Laulun mahti ja sivistynyt kansalainen : Musiikki ja kansanvalistus Etelä-Pohjanmaalla 1860-luvulta suurlakkoon

Abstract

The aim of the study is to find out what kind of impact the mass organization that begun in the mid-19th century had on the prevalent musical culture in Southern Ostrobothnia. Active popular education and the rise of the temperance and labor movements, youth associations and volunteer fire departments, as well as numerous communal celebrations, events and the rise of hobby clubs started bringing people together in cities as well as the countryside.

The music of these new mass movements differed from what used to be the norm. Vocal choirs and brass bands, which were a central part of all the aforementioned organizations from the very start, were the most visible manifestations of this difference. They modeled themselves after high culture and the repertoire consisted of music that the gentry used. As a result of these new forms of popular organization, new musical groups and their repertoire became increasingly common among common folk.

The central theoretical perspective of this study is nationalism and its impact on the musical education of the commonalty. Music played a central role in national events in the late-19th century, regardless of the nature of the event. Its use was not dictated by entertainment alone, but it also acted to disseminate various social and political ideologies. As a result of action by the fennoman movement music became a tool, a symbol, to be used to infuse the minds of the common people with Finnish nationalist goals.

Hardly any prior research into popular movements and music in Southern Ostrobothnia exists, despite the fact that the province played a central role in the early stages of popular organization. The first youth association in the autonomous Grand Duchy of Finland, Kauhavan Nuorisoyhtiö, was founded in Southern Ostrobothnia in 1881 to be followed a year later by the regional Etelä-Pohjanmaan nuorisoseura, which helped spread the youth association cause across the nation.

Music was an important part of the activities and educational mission of the youth associations right from the beginning. The annual youth festivals became the most important event in the calendar of most youth associations. Late in the century, the first music festivals were also organized in conjunction with the youth festivals, based on the model provided by Kansanvalistusseura. A considerable share of the cultural activities in the province consisted of evening get-togethers and countless other events organized by a variety of associations. The increase in the amount of celebratory events resulted in the founding of more music societies to provide programing for the various celebrations.

In the study the impact of organization on the local musical culture of Southern Ostrobothnia is looked from the perspective of two local music clubs, Ilmajoen torvisoittokunta and Isokyrön laulukunta, as well as more broadly on a province-wide level. Attention is paid to the contexts in which music was used and the changes in the repertoire brought on by the popular movements in question. The period being surveyed ends with the Russian revolution of 1905, after which the non-governmental organization field and the previously remarkably monolithic musical culture started to fragment.

Tutkimus selvittää, millä tavalla 1800-luvun puolivälin jälkeen käynnistynyt joukkojärjestäytymisen läpimurto vaikutti vallitsevaan musiikkikulttuuriin Etelä-Pohjanmaalla. Aktiivisen kansanvalistustoiminnan ja sitä seuranneen järjestäytymisen myötä raittiusliike, nuorisoseuraliike, työväenliike, vapaapalokunnat sekä lukuisat yhteiset juhlat, tapahtumat ja uudenlainen harrastustoiminta alkoivat koota ihmisiä yhteen kaupungeissa ja maaseudulla.

Uusien joukkoliikkeiden musiikki erosi selvästi totutusta. Näkyvimpiä ilmiöitä olivat laulukuorot ja torvisoittokunnat, jotka olivat keskeinen osa järjestötoimintaa alusta alkaen. Ne saivat mallinsa korkeakulttuurista, ja myös niiden ohjelmisto koostui lähinnä teoksista, joita säätyläistö suosi käyttömusiikkinaan. Järjestäytymisen myötä uudet musiikkiryhmät ohjelmistoineen alkoivat yleistyä myös tavallisen kansan keskuudessa.

Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena näkökulmana on kansallisuusaate ja sen vaikutukset rahvaan musiikilliseen kasvatukseen. Musiikilla oli oleellinen merkitys 1800-luvun lopun kansallisissa riennoissa tilaisuuden luonteesta riippumatta. Sen käyttö ei kuitenkaan perustunut ainoastaan viihdyttävyyteen vaan sillä oli merkittävä rooli myös erilaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten aatteiden välittämisessä. Fennomaanien toiminnan myötä musiikista tuli väline, symboli, jonka avulla suomalaiskansallisia tavoitteita iskostettiin tavallisen kansan mieliin.

Etelä-Pohjanmaan osalta aiempi tutkimus järjestäytymisen ja musiikin suhteesta puuttuu lähes kokonaan. Maakunnalla oli kuitenkin keskeinen merkitys järjestäytymisen alkuvaiheessa, sillä Etelä-Pohjanmaalla perustettiin autonomisen Suomen ensimmäinen nuorisoseura, Kauhavan Nuorisoyhtiö, vuonna 1881, ja vuotta myöhemmin maakunnallinen Etelä-Pohjanmaan nuorisoseura, jonka vaikutuksesta nuorisoseura-aate levisi muualle maahan. Musiikilla oli alusta alkaen tärkeä merkitys nuorisoseuran toiminnassa ja kasvatuksellisessa tehtävässä. Nuorisoseurojen tärkeimmiksi tapahtumiksi muodostuivat jokakesäiset nuorisojuhlat, joiden yhteydessä järjestettiin 1800-luvun lopussa myös ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat Kansanvalistusseuran mallin mukaan. Lisäksi huomattavan osan maakunnan kulttuuritoiminnasta muodostivat iltamat ja lukuisat muut huvitilaisuudet, joita eri yhdistykset järjestivät. Huvitapahtumien määrän lisääntyminen toimi pontimena uusien musiikkiseurojen perustamiselle, sillä niihin tarvittiin paljon musiikkiohjelmaa.

Tutkimuksessa järjestäytymisen vaikutuksia paikalliseen musiikkikulttuuriin Etelä-Pohjanmaalla tarkastellaan ruohonjuuritasolla kahden paikallisen musiikkiseuran, Ilmajoen torvisoittokunnan ja Isokyrön laulukunnan näkökulmasta sekä laajemmin maakunnallisella tasolla. Huomion kohteena ovat erityisesti musiikin käyttöyhteydet sekä järjestäytymisen aiheuttamat muutokset musiikilliseen repertuaariin. Tutkimusajanjakso päättyy suurlakkoon, jonka jälkeen järjestökenttä ja lakkoon saakka varsin yhtenäinen musiikkikulttuuri alkoivat eriytyä.