Laulunopetuksesta musiikinopetukseksi : suomen koulujen musiikkikasvatuksen murrosvaihe aikalaisten kirjoituksissa vuosina 1952-1973

Abstract

Tämä musiikkikasvatuksen historian alaan kuuluva tutkimus valottaa aikaa, jolloin Suomessa suunniteltiin ja toimeenpantiin siirtymä rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskouluun. Näkökulmaksi valittiin siirtymävaihetta edeltävä ja toteutusvaiheeseen huipentuva koulumusiikkia käsittelevä ohjeistus ja keskustelu sellaisena kuin se ilmenee alan ammattikunnan julkaisuissa. Tutkielman alkuluvuissa hahmotetaan pitkää perinnettä, johon tutkielmassa rakentuva kuva suomalaisen koulumusiikin lähihistoriasta peilautuu.

Musiikkikasvatuksen murrosvaiheen voidaan katsoa alkavan 1950-luvulta, jonka loppupuolella alettiin valmistella koulu-uudistusta. Samaan aikaan virisi keskustelu laulunopetuksen uudistamisesta. Kansa- ja oppikoulujen perinteinen oppisisältö käsitti lähinnä lauluja ja juhlaohjelmia, säveltapailua ja musiikin teoriaa. Musiikinopettaja-aktiivit halusivat kehittää laulunopetuksesta musiikinopetusta, johon kuuluisi laulamisen lisäksi soittoa, musiikin kuuntelua, liikunta ja luovaa toimintaa.

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia ajatuksia suomalaisen musiikikasvatuksen keskeisillä toimijoilla oli koulujen laulun- ja musiikinopetuksen oppisisällöistä, opetusmenetelmistä ja tavoitteista sekä millä tavoin he suhtautuivat meneillään olleeseen peruskoulu-uudistukseen. Tutkimusaineisto koostui neljästä aikalaislähteestä vuosilta 1952-1973: 1) Suomen Laulunopettajain Yhdistyksen (1952- 1959), Koulujen Musiikinopettajat r.y.:n (1960-1971) sekä Suomen Musiikinopettajain liiton (1972-1973) vuosikirjat, 2) Musiikki Fazerin julkaisema Pieni Musiikkilehti (1961-1973), 3) Rondo-lehti (1963-1973) sekä 4) vuonna 1964 Musiikkitalo Westerlundin julkaisema Koulumusiikin käsikirja. Aineistoa rajattiin useaan otteeseen pyrkien löytämään tutkimustehtävän kannalta olennaiset kirjoitukset. Lopullinen aineisto analysoitiin kirjoitusten sisältöjä teemoittelemalla.

Tulokset esitellään kolmena tarkastelujaksona sekä niistä tiivistettynä kokonaiskuvana. Vuosien 1952-1959 aineistossa kävi ilmi huoli laulunopetuksen asemasta koulukentässä sekä halu monipuolistaa laulunopetusta kohti musiikinopetusta. Taloudelliset ja aineelliset puutteet sekä epätietoisuus uuden musiikinopetuksen pedagogisista ratkaisuista pitivät kirjoittajien enemmistön ajatukset kiinni perinteisessä laulupainotteisessa opetuksessa. Vuosien 1960-1964 kirjoituksissa laulunopetus vaihtui lopullisesti musiikinopetukseksi. Keskustelua herättivät Orff-soittimet, orkesterisoitinten opetus, rytmikasvatus, musiikkiliikunta, äänenkäyttö sekä iskelmämusiikki. Kouluja ja viranomaisia arvosteltiin uudistusten hitaasta edistymisestä. Kolmannen tarkastelujakson 1965-1973 pääteemaksi nousi musiikin merkitys taideaineena. Avainsanoja olivat integraatio ja luova toiminta. Peruskoulun toivottiin parantavan sekä musiikin että musiikin aineenopettajien asemaa. Toiveet eivät kuitenkaan toteutuneet. Kirjoittajien asenteet lientyivät jazzia, kansanmusiikkia sekä populaarimusiikkia kohtaan.