Lauluntekeminen ja sen opettaminen : kuuden laulaja-lauluntekijän ajatuksia omasta lauluntekoprosessistaan ja lauluntekemisen opettamisesta

Abstract

Työni tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään erilaisia laulaja-lauluntekijöitä ja avata uusia näkökulmia ja toimintatapoja lauluntekijöille ja lauluntekemistä opettaville. Lauluntekemisellä tarkoitan prosessia, jossa musiikista ja tekstistä luodaan musiikillinen kokonaisuus. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) miten laulaja-lauluntekijät kuvaavat lauluntekemistään ja 2) miten laulaja-lauluntekijät opettaisivat lauluntekemistä? Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusmetodina on teemahaastattelu. Aineistoni koostuu kuuden laulaja-lauluntekijän haastatteluista. Aineistolähtöisen analyysitavan mukaisesti rakensin teoriaosan haastatteluista käsin. Koska lauluntekemisestä ei ole tehty vielä paljon tutkimuksia, sovelsin musiikilliseen keksintään ja säveltämiseen liittyviä tutkimuksia lauluntekemiseen. Teoriasosassa käsitellään myös informaaleja ja formaaleja oppimistapoja. Formaali oppiminen on instituutioissa tapahtuvaa oppimista, informaali oppiminen taas epämuodollista, instituutioiden ulkopuolella tapahtuvaa oppimista.

Tulokset myötäilevät aiempia tutkimustuloksia esimerkiksi kuuntelemisen ja matkimisen hyödyllisyydestä formaalin musiikinopetuksen rinnalla. Voidaan päätellä, että informaalia ja formaalia oppimista ei pitäisi erottaa jyrkästi toisistaan, vaan molemmat tukevat kokonaisvaltaista kasvua laulaja- lauluntekijäksi. Tutkimustulokseni tukee ajatusta, jonka mukaan lauluntekemisen tulisi olla nykyistä tärkeämmässä roolissa formaalissa musiikinopetuksessa ainakin erilaisissa musiikin harrastustoimintaa järjestävissä musiikki-instituutioissa. Aineistosta ilmenee, että lauluntekemisen prosessin osa-alueet eivät usein etene missään tietyssä järjestyksessä. Musiikki ja teksti kehittyvät useimmiten rinnakkain, mikä vahvistaa käsitystä, että musiikkia ja tekstiä ei ole mielekästä tarkastella lauluntekemisen kontekstissa toisistaan erillään. Haastattelujen perusteella laulamista pidetään tärkeänä lauluntekemisen työvälineenä, ja sen myös uskotaan kehittyvän lauluntekemisen "sivutuotteena". Lauluntekemisessä haasteellista ovat muun muassa oman tyylin löytäminen, liiallinen itsekritiikki, ulkoa tulevat paineet, teoria-, soitto- ja laulutaitojen puuttellisuus sekä rutiinin puute. Toisaalta uskotaan, että tekemällä oppii parhaiten. Aikaa myöten karttuva kokemus ja hiljainen tieto myös helpottavat valintojen tekemistä lauluntekemisessä. Lauluntekemistä pidetään tärkeänä erityisesti sen itseterapeuttisuuden vuoksi. Siihen liittyy muun muassa tunteiden ja ihmissuhteiden käsittely. Lauluntekemisen opettaminen nähdään hyödyllisenä, jos siihen varataan tarpeeksi aikaa ja tilaa, eikä oppilasta painosteta lauluntekemiseen vastoin hänen tahtoaan. Pienryhmätyöskentelyn ja yksilöopetuksen myönnetään olevan ison ryhmän työskentelyä tarkoituksenmukaisempaa. Haastateltavani opettaisivat lauluntekemistä esimerkiksi improvisoinnin, lyriikoiden käsittelemisen ja yksinkertaistamisen kautta. Opettajan rooli on olla kannustaja ja itsekritiikin poistaja. Lauluntekemisen opetuksen aloittamista riittävän aikaisessa vaiheessa pidetään hyödyllisenä. Opettaja voi tällöin vähentää oppilaan liiallista itsekritiikkiä.