Louis-François Dauprat'n Méthode de Cor-Alto et Cor-Basse : käyrätorvensoiton oppikirjan tarkastelua

Abstract

Tässä taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallisessa työssä tarkastellaan Louis-François Dauprat'n Méthode de Cor-Alto et Cor-Basse (1824) -käyrätorvensoiton oppikirjaa. Birchard Coarin mukaan Dauprat'n (1781-1868) teos on 'paras tähän asti julkaistuista käyrätorvensoiton taiteen oppikirjoista' (Coar 1952, 149). Méthode de Cor-Alto et Cor-Basse nouseekin merkittävyydessään historian suurten soitonoppikirjojen joukkoon Johann Joachim Quantzin, Carl Philipp Emanuel Bachin ja Leopold Mozartin teosten rinnalle. Työn tarkoituksena on nostaa esiin Dauprat'n opetuksia ja tuoda ne käyttöön tämän päivän käyrätorvensoittajille ja soitonopettajille.

Tässä kirjallisessa työssä kerrotaan lyhyesti käyrätorven historiasta sekä Dauprat'n ajan luonnontorvesta. Tämän jälkeen esitellään Dauprat'n ohjeita luonnontorven soittotekniikasta sekä tarkastellaan laajasti Dauprat'n ohjeita musiikin esittämisestä ja ilmaisusta. Lopuksi käsitellään Dauprat'n ohjeita luonnontorvensoiton opiskelijoille ja opettajille sekä Dauprat'n ajan kilpailuja, koesoittoja ja käyrätorvikirjallisuutta. Dauprat'n soitonoppikirjaa on tarkasteltu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Dauprat'n ohjeet ovat erittäin toimivia tyylinmukaiseen luonnontorvensoittoon pyrittäessä. Kirjassa on tarkat ohjeet hallitusta luonnontorvensoiton tukkeamistekniikasta, ornamenttien ja artikulaatioiden tyylinmukaisesta käytöstä sekä kadenssien tyylinmukaisesta jäsentelystä. Dauprat'n soittotekniset ohjeet ovat sovellettavissa myös modernin käyrätorven soittoon, erityisesti klassisen ja romantiikan ajan teosten esittämiseen. Myös Dauprat'n ohjeet opetuksesta ovat hyödyllisiä tämän päivän käyrätorvensoitonopettajille. Dauprat kiinnittää huomiota muun muassa oppilaan soittoasentoon, kehon käyttöön ja oikeanlaiseen harjoitteluun.