista kolmesta kvartetosta. Ensimmäisissä katkelmissa keskitytään yksittäisten tekniikoiden käyttöön: erilaisia glissandoja, erilaisia tekstuurikenttiä. Lopuksi analysoidaan joitakin kompleksisempia katkelmia, joissa eri soittotekniikat vertautuvat ja linkittyvät eri tavoin toisiinsa. Viidennen luvun tarkoituksena on tarjota eväitä myös tulkinnallisten aspektien löytämiseen laajennetuilla soittotekniikoilla sävelletyn musiikin esittämisessä. Kaikista tämän luvun esimerkeistä on vielä tämän työn paperiversion mukana erillisellä CD-levyllä Arditti-kvartetin levytyksistä poimitut ääniesimerkit, mutta ne voi toki kuunnella julkaistultakin äänitteeltä luvun 4 muotokaavion opastuksella.

Luvussa 6 on johtopäätösten aika. Erityistä kantaa otetaan laajennettuja soittotekniikoita käyttävän nykymusiikin notaatiokäytänteiden yhtenäistämiseen. Käsittellään muun muassa sitä, millä perusteilla ja huomioilla tässä työssä esitelty Lachenmannin jousisoitinnotaatio voisi toimia yleisemmän jousisoitinnotaatiostandardin pohjana, kuten Arditti-kvartetin soittajat ovat ehdottaneet. Pohditaan myös kaikkien yleisimpien soittimien notaatiotavat yhdistävän ja yhtenäistävän standardin luomisen ongelmia. Lopuksi ehdotetaan vielä joitakin tämän työn aiheeseen liittyviä jatkotutkimuksen aiheita, jotka voisivat liittää tässä esitetyn tiedon vieläkin paremmin osaksi tekniikoista kiinnostuneen säveltäjän arsenaalia. Ehdotan myös joitakin uusia suuntia kehitellä ja tutkia jousisoittimien laajennetujen soittotekniikoiden maailmaa entisestään